Mitkä on tavallisimmat syyt siihen ettei saa kavereita?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:01"]

Ei muuta kuin opiskelemaan. Ihmissuhdetaitojakin on mahdollista oppia kuten mitä tahansa muutakin taitoa:

http://www.amazon.com/How-Win-Friends-Influence-People/dp/0671027034

[/quote]

Hmm... miksihän alapeukkuja tälle?

Mm. yksi maailman rikkaimmista miehistä, Warren Buffett, vannoo Carnegien oppien nimeen. Hän osallistui ko. kurssille sosiaalisesti kömpelönä 20-vuotiaana. En minäkään mitään Sarasvuo-tyyppisiä tyhjänpölöttäjiä kehota kuuntelemaan, mutta Carnegien opeilla on kovat näytöt. 

Tullakseen paremmaksi jossakin, ihmisen on oltava valmis panostamaan siihen. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Ei sosiaalisissa taidoissakaan. Jotkut vain oppivat niitä huomaamattaan jokapäiväisessä elämässä kun taas toisten pitäisi tehdä tietoisesti töitä kehittyäkseen. 

Jos ei ole valmis kuin alapeukuttumaan, on turha itkeä. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:01"]

Älykkyys on suuri este kun puheenaiheksi ei riitäkkään Nico-Petterin kakkavaipat ja Salkkareiden kevyt syväanalyysi.

[/quote]

No hyvänen aika. Hae älykkäämpää seuraa! Vai luuletko olevasi ainoa älykäs ihminen maailmassa?  Ei minulle kukaan edes yritä puhua mitään tuollaista. 

Ps.Nico-Petteri -ironia on ehkä maailman vanhin, epäoriginellein ja kuluneisuudessaan ärsyttävin tapa osoittaa omaa ylemmyyttä...

[/quote]

No tää oli vähä rumasti kirjotettu mutta totta joka sana! Oon asunu samassa paikassa koko ikäni ja ollaan kaikki oltu ihan tavallisia ihmisiä. Sitten meidän naapurustoon muutti tällanen yliopistoperhe ja tän talon äiti oli kotiäitinä. Itekki oon tämmönen ihan tavallinen mutta oon aina ollu sitä mieltä että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Muut lähialueiden äitit ei oikein uskaltanu ottaa kontaktia niin menin sitte ite puistossa juttelee. Ja tää nainen oli vieläpä 10v vanhempi mut sihtautui muhin tosi asiallisesti. Ja puhutaan kyllä ihan eri asioista. Hän on opiskellu historiaa ja mua on aina kuehtonut muinainen egypti niin hän on opettanu ja kertonu mulle paljon heistä ja heidän tavoista! Oon tosi ilonen että päätettii tutustua ja hitaasti muutki on uskaltanu tutustua. Ja tää kyseinen nainen on vieny mut ja mun miehen hänen omien piirien juhliin ja on ollu aika erilaista kuin normaali juhlissa! Nyt ollaan 5v tunnettu ja hänki on sanonu et jos ei oltais tutustuttu nii ei ois kestäny asuu täällä :)

Passiivisuus. Ei siis harrasta mitään, ei ole kiinnostunut mistään, ei tee mitään. Persoonasta ei saa otetta, mikään ei saa kiinnostumaan. Monilla kun aikuisena on jo kavereita, niin ei sitä ala sitten ylettömästi vaivautua. Vastavuoroisuutta puuttuu, ei ketään jaksa vetää perässään, ellei toisen itsetunto riitä ikinä aloitteiden tekemiseen.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:17"]Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

[/quote]

Olet ilmeisesti myös todella nuori. Katsos kaikilla meillä on sosiaalinen minä ja privaattiminä erikseen. Niiden ihmisten on vaikea saada ystäviä, jotka eivät osaa tehdä tätä jakoa. Sinä vaikutat ihan tavalliselta ihmiseltä.

[/quote]

En ole, olen 50 v.

[/quote]

Ja luulet, että muut ihmiset ovat sellaisia kuin ulospäin näyttää? Ei jeesus. :D

[/quote]

Siis, minähän en nimenomaan luule mitään. Etkö osaa lukea, vai ymmärrätkö lukemasi väärin?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:01"]

Älykkyys on suuri este kun puheenaiheksi ei riitäkkään Nico-Petterin kakkavaipat ja Salkkareiden kevyt syväanalyysi.

[/quote]

No hyvänen aika. Hae älykkäämpää seuraa! Vai luuletko olevasi ainoa älykäs ihminen maailmassa?  Ei minulle kukaan edes yritä puhua mitään tuollaista. 

Ps.Nico-Petteri -ironia on ehkä maailman vanhin, epäoriginellein ja kuluneisuudessaan ärsyttävin tapa osoittaa omaa ylemmyyttä...

[/quote]

No tää oli vähä rumasti kirjotettu mutta totta joka sana! Oon asunu samassa paikassa koko ikäni ja ollaan kaikki oltu ihan tavallisia ihmisiä. Sitten meidän naapurustoon muutti tällanen yliopistoperhe ja tän talon äiti oli kotiäitinä. Itekki oon tämmönen ihan tavallinen mutta oon aina ollu sitä mieltä että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Muut lähialueiden äitit ei oikein uskaltanu ottaa kontaktia niin menin sitte ite puistossa juttelee. Ja tää nainen oli vieläpä 10v vanhempi mut sihtautui muhin tosi asiallisesti. Ja puhutaan kyllä ihan eri asioista. Hän on opiskellu historiaa ja mua on aina kuehtonut muinainen egypti niin hän on opettanu ja kertonu mulle paljon heistä ja heidän tavoista! Oon tosi ilonen että päätettii tutustua ja hitaasti muutki on uskaltanu tutustua. Ja tää kyseinen nainen on vieny mut ja mun miehen hänen omien piirien juhliin ja on ollu aika erilaista kuin normaali juhlissa! Nyt ollaan 5v tunnettu ja hänki on sanonu et jos ei oltais tutustuttu nii ei ois kestäny asuu täällä :)

[/quote]

Olipa ihanasti kirjoitettu :)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:17"]Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

[/quote]

Olet ilmeisesti myös todella nuori. Katsos kaikilla meillä on sosiaalinen minä ja privaattiminä erikseen. Niiden ihmisten on vaikea saada ystäviä, jotka eivät osaa tehdä tätä jakoa. Sinä vaikutat ihan tavalliselta ihmiseltä.

[/quote]

En ole, olen 50 v.

[/quote]

Ja luulet, että muut ihmiset ovat sellaisia kuin ulospäin näyttää? Ei jeesus. :D

[/quote]

Siis, minähän en nimenomaan luule mitään. Etkö osaa lukea, vai ymmärrätkö lukemasi väärin?

[/quote]

Sinä siis ymmärrät, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä ja et ole mitenkään erikoinen kuten ekassa viestissäsi väitit?

Jaahas - ap:n kysymystä mietin päivittäin. Siinäkin mielessä hankalaa tämä sosiaalisen elämän puute, että ei minulla teininä tällaista ongelmaa ollut. En olisi silloin nuorempana voinut ikipäivänä uskoa, että tässä vaiheessa nuorena aikuisena en yksinkertaisesti saa kaveria mukaan minnekään minne menen.

Mahdollisia syitä:

-olen varautunut. Se jäi joskus päälle tavaksi ja vain kerran sadasta randomista kohtaamisesta saan sen pois päältä.

-minulta on kysytty miksi olen jatkuvasti niin vihainen. Eli täysin normaalissa perusilmeessäni on jotain vikaa = jotain mihin on todella vaikea vaikuttaa.

-kiinnostuksen kohteet poikkeavat valtavirrasta. Mielestäni ovat ihan normaaleja kiinnostuksenkohteita, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa.

-yksi suuri syy varmasti siinä, että moni kenen kanssa viihtyisi on sosiaalisesti taitavampi eikä jostain syystä koe tarvetta olla sen parempi ystävä minun kanssani. Paljolle jää siis nämä ihan ok tuttavuudet, mutta varsinaisia kavereita ei juuri ole.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:17"]Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

[/quote]

Olet ilmeisesti myös todella nuori. Katsos kaikilla meillä on sosiaalinen minä ja privaattiminä erikseen. Niiden ihmisten on vaikea saada ystäviä, jotka eivät osaa tehdä tätä jakoa. Sinä vaikutat ihan tavalliselta ihmiseltä.

[/quote]

En ole, olen 50 v.

[/quote]

Ja luulet, että muut ihmiset ovat sellaisia kuin ulospäin näyttää? Ei jeesus. :D

[/quote]

Siis, minähän en nimenomaan luule mitään. Etkö osaa lukea, vai ymmärrätkö lukemasi väärin?

[/quote]

Sinä siis ymmärrät, että ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä ja et ole mitenkään erikoinen kuten ekassa viestissäsi väitit?

[/quote]

Mitä ihmettä sössötät? Mene nukkumaan, niin minäkin.

Mulla on tällainen kokemus: tapasin miehen, joka vaikutti todella mukavalta, vaikka olikin ujo. Päätin antaa miehelle mahdollisuuden ja tutustua häneen, hiljaisuuden laitoin jännityksen piikkiin.

kun jatkoimme tapailua, puheenaiheet vähenivät. Tuntui, että kun tämä mies oli saanut kerrottua minulle elämänsä vaiheet ja historiansa, puheenaiheet loppuivat siihen. Mitä pitempään tunsimme, sitä vähemmän hänellä oli "kerrottavaa jäljellä".

Mies oli todella hyvä kuuntelemaan ja rakasti seuraani, hän halusi nähdä niin usein kuin mahdollista. Kuitenkin joka kerta jouduin vetämään keskustelua yksin. Kyselin mieheltä paljon, mutta vastattuaan hän ei vain osannut jatkaa keskustelua. Päivästään osasi kertoa, mutta mistään muusta ei oma-aloitteisesti keskustellut. Kaverilleen oli innoissaan kertonut tavanneensa ihanan naisen, joka seurassa oli niin mukavaa. Noh, minulla oli hänen seurassaan lähinnä tylsää, ellen itse keksinyt jotain hauskaa.

Itse olen todella sosiaalinen, minulla on vilkas elämä ja ystäväpiiri. Tämä mies ei yksinkertaisesti kestänyt perässä. Minulle oli todella uuvuttavaa olla aina se joka keksii puheenaiheet. Jos minä en jaksanut vaivautua, olimme sitten hiljaa. Tuntui, kuin olisin ollut miehelle seuraneitinä, joka viihdyttää häntä!!

Kun toisella ei ole mistään omia mielipiteitä (tai niitä ei ainakaan tuo esille), on tosi epäreilua aina joutua olemaan se "vetäjä". Deittailimme aktiivisesti useamman kuukauden, ja ensimmäisen kahden viikon jälkeen aloin huomata, että tämä ihminen on nähty jo. Niin karmealta kuin se kuulostaakin, tällä miehellä ei yksinkertaisesti ollut minulle mitään annettavaa

Tämä mies on juuri niitä ihmisiä, joita ei tule edes mieleen kutsua minnekkään. Hän vain on, ja naurahtaa jos joku kertoo jotain hauskaa. Kukaan ei edes huomaisi, jos tämä ihminen häviäisi paikalta...... .

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 20:17"]

Minä saisin vaikka kuinka monta ystävää, koska pystyn todella hyvin feikkaamaan sosiaalista ja ns. normaalia ihmistä kun on pakko. Monikin joka mua ei tunne, pitää minua siis  todella hauskana ihmisenä ja haluaa ystävystyä.

OIkeasti en ole yhtään sellainen, olen omituinen, hullu ja introvertti, haluan keskustella sellaisista asioista mistä ihmiset eivät yleensä halua,  tai sitten olen vaan pitkiä aikoja ihan hiljaa, itsekseni ja omissa oloissani.

Mua kiinnostaa esim. rajatiede, ufot, kryptozoologia. Muttei sillä tavalla, että uskoisin ihan ehdottomasti kaikkiin näihin ilmiöihin, haluaisin vaan tutkia analysoida ja keskustella.

Mua kiinnostaa myös ihan oikeatkin tieteenlajit. Antropologia, arkeologia, paleontologia, historia. Lääketiede.

Mulla on vaan kaksi ystävää, sellaisia jotka tietävät millainen oikeasti olen ja sietävät mua omana itsenäni. Eikä  tarvitse esittää yhtään mitään.

Eikä tarvitse siivota, kun ne tulevat kylään.

[/quote]

Mä pidän susta jo nyt :)

Minusta aikuisena on ollut vaikea saada kavereita / ystäviä, koska ei ole samanlaisia tilanteita, joissa "väkisin" olisi ihmisten kanssa tekemisissä. (aikuisena päätoimisesti opiskelevana minulla oli kavereita enemmän kuin työelämässä/työttömänä).

Minusta on epäluontevaa tehdä lähempää tuttavuutta tuttujen kanssa. Työkaverit eivät välttämättä halua olla ystävä. Itsekin jostain syystä suhtauduin epäilevästi jos joku liian innokkaasti haluaa seuraani.

Minulle kaverien saamisessa toimii siis se, että on joku luonteva syy kohdata ihminen, ajan kanssa selviää ollaanko samalla aaltopituudella ja sitten ehkä voi ehdottaa jotain yhteistä tekemistä. En ole facebookissa, joten yhteystietojen vaihtamisessakin on suuri kynnys. Voi olla helpompi tutustua myös ihmisiin porukassa, koska pelkään vaivaannuttavia tilanteita, jos en tulekaan hyvin juttuun kahden kesken.

Autisteilla ja aspergereillä harvoin on normaaleja kavereita. Se on vaan fakta, he ovat itsekeskeisiä , huumorintajuttomia vakavamielisiä yksinmutisijoita, jotka ottavat kaiken vakavasti. Täällä palstallakin autistin huomaa välillä..

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:10"]

Itse olen tiputtanut kavereistani sellaiset, jotka valittaa aina, mikään ei ole hyvin ja jos koettaa olla toista mieltä tai neuvoa, ei kuule mitään.

En myöskään ole yhteydessä niihin, joilla aina menee hyvin ja lapset on todella eteviä (vaikka ihan tavallisia) ja jotka vain kehuvat omia tekemisiään.

Vaikeita on myös hiljaiset, jotak eivät puhu, en vaan jaksa olla se joka keksii puheenaiheita ja toinen vaan nyökyttelee.

Joku taas aina puhuu mun puheen päälle ja se raivostuttaa. 

Liikaa puhujat on taas rasittavia, kun ne selittää jotain asiaa aloittaen historiasta ja etenevät pikkuhiljaa nykypäivään.

Riittikö aluksi?

[/quote]

Eihän noin täydelliselle riitä kuin toinen narsistinero kaveriksi.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 14:29"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:10"]

Itse olen tiputtanut kavereistani sellaiset, jotka valittaa aina, mikään ei ole hyvin ja jos koettaa olla toista mieltä tai neuvoa, ei kuule mitään.

En myöskään ole yhteydessä niihin, joilla aina menee hyvin ja lapset on todella eteviä (vaikka ihan tavallisia) ja jotka vain kehuvat omia tekemisiään.

Vaikeita on myös hiljaiset, jotak eivät puhu, en vaan jaksa olla se joka keksii puheenaiheita ja toinen vaan nyökyttelee.

Joku taas aina puhuu mun puheen päälle ja se raivostuttaa. 

Liikaa puhujat on taas rasittavia, kun ne selittää jotain asiaa aloittaen historiasta ja etenevät pikkuhiljaa nykypäivään.

Riittikö aluksi?

[/quote]

Eihän noin täydelliselle riitä kuin toinen narsistinero kaveriksi.

[/quote]

Kolahtiko;)

Suurin syy siihen, ettei saa kavereita, on se, ettei ole tuttavia. Kavereita saadaan tuttavista, ystäviä kavereista.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:24"]

Kyllä minä saan suuni auki, mutta olen todella epävarma ihminen ja se varmaankin näkyy ulospäinkin. Olen ehkä liiankin ystävällinen. Vetäytyvä. Silti haluaisin tutustua ihmisiin, kun vain osaisin... Minua ei kuulemma ole helppo lähestyä. Miksiköhän? Eikö rohkean ihmisen ole helppo lähestyä arempaa ihmistä?

ap

[/quote]

Niin, jos katsoo viitosviestiä, luettelet siinä hienoja kuunteluominaisuuksiasi, mutta jos toisessa ei ole narsistin vikaa, hän ei tee mitään ihmisellä, joka myötäilee hienosti ja nauraa oikeassa kohtaa, mutta ei anna itsestään mitään. Kampaajassa sellainen on varmasti mukava ominaisuus, koska silloin täytetään kiusallinen hiljaisuus ja asiakkaalla on mahdollisuus istua ikäänkuin epävirallisella terapeutilla. Mutta ystävyys on vuorovaikutusta, jossa opitaan tietämään toistensa heikkoudet ja vahvuudet ja tukemaan ongelmissa. Jos yksi tukee muttei ota tukea, toista alkaa pelottaa.

Ujolle ihmiselle taitaa käydä herkästi samoin kuin koulussa kiusatulle, että ei opi näkemään itseään antajana vaan jää ottamaan. Samalla aikaa hän itse kokee antavansa koko ajan enemmän kuin sielu sietää, mutta hän on nimenomaan antanut tyhjää tilaa, ei sieluaan.

Aika moni sosiaalinen kertoo, miksi he eivät halua olla tietyn ihmisen kavereita ja jotenkin tuntuvat olettavan, että he kelpaisivat kaveriksi ujolle. Mutta eihän se niin mene. Minäkin olen saanut ohjeita mennä kansalaisopistoon yms. Mutta minä käyn niissä jo. Ongelma on, ettei samanhenkisiä ihmisiä ole oikein missään. En välttämättä pidä sellaisesta ihmisestä, joka on suosittu ja luulee olevansa haluttua kaveriseuraa. Tunnen ihmisiä, joilla on paljon ystäviä, enkä ymmärrä asiaa ollenkaan, koska monet heistä on tosi ärsyttäviä. 

Minä en ole tyhmä enkä älykäs, en jaksa ihmisiä, jotka määrittelevät tarkaan mikä on hyvä puheenaihe tms. Minusta on mukava puhua spontaanisti vaikka aidanseipäästä ja välillä olisi kiva, jos joku lähtisi lenkille, mutta siellä lenkillä ei silti olisi pakko puhua koko ajan. Tykkäsin myös pelata lautapelejä. Ei tällaisia ihmisiä ole. Monet itseään älykkäänä pitävät pitävät lautapelejä lapsellisena, vaikka eihän se niin mene. Moni peli ei edes sovi lapsille. 

Väärä seura.

narsistiset piirteet, empatiakyvyn puute

Huumorintajuttomuus. Tutustuin mieheni työkaverin vaimoon. Alkuun tuntui, että oikein mukava ihminen, mutta illan vieton edetessä tajusin, että hän ei nauranut kertaakaan tai millekään. Meitä oli isompi porukka ja jos joku heitti jonkun jutun, jolle kaikki spontaanisti nauroivat, oli tämä nainen aina vähän eksyneen näköinen ja ilme kertoi, ettei ymmärtänyt miksi kaikki nauroivat. Hän ottaa kaiken täysin kirjaimellisesti ja suoraviivaisesti.

Hänen miehensä on nyt pati kertaa ehdottanut, että voisin pyytää vaimoaan ulos lasilliselle tai leffaan tai muuta, kun vaimolla ei oikein ole kavereita ja miehestä olisi mukavaa jos rouvakin vähän tuulettuisi. Pelkkä ajatus tuskastuttaa, koska daami on kerta kaikkiaan niin passiivinen, iloton ja ottaa kaiken niin tosissaan, että omia sanoja joutuu jotenkin liiallisesti miettimään ja puntaroimaan. Niin kuin lapselle puhuisi.