Hukassa ja väsynyt lapsiperhearjessa...

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 20:37"]

Älä vaan tee sitä lasta, odota kun lapsesi kasvavat ja lähde sitten.

[/quote]

Tämä lienee ainoa järkevä ratkaisu tilanteeseen. Voihan olla, että lapsetkin haluavat isoon kaupunkiin, kun lukioiät alkavat kolkutelle. Siihen tosin vuosia vielä. ap

Jollain taas lääkkeet ottamatta. Olen ihan hyvässä työssä. Olenhan sen vuoksi muuttamassa (tai ainakin toiveissani) kauas kotoa. Jotkut kykenevät saamaan lapset nuorina ja sen lisäksi hyvän työpaikan. En nyt jaksa enempää provosoitua tästä. ap

et elä sellaista elämää kuin haluaisit. Onko parisuhteesi sittenkään ok jos teillä on noin erilaiset haaveet perhe-elämänkin suhteen?

Sellaista se lasten hankki inen teettää. Vastaavia tapauksia on omassakin tuttavapiirissä.

Minä sinuna muuttaisin. Lapset eivät kärsi! Itsekin vaihdoin lapsena koulua useita kertoja. On sinun omissa käsissäsi se, teetkö elämästäsi onnellisen vai et!

Muuta ennen kuin lapset menevät yläkouluun, niin ehtivät saada uudesta alakoulusta kavereita ennen sitä. Tosin ei kai se paha ole, jos 7. luokalle tulee uuteen kouluun, siinä vaiheessa niitä kavereita vielä saa. Ja kun käyvät yläkoulun uudessa kaupungissa, niin ehtivät kotoutua ja kokea uuden asuinpaikan todelliseksi kodikseen.

Entä jos lähdet nyt, etkä odottelekaan löysässä hirressä vuosia. Ennen kuin kumpikaan pettää (?) tai menee muuten suhde oikeasti liian ahdistavaksi.

Lapset ensin varmasti protestoivat, mutta kesälle ajoitettu muutto (toki myöhemminkin, ei ole este) helpottaa. Lapset kestävät kyllä yhden muutoksen, kunhan reissaaminen ei ole jatkuvaa. Hyötyvät sinun hyvinvoinnistasi. Ja nykyisen miehen ollessa varmasti läheinen lapsille annat toki heille tapaamisviikonloppuja tms. miten nyt asiat sovittekin.

Ei ole oikein teitä kumpaakaan kohtaan, että elätte yhdessä, mutta onnettomina.

Rohkea ehdotus kenties, mutta we only live once (tietääkseni ainakin).

Edellinen olettaen siis tietenkin, että tämä tunne on ollut sinulla jo pitkään, eikä ole vain normaali pitkään suhteeseen kuuluva huonompi vaihe.

Kiitä feministejä, että Suomessa ei ole perheverotusta ja kaikkien on kilpailtava työpaikoista ja puurrettava niissä pelko pyllyssä.

Tuliko yllätyksenä, että lasten hankkiminen vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä voit elämässä tehdä?

Onpa taas muutamalla henkilöllä aggressiot pinnassa, pitää käyttää jokainen mahdollisuus purkaa niitä toisiin ihmisiin...

Jos ajattelee sitä, että jossain vaiheessa haluaisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, mun mielestä se olisi todennäköisesti helpompaa pienempien kuin isompien lasten kanssa. Vaikkapa lukioikäiselle ne kaverit ovat vielä tärkeämpiä kuin alakouluikäisille, ja alakoulun jälkeen tulee muutenkin monia muutoksia, ensin yläkouluun ja sitten sen jälkeen mihin nyt kukakin menee.

Tuli muuten mieleen sellainen juttu, että jos miesystäväsi haluaisi oman lapsen, mutta sinä ehdottomasti et enää lisää lapsia, kannattaa ainakin minun mielestäni asia tehdä aika selväksi, ettet vain johda häntä asiassa harhaan.

Puhu asioista sen miehen kanssa! Ehkä hänkin ymmärtäisi miksi jarruttelet yhteisen lapsen hankkimista jos kerrot huolesi. Ehkä mies olisikin valmis muuttamaan ja olemaan enemmän kotona jos vain kerrot miltä susta tuntuu? Tuo lapsiasia on syytä puhua selväksi pian jos olette molemmat omasta kannastanne varmoja.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 20:27"]

Olen kahden koululaisen äiti ja asunut yhdessä 8v miehen kanssa joka ei siis ole lasten isä.[/quote]

Melko nuori mies sulla ainakin on.

Sori, joo, oli pakko. 

Miten tälle palstalle ei osata kommentoida asiallisesti? Kaikki jutut kääntyy haukkumiseksi.

Asiaan. Koita hankkia jo nyt elämääsi sisältöä. Tee vaikka yhden yön kulttuuri matka jonnekin.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:06"]

No tulisitko oikeasti onnelliseksi yh:na siellä isommassa kaupungissa? Kyllä ihmetyttää tämä minäminä meininki. Lapset on jo kerran kokenut rikkonaisen perheen (tai ainakin toinen isän kuoleman.myötä) ja nyt olet taas rikkomassa heiltä perhettä että pääset KULTTUURIN pariin? Et taida rakastaa miestäsi siis enää ollenkaan?

Olen tavallaan samassa tilanteessa kuin sinä... meilläkin minä haluisin muuttaa isompaan kaupunkiin mutta mies ei. Mutta olen sen verran fiksu ja tajuan että elämässä ei saa kaikkea enkä tulisi kuitenkaan sen onnellisemmaksi siellä isommassa paikassa kun lapset olisivat surullisia kun eivät näkisi isäänsä enää eikä se kulttuuri onnea tuo vaan rakkaus.

Mutta sinä nyt vaikutatkin hieman yksinkertaiselta ja heikkolahjaiselta tapaukselta... jo parikymppisenä porsinut ties monta kakaraa :D

[/quote]

Siis voi järkytys, miten pahoinvoivia ihmisiä meillä tässä yhteiskunnassa on! Ihan järkyttävää tekstiä. Häpeäisit, aikuinen ihminen. Miksi olet noin hirveän kateellinen ja katkera? Ihan hirveä ÄMMÄ, pakko sanoa näin ensimmäisen kerran elämässäni. Ja en ole ap.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 21:26"]

Tuli muuten mieleen sellainen juttu, että jos miesystäväsi haluaisi oman lapsen, mutta sinä ehdottomasti et enää lisää lapsia, kannattaa ainakin minun mielestäni asia tehdä aika selväksi, ettet vain johda häntä asiassa harhaan.

[/quote]

Kaipa mies nyt saa itsekin suunsa auki, jos asia on hänelle tärkeä.

Ei herranjestas noita vastauksia, mitä tähän ketjuun on tullut. Voisitteko ystävällisesti joskus miettiä, että täällä ruudun toisella puolella on oikeita, tuntevia ihmisiä, eikä mitään epämääräisiä objekteja, joihin purkaa oma paha olo.

Ketjun aloittajalle: lapset eivät traumatisoidu tai vahingoitu vakavasti, vaikka päättäisitkin muuttaa. :) Koita puhua miehellesi vielä järkeä, josko hänkin suostuisi muuttoon. Jos sulla on jatkuvasti väsy ja murhe tilanteestasi, niin sen huomaavat kyllä lapsetkin. Vanhempana sulla on oikeus tehdä perheeseesi liittyviä päätöksiä, vaikka ne lasten mielestä tuntuisivatkin alkuun ikäviltä.

Voimia ja jaksamisia sulle!

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:28"]

Ei herranjestas noita vastauksia, mitä tähän ketjuun on tullut. Voisitteko ystävällisesti joskus miettiä, että täällä ruudun toisella puolella on oikeita, tuntevia ihmisiä, eikä mitään epämääräisiä objekteja, joihin purkaa oma paha olo.

[/quote]

No kun minusta on aika tyhmää valittaa, jos on pilannut elämänsä hankkimalla lapsia. Ilman lapsia ap asuisi jo siellä kaupungissa ja eläisi unelmaelämäänsä, mutta hän o päättänyt valita toisin. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää!

"aika tyhmää valittaa, jos on pilannut elämänsä hankkimalla lapsia. Ilman lapsia ap asuisi jo siellä kaupungissa ja eläisi unelmaelämäänsä"

Milloin sitten pitäisi valittaa??? Silloin kun elää unelmaelämää?

Hulluko olet? Silloin valitetaan kun tuntuu kurjalta ja empaattiset ihmiset lohduttaa ja neuvoo eikä ilkeile.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 22:37"]

Milloin sitten pitäisi valittaa??? Silloin kun elää unelmaelämää?

Hulluko olet? Silloin valitetaan kun tuntuu kurjalta ja empaattiset ihmiset lohduttaa ja neuvoo eikä ilkeile.

[/quote]

On typerää ruikuttaa ongelmasta, joka on töysin itseaiheutettu. Jos hankkii lapsia, on oltava valmis laittamaan omat tarpeet syrjään. Ei minulta ainakaan riitä sympatiaa ihmiselle, joka on pilannut elämänsä vain omaa ahneuttaan.

Ei mikskään marttyriks tartte heittäytyä vaikka lapsia tekee. Riittää että huolehtii niistä ja ennenkaikkea järjestää oman elämänsä sellaiseksi että on oikeasti onnellinen. Se on paras malli lapselle. Elämä kantaa eikä tänne kärsimään ole tultu.