Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaiskouluissa kiertävän enkunopettajan raahattava magnetofoni. Se sellainen jossa ääninauha piti käsin asetella koneeseen ja kiertää vetävälle kelalle.
https://4.bp.blogspot.com/-8OmJ5NEPQxI/USEQ0GeNNOI/AAAAAAAAHDo/ArextAa9…
Oli muuten just tällanen, hämärästi muistan että oli tuo neljään suuntaan liikuteltava "vaihdekeppi" millä soitto ja pikakelaukset.
Heh, heh, lukiossa ja yläasteellakin kuunneltiin kaikki puhki mahdolliset ruotsin ylioppilaskuuntelut tuollaisella. Ruotsinopettajalla tuntui olevan aina ongelmia ja epävarmuutta tämän vehkeen "käyttöliittymän" kanssa.
Muistan ala-asteella 80-luvun alkupuolella Englanninopettajalla taisi olla joku tuollainen nauhuri käytössä.
Tuli tuosta vielä mieleen sitten 80-luvun lopulla yläasteella kielistudio, jossa jokaiselle oli oma potero, kuulokkeet ja pöytään kiinteästi asennettu kasettinauhuri, jonka avulla piti puhua sanoja ja lauseita nauhalle Ruotsin ja Englannin tunneilla. Ei me kyllä aina oltu kielistudiossa, mutta kumminkin sen verran usein, että jäi mieleen.
Muistan kielistudion yläasteelta ja lukiosta 80-luvulta. Se oli äänieristetty tai akustiikkaa oli vaimennettu pintamateriaaleilla ja parhaiten muistan sen hajun. Lievästi pölyinen haju. Kaikki oli beessiä, kuten silloin sanottiin sellaista hiekan-nuden sävyä. Jokainen istui kopperoissa ja toisti esim. sanoja tai luki kohtia. Opettajalla oli mahdollisuus kuunnella jotakuta tai laittaa joku kuulumaan kaikille, luojan kiitos sitä ei käytetty, koska se olisi ollut kauheaa. Epäilen, ettei opettajat osanneet käyttää laitteita. Ääneen lukeminen ujostutti kuulokkeet päässä siinä kopissakin.
Siellä tehtiin myös kuullun ymmärtämisiä, tilassa oli helppo keskittyä. Tehtiin kai yo-kokeetkin siellä.
Myöhemmin tuli joku kehittyneempi tila, joka oli rakennettu tavalliseen luokkahuoneeseen. Se oli kamala. Siellä EI ollut akustiikka, eikä koppeja vaan ympyrän muotoon rakennetut tiimipöydät, joissa istuttiin kuulokkeet päässä. Se oli kamalaa, kun se vähäinen yksityisyys katosi.
Menin yläasteelle vuonna 1990 ja meillä oli vielä kielistudio käytössä koko yläasteen ajan. Se oli juuri tuollainen kuin kuvailit väreineen ja tuoksuineen. Joskus inhotti, kun piti mennä heti edellisen luokan jälkeen kielistudioon, ja teininä sitä ajatteli, että varmasti joku rasvatukkainen oli käyttänyt niitä luureja juuri hetki sitten. Siellä studiossa oli aina jotenkin tunkkaista.
Keskittyä siellä kyllä pystyi. Olin vain kauhean huono kuullunymmärtämisissä, ja ne iänaikaiset, rutisevat laitteet ei edesauttaneet sitä kuulemista. Ja jos ope painoi jotain nappia, kuului hervoton "roks". Varmaan ne laitteet oli asennettu joskus 70-80 -luvulla, tai miten vanha se meidän koulu nyt olikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alppiaurinkolamppu: silmille laitettiin mustat suojalasit ja me lapsetkin istuttiin tai pötkötettiin lampun loisteessa joka viikko jonkin aikaa. Liekö niitä enää ollenkaan myynnissä?
Toivottavasti ei ole. Kaveri poltti ala-asteella ko. värkillä naamansa kirkkaan punaiseksi! Silmien ympärillä valkoiset ympyrät. Oli siinä nauramista!
Minä tein tuon vähän vanhempana, keskikoulussa ja ONNEKSI hiihtoloman alussa, ehti punoitus vähän häipyä.
Sehän ei mitenkään kuumota ja ahneella (minulla) oli kakkanen loppu. Alppiauringon käyttö piti aloittaa tosi varovasti, ensin vaan minuutti tai puoli ja sitten lisätä aikaa.
Oma muisto: nallekarhu, joka istui peltisen kirjoituspoydän takana. Toimi paristoilla, nallella oli kynä kädessä ja kun sen laittoi päälle niin nalle "kirjoitti" pöytään maalatulle paperille.
Kiva lelu, jolla ei kyllä paljon voinut oikeesti leikkiä, katsella vaan.
Laatikkoradia josta Markussetä puhui. Sitten tuli pölynimuri. Sähkösilitysrauta. Jääkaappi 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Pattereilla toimiva "matkaradio" pirtin kaapin päällä. Muistan sen natisevan äänen, kun ruuvit väännettiin auki ja koko takakansi avattiin pattereiden vaihdon ajaksi. Mitä lie kuttaperkkaa ollut se materiaali, muistan miltä se tuntui sormissa ja miltä kuulosti, kun sitä naputteli sormilla. Se oli sillä tavoin painava, ettei se ainakaan muovia ollut. Siinä oli jokin oma, mieto hajunsa myös. Pidin kovasti siitä radiosta.
Bakeliittia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
separaattori
Oi miten ihana oli mummolassa herätä separaattorin ääneen.
Kertokaas lisää näitä. Vieläkö teillä on kotonanne vanhoja toimivia vempaimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vesisäiliöinen polttomoottori josta meni hihnat puimakoneeseen. Ja anodilla ja akulla toimiva radio.
Linkooja, siis laite, joka poisti märästä pyykistä veden. Kysyin aikuisilta ihmisiltä, kuivaako se myös pyykin, ja minulle naurettiin. Tämä muisto on 60-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palloimuri, merkki muistaakseni Hoover. Meidän imuri taisi olla kaksivärinen vihreä (yläosa tumma ja alaosa vaalea).
Kirjaston vanha vihreä lainauskone, jossa välähti valo kun kirjastotäti leimasi korkean lastenkirjapinoni 80-luvulla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meille ostettiin TV (musta-valko, tietty tuolloin). Ei se TV ollut niinkään ihmeellinen. Mutta se harava-antennin sijoittaminen katolle ja suuntaaminen: faija katolla ja me alhaalla huutamassa, milloin näkyy ja milloin on paras kuva jne. Olipa jännää! :)
Vanha tryski oli myös "jännä", siihen oli jo monelta mennyt sormet tai käsi. Lähinnä kuvassa olevan näköinen https://top-mainokset.net/liste/puimakone/puimakone-97416
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muovinen lasten hiustenkuivaaja, toimi pattereilla. Piti kovaa ääntä ja hyvin vaimeasti puhalsi ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen laitteen nimi, jota vielä 1970-luvun alussa käytettiin kouluissa.?
Opettaja heijasti sillä kirjan kuvia seinälle
Piirtoheitin?
Vierailija kirjoitti:
Linkooja, siis laite, joka poisti märästä pyykistä veden. Kysyin aikuisilta ihmisiltä, kuivaako se myös pyykin, ja minulle naurettiin. Tämä muisto on 60-luvulta.
Mulla oli tuo pyykkilinko mökillä vielä viime kesänä käytössä, mutta hajosi. Äiti käytti sitä kauan senkin jälkeen, kun tuli autom.pyykkäri, koska silloiset koneet eivät kovin hyvin lingoneet. Se oli äidin käytössä6å-luvulta 70-luvun loppuun.
Väritelevisio oli jotakin ihan mahtavaa kun sellaista ensimmäisen kerran katsoi !!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen tietokone tuli meille 1986. Applen kottaraisenpönttö.
Noihin aikoihin työpaikalleni hankittiin juuri tällainen Macintosh SE (system expandable). Siihen oli kytketty lisävarusteena iso kuvaputkinäyttö.
Eka tietokone tuli työpaikalleni 1984: IBM ps-1. Käyttiksenä DOS, työohjelmina valtionhallinnon TEKO-tekstinkäsittelyohjelma sekä taulukkotietokanta, josta printattiin mm.postitustarroja kirjekuoriin. Tallennukset A-aseman lerpulle. Kummasti helpotti töitä.
Toinen eläkkeelläoleva tstovirkailija
Terkkarissa oli 84 käytössä Vic 20, jolla hallittiin labratuloksia. T. Lab.hoitsu evp
Vierailija kirjoitti:
View-Master kuvakiekkolaite. 50-60 luvulla ennen videoaikaa. Kirkkaat kolmiulotteiset kuvat olivat elämys.
Voi kun mukava muisto. Erikoista lienee että itselläni vielä tallella ja toimiva, kiekkoja noin 10
Meillä oli vhs-videot, joissa se kasettipesä nousi ylös ja tuli esiin. Se oli hidas, mutta toisaalta nauha ei jäänyt jumiin, kuten usein niissä malleissa, joissa kasetti työnnettiin laitteen sisään. Myöhemmin toki oli sellaisetkin videot.
Meillä 80-luvulla oli aika perusjutut elektroniikassa ym: Väritelkkari tuli vasta reilusti 80-luvun puolella, aluksi Dallas oli siis meilläkin mustavalkoinen. Videot hankittiin sitten vähän myöhemmin. Mikroaaltouuni oli kova juttu, sekin taisi olla aina äänekäs laite ja piti jotain outoa surisevaa ääntä, kun lopetti (ei mikään sievä piip-ääni, kuten myöhemmissä malleissa). Ei ollut mitään hilavitkuttimia, keittiössä moderneinta oli tyyliin mikro ja sähkövatkain.
Mun miehen porukoilla (vai oisko ollu mummolassa?) oli ollu kaikki 80-luvulla mahdolliset härpäkkeet: munan- ja riisinkeitin, sähköinen purkinavaaja, kaitafilmit ja vähän myöhemmin videokamerat ym. ym. Ja tietenkin väritelkkari niille ostettiin heti, kun sellaiset tuli Suomeen.