Lue keskustelun säännöt.
Naapurin yksinhuoltaja äiti huusi itkevälle taaperolleen aivan raivon vallassa
13.05.2014 |
Asun taloyhtiössä jossa asuu noin 35-vuotias yksinhuoltaja äiti. Hänellä on 3 lasta. Vanhimmat ovat kouluikäisiä, noin 7-10-vuotiaita. Nuorin lapsista on taaperoikäinen, alle 2-vuotias. Taloyhtiön juoruilijoiden mukaan lasten isä on lähtenyt jonkun toisen naisen matkaan, mutta en asiasta sen enempää tiedä. Tullessani aamupäivällä kaupasta en voinut olla kuulematta leikkipaikalta kuuluvuaa järkyttävää huutoa, joten menin katsomaan mikä siellä oli hätänä. Leikkipaikalta löysin tämän kyseisen yksinhuoltaja äidin huutamassa aivan raivon vallassa hysteerisesti itkevälle taaperolleen. Kysyin tältä äidiltä mikä hätänä. Hän lopetti huutamisen mutta ei oikeen osannut sanoa mitään. Hetken siinä sitten tuijottelimme toisiamme, mutta kumpikaan ei sanonut mitään. Lopulta tämä äiti kuitenkin sanoi olevansa ihan loppu. Kysyin voisinko auttaa häntä jotenkin. Ei vastausta. Hetken mietittyäni ehdotin hänelle että jospa minä ottaisin tämän taaperon hoitooni muutamaksi tunniksi jotta hän saisi levätä hetken. Tovin emmittyään tämä äiti sitten suostui ja luovutti taaperonsa minun hoteisiini.
Kun "palautin" tämän taaperon kotiin, oli hänen äitinsä kuin eri nainen. Kouluikäiset olivat tulleet koulusta ja hän oli laittanut heille ruokaa. Nyt kysynkin teiltä, mitä mieltä te olette tästä? Pitäisikö minun jotenkin toimia tämän tilanteen suhteen vai annanko vain olla? Ymmärrän kyllä että jokainen vanhempi on joskus kovilla, etenkin yksinhuoltajat, mutta tuon taaperon äidin huuto oli kyllä todella pelottavaa jopa minun, aikuisen mielestä. Taaperoikäisestä puhumattakaan.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:45"]
Nyt jo vähän kaduttaa tämän aloituksen tekeminen. Monet näyttää luulevan minun olevan jo soittamassa "sossuun", vaikka en ole puhunut sanallakaan sellaisesta. Kun kysyin pitäisikö minun jotenkin toimia tämän tilanteen suhteen, en tarkoittanut sillä lastensuojeilmoituksen tekemistä vaan mahdollisen avun tarjoamista jatkossakin tälle äidille. Kysyin sitä siksi koska minulla itselläni ei ole lapsia, joten mietityttää miten äidit suhtautuvat avun "tuputtamiseen".
[/quote]
En minä ajatellut sinun olevan lastensuojeluun soittamassa.
Tarjoa ihmeessä apua, mutta sen voi tehdä sillä tavalla hienotunteisesti, että sanot vaikka, että "meillä oli silloin viimeksi XX:n kanssa oikein mukavaa, rakennettiin majaa olkkariin (tai mitä nyt teittekin). Joten jos sinulla joskus on tarvetta tällaiselle varahoitajalle, niin soita minulle, autan mielelläni."
Eli älä korosta sen äidin avuntarvetta, vaan ilmaise sitä kautta, että lapsi oli kiva ja sinä lapsirakas ja sinua voisi kysyä...
Vasta jos tutustutte lähemmin ja tuo äiti itse kertoo ongelmistaan, voit ehdottaa vaikka tuota neuvolassa asiasta puhumista ja tukiperhettä. Neuvojen suhteen moni äiti on aika ärpäkkä, varsinkin jos neuvot tulevat lapsettomalta ;-)
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:08"]
Ajattelin tehdä näin, käyn huomenna tämän äidin luona. Vien hänelle jotain piristävää kuten suklaata ja kukkia tms. Yritän jutella hänen kanssaan heidän perheen tilanteesta ja tarjoan apuani. Jos hän ei halua ottaa sitä vastaan, olen ainakin yrittänyt. Koitan sivusilmällä katsoa jatkossa miten äiti jakselee, jos tilanne menee pahemmaksi mietin sitten jatkotoimia, en siis ole yhden huutokohtauksen perusteella soittamassa "sossuun".
[/quote]
Älä mene kotiin. Juttele hänen kanssaan silloin, kun näet hänet vaikkapa siinä talonne pihalla.
Jos menet tuolla lailla kotiin, teet avunannosta ison numeron ja hän tietää kyllä silloin sinun paheksuvan tai olevan huolissaan siitä, mitä näit hiekkiksellä. Ottaa paljon herkemmin puolustusasenteen kuin jos ikäänkuin ohimennen ja "vahingossa" törmäät häneen ja tarjoat apuasi.
10
Ap olet ihana. Mulla oli ihanat naapurit lasteni ollessa pieniä (ja mieheni ollessa paljon työmatkoilla). Heillä oli myös oma, mutta useamman kerran kuussa he ottivat lapseni leikkimään sinne. Ja joskus tarjottiin ruokaa toisillemme -varsinkin herkkuja. Auttoi minua jaksamaan todella paljon. Ja ihan hyvä äiti olen, mutta kahden vahvaluonteisen lapsen kanssa sitä vaan kaipasi ihan kuolemakseen juuri sitä pientä taukoa, ette tarvitse olla saatavilla. Voi kun ihmiset osaisivat enemmuankin antaa apuaan (ja ottaa sitä vastaan) luontevasti. Useammat voisivat paremmin kun ei tarvitse olla niin helkutin vahva 24/7.
Kyllä tuollaisiin raivoaviin äiteihin joskus törmää. Kerran lähijunassa äiti huusi taaperolleen täyttä kurkkua. En muista mitä huusi, mutta sen muistan, että huutamisessa ei tuntunut olevan mitään järkeä. Tapahtui myöhäisenä iltapäivänä, joten äiti oli varmaan töistä tulossa.
Ihanaa, että apn kaltaisia ihmisiä vielä tästä maasta löytyy!:) <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pysyä erossa yh:sta, kukaan tuollaista jaksa kuunnella.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:14"]
Miten sulla meni se pari tuntia vieraan parivuotiaan kanssa? Kun sanoit, ettei ole omia lapsia, ja tilanne oli alkujaan pelottava lapselle. Rauhoittuiko lapsi ja mitä teitte? Nim. Utelias
[/quote]
Lapsi ei ole minulle aivan vieras. Minulla on suht saman ikäinen kummityttö kuin tuo taapero on ja kummityttöni ollessa minun luona hoidossa, ovat nämä taaperot muutamaan otteeseen leikkineet toistensa kanssa tuossa taloyhtiömme leikkialueella. Vahdin myös pienen hetken kyseistä taaperoa hiljattain olleissa pihatalkoissa kun hänen äitinsä kipaisi pikaisesti kaupassa kouluikäisten kanssa. Lisäksi "höpöttelen" tälle taaperolle aina jotakin kun hänet näen.
Kun pääsimme minun luokse taapero ei enää itkenyt, oli tietysti vähän ihmeissään, mutta ihan mukavasti meillä meni. Ensiksi taapero ihmetteli minun asuntoani, jonka jälkeen sitten yhdessä leikimme ja katselimme kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaltaisesi ihmiset ovat kultaakin kalliimpia! En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta ehdottaisin, että "kutsuisit itsesi kahville" tämän äidin luokse. Voisit vaikka kehua, miten hyvässä järjestyksessä tämä on saanut kotinsa pidettyä vaikeassa tilanteessa (ilmeisesti yksin vastuussa kolmesta lapsesta). Sitten voisit hienotunteisesti yrittää keskustella siitä "ylilyönnistä". Jos sinulla on aikaa ja halua auttaa, niin kerro, että haluat auttaa hoitamalla lapsia silloin tällöin. Muistan Tuomas Holopaisen joskus sanoneen, että aito hyvyys ihmisessä on kauneinta, mitä on. Se on niin totta. Työ, mitä tekisit, olisi pyyteetöntä lähimmäisen rakkautta ja niin harvinaiseksi käynyttä aitoa hyvyyttä. Parhaassa tapauksessa saat elinikäisiä ystäviä.
Miten sulla meni se pari tuntia vieraan parivuotiaan kanssa? Kun sanoit, ettei ole omia lapsia, ja tilanne oli alkujaan pelottava lapselle. Rauhoittuiko lapsi ja mitä teitte? Nim. Utelias