Lue keskustelun säännöt.
Hukassa ja väsynyt lapsiperhearjessa...
13.05.2014 |
Huh, mikä olo mulla on ollut jo vuoden päivät ja tuntuu vaan pahenevan. Kaikki on näennäisesti hyvin; on vakaat työt, talous melko ok, suht terveitä ollaan yms.
Oon vaan niin hukassa ja väsynyt. Olen kahden koululaisen äiti ja asunut yhdessä 8v miehen kanssa joka ei siis ole lasten isä. Lapseni ovat aivan ihania ja reippaita koululaisia. Mitään ongelmia tai huonoa käytöstä ei ole, siis aivan mahtavat lapsukaiset.
Mua vaan ahdistaa vietävästi. Todella pitkä työmatka rassaa pahasti. Mies ei missään nimessä halua muuttaa, vaikka hänelläkin hirmuinen työmatka.
Lapsia en raaskisi edes repiä tutuista ympyröistä vain työni vuoksi.
Asuinkunta ahdistaa. Miehen kanssa suhde tavallaan ok, eli ei nähdä juuri koskaan vaikka yhdessä asutaan. Mies siis aina töissä tai harrastamassa. Mä istun yksin himassa ja mietin, että mitä teen elämälläni. Ikääkin tuli juuri 30v täyteen.
Sekavaa tekstiä, anteeksi. Onko kukaan vastaavassa suossa? Odotan vaan, että lapset aikuistuvat ja voin muuttaa lähemmäksi töitä ja kulttuuria ja sen myötä jättää miehen tänne tuppukylään :( Eihän tässä ole mitään järkeä.
Kommentit (23)
Ja lisättäköön, että mies haluaa palavasti omaa lasta. Mua ahdistaa jo ajatus paluusta lähtöruutuun. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan tee sitä lasta, odota kun lapsesi kasvavat ja lähde sitten.
On kyllä surullista ja järkyttävää nähdä noin häiriintyneitä vastauksia...
Mutta ap:lle: olisiko sinulla joku hyvä juttukaveri, jonka kanssa keskustellen sinulle alkaisi selkiintymään, mitä haluat ja tarvitset jotta elämä tuntuisi mielekkäältä. Kuulostaa, että ensisijaisesti olet tyytymätön asuinpaikkaasi mutta usein voi tuntua että lähtemällä fyysisesti pois, voi jättää taakseen asioita, jotka kuitenkin seuraavat perässä. Olet tyytymätön liittoosi. Oletteko aina olleet etäisiä toisillenne vai onko se viimeaikainen muutos? Miten voisitte päästä lähemmäs toisianne? Yhteinen harrastus? Onko teillä keskusteluyhteyttä ja jos ei, miten sitä voisi rakentaa? Olet kokenut jo nuorella iällä kovia. Miten olet saanut käsitellä ja toipua ensimmäisen miehesi kuolemasta? Joskus käsittelemättömät asiat voivat nousta pintaan pitkänkin ajan jälkeen...Onko sinulla ystäviä nykyisellä paikkakunnalla, entä kaupungissa? Mitä tahansa teetkin, toivon että löydät sisimpäsi äänen ja voi löytää onnen. Kaikkea hyvää!
P.s. Kysymysmuotoilu pohdinnan herättämiseksi, ei uteluksi johon tulisi vastata, mutta toki voi halutessaan vastatakin.:)