Minulla on "täydellinen" mies, mutta olen rakastunut rikolliseen.

Onpas sinulla mielenkiintoinen tilanne. Lykätkää häitä? Ymmärrän sinua, ylikiltti unelmamies varsinkin noin nuorena on tylsä ratkaisu. Elämä on seikkailu, ainakin itse ajattelen niin.

"If you love two people at the same time, choose the second. Because if you really loved the first one, you wouldn't have fallen for the second."

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:05"]

Onpas sinulla mielenkiintoinen tilanne. Lykätkää häitä? Ymmärrän sinua, ylikiltti unelmamies varsinkin noin nuorena on tylsä ratkaisu. Elämä on seikkailu, ainakin itse ajattelen niin.

[/quote]

Itse olisinkin halunnut edelleen lykätä häitä, mutta olen lykännyt niitä jo nelisen vuotta.

Mieheni on uskovainen (en siis tarkoita tätä pahana ominaisuutena) ja hän on koko ajan halunnut mahdollisimman nopeasti naimisiin, koska ei koe, että avoliitto olisi sovelias asumismuoto. 

Kunnioitan mieheni ajatuksia totta kai, mutta jokin tässä nyt mättää :-(

-AP

Kyllä sä unohdat sen rikollisen ennen pitkää!

Tässä taas nähdään miksi parikymppisten ei kannata mennä naimisiin eikä hankkia lapsia.

Voi rakas ap, ota jalat alle. Et muuten koskasn saa tietää, kuinka sinulle olisi voinut käydä. Kadut varmasn kumpaa tahansa ratkaisua, mutta mieti haluatko tehdä oman tahtosii mukaan vai alistua sellaiseen elämää, jota et halua.

Musta tuntuu lähinnä siltä, että mun silmät on vasta nyt auenneet.

Elän tällaista elämää, jota muut haluavat/olettavat minun elävän..

Tuntuu, etten ajattele nykyisin omilla aivoilla ollenkaan, että mies on suunnitellut jo elämämme loppuun asti valmiiksi.. 

Tämä on oikeasti ahdistavaa :-(

-AP

Jos sinulla ja miehelläsi ei ole lainkaan intohimoa ja ei ollut ennen tätä ihastumistasikaan niin unohda häät. Jos ennen lapsia ei ole inrphimoa niin ei sitä sitrenole myöhemminkään. Ja selvästi kaipaat sotä. Mutta wnpä aviomieheksi suosittele rikollistakaan. Siis eroa.

En ole varma oletko löytänyt kummastakaan miehestä itsellesi oikeaa.. Rikolliseen, patologiseen valehtelijaan en luottaisi enää koskaan (jep, minä tein sen virheen ja maksan sitä erhettä vieläkin). Kulissiavioliittokin päättyi 12 vuoden jälkeen kun en tunneihmisenä vaan enää kestänyt "kimpassa järkisyistä"-systeemiä. Yritä ottaa etäisyyttä ainakin tuohon rikolliseen ja katso sitten miltä tämä vanha suhde vaikuttaa. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:28"]

Mistäpäin, ja millä kirjaimella tää rikollisen nimi alkaa? Tuli mieleen heti yks tyyppi.

[/quote]

Etelä-suomesta, J

Pahin virhe minkä voit tehdä on se, jos uskot kun rikollinen lupaa parantaa tapansa ja pistää asiansa järjestykseen. Hän vain sanoo mitä haluat kuulla, yrittää sillä varastaa sinut, rikollinen kun on. Suhde rikolliseen voi toimia vain, jos olet itsekin rikollinen, eikä usein silloinkaan. Olet ihastunut vain, koska hän edustaa kaikkea sitä mitä nykyinen kumppanisi ei ole. Ehkä pelkäät sitoutua. En tiedä onko naimisiinmeno se oikea ratkaisu, mutta se rikollinen nyt ei ainakaan ole.

Minkälainen rikos miehellä on taustalla? Sekin kertoo jo paljon ihmisestä. Etsitkö nyt vain jännitystä elämääsi kun omat häät ja tavallinen (mutta hyvä) arki tuntuu liian helpolta ja tylsältä? Salasuhde tuo oman mausteensa juttuun ja kun saat tuon rikollisen omaksi, saattaa homma tyssätä samantien. Mielestäni et ole oikean miehen kanssa menossa naimisiin jos nyt jo rakastat toista ja edes olet kiinnostunut tuossa elämänvaiheessa toisesta miehestä. Kannattaa ottaa breikki ja asumusero hetkeksi. Miettiä mitä haluat. Vaikempi lähteä kun on lapset mukana pelissä. Ja tuskin tuo suhteesi tulee kestämään jos nyt näin alussa jo olet rakastunut toiseen ja salasuhteessa. (Jos puhut toisen miehen kanssa yhteisestä elämästä, on se mielestäni salasuhde),

Minulla myös ollut se ns täydellinen mies jota rakastin mutta hän jätti minut. Oli todella kiltti ja oli oma talo hyvä työ ja harrastuksia. Kaikki ystävät ja muutkin naiset rakastivat tätä. Eron jälkeen tutustuin renttuun, komeaan ja villiä elämää elävään mieheen ja ymmärsin kuinka tylsää minulla oli sen herra täydwllisen kanssa. Nyt elämä yhtä vuoristorataa ja jostain kumman syystä nautin tästä! Silloin kun menwe hyvin niin menee todellakin hyvin! Ja kun huonosti niin sitten onkin yjtä helvetti ä. Mutta ei kaduta!

PROVOOOOOOOOOOOOOO

Tämä on jo sadastuhannes aloitus siltä "kiltti mies ei kelpaa" -mieheltä, joka uskoo kaikkien naisten kuolaavan rikollisia.

Joo ei kannata uskoa jos joku lupaa muuttua sinun vuoksesi. Ei tule tapahtumaan. Tapansa kyllä voi vaikka millainen rikollinen parantaa ja muuttua kunnolliseksi ihmiseksi. Mutta itsensä takia ja omalla työllään, ei sitä voi toisen ihmisen vastuulle laittaa. Aika luonnollista on että olet ihastunut ja tunnet intohimoa tuollaisessa tilanteessa, uusi vaarallinen mies jne. Kukapa ei tuntisi. Sekin menee ajallaan ohi.

Tutkiskele tunteitasi sitä sulhastasi kohtaan. Mitä oikeasti itse haluat, jos et piittaa muiden puheista ja oletuksista? Häiden alla tulee monesti viime hetken paniikki. Mutta voihan tuo olla ihan oikeastikin sitä, että et tahdo sitoutua häneen.

Minä ehkä sinuna laittaisin pelin poikki molempien kanssa ja viettäisin tovin itsekseni. Tekisin asioita, joista itse pidän ja ottaisin etäisyyttä miehiin. Voi olla, että tahtoisit palata jomman kumman luo, mutta hän ei enää odottaisi. Tai sitten voi olla että löytäisit jotain muuta.

Kiitos kannustavista kommenteista!! 

Tässä pitäisi aika kiireellä nyt päättää, että mitä tekisin.

En nimittäin halua vedättää nykyistä miestäni ja olla hänen kanssaan vain koska muut haluavat että olisin hänen kanssaan.

-AP

Ensinnäkin, en tule friikkiperheestä. Vanhempani ovat täysin tavallisia ja kunnollisia ihmisiä :)

Toisekseen, olen aina ollut ns. kiltti tyttö ja käyttäytynyt aina kohteliaasti ja sillä tavalla, millä muut olettavat minun käyttäytyvän.

En oikein osaa sanoa ei. Enkä osaa aina pitää puoliani. Siksi tämä tilannekkin on varmaan tämä, että elän mieheni mieliksi sellaista elämää kun hän haluaa.

Ei mulla ole mitään omaa päätösvaltaa tässä suhteessa.

Omat mielipiteet kyllä löytyy, mutta en niitä uskalla sanoa. Olen henkisesti tukehtumispisteessä tämän suhteen takia :-( 

En tiedä tuntuuko tuo toinen mies niin houkuttelevalta siksi, kun alan vihdoin päästä yli tästä kiltintytönsyndroomasta.

Menisin naimisiin sen hyvän miehen kanssa ja lopettaisin typeröinnin. Harvemmin rikollisista tulee hyviksiä, en luottaisi siihen. Kipinöinnitkin lakkaa aikanaan ja onko sitten kivaa kun on miehen kanssa johon ei oikeasti voi luottaa vaan saa pelätä sen palaavaan rikoksiinsa taas takaisin joku päivä.

Järki käteen, nainen!

Ehkä sun olisi reiluinta jättää molemmat miehet ja miettiä hetken ihan itseksesi, mitä elämältä ja parisuhteelta haet. Kovin nuori olet vielä. Jos et halua täydestä sydämestäsi naimisiin, sinun ei tule sitä tehdä!

Itse menin naimisiin "täydellisen miehen" kanssa täydestä sydämestäni ja rakkaudesta, vaikka aivan alussa ei tunteet kipunoinutkaan suuresti, niin silti rakastin miestäni valtavasti ja halusin viettää hänen kanssaan lopun elämääni. Koska elämämme on päivä päivältä parantunut ja rakkaus on kasvanut nousujohteisesti. Uskon, että monilla sellaisilla pareilla, joilla on intohimoinen alku, menee loppuelämä enemmän laskusuhdanteisesti, kun kaikkea verrataan siihen alkuhuumaan. Meillä, joilla alkuhuuma on ollut maltillisempi on usein kuitenkin molemmilla vahva sitoutuminen yhteiselämään ja halu kehittää parisuhdetta.

Rikollisen miehen vuoksi en kyllä ketään toista miestä jättäisi, koska kerran rikollinen, aina rikollinen. 

Kiitoksia neuvoista jälleen! Mies on viikonlopun työmatkalla, joten aion nämä pari päivää nyt miettiä ja päättää mitä elämältäni haluan.

-AP (kuten myös 22)

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 21:50"]

Seuraava kirjoitus sisältää avautumisen, pahoittelen jo etukäteen!

En tiedä onko tämä jokin viime hetken paniikki vai mikä, mutta siis asiaan.

Olen seurustellut ns. täydellisen miehen kanssa nyt 5 vuotta ja ensi kesänä olisi tarkoitus juhlia häitämme. 

Vieraslistat on laadittu, paikat varattu jne. 

Nyt minua on kuitenkin alkanut epäilyttämään, että onko mies sittenkään mulle se oikea.

Tavattiin ja alettiin seurustella 18-vuotiaina ja ollaan oltu koko tämä aika tiiviisti yhdessä. Mies kosi minua jo vajaan puolenvuoden jälkeen ja tietysti suostuin kun elin jossain pilvilinnoissa ja näin kaiken vain pinkkien lasien lävitse.

Mies on kiltti, huomaavainen, kohtelias, komeakin jnejne, lista on loputon ja hän onkin vanhempieni ja ystävieni + sukulaisteni mielestä aivan täydellinen mies minulle. Kaikki hehkuttavat ympärillä kuinka ihana pari olemme ja olemme kuin luodut toisellemme. 

Mies suunnittelee jo millaisen omakotitalon rakentaa meille, montako lasta tehtäisiin, millainen koira ja montako autoa..

Samaan aikaan minä käyn mielessäni kamaalaa vääntöä, että mitä tehdä, olen  nimittäin rakastunut, tai ainakin korviani myöten ihastunut erääseen rikolliseen mieheen. 

Hän on luvannut laittaa asiansa järjestykseen takiani ja on luvannut parantaa tapansa, jos vain olisin hänen kanssaan.

En ole ikinä oman mieheni kanssa tuntetut tuollaista kipinöintiä kun minulla on tuon toisen miehen kanssa. En voi lakata ajattelemasta häntä.

Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Järjellä ajateltuna tietysti pitäisi mennä naimisiin ja perustaa perhe tämän mieheni kanssa ja elää vaikka sitten omalta puoleltani intohimottomassa mutta turvallisessa suhteessa loppu elämä.

Sydän taas kaipaa tämän rikollisen miehen luo.. Olen aivan pihalla :-(

[/quote]

Kuuntele järjen ääntä,ihastus kuitenkin laantuu aikanaa,ja jos nyt vaihdat "huonompaan",voi kaduttaa myöhemmin.Itselläni oli 18-vuotiaana nörttikaveri,joka oli ihastunut minuun,ystävät ja sukulaiset tykkäsivät ja olisi varmasti voinut tarjota mukavan ja turvallisen elämän.Minä kuitenkin annoin tunteiden/viettien viedä pahojen poikien luo,ja vaikka se silloin tuntui hyvältä idealta,olen kyllä jälkikäteen kironnut typeryyttäni,kun päästin täydellisen miehen käsistäni,vain intohimo puuttui.