Saa tilittää -ketju. Kerro omasta elämästäsi
omasta jaksamisestasi tai jaksamattomuudestasi. Pyritään tsemppamaan tässä ketjussa toisiamme.
Kommentit (29)
Hei numero 20 (ja 21?)
Onpa ikävä, että olet kohdannut noin kurjaa käytöstä. Kenenkään uskonnollista tai muutakaan suuntautumista ei pitäisi koskaan pilkata. Kysyn kuitenkin, mistä sinulle nousee tarve selitellä elämäntapaasi? Varmastikaan millään selityksellä kaikki eivät tule sitä ymmärtämään. Etkö voisi sanoa, että tuollainen pahoittaa mielesi, jos joku kuittailee vaikkapa lasten lukumäärällä?
Kaikkea hyvää perheellesi
Numero 12.
Kuulostaa siltä, että poikaystävälläsi ja sinulla on varsin eri tavoitteet tulevaisuuttanne kohtaan.
Joskus tosiasioita on vaikea hyväksyä. Kaiken tasapainon edellytys on kuitenkin katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä tilanne. Jos poikaystäväsi ei halua sitoutua perheen perustamiseen, et voi asialle mitään.
Mieleeni tulee kysymys: miksi olet muuttanut elämääsi niin paljon miehen mukaan? Oletko ajatellut, että mukautumalla kaikkeen saat varmemmin hänet sitoutumaan? Ehkä tämä prosessi auttaa sinuakin tutustumaan itseesi, sitten kun se suhde kohdallesi tulee, jossa sitoudutte perheesi, on itsetuntemuksesi lisääntynyt. Voimia asian prosessointiin.
Mielestäni on hyvä, että täälläkin palstalla voi avautua ja kertoa mieltä painavista asioista. Jatkan tästä päivääni nyt muualla, ja uskon, että hyvin osaatte myös rohkaista ja tsempata toisianne, kuten monissa ketjuissa täällä palstalla on sitä aitoa välittämistäkin näkynyt. Ei ole syytä aina parjata tätä palstaa. Myös paljon hyvää, inhimillistä kohtaamista tapahtuu. <3
Mieheni on jo kolmatta vuotta työttömänä ja asumme anoppini nurkissa. Itsellä opiskelut kesken, joten en pysty tekemään niin pitkää päivää töissä, että rahat riittäisi asumiseen missään muualla. Laskut kertyvät ja joka kuukausi saa miettiä, että minkä laskun voi tässä kuussa jättää maksamatta. Odotan sitä vaihetta elämässä, että molemmat olemme töissä ja saamme jopa rahaa säästöön. Ahdistaa taiteilla laskujen kanssa niin, että emme menetä luottotietojamme.
20 vastaa. Tarve selitellä nousee minulle esitetyistä kysymyksistä: Minkä ikäinen nuorin/vanhin? Monta maitopurkkia viikossa? Vieläkö aiotte lisää? Miten jaksatte? Eikö miehesi voisi harrastaa esim lukemista/auton rassausta/pilkun viilaamista? Miten jaksat tulla töihin, jos noin isoa maha? Onpa se sun maha iso (päivittelyä kahvipöydässä)! Koko ajanko te nussitte? Ettekö te tee muuta?
Tässä maassa on niin vaikea elää marginaalissa, että sitä ei voi kukaan kuvitella. Ymmärrän erittäin hyvin muita vähemmistöjä, muslimeja, romaneja, somaleja. Valtakulttuuri on erittäin töykeä ja erilaisuutta jyräävä. Jos itse edustaa keskivertoa suomalaisuutta, on suorastaan lupa olla töykeä.
En edes pyydä ymmärrystä. Neutraali, tasapuolinen ja kunnioittava kanssakäyminen riittää. Itse toimin näiden arvojen mukaan, vaikka en ymmärtäisikään toisen ihmisen uskoa, arvoja tai näkemyksiä.
Sinä voisit kirkon ihmisenä puhua näiden arvojen puolesta myös. Annetaan ihmisten elää ja uskoa oman vakaumuksensa mukaan. Kunnioitetaan elämänvalintoja ja eettisiä näkemyksiä. Ei suhtauduta vl-naiseen uhrina, vaan omat elämänvalintansa tekevänä täysipäisenä ihmisenä - jolla on annettavaa tässä yhteiskunnassa omalta paikaltaan.
Itkettää. Tuntuu että rakkaus on kuollut. En tunne miestä kohtaan mitään. Kosketuksensa inhottaa. Tiedän että haluaisi seksiä. On sanonutkin ettei pysty elämään ilman sitä. Mä pystyisin kyllä. Samalla kaipaisin haluamista, mitä oli nuorena. Meillä on monta lasta, iso asuntovelka, olisin halunnut onnistua tässä eämässä. En pysty ajattelemaan eroa, koska en kestäisi sitä kaikkien muiden elämässä sattuneiden kriisien takia. Tai en uskalla ottaa riskiä. Toisaalta tuntuu että pitäis päästää mies vapaaksi, koska ei hän halua elää näin. Mies on kiltti, mutta ei juttele oikein mistään koskaan. Ei ole mielipiteitä eikä ajatuksia tai ei ainakaan niitä sano. Kaipaan hirveästi aikuiskontaktia ja siksi hengaan täällä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 14:29"]
Mieheni on jo kolmatta vuotta työttömänä ja asumme anoppini nurkissa. Itsellä opiskelut kesken, joten en pysty tekemään niin pitkää päivää töissä, että rahat riittäisi asumiseen missään muualla. Laskut kertyvät ja joka kuukausi saa miettiä, että minkä laskun voi tässä kuussa jättää maksamatta. Odotan sitä vaihetta elämässä, että molemmat olemme töissä ja saamme jopa rahaa säästöön. Ahdistaa taiteilla laskujen kanssa niin, että emme menetä luottotietojamme.
[/quote]
Mitä se mies odottaa?
Henk koht avustajaksi, taksikurssille tai siivoamaan jos ei muuta.
kolme vuotta on pitkä aika, en katselisi enää hetkeäkään.
muutto toiselle paikkakunnalle jos ei muuta.
vuosi kun taas kuluu niin suosta yhä vaikeampi nousta...
Minuakin ihmetyttää vanhoillislestadiolaisten noitavaino. Itse olen kotoisin alueelta, jossa on paljon vl-perheitä ja olen siihen tottunut. Monet ystävistäni ala-asteella ja yläasteella olivat vlliä. Hyvin tasapainoisia, hyvätapaisia ja ihania ihmisiä.
Mielestäni aiheen sensuurinhakuinen uutisointi on typerää ja puolueellista. Ja jos haastatellaan jotain "lahkossa" olevaa, hänen sanaansa ei voi luottaa, koska hänet on ihan vissinä aivopesty.