Aikuisena akateemiseksi - koitko suuren sosiaalisen nousun?

Heikkoa on jos identiteetti ja omanarvontunne rakentuvat tutkintoon..

t. OTK-mies

Vanhempani ovat käyneet about 4 vuotta kansakoulua, eivätkä ole olleet päivääkään työttöminä. Itse olen pari akateemista DI tutkintoa opiskellut + muita vastaavia opintoja, mutta olen joutunut kärsimään työttömyydestä.

Perheemme on ulkoisesti hieman varakkaampi kuin siivooja ja trukkikuski vanhempani aikoinaan minun ikäöisenä, mutta suurin syy lienee säästäväinne luonteeni, jonka pitkällinen opiskelu on minulle opettanut.

Älyllisesti olen samaa eläinlajia kuin vanhempani, mutta sekään ei juuri näy verattessani itseäni vanhempiiini. Mitään yhteistä keskusteltavaa emme löydä, vaika minä aktiivisena osapuolena koitan virittää keskustelua.

Taloudellisesti siis kolme insinööritutkintoa (joista kaksi akateemista) ei juuri näy, mutta muuten ero on valtava. Ero on juuri sen verran kuin voi koulutuksen erosta arvata. Näemme asiat aivan toisin ja mielenkiinnon kohteemme ovat aivan toiset.

Esimerkkinä vaikka; vanhempani avasivat aina perjantaisin perjantaipullot, me juoksemme puolimaratonin verran perjantailenkkiä ennen saunaa. Saman lenkin teemme myös sunnuntai aamulla, vanhempieni vastaavasti kärsiessä krapulaa lauantai-illalta.

Elämä on nykyään huomattavasti vaativampaa. Enää ei ole aikaa ryypätä ja riekkua kaikki illat ja "vapaa-ajat", kuten oli vielä 70- ja 80 luvuilla vanhemmillani.

Huomattava on siis muutos tapahtunut kolmessakymmenessä vuodessa. Itse kyllä olisin halunnut, että koulutus kannattaisi ja ponnistelun ero näkyisi myös ansiotasossa.

Up

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 07:39"]Noin karkeasti 35-40-vuotiaana tai vanhempana opintonsa aloittava ei enää koe sosiaalista nousua, sillä hänen yhteiskuntaluokkansa on jo määräytynyt. Siivooja/koulunkäyntiavustaja tms. wt-ammatin edustaja on wt, vaikka opiskelisi opettajaksi tai papiksi.

Tyhjäpää taas kommentoimassa.

akateemiseksi on yleensä vaikea valmistua muulloin kuin aikuisena

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 07:15"]

Ei minkäänlaista havaintoa mistään noususta. Osittain syynä on se, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei kovin suurta sosiaalista tasoeroa ole esimerkiksi akateemisella opettajalla ja saman koulun kouluavustajalla. Itse asiassa varsinkin pienillä paikkakunnilla jälkimmäisellä voi olla sosiaalisessa yhteisössä paljon parempi asema kuin opettajalla.

[/quote]Palkassa on kuitenkin aikamoinen ero.

Ei minkäänlaista havaintoa mistään noususta. Osittain syynä on se, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei kovin suurta sosiaalista tasoeroa ole esimerkiksi akateemisella opettajalla ja saman koulun kouluavustajalla. Itse asiassa varsinkin pienillä paikkakunnilla jälkimmäisellä voi olla sosiaalisessa yhteisössä paljon parempi asema kuin opettajalla.

Noin karkeasti 35-40-vuotiaana tai vanhempana opintonsa aloittava ei enää koe sosiaalista nousua, sillä hänen yhteiskuntaluokkansa on jo määräytynyt. Siivooja/koulunkäyntiavustaja tms. wt-ammatin edustaja on wt, vaikka opiskelisi opettajaksi tai papiksi.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 07:39"]

Noin karkeasti 35-40-vuotiaana tai vanhempana opintonsa aloittava ei enää koe sosiaalista nousua, sillä hänen yhteiskuntaluokkansa on jo määräytynyt. Siivooja/koulunkäyntiavustaja tms. wt-ammatin edustaja on wt, vaikka opiskelisi opettajaksi tai papiksi.

[/quote]

ei pidä paikkaansa

Alaikäisinä akateemisiksi tulleita on kovin vähän. Kaikki me on aikuisina akateemisiksi valmistuttu.

Kolmonen on oikeassa siinä, että sosiaaliset erot ovat Suomessa kovin pieniä jotta niissä ylipäänsä voisi kokea suurta nousua tai laskua. TOinen asia on se, että ihminen, joka kouluttautuu, on todennäköisesti jo ennen valmistumistaan tai edes kouluun hakeutumistaan ajatellut sillä tavalla, että on kokenut siitä olevan iloa ja hyötyä. Toisinsanoen, koulutus tuskin tuo hänen ajattelutapaansa ja arvoihinsa suurta muutosta, koska ne ovat jo ennestään sen sorttiset, johon koulutus vie.

Kolmas asia on sitten se, että sosiaalisen luokkaretken sijasta ihminen voi kokea hyvinkin suurta henkilökohtaista tyydytystä ja onnellisuuden kasvua saavuttaessaan omat tavoitteensa. Omassa lähipiirissäni molemmat vanhempani ovat kouluttautuneet minun ollessani jo teini ja ovat kokeneet huomattavasti aikaisempaa parempaa tyytyväisyyttä työhönsä ja elämäänsä sen jälkeen. Toisaalta mieheni taas kouluttautui amiksen jälkeen amkissa, mutta ei koskaan tykännyt näistä amk-tason töistä: pari vuotta kokeiltuaan hän palasi duunarihommiin ja on tyytyväisempi näin.

Up

OT: luin päässäni otsikon akateemiSeksi ja piti ihan hetken aikaa miettiä mitäs se on. Liikaa seksialoituksia tänään.

Voi kun nokkani nousi niin, että sieraimista näkyy takaraivo. On se niin kivaa olla akadeemiska tyyppi.  Ja kun ukkokin on. Voi tätä onnen näärää.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 09:47"]

Alaikäisinä akateemisiksi tulleita on kovin vähän. Kaikki me on aikuisina akateemisiksi valmistuttu.

Kolmonen on oikeassa siinä, että sosiaaliset erot ovat Suomessa kovin pieniä jotta niissä ylipäänsä voisi kokea suurta nousua tai laskua. TOinen asia on se, että ihminen, joka kouluttautuu, on todennäköisesti jo ennen valmistumistaan tai edes kouluun hakeutumistaan ajatellut sillä tavalla, että on kokenut siitä olevan iloa ja hyötyä. Toisinsanoen, koulutus tuskin tuo hänen ajattelutapaansa ja arvoihinsa suurta muutosta, koska ne ovat jo ennestään sen sorttiset, johon koulutus vie.

Kolmas asia on sitten se, että sosiaalisen luokkaretken sijasta ihminen voi kokea hyvinkin suurta henkilökohtaista tyydytystä ja onnellisuuden kasvua saavuttaessaan omat tavoitteensa. Omassa lähipiirissäni molemmat vanhempani ovat kouluttautuneet minun ollessani jo teini ja ovat kokeneet huomattavasti aikaisempaa parempaa tyytyväisyyttä työhönsä ja elämäänsä sen jälkeen. Toisaalta mieheni taas kouluttautui amiksen jälkeen amkissa, mutta ei koskaan tykännyt näistä amk-tason töistä: pari vuotta kokeiltuaan hän palasi duunarihommiin ja on tyytyväisempi näin.

[/quote]

Ota huomioon että tuossa haettiin "arvostetun tai kovapalkkaisen ammatin" opiskelleita. Harppaus sosionomista vtm sosiaalityöntekijäksi tai lto:ksi tuskin on kovin suuri. Mutta jos yo-merkonomi alkaa lukemaan lakia ja etenee tuomariksi, tai sh menee lääkkikseen, voi muutos olla hyvin suuri. Puhutaan kuitenkin niistä kaikista arvostetuimmista ammateista. Ansiotkin saattavat kaksin- tai kolminkertaistua.

[/quote]No kyl mä silti mieluummin oisin se sossu kuin sosionomi tai lto kuin koulunkäynninavustaja. Kyllähän siinä palkka sentäs nousee :)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 09:47"]

Alaikäisinä akateemisiksi tulleita on kovin vähän. Kaikki me on aikuisina akateemisiksi valmistuttu.

Kolmonen on oikeassa siinä, että sosiaaliset erot ovat Suomessa kovin pieniä jotta niissä ylipäänsä voisi kokea suurta nousua tai laskua. TOinen asia on se, että ihminen, joka kouluttautuu, on todennäköisesti jo ennen valmistumistaan tai edes kouluun hakeutumistaan ajatellut sillä tavalla, että on kokenut siitä olevan iloa ja hyötyä. Toisinsanoen, koulutus tuskin tuo hänen ajattelutapaansa ja arvoihinsa suurta muutosta, koska ne ovat jo ennestään sen sorttiset, johon koulutus vie.

Kolmas asia on sitten se, että sosiaalisen luokkaretken sijasta ihminen voi kokea hyvinkin suurta henkilökohtaista tyydytystä ja onnellisuuden kasvua saavuttaessaan omat tavoitteensa. Omassa lähipiirissäni molemmat vanhempani ovat kouluttautuneet minun ollessani jo teini ja ovat kokeneet huomattavasti aikaisempaa parempaa tyytyväisyyttä työhönsä ja elämäänsä sen jälkeen. Toisaalta mieheni taas kouluttautui amiksen jälkeen amkissa, mutta ei koskaan tykännyt näistä amk-tason töistä: pari vuotta kokeiltuaan hän palasi duunarihommiin ja on tyytyväisempi näin.

[/quote]

Ota huomioon että tuossa haettiin "arvostetun tai kovapalkkaisen ammatin" opiskelleita. Harppaus sosionomista vtm sosiaalityöntekijäksi tai lto:ksi tuskin on kovin suuri. Mutta jos yo-merkonomi alkaa lukemaan lakia ja etenee tuomariksi, tai sh menee lääkkikseen, voi muutos olla hyvin suuri. Puhutaan kuitenkin niistä kaikista arvostetuimmista ammateista. Ansiotkin saattavat kaksin- tai kolminkertaistua.

Itsepä kannustin miehen oikikseen.

Mulla ja lapsilla on vara tehdä kaikkea kivaa, mutta isiä ei näy :(.
Täällä sitten laitan kotia ja varailisin kesälomamatkan, jos vain tietäisin, mihin ajankohtaan sen voisi varata, ettei mies käänny Lontoon kentältä takaisin Suomeen. Niinkin on käynyt :(.

Minä opiskelin kolmikymppisenä it-alalle, olin ennen ollut lähihoitaja. Elintasoni on nykyään toki paljon parempi kuin ennen, asun alueella johon ennen ei olisi ollut varaa, ostan kalliimpia vaatteita, pidän omaa melko uutta autoa jne.

Mutta *sosiaalinen* nousu - en minä sellaista ole kokenut. Ehkä siksi, etten ole kovin sosiaalinen ihminen, en ole juurikaan pakollista töissä kanssakäymistä lukuun ottamatta ihmisten kanssa tekemisissä. 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 07:39"]

Noin karkeasti 35-40-vuotiaana tai vanhempana opintonsa aloittava ei enää koe sosiaalista nousua, sillä hänen yhteiskuntaluokkansa on jo määräytynyt. Siivooja/koulunkäyntiavustaja tms. wt-ammatin edustaja on wt, vaikka opiskelisi opettajaksi tai papiksi.

[/quote]

Akateeminen ajattelu on ainakin sulle täysin vieras käsite :D Upeita yleistyksiä ja kielenkäyttöä "wt on aina wt" ja mielikuva akateemisista ammateista on tyyliä "opettajat ja papit".

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 07:39"]

Noin karkeasti 35-40-vuotiaana tai vanhempana opintonsa aloittava ei enää koe sosiaalista nousua, sillä hänen yhteiskuntaluokkansa on jo määräytynyt. Siivooja/koulunkäyntiavustaja tms. wt-ammatin edustaja on wt, vaikka opiskelisi opettajaksi tai papiksi.

[/quote]

Juuri näin. Esim. itse opiskelin ensin lähihoitajaksi, sitten sairaanhoitajaksi ja sitten lääkäriksi, valmistuen vähän alle 40-vuotiaana ja vaikka tienaan viisinkertaisesti ensimmäiseen koulutukseeni verrattuna ja koko elämäni ja elintasoni on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana, niin olen aina kuitenkin vain se lähihoitaja. Päivän naurut tästä nerokkuutta hipovasta aivoittelustasi ainakin sai.

Up