Aikuisena akateemiseksi - koitko suuren sosiaalisen nousun?

Siirtyminen insinööristä DI:ksi ei näkynyt oikeastaan mitenkään, yksi tutkinto/pätevyys-paperi kirjahyllyn laatikkoon lisää. Muodon vuoksi sain parin prossan palkankorotuksen koska jo viisi vuotta AMK-inssiksi valmistumisen jälkeen tienasin paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneista dippainsseistä. Jos jotain olen oppinut muodollisten koulutusten myötä, niin voin kertoa että kuinka turhaan teollisuuden hommiin opiskellaan akateeminen "hang-around"-tutkinto  kun ei kuitenkaan jatketa tohtoripolulle - periaatteessa hommissani olisi pärjännyt vanhan liiton teknikkotutkinnolla, kunhan oli hyvä työnjohdollinen silmä ja kyky tarttua likaisuuksiinkin jos tilanne niin vaati.

Nyt työttömänä, 20 vuoden duunien jälkeen, joskaan en usko että kauaa enää ollaan.

Kyllä kouluttautuminen kannattaa kirjoitti:

Rividippana olin perusrenki jonka selkänahasta otettiin vähän enemmän kuin on terveellistä. Olin jo projektipäällikkö kun hyppäsin siitä rotanpyörästä ja tein väikkärin.

Sen jälkeen alkoi respektiä tulemaan ja ovia aukenemaan. Olin alallani Suomen top-5:n sakissa ja vähän jo puolikuuluisa mutta lähdin ulkomaille ja siellä olen ollut siitä asti. Kesämökin saatan Suomesta ostaa jostain järven rannalta mutta muuten Suomi on taaksejäänyttä aikaa.

Sen verran vielä, että olen töissä paikassa missä kaikki ovat väitelleet ja vapaa-aikaa vietetään paljon työkavereiden seurassa. Arvaa saattaa, että väitös ei aiheuta mitään erityistuntemuksia kenessäkään.

Oman suvun piirissä huomaa joskus, että pidetään vähän erikoisempana. Se on aina yhtä yllättävää havaita kun on itseään tottunut pitämään 'just another'.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kouluttautuminen kannattaa kirjoitti:

Rividippana olin perusrenki jonka selkänahasta otettiin vähän enemmän kuin on terveellistä. Olin jo projektipäällikkö kun hyppäsin siitä rotanpyörästä ja tein väikkärin.

Sen jälkeen alkoi respektiä tulemaan ja ovia aukenemaan. Olin alallani Suomen top-5:n sakissa ja vähän jo puolikuuluisa mutta lähdin ulkomaille ja siellä olen ollut siitä asti. Kesämökin saatan Suomesta ostaa jostain järven rannalta mutta muuten Suomi on taaksejäänyttä aikaa.

Puolikuluuisa TkT 😂 usein väitöskirjat näkyvät työelämän puolella liian kapeana osaamisena... paitsi tietenkin Saksassa, sinnekö lähdit?

.

En lähtenyt Saksaan.

Pyöritin yhtä labraa pari vuotta väikkärin jälkeen, ja se oli Suomen ykköspaikka alallaan. Sen lisäksi alkoi konsultti- ja luentopyyntöjä tulla niin taajaan, että perustin firman niitä manageeraamaan. Väikkärintekijöitä oli, patentteja kirjoitin.

Sitten vittuunnuin, se käy minulle aika herkästi, jätin koko paskan ja lähdin maailmalle. En ole katunut, tuskin olisin viihtynyt proffana. Sukulaiset olisivat kyllä kusseet hunajaa, vanha äiti ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kouluttautuminen kannattaa kirjoitti:

Rividippana olin perusrenki jonka selkänahasta otettiin vähän enemmän kuin on terveellistä. Olin jo projektipäällikkö kun hyppäsin siitä rotanpyörästä ja tein väikkärin.

Sen jälkeen alkoi respektiä tulemaan ja ovia aukenemaan. Olin alallani Suomen top-5:n sakissa ja vähän jo puolikuuluisa mutta lähdin ulkomaille ja siellä olen ollut siitä asti. Kesämökin saatan Suomesta ostaa jostain järven rannalta mutta muuten Suomi on taaksejäänyttä aikaa.

Puolikuluuisa TkT 😂 usein väitöskirjat näkyvät työelämän puolella liian kapeana osaamisena... paitsi tietenkin Saksassa, sinnekö lähdit?

2000-luvulla oli Nokian huippuaikoihin pari tunnettua "rockstara"-proffaa kuten Karila ja Heinänen TTK:lla, jotka olivat alansa suuria guruja ja heidän mielipiteitään kuunneltiin myös teollisuuden puolella. Heinäsellä taisi palaa käämit koko hommaan ja painui johonkin pohjoiseen korpeen joksikin aikaa.

Selvästi lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä olin, kun valmistuin yliopistosta. Muutin vieraalle paikkakunnalle töihin. En tuntenut sieltä ketään, muutama tuttavantuttava löytyi. Pienellä paikkakunnalla melkein kaikki ovat jollakin tavalla sukua toisilleen ja heillä on tiiviit sosiaaliset verkostot ja vilkas sosiaalinen elämä. Junantuoman on vaikea löytää paikkaansa siinä kuviossa, ainakin jos on perheetön.  Eli en ole kokenut sosiaalista arvonnousua. Se kyllä johtuu varmasti myös omasta luonteestani. En ole koskaan osannut korottaa itseäni, vaan ole umpitavallinen arkinen ihminen, joka keskustelee ihan mielellään vaikka halkojen pinoamisesta tai läskisoosin teosta. Korkealentoinen filosofeeraus ei sovi minun vartalolleni, ei myöskään minkään sortin hienostelu ja koulutuksen korostaminen. Minä en ole koskaan tuijotellut toisten ihmisten koulutuksia. Ihminen itsessään on tärkeä, oli sitten professori tai vaikka paskakuski (sorry ruma sana!).

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minä olen nykyään aivan eri tavalla näkyvä ihmisille kuin ennenkuin olin akateemisesti koulutettu. Sosiaalinen nousu tietenkin tapahtunut sen vuoksi että ystäviä paljon niistä ympyröistä ja tapahtumia yms jotka on tullut saataville nimenomaan sen koulutuksen ja sen mahdollistavan työpaikan kautta. Ihmisenä en tietenkään ole eri mitä nyt rahaa enemmän kuin ennen käytössä.

Kiva. Haluan saman! :)

Tuleeko huijarisyndrooma-olo?

Vierailija kirjoitti:

OT: luin päässäni otsikon akateemiSeksi ja piti ihan hetken aikaa miettiä mitäs se on. Liikaa seksialoituksia tänään.

Akateemi seksi on sitä parast seksii.