Lue keskustelun säännöt.
Naapurin yksinhuoltaja äiti huusi itkevälle taaperolleen aivan raivon vallassa
13.05.2014 |
Asun taloyhtiössä jossa asuu noin 35-vuotias yksinhuoltaja äiti. Hänellä on 3 lasta. Vanhimmat ovat kouluikäisiä, noin 7-10-vuotiaita. Nuorin lapsista on taaperoikäinen, alle 2-vuotias. Taloyhtiön juoruilijoiden mukaan lasten isä on lähtenyt jonkun toisen naisen matkaan, mutta en asiasta sen enempää tiedä. Tullessani aamupäivällä kaupasta en voinut olla kuulematta leikkipaikalta kuuluvuaa järkyttävää huutoa, joten menin katsomaan mikä siellä oli hätänä. Leikkipaikalta löysin tämän kyseisen yksinhuoltaja äidin huutamassa aivan raivon vallassa hysteerisesti itkevälle taaperolleen. Kysyin tältä äidiltä mikä hätänä. Hän lopetti huutamisen mutta ei oikeen osannut sanoa mitään. Hetken siinä sitten tuijottelimme toisiamme, mutta kumpikaan ei sanonut mitään. Lopulta tämä äiti kuitenkin sanoi olevansa ihan loppu. Kysyin voisinko auttaa häntä jotenkin. Ei vastausta. Hetken mietittyäni ehdotin hänelle että jospa minä ottaisin tämän taaperon hoitooni muutamaksi tunniksi jotta hän saisi levätä hetken. Tovin emmittyään tämä äiti sitten suostui ja luovutti taaperonsa minun hoteisiini.
Kun "palautin" tämän taaperon kotiin, oli hänen äitinsä kuin eri nainen. Kouluikäiset olivat tulleet koulusta ja hän oli laittanut heille ruokaa. Nyt kysynkin teiltä, mitä mieltä te olette tästä? Pitäisikö minun jotenkin toimia tämän tilanteen suhteen vai annanko vain olla? Ymmärrän kyllä että jokainen vanhempi on joskus kovilla, etenkin yksinhuoltajat, mutta tuon taaperon äidin huuto oli kyllä todella pelottavaa jopa minun, aikuisen mielestä. Taaperoikäisestä puhumattakaan.
Kommentit (49)
Joskus ehkä kolme vuotta sitten ilmoittauduin johonkin tuollaiseen vapaaehtoistoimintaan, jossa oli kyse yksinhuoltajanaisten tukemisesta. Mitään hakuvaatimuksia ei lueteltu eikä sähköpostiin ikinä vastattu.
-Mies 29v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti jos tässä maailmassa olisi vielä hyvyyttä ymmärettäsiin kuinka ihminen ei vain jaksa kaikkea, joskus menee yli. Silloin se, että joku oikeasti välittää voisi olla se mikä pelastaa koko perheen.
Mutta hvyyyttä tästä maailmasta on turha etsi. Aloittaja tekee ilmoituksen ja äiti huomaa, että ikinä ei kannata ottaa vastaan apua. Lastensuojelusta huomataan, että oikeaa aihetta ei ole vaan kyse on väliaikaisesta kriisistä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:33"]
Olitpa ihana ihminen, kummallista,että kaltaisiasi on vielä. Useimmiten tehdään vielä lastensuojeluilmoitus ja lisätään väsyneen äidin tressiä jotta tämä vielä helpommin huutaa lapsilleen. Ai niin sinä tasitkin suunnitella tekeväsi ilmoituksen?
[/quote]
En ole puhunut lastensuojeluilmoutuksen tekemisestä mitään.
Ei lapselle saa raivota. Katso tilannetta raivooko vielä ja jos niin sossuun yhteyttä.
Joo, anna olla, jokainen lisääntyy omasta tahdosta. Omia valintoja, ei kuulu sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, joskus se kuppi vain menee nurin, oli yh tai ei. Myönnän, että kun olen nukkunut yöllä viisi tuntia kolmessa pätkässä, kuunnellut aamusta alkaen 2v taaperon huutoa ja kiukuttelua asiasta kuin asiasta, kuullut miten olen ihan tyhmä äiti ja miten aamupuuro on pahaa enkä halua laittaa säänmukaisia vaatteita eikä kenenkään muun äiti välitä mitä vaatteita muut laittaa kouluun, enkä jaksa kävellä ja mikset voi paikata pyörän rengasta tai käskenyt iskän korjata sitä (no, pyysin ja käskin, mutta kun se ei ehtinyt), ja sitten kun menet kauppaan niin mä haluan karkkia ja sä oot ihan tyhmä kun et osta, kaikkien muiden äidit on paljon kivempia. Niin, kun kaksi isompaa on saatu kouluun ja 2v rauhoittumaan , koska hän kuuli sanan kauppa ja hermostui, kun halusi lähteä sinne HETI, syötyä aamupala ja valmistaudutaan ulos lähtöön, huudetaan joka asiasta, ja kun sitten ollaan siellä pihalla, 2v huutaa kaikesta edelleen. Joo, joskus on mennyt kuppi nurin, olen kaapannut lapsen kainaloon ja nostanut sen ulkovaatteissaan pinnasänkyyn huutamaan, jotta uskallan mennä yksin pihaan rauhoittumaan sen sijaan, että heitän lapsen seinään.
Enkä minä ole yksinhuoltaja, ja silti päivät pitkät yksin lasten kanssa kotona kiristää pinnan joskus hyvin tiukaksi. En yhtään ihmettele, jos yh-äiti, jonka mies lähti uuden muijan perään, eli tuskin kerkiää juurikaan lapsiaan muistamaan uuden rakkautensa liehittelyltä, on vähän väsynyt ja menettää malttinsa 2-vuotiaalle. Eli, jos haluat auttaa, tee mitä tänään teit, ja kiitos että teit sen.
Nyt jo vähän kaduttaa tämän aloituksen tekeminen. Monet näyttää luulevan minun olevan jo soittamassa "sossuun", vaikka en ole puhunut sanallakaan sellaisesta. Kun kysyin pitäisikö minun jotenkin toimia tämän tilanteen suhteen, en tarkoittanut sillä lastensuojeilmoituksen tekemistä vaan mahdollisen avun tarjoamista jatkossakin tälle äidille. Kysyin sitä siksi koska minulla itselläni ei ole lapsia, joten mietityttää miten äidit suhtautuvat avun "tuputtamiseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole jatkossakin ihminen naapurillesi, äläkä missään tapauksessa lyö lyötyä! Voit edelleenkin myös tervehtiä iloisesti ja osoittaa että olet tahdikkaasti jättänyt välikohtauksen unohduksiin. Vihonviimeinen asia on muka huomaamaton kyttääminen ja vaivautunut no mitä NYT kuuluu jne. Jos vaan kykenet, voithan ottaa joskus muulloinkin taaperon hoitoon. Ihmiset, edes äidit, eivät ole täydellisiä.
Jos sulla on aikaa ja voimaa auttaa naista toistekkin niin ehdottaisin sitä. Vaikka vain kerran viikossa muutaman tunnin ajan että nainen saa levätä.
Ihanasti toimit <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minulla on siis saman ikäiset lapset kuin ap:n tarinan äidin lapset, ja sama määräkin vielä.
- se mutsi, jolla joskus menee kuppi nurin
Ja minulla on siis saman ikäiset lapset kuin ap:n tarinan äidin lapset, ja sama määräkin vielä.
- se mutsi, jolla joskus menee kuppi nurin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tärkein bointtihan tässä oli se, että pääsit mainitsemaan jotta vieläpä ihan yh.äiti!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:45"]
Nyt jo vähän kaduttaa tämän aloituksen tekeminen. Monet näyttää luulevan minun olevan jo soittamassa "sossuun", vaikka en ole puhunut sanallakaan sellaisesta. Kun kysyin pitäisikö minun jotenkin toimia tämän tilanteen suhteen, en tarkoittanut sillä lastensuojeilmoituksen tekemistä vaan mahdollisen avun tarjoamista jatkossakin tälle äidille. Kysyin sitä siksi koska minulla itselläni ei ole lapsia, joten mietityttää miten äidit suhtautuvat avun "tuputtamiseen".
[/quote]
Ok, no täällä yleensä "toimia" tarkoittaa juurikin viranomaisille kantelua. Mutta olet todella tehnyt hienosti, sinulla on syytä olla ylpeä itsestäsi! Maailma olisi parempi, jos useampi toimisi kuten sinä!
Voithan kysyä kun ensi kerran tapaatte, että tarvitseeko hän muuta. Monet ovat noloina ja häpeissään ja haluavat unohtaa "kilahduksensa". Siispä kohtele nätisti, ihan kuin kyseessä olisi ollut pikkujuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on äitille tullut arviointivirhe omien resurssien suhteen, ja apu on tarpeen. Sinun velvollisuutesi ei ole hoitaa hänen lapsiaan. Minä seuraisin tilannetta. Yksi kerta menee hetkellisen väsymyksen piikkiin, mutta seuraavasta kerrasta tdkisin jo ls-ilmon. Tämä äiti voi saada runsaasti apua lastensuojelusta, sellaista mitä ap ei voi tarjota.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:54"]
tärkein bointtihan tässä oli se, että pääsit mainitsemaan jotta vieläpä ihan yh.äiti!
[/quote]
Mainitsin naisen olevan yksinhuoltaja, koska halusin täsmentää hänen tilanteensa olevan normaalia rankempi sillä hän on lapsineen yksin. Arvostan yksinhuoltajaäitejä siinä missä parisuhteessa olevia äitejäkin, ei tässä nyt siitä ollut kyse.
Jotenkin tämä tarina kuulostaa keksityltä taas kerran.
Olet arjen enkeli jos tarjoat apua tälle äidille.
Ps. 29 puhuu kokemuksesta. Minun naapurissani asui perhe, jolla oli samanlaisia ongelmia. Hoidin silloin tällöin heidän lapsiaan että saisivat huilia. Vanhemmat huusivat lapsille, mutten pitänyt tilannetta pahana. Kerran yksi näistä lapsista sanoi että isä lyö äitiä ja äiti "minnaa". Tämä "Minna" oli 7v tyttö ja näytti shh-merkkiä pienemmälle. Kysyin perheen äitiltä tästä, ja hän sulki minut täysin pois. Huolestuin niin että viimein tein ilmon - lapset otettiin huostaan ja ovat nyt sukulaisilla. Vanhemmat paljastuivat päihdeongelmaisiksi jne.
Ajattelin tehdä näin, käyn huomenna tämän äidin luona. Vien hänelle jotain piristävää kuten suklaata ja kukkia tms. Yritän jutella hänen kanssaan heidän perheen tilanteesta ja tarjoan apuani. Jos hän ei halua ottaa sitä vastaan, olen ainakin yrittänyt. Koitan sivusilmällä katsoa jatkossa miten äiti jakselee, jos tilanne menee pahemmaksi mietin sitten jatkotoimia, en siis ole yhden huutokohtauksen perusteella soittamassa "sossuun".
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:24"]
Tovin emmittyäni mainitsen vain, että kirjoita yhteen yksinhuoltajaäiti.
[/quote]
ahh, ole tyytyväinen <3 t. pilkku
Ap, hyvä! Tosi hyvin toimittu.