Aistitko pahan läsnäolon?
Kommentit (39)
Energiasyöppöjen kohdalla kantsii sulkea omat kanavat ja käyttää torjuntakilpiä, älä anna pahalle valtaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:20"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:11"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:08"]
Kerran aistin metsässä jotain. Tuli outo olo.
Sitten näinkin maassa jälkiä ja tajusin että siellä oli
kokoontunut joku porukka, epämääräinen.
[/quote]
Niin minkälainen porukka? "Epämääräinen porukka" nyt voi olla mitä tahansa pultsareiden kaljapullokokoontumisesta paikallisen suunnistuskerhon piirinmestaruuskilpailuihin.
[/quote]
No onko suunnistus jotain pahaa?
Eikä suunnistajat istu maassa ryhmänä.
[/quote]
Druidien orgiat ! Normi hommaa
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:24"]
hyi kun säikähdin..:-\ Miten tommosen kuvan saa tehtyy??
[/quote]Kopioit ja liität, esim.
http://textart4u.blogspot.fi/2013/09/trollface-problem-victory-hand-text-art.html
Muista pitää risti kaulalla ja vihkivettä messissä
^ Tuota noin, ei ehkä kantsi lähteä kuvilla tai muillakaan tehosteilla kikkailemaan, menee palsta pilalle. :)
Se on semmosta paineen tunnetta tuola ala-vatsassa...se vaan kasvaa ja kasvaa. Loputla kuuluu sellainen vinkuva ääni ja sen jälkeen haisee pahalle...PAHALLE... siitä huomaa pahan läsnäolon
Kyllä, anopin ja mieheni siskot saavat ihon kananlihalle.. Hyrrr..
siinä pahuutta kerrakseen!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:35"]Se on semmosta paineen tunnetta tuola ala-vatsassa...se vaan kasvaa ja kasvaa. Loputla kuuluu sellainen vinkuva ääni ja sen jälkeen haisee pahalle...PAHALLE... siitä huomaa pahan läsnäolon
[/quote]
Sinua ei ilmeisesti ole korkattu kakkoseen kun tuollain vinkasee
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:05"]
Tuskinpa minulla ihan sellaisia voimia on.
Joistain ihmisistä tosin tulee epämiellyttävä tai jopa pelottava olo, vaikka olisivat päällisin puolin ihan ystävällisiäkin. En ikinä tiedä, pitäisikö tuollaisia intuitioita uskoa vai ovatko ne epäreiluja alitajuisia ennakkoluuloja. En kuitenkaan ole yleensä sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joista tulee sellainen olo, että sisäiset hälytyskellot soivat.
[/quote]
mä aistin myös ihmisistä. Ja tähän mennessä on oikein mennyt nuo tunteet eli ovat osoittautuneet pahoiksi, ilkeiksi tai vastaaviksi. se ei ole mitään ennakkoluuloa mulla ainakaan, vaan jotenkin näen ihmisen läpi ja tiedän heti, ettei tämän ihmisen kanssa kannata olla tekemisissä. Joskus on toki pakko ja silloin käy ilmi jossain vaiheessa, että intuitio kertoi totuuden.
mä olen oppinut luottamaan tuohon ja pidän välimatkaa noihin ihmisiin, joista tulee tuo tunne.
Olen nähnyt paholaisen yhden asian yhteydessä.
Laskeskelin tuossa, että tuo raakalainen on jo elinkautisen istunut.
En usko että tunnen, noin periaatteessa. Mutta, aloitin työurani apulaisena paikassa jossa oli arvaamattomia, mieleltään sairaita ihmisiä, ja siellä eräs työntekijä sanoi, että täällä sitten kuuluu luottaa vaistoihin. Jos vaisto sanoo, että pitää varoa, niin pitää varoa vaikka ei ymmärtäisi miksi.
Ja monta kertaa se piti paikkaansa. Tuli sellainen tunne, että nyt on jonkun kiikarissa, ja yleensä avasin lähimmän lukitun oven ja menin sen taakse hetkeksi miettimään, mistä tunne tuli. Kerran sain oven just kiinni kun siihen oveen mäjähti sata kiloa raivopäistä naista, enkä tiedä yhtään että missä hän oli ollut vielä hetki sitten, koska käytävällä ei näkynyt ketään. Muutama sekunti käytävällä odottelua niin oisin ollut ton emännän painiotteessa enkä varmasti pärjännyt kovin hyvin. Pari kertaa kävi niin, että kun ajatuksissani tujotin sitä ovea, painui kahva hyvin hiljaa alas, kun joku kokeili, että onko ovi auki ja voiko minut yllättää. Kerran joku oli jäänyt vaanimaan nurkan taakse, jonka muu henkilökunta sitten huomasi. Ja näitä ei siis sattunut ollenkaan joka päivä, yleensä oli tosi rauhallista, mutta silloin tällöin näin tapahtui. Minulle ei kertaakaan käynyt mitään vakavaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:05"]
Juttelin kerran ihmisen kanssa, josta aistin läpeensä pahuuden. Nyt eilen sain tietää, että hän on myöhemmin syyllistynyt törkeään rikokseen.
[/quote]
Vähän vastaava juttu mullakin. Aistin kahdesta naisesta hirveän pahan. Pelkästään heidän tyhjä katseensa sai oloni pahoinvoivaksi. Tulee sellainen olo etten haluaisi ikinä enää kohdata heitä. Tiedän molempien syyllistyneen pahoihin tekoihin. Tietääkseni he eivät ole jääneet niistä kiinni niin että olisivat saaneet rangaistusta. Mutta muistan että tunsin sen käsittämättömän pahan olon toisen naisen seurassa jo vuosia ennen kuin sain tietää hänen tekosistaan. Ihmettelen miten he voivat elää ihan muina naisina mukamas tavallista elämää. Eivätkö muut ihmiset aisti heidän hirveätä pahuuttaan? Tosin molemmista naisista minua on varoitettu, joten luulen että heidän temppunsa ovat laajaltikin tunnettuja, mutta ihmiset eivät uskalla tehdä heille mitään heitä pysäyttävää. Olen molemman naisen tekosista kertonut viranomaisillekin, mutta mitään ei tapahdu, he jatkavat viroissaan ihan niin kuin ennenkin.
Isäni sanoi toisen naisen naamaa petolinnun perseeksi, toista hän ei ole nähnyt. Niinkö ihmiset ajattelevat? Pahanilmanlintuja? Siinä kaikki? Itse ajattelen että heidät pitäisi saada lukkojen taa, ihan sama minne, vankilaan tai hullujenhuoneelle.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 20:11"]
En usko että tunnen, noin periaatteessa. Mutta, aloitin työurani apulaisena paikassa jossa oli arvaamattomia, mieleltään sairaita ihmisiä, ja siellä eräs työntekijä sanoi, että täällä sitten kuuluu luottaa vaistoihin. Jos vaisto sanoo, että pitää varoa, niin pitää varoa vaikka ei ymmärtäisi miksi.
Ja monta kertaa se piti paikkaansa. Tuli sellainen tunne, että nyt on jonkun kiikarissa, ja yleensä avasin lähimmän lukitun oven ja menin sen taakse hetkeksi miettimään, mistä tunne tuli. Kerran sain oven just kiinni kun siihen oveen mäjähti sata kiloa raivopäistä naista, enkä tiedä yhtään että missä hän oli ollut vielä hetki sitten, koska käytävällä ei näkynyt ketään. Muutama sekunti käytävällä odottelua niin oisin ollut ton emännän painiotteessa enkä varmasti pärjännyt kovin hyvin. Pari kertaa kävi niin, että kun ajatuksissani tujotin sitä ovea, painui kahva hyvin hiljaa alas, kun joku kokeili, että onko ovi auki ja voiko minut yllättää. Kerran joku oli jäänyt vaanimaan nurkan taakse, jonka muu henkilökunta sitten huomasi. Ja näitä ei siis sattunut ollenkaan joka päivä, yleensä oli tosi rauhallista, mutta silloin tällöin näin tapahtui. Minulle ei kertaakaan käynyt mitään vakavaa.
[/quote]
Ot, mutta kuulostaa todella painajaismaiselta työpaikalta :o
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 20:11"]
En usko että tunnen, noin periaatteessa. Mutta, aloitin työurani apulaisena paikassa jossa oli arvaamattomia, mieleltään sairaita ihmisiä, ja siellä eräs työntekijä sanoi, että täällä sitten kuuluu luottaa vaistoihin. Jos vaisto sanoo, että pitää varoa, niin pitää varoa vaikka ei ymmärtäisi miksi.
Ja monta kertaa se piti paikkaansa. Tuli sellainen tunne, että nyt on jonkun kiikarissa, ja yleensä avasin lähimmän lukitun oven ja menin sen taakse hetkeksi miettimään, mistä tunne tuli. Kerran sain oven just kiinni kun siihen oveen mäjähti sata kiloa raivopäistä naista, enkä tiedä yhtään että missä hän oli ollut vielä hetki sitten, koska käytävällä ei näkynyt ketään. Muutama sekunti käytävällä odottelua niin oisin ollut ton emännän painiotteessa enkä varmasti pärjännyt kovin hyvin. Pari kertaa kävi niin, että kun ajatuksissani tujotin sitä ovea, painui kahva hyvin hiljaa alas, kun joku kokeili, että onko ovi auki ja voiko minut yllättää. Kerran joku oli jäänyt vaanimaan nurkan taakse, jonka muu henkilökunta sitten huomasi. Ja näitä ei siis sattunut ollenkaan joka päivä, yleensä oli tosi rauhallista, mutta silloin tällöin näin tapahtui. Minulle ei kertaakaan käynyt mitään vakavaa.
[/quote]
Ot, mutta kuulostaa todella painajaismaiselta työpaikalta :o
[/quote]
Itse asiassa se on ollut yksi parhaimpia työpaikkoja joissa olen ollut, vaikka ehkä siltä ei kuulosta. :) Työntekijöiden kesken oli reilu ja hyvä meininki, ja turvallisuuteen oli kiinnitetty niin paljon huomiota, että henkilökuntaa oli ainakin vielä niinä vuosina paljon, joten työmäärä oli hyvin kohtuullinen. Ja suurin osa asiakkaista oli siis ihan rauhallisia, jos ja kun itse käyttäytyi rauhallisesti. Menisin tuonne töihin milloin vain uudelleen. :) Vaikka joskus pelottikin, niin enemmän tunsin myötätuntoa ihmisiä kohtaan, joiden elämässä oikein mikään ei ollut mennyt kohdalleen. En ollut ennen tuota työpaikkaa koskaan ajatellut, kuinka yksinäistä ja vaikeaa monen ihmisen elämä voi olla.
37
Kerran aistin todella pahan tuhnun joka tuli housuista