Jatkuva pelko siitä, että lapseni kuolee :(

Mulla on viisi lasta. Se on jo aika epätodennäköistä että ne kaikki menis kerralla. Ja sitä paitsi, nyt kun vanhin on jo täysi-ikäinen ja seuraavakin melkein niin alan tiedostaa, että ne lapset menetetään joka tapauksessa. Mä olen saanut jo kokea sen että on lapsia. Rankkaahan se on, jos rikastakin. Ja jos ne kuolis, niin rankkaa sekin olis, mutta minä en siihen kuolis. Tosin näin uskovaisena soisin että noilla vanhemmilla lapsilla olis vähän selkeämpi usko, että voisin olla varma heidän olevan onnellisia kuoleman jälkeen eikä kituvan helvetissä :(

"20"

Sun lapsella ihan todella on suojelusenkeli. Luovuta oikein se lapsesi Jumalalle rukouksessa. Raamattukin sanoo, että me synnytämme lapsia Jumalalle, eikä itsellemme.

Kun luovutat hänet Herralle ja Hänen vastuulleen, niin elämäsi on paljon helpompaa. Eikä sun tarvi murehtia. Et sä voi häntä varjella, mutta Jumala voi.

En nyt tarkoita tietenkään välinpitämättömyyttä. Siunausta.

J-P

Kärsit ahdistuneisuus häiriöstä, joka rajoittaa elämääsi turhaan. Taipumus siihen ei häviä, mutta oloa voi helpottaa. Hae apua, niin minäkin olen tehnyt ja elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Minulla on kaksi lasta ja missään vaiheessa kukaan ei ole kyseenalaistanut kykyäni toimia vanhempana. Vanhemmat, hoitakaa mielenterveyttänne! Se on parasta mitä voitte tehdä myös lastenne eteen! Voimia, sä selviät, mäkin olen selvinnyt!!!

Hae apua. Ja mieti, mikä on ok ja mikä ylisuojelemista. Kyllä mäkin saatan lapsia kouluun, ei ton ikäinen vielä osaa aina kulkea liikenteessä itse. Se on ok. Parvekkeelta tippumisen ja leikkikentällä itsensä satuttamisen voit estää opettamalla sitä lasta. Et voi kieltää häntä esim. leikkimästä normaalisti. Sitten tuollainen ammuskelujen pelkääminen menee liian pitkälle... et voi ikuisesti olla lapsesi vierellä, eikä hän sitä kohta haluakaan. Päiväkodissa hoitavat lapsesi sinun puolesta. Eikä siellä ole ammuskelijoita.

Minäkin pelkään kovasti, välillä aivan neuroottisen kovasti, että lapsilleni tapahtuu jotain pahaa tai että he sairastuvat vakavasti. Se, mikä pisti silmään aloituksessa, oli se, että ap kertoi pelkäävänsä lapsensa puolesta SIKSI, että lapsi on hänen ainokaisensa. Voi hyvänen aika! En minä ainakaan pelkää yhtään sen vähempää lasteni puolesta, vaikka heitä on kolme. Ei yksi lapsi ole mikään toisen korvike! Luuletko tosiaan, että jos minun lapsistani joku kuolisi, tämä sattuisi minuun jotenkin vähemmän siitä syystä, että minulle jäi vielä muita lapsia eloon? :O

Minulla on kolme lasta ja olen pelännyt joka päivä jonkin verran jotain, mutta en ole antanut sen rajoittaa lasten elämää ja onneksi heidän isänsä on ollut tasapainottamassa myös. Olen alkanut ajatella että 'vahinko ei tule kello kaulassa' joten se huolissaanolo ja ylenpalttinen huolehtiminen eivät mitään onnettomuuksia estä. Toki edelleenkin katson esim. että veneellä kun lähtevät niin pelastusliivit on päällä ja kännykät ladattuina jne. 

Jos koko ajan pelkää ja on huolissaan niin elämä jää elämättä paitsi sinulta myös lapselta, ainakin lapsuuden osalta. Se olisi sääli sikälikin kun kaikki se ihanuus mikä lapsen lapsuuden ja kehittymisen jakamiseen liittyy jää taka-alalle, ikään kuin kokematta. Rohkeutta!