Mitkä on tavallisimmat syyt siihen ettei saa kavereita?

No jos et saa suutasi auki / uskalla sanoa mielipidettäsi, mitä arvelet itse, minkälaisen kvan sinusta saa? Et oe kiinnostunut seurasta / pidät itseäsi parempana / et ole kiinnostava ihminen kun ei sinusta saa minkäänlaista käsitystä, kun et puhu mitään tai ole mistään mitään mieltä? Mikä sinussa herättäisi muiden kiinnostuksen, jos olet tuppisuuna?

Minkälaisista ihmisistä itse kiinnostut? Miten he käyttäytyvät? Voisitko löytää heistä mallia itsellesi? Olen itse hyvin sosiaalinen ja puhelias ihminen, mutta en kyllä kiinnostu ihmisistä, joihin kontaktin ottaminen vaatii kovin paljon yksipuolista vaivannäköä.

No jos et saa suutasi auki / uskalla sanoa mielipidettäsi, mitä arvelet itse, minkälaisen kvan sinusta saa? Et oe kiinnostunut seurasta / pidät itseäsi parempana / et ole kiinnostava ihminen kun ei sinusta saa minkäänlaista käsitystä, kun et puhu mitään tai ole mistään mitään mieltä? Mikä sinussa herättäisi muiden kiinnostuksen, jos olet tuppisuuna?

Minkälaisista ihmisistä itse kiinnostut? Miten he käyttäytyvät? Voisitko löytää heistä mallia itsellesi? Olen itse hyvin sosiaalinen ja puhelias ihminen, mutta en kyllä kiinnostu ihmisistä, joihin kontaktin ottaminen vaatii kovin paljon yksipuolista vaivannäköä.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:52"]Empatiakyvyttömyys, tai jonkinlainen hitaus. Miksikä sitä sanotaan, että empaattisuusreaktiot eivät tule "aidosti" vaan kuten ulkoa opittuina, miten missäkin tilanteessa "kuuluu" reagoida. Saakohan tuosta selvää mitä ajan takaa...

[/quote]

Kyllä! Jätin ystävystymättä tällaisen kanssa ja sain haukkumissähköpostin perään. :D Kylläpä harmitti, että näin mukavaan ihmiseen jäi tutustumatta, kun vaisto varoitti juuri tuosta hitaudesta.

Mulla on bitchy resting face ja en yleensä osaa tapahymyillä esim. tervehtiessä ellen ole jo valmiiksi virkeä ja iloinen jostain. Kaikki mitä puhun omasta mielestä rennolla naamalla, olin sitten neutraali tai innostunut tai tympääntynyt, näyttää siltä kuin olisin vittuuntunut ja nyrpeä. Olen yrittänyt harjoitella hymyä joka ei olisi liian teennäinen (niin että mua pidettäisiin teennäisenä) mutta edes jotenkin kohtelias. Ettei sitten ihmisille tulisi sellainen olo että mua ei kannata lähestyä ja että olisin jotenkin veemäinen ämmä. Toki mulla on ystäviä joita olen onnistunut saamaan, mutta uskon sen verottaneen paljon että ensivaikutelma on nyrpeä. En ole sitä tyyppiä jolle tultaisiin vieraana juttelemaan.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:52"]

Empatiakyvyttömyys, tai jonkinlainen hitaus. Miksikä sitä sanotaan, että empaattisuusreaktiot eivät tule "aidosti" vaan kuten ulkoa opittuina, miten missäkin tilanteessa "kuuluu" reagoida. Saakohan tuosta selvää mitä ajan takaa...

[/quote]

Taidat puhua minunlaisistani ihmisistä. Minä olen vetänyt ihmismaskin kasvoilleni joka aamu jo yli 35 vuoden ajan. Olen joutunut peilin edessä opettelemaan, miten kuuluu reagoida jos joku sanoo sitä tai tätä. 

Useat ihmiset vaistoavat, että minussa on jotain vikaa, mutteivät osaa sitä lähes koskaan paikallistaa. Jos osaavat, eivät vain koe minua aitona. 

Minulla on ystäviä, olen korkeasti koulutettu, olen hyvässä työpaikassa ja olen oman alani parhaita, älykkyyteni on huomattavan korkea ja minulla on ihana perhe. Mieheni tietää mikä olen ja millainen olen, rakastaa minua juuri tämänlaisena. 

Minua pidetään tiukkapipoisena, vaativana, huumorintajuisena, moraalisena, älykkäänä ja hyvänä kuuntelijana. Kun olin vähän yli 30-vuotias, minulla diagnosoitiin asperger.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:01"]

Älykkyys on suuri este kun puheenaiheksi ei riitäkkään Nico-Petterin kakkavaipat ja Salkkareiden kevyt syväanalyysi.

[/quote]

No hyvänen aika. Hae älykkäämpää seuraa! Vai luuletko olevasi ainoa älykäs ihminen maailmassa?  Ei minulle kukaan edes yritä puhua mitään tuollaista. 

Ps.Nico-Petteri -ironia on ehkä maailman vanhin, epäoriginellein ja kuluneisuudessaan ärsyttävin tapa osoittaa omaa ylemmyyttä...

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:01"]

Älykkyys on suuri este kun puheenaiheksi ei riitäkkään Nico-Petterin kakkavaipat ja Salkkareiden kevyt syväanalyysi.

[/quote]

No hyvänen aika. Hae älykkäämpää seuraa! Vai luuletko olevasi ainoa älykäs ihminen maailmassa?  Ei minulle kukaan edes yritä puhua mitään tuollaista. 

Ps.Nico-Petteri -ironia on ehkä maailman vanhin, epäoriginellein ja kuluneisuudessaan ärsyttävin tapa osoittaa omaa ylemmyyttä...

Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

Tutustuin mieheni työkaverin vaimoon. Ensi tapaamisella hän vaikutti oikein mukavalta ihmiseltä, mutta toisella kerralla tajusin, ettei hänellä ole lainkaan huumorintajua. Huomasin, että yhteisen illanvieton aikana (porukka) hän oli ainoa, joka ei nauranut kertaakaan eikä millekään. Muutaman kerran hänelle alleviivattiin erikseen, että juttu oli vaan vitsi. Kerran kävin hänen kanssaan lasillisella, mutta ilta tyrehtyi alkuunsa, koska hän oli todella totinen ja otti kaiken kirjaimellisesti ja liian vakavasti.

Hän on kuulemma yksinäinen eikä ole oikein kavereita lähtemään ulos tai leffaan tai yhtään mitään. En ihmettele ettei seuraa löydy. Tuntui, että joutuu puntaroimaan ja asettelemaan sanansa jatkuvasti hänen seurassaan ja hänen elämänsä on ilotonta.

Ei aran kanssa ole helppo kommunikoida. Itse ainakin koen sen voimia vievänä ja haastavana. Kun ei tiedä, mitä toinen ajattelee (ei palautetta, halveksiiko se minua?) ja joutuu itse vetämään keskustelua ilman apua. Laittaa itsensä likoon koko ajan, eikä saa mitään takaisin. Se on energiaa kuluttavaa - ei antoisaa ja rentouttavaa kuten seurassa olon toivoisi olevan.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:17"]Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

[/quote]

Olet ilmeisesti myös todella nuori. Katsos kaikilla meillä on sosiaalinen minä ja privaattiminä erikseen. Niiden ihmisten on vaikea saada ystäviä, jotka eivät osaa tehdä tätä jakoa. Sinä vaikutat ihan tavalliselta ihmiseltä.

hiljaisen kanssa on vaikea ystävystyä.

Miksi foorumin softa antaa eri viesteille saman viestinumeron?

Onko se tavallista, vai onko tämän ketjun viestit 29 poikkeuksia?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:17"]Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

[/quote]

Olet ilmeisesti myös todella nuori. Katsos kaikilla meillä on sosiaalinen minä ja privaattiminä erikseen. Niiden ihmisten on vaikea saada ystäviä, jotka eivät osaa tehdä tätä jakoa. Sinä vaikutat ihan tavalliselta ihmiseltä.

[/quote]

En ole, olen 50 v.

Minun on vaikea saada ystäviä, koska olen yksinkertaisesti tylsä. En keksi mitään hauskaa sanottavaa. Tarinoita, tilannekomiikkaa tai vastaavaa, ylipäätään minun on vaikea keksiä puheenaiheita. Olen hiljainen ja minun on tosi vaikea muuttaa itseäni. Ymmärrän, ettei ketään kiinnosta seurani, mutta se tekee minut surulliseksi, sillä haluaisin ystäviä ja kärsin yksinäisyydestä.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:52"]

Empatiakyvyttömyys, tai jonkinlainen hitaus. Miksikä sitä sanotaan, että empaattisuusreaktiot eivät tule "aidosti" vaan kuten ulkoa opittuina, miten missäkin tilanteessa "kuuluu" reagoida. Saakohan tuosta selvää mitä ajan takaa...

[/quote]

Mulla on tämä ongelma, mutta ei siksi, ettenkö myötäeläisi lähimmäisteni tuskaa. Myötäelän erittäin vahvasti, sisäisesti. Mutta lapsuudessani kaikki tunteiden osoittaminen oli kiellettyä ja häpeällistä ja siitä rankaistiin tosi ilkeästi, joten minusta tuli täysin ilmeetön. Mun on todella, _todella_ vaikea ilmaista omia tunteitakaan, tai myötäelämistä. Se varmaan näyttää muista juuri siltä, kuin en oikeasti välittäisi ollenkaan. Oikeasti tuskastelen mielessäni pitkän aikaa, jos jollain on vaikeaa ja yritän konkreettisesti auttaa ihmisiä.

No, ei minulle kukaan oikeastaan huoliaan kerro, varmaan yllä mainitusta syystä. Sekin ahdistaa. Olen loppuikäni erilaisessa kuoressa, kuin mitä sisimmässäni on. Kävin kaksi vuotta tiivisti terapiassa eikä se auttanut yhtään, oli vain tosi raskasta. Kiitos vain äiti ja isä. :(

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:09"]

Minun on vaikea saada ystäviä, koska olen yksinkertaisesti tylsä. En keksi mitään hauskaa sanottavaa. Tarinoita, tilannekomiikkaa tai vastaavaa, ylipäätään minun on vaikea keksiä puheenaiheita. Olen hiljainen ja minun on tosi vaikea muuttaa itseäni. Ymmärrän, ettei ketään kiinnosta seurani, mutta se tekee minut surulliseksi, sillä haluaisin ystäviä ja kärsin yksinäisyydestä.

[/quote]

Täällä täsmälleen samanlainen mies. Taidan olla se laulun mies, "jonka ympäriltä tuolit viedään". Haluaisin olla sosiaalisempi ja että olisi ystäviä, mutta kun en vain tiedä miten. Enkä tiedä mistä muilla oikein riittää sitä juttua, kun itse en tahdo keksiä oikein mitään.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:17"]Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

[/quote]

Olet ilmeisesti myös todella nuori. Katsos kaikilla meillä on sosiaalinen minä ja privaattiminä erikseen. Niiden ihmisten on vaikea saada ystäviä, jotka eivät osaa tehdä tätä jakoa. Sinä vaikutat ihan tavalliselta ihmiseltä.

[/quote]

En ole, olen 50 v.

[/quote]

Ja luulet, että muut ihmiset ovat sellaisia kuin ulospäin näyttää? Ei jeesus. :D

Mulla varmaan oma nirsous ja aika erikoinen harrastusyhdistelmä. Enkä jaksa muista ihmisistä puhumista niin paljon kuin monet tekevät. En ole mikään marttyyri, joka ei koskaan juoruile, mutta rajansa kuitenkin kaikella. Samanhenkisiä ihmisiä on aika vähän. Muutama on, mutta kaikki asuvat aika kaukana ja he ovat kuitenkin sellaisia, joilla on paljon kavereita jo ennestään. Olen myös ujo, mutta en kahden kesken. Mutta mulla kynnys ottaa yhteyttä on tosi korkealla, en halua vaivata. Vaistoan myös herkästi, jos minusta ei pidetä, ehkä vähän liikaakin. En halua kiusata sellaisia ihmisiä läsnäolollani. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:17"]Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

[/quote]

Olet ilmeisesti myös todella nuori. Katsos kaikilla meillä on sosiaalinen minä ja privaattiminä erikseen. Niiden ihmisten on vaikea saada ystäviä, jotka eivät osaa tehdä tätä jakoa. Sinä vaikutat ihan tavalliselta ihmiseltä.

[/quote]

En ole, olen 50 v.

[/quote]

Ja luulet, että muut ihmiset ovat sellaisia kuin ulospäin näyttää? Ei jeesus. :D