Olen 28v nainen ja ihmettelen kun mummoni ei halua olla tekemisissä.

Minä olen kehittynyt eri suuntaan suvustani, minusta ei pidetä kun en hauku poliitikkoja ja ulkomaalaisia, tai hymistele sille kun he sitä tekevät. Ne tuntuvat olevan melkein ainoat aiheet josta he haluavat puhua, joten he vaan ihmettelevät ja moittivat miksi ''olen niin hiljainen''. Jos yritän puhua jostain muusta he pitävät minua seipäännielleenä. 

Tiedän tunteen. Oma, ainoa mummoni ei ole ikinä oikein pitänyt minusta, siis lapsenakaan. En tiedä miksi, olin ujo ja kiltti tyttö. Serkut ja siskoni kyllä ovat ns. kelvanneet aina, heitä näkee ja soittelee. Minulle ei koskaan soita ja kun itse soitan, mummo pitää puhelun maksimissaan 5 minuutin mittaisena. Siskon kanssa puhuu vaikkapa tunnin iloisesti. Ajattelin sitten, etten enää häiritse kerta mummoa ei kiinnosta. En ole vuoteen soittanut, eikä ole hänkään. Sattuu kun vieressä on sisarus kenen kanssa mummo on läheinen ja minua on jostain syystä aina karsastanut :(

Kaikki mummot haisee mummolle

Kaikki mummot leipoo pullaa

Kaikil mummot asuu maalla mummolassa

Kaikki mummot on pyöreitä ja iloisii

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mummot haisee mummolle

Kaikki mummot leipoo pullaa

Kaikil mummot asuu maalla mummolassa

Kaikki mummot on pyöreitä ja iloisii

Mun mummoni muni mun mammani

Mun mammani muni mun?

Mummo ankka asuu maalla ja leipoo omenapiirakkaa.

Mummo ankka on kannibaali ja grillaa jouluna kalkkunaa...

Vierailija kirjoitti:

Mummo ankka asuu maalla ja leipoo omenapiirakkaa.

Mummo ankka on kannibaali ja grillaa jouluna kalkkunaa...

No eikä ole. Ankka (eli sinisorsan kesymuoto) ja kalkkuna on kaksi eri eläinlajia, joilla on todennäköisesti välissään pidempi eriyttävä evoluutio kuin sialla ja ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

En oo viittiny kysyä. Pesköön lakanoita vaikka lopunelämää aina se viestinkin perään laittaa että nyt täytyy lähteä hommiin katsellaan. Ja on aina hirveän kiireinen muka.

Olkoot sitten omissa oloissaan huomaan kyllä ettei seurani kelpaa. Jos kelpaisi aidosti niin ei olisi näin vastahakoista hänen puolelta. Ja on käyttäytynyt näin ennen koronaa. Olen ihan normaali en mikään tatuoitu hihhuli jota hän pelkäisi. Kiinnostuksen puute vain on näkyvä.

Altzheimer?

Missä kohdassa tuo käytös muuttui?

Jostain on loukkaantunut.

Ehkä rt ole mennyt silloin, kun hän olisi toivonut? Kiukuttelee.

Entä, jos menet vaan?

Minun mummoni jotenkin vierastaa minua nyt aikuisena. Se johtuu osittain siitä että epävakaahko äitini eli hänen tyttärensä kertoo kaikennäköisiä juttuja minusta joilla on luonut jonkun tietynlaisen mielikuvan ..

Sitten yritän aina osoittaa olevani ihan normaali tyyppi, ne tapaamiset menee siihen että yritän todistaa itseni. Joku kiila meidän väliimme on tullut, jotenkin kuin hän pelkäisi ja katsoo arvelluttavasti, vaikuttaa helpottuneelta kun pääsee eroon minusta. 

Tiedä häntä, millainen kuva se sitten on, joka minusta on maalattu.

Ei kaikki ihmiset ole mukavia ja seurallisia, edes sukulaiset tai mummot. 

Tää oli täällä aiemminki. Monta kertaa vielä aiot tehdä tästä alotuksen?

Isovanhemmat olivat minulle kuin toiset vanhemmat, mutta vieraantuminen alkoi kun kouluttauduin. Ensiksi se oli hieno ylpeyden aihe, mutta nyt tuntuu, että se on muuttunut joksikin alemmuudentunteeksi. "Kun me ollaan vaan tälläsiä tavallisia tyhmiä" on kuultu monta kertaa vaikka missä asiayhteyksissä. En todellakaan pidä itseäni parempana, kaikki minulle tärkeimmät ihmiset ovat huomattavasti matalammin koulutettuja ja paljon minua älykkäämpiä ja taitavampia, ei se koulutus sinällään mitään kerro. Mutta ilmeisesti isovanhempieni ahdistumisen raja menee sitten väitöskirjassa ja kai sen tekeminen sitten ylipäätään vain on niin toivotonta hienostelua, ettei tässä voi oikein mitään asialle.

Tää oli täällä aiemminki. Monta kertaa vielä aiot tehdä tästä alotuksen?

Kuinka usein olet pyytänyt ap mummosi sinun luoksesi kylään. Koska hänellä on siisti koti, odottaa , että sinunkin kotisi on silloin siisti ja olet vieraanvarainen , kun hän tulee. Olen itse mummo ja seurannut sisariani jotka ovat mummoja myös. Ei monikaan lapsistani tai lapsenlapsista pyydä mummoa kylään, tai häntä autolla ,jos ei ole itse ajava tai muuten huonot kulkuyhteydet.

Meistä monista mummoista olisi virkistävää käydä nuorien luona vaikka joskus viikonloppuisin yökylässä.

Sillion kelpasimme ,kun piti olla lapsenpiikana. Siis kysymys on joko tästä tai mummosi on dementoitumassa.

Vierailija kirjoitti:

vika ei välttämättä ole mummossa vaan sinussa

alapeukuista päätellen vika on aina mummossa tai muissa, ei koskaan itsessä

Mun isä ei ole koskaan ollut lapsia rakastavaa tyyppiä, mutta aina silloin-tällöin vierailimme lasteni kanssa hänen luona. Noin viisi vuotta sitten hän iloitsi kyllä minun näkemisestä, mutta aikuisia lapsia hän ei enää oikein halunnut tavata. Kerran hän rupesi itkemään, että lapseni vievät häneltä valokuva-albumeja ja kirjeitä ja myyvät jossain toreilla. Selvisi, että kyseessä oli alkava dementia.

Mummoni on suulas ihminen, ja hän ei pidä ujoudestani. Joskus hän soittaa, hyvin harvoin kyllä, ja yritän puhua ja kysellä ja olla iloinen yms, niin lopuksi hän mitätöi koko puhelun tyyliin että ''Taas minä puhua pälpätin mutta sinä et oikein mitään sanonut, voi voi.. '' tms. En tiedä miten minun pitäisi olla että hän pitäisi minusta.

Vierailija kirjoitti:

Tää oli täällä aiemminki. Monta kertaa vielä aiot tehdä tästä alotuksen?

Ainahan aloitukset pitää tehdä monta kertaa, kun sensuraattori poistaa lähess kaiken

Meillä isän äiti on ihmeen epäsosiaalinen ja vaikuttaa tylyltä. Emme veljeni kanssa oikein osata puhuakkaan hänelle ja siksi ei useasti käydäkään eikä soitella. Äidin äiti ja isä taas ovat ihan eri maata . Käytiin n kerran viikossa ja nyt kun opiskelen niin soitan heille ainakin kerran viikossa. Velipoika käy heitä pari kertaa katsomassa. Ihanat isovanhemmat .

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat olivat minulle kuin toiset vanhemmat, mutta vieraantuminen alkoi kun kouluttauduin. Ensiksi se oli hieno ylpeyden aihe, mutta nyt tuntuu, että se on muuttunut joksikin alemmuudentunteeksi. "Kun me ollaan vaan tälläsiä tavallisia tyhmiä" on kuultu monta kertaa vaikka missä asiayhteyksissä. En todellakaan pidä itseäni parempana, kaikki minulle tärkeimmät ihmiset ovat huomattavasti matalammin koulutettuja ja paljon minua älykkäämpiä ja taitavampia, ei se koulutus sinällään mitään kerro. Mutta ilmeisesti isovanhempieni ahdistumisen raja menee sitten väitöskirjassa ja kai sen tekeminen sitten ylipäätään vain on niin toivotonta hienostelua, ettei tässä voi oikein mitään asialle.

Samanlaisia juttuja puhuvat maanviljelijävanhempani vaikka olen vain maisteri. Ei voi oikein mitään, yritän vältellä aiheesta puhumista heidän kanssaan mutta silti tulee tuota kommenttia. 

Oma äitini on myös todella epäsosiaalinen. En usko että muuttuu ollenkaan jos saan omia lapsia. Hän ei ole sellainen ihminen, ja mihin sitä muka muuttuisi kun vanhenee? Ei hänen ilkeä ja tyly luonne siitä muutu. Vanhukset on omia ihmisiään. Samoja kuin nuorena, näyttävät vaan mummoilta.