Mitkä on tavallisimmat syyt siihen ettei saa kavereita?

huumorintajuttomuus, ujous

Älykkyys on suuri este kun puheenaiheksi ei riitäkkään Nico-Petterin kakkavaipat ja Salkkareiden kevyt syväanalyysi.

Kapeakatseisuus, sosiaalinen kömpelyys sekä kykenemättömyys joustaa ja tehdä kompromisseja. Tietysti myös se ettei itse tee aloitteita.

Itse olen arka ja hiljainen (ensivaikutelma useimmiten) mutta lämminsydäminen, huumorintajuinen, erittäin hyvä kuuntelija olen, ymmärtäväinen, luotettava... mutta en saa ystäviä. Kukaan ei pyydä käymään, useimmiten minut unohdetaan..

ap

No sosiaalinen kömpelyys on ongelmani kyllä. Olen huono keksimään puheenaiheita jne mutta käyttäytyä osaan kyllä fiksusti.

ap

Itse olen tiputtanut kavereistani sellaiset, jotka valittaa aina, mikään ei ole hyvin ja jos koettaa olla toista mieltä tai neuvoa, ei kuule mitään.

En myöskään ole yhteydessä niihin, joilla aina menee hyvin ja lapset on todella eteviä (vaikka ihan tavallisia) ja jotka vain kehuvat omia tekemisiään.

Vaikeita on myös hiljaiset, jotak eivät puhu, en vaan jaksa olla se joka keksii puheenaiheita ja toinen vaan nyökyttelee.

Joku taas aina puhuu mun puheen päälle ja se raivostuttaa. 

Liikaa puhujat on taas rasittavia, kun ne selittää jotain asiaa aloittaen historiasta ja etenevät pikkuhiljaa nykypäivään.

Riittikö aluksi?

No jos ei itse saa ikinä suutaan auki, niin eivät ne muut osaa ajatuksiasi lukea ja nähdä kuinka ymmärtäväinen, luotettava, jne. olet. 

Tyhmä, ahne, kateellinen.

Kyllä minä saan suuni auki, mutta olen todella epävarma ihminen ja se varmaankin näkyy ulospäinkin. Olen ehkä liiankin ystävällinen. Vetäytyvä. Silti haluaisin tutustua ihmisiin, kun vain osaisin... Minua ei kuulemma ole helppo lähestyä. Miksiköhän? Eikö rohkean ihmisen ole helppo lähestyä arempaa ihmistä?

ap

Kyllä minä saan suuni auki, mutta olen todella epävarma ihminen ja se varmaankin näkyy ulospäinkin. Olen ehkä liiankin ystävällinen. Vetäytyvä. Silti haluaisin tutustua ihmisiin, kun vain osaisin... Minua ei kuulemma ole helppo lähestyä. Miksiköhän? Eikö rohkean ihmisen ole helppo lähestyä arempaa ihmistä?

ap

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:24"]

Kyllä minä saan suuni auki, mutta olen todella epävarma ihminen ja se varmaankin näkyy ulospäinkin. Olen ehkä liiankin ystävällinen. Vetäytyvä. Silti haluaisin tutustua ihmisiin, kun vain osaisin... Minua ei kuulemma ole helppo lähestyä. Miksiköhän? Eikö rohkean ihmisen ole helppo lähestyä arempaa ihmistä?

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:01"]

Älykkyys on suuri este kun puheenaiheksi ei riitäkkään Nico-Petterin kakkavaipat ja Salkkareiden kevyt syväanalyysi.

[/quote]

Mulla on juuri päinvastainen ongelma! En enää jaksaisi jankata vain lapsista ja Salkkareista en tiedä mitään...

Minutkin unohdetaan. En ole yhtä ujo kuin sinä, mutta minua ei myöskään kutsuta ikinä mihinkään. Jos haluan jonkun tavata, se olen aina minä, joka kutsuu kahville tms. Kenellekään ei tule mieleenkään pyytää minua juhliin, tupareihin, leffaan tai edes lenkille. Minulle on jopa valitettu, kun ei ole ketään jota pyytäisi johonkin seuraksi, vaikka kyseinen ihminen ei ikinä pyydä minua ja minä olen pyytänyt häntä useinkin johonkin. Mistä ihmeestä tämä johtuu? Olen kuin läpinäkyvä.

Minä en saa kavereita siksi, että ole hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen ujo enkä aina osaa olla hyvä ihmisjoukoissa. Minusta kyllä pidetään mutta olen kai liian varautunut, jotta kukaan jaksaisi tehdä tuttavuutta. No, olen sen hyväksynyt.

Mulla on toisaalta ongelmana, etten ole kiinnostunut samoista asioista kuin muut ja toisaalta, että en uskalla avata suutani edes silloin harvoin, kun voisin sanan sanoakin jostain.

Yleensä lopetan itse yhteydenpidon, kun tutustumista ei tapahdu pidemmälle, vaan se on aina vaan sitä "mitä kuuluu?" -höpinää.

Monesti sillä toisella osapuolella on niin vahvat mielipiteet, etten uskalla kertoa omaani tai se toinen ei vaan ymmärrä. Voin joko nyökytellä mukana tai kertoa mielipiteeni ja olla ilman kaveria.

Että silleen... Omat pelot ja muiden pinnallisuus/ymmärtämättömyys syynä.

Mä olen pitkään ollut kaveriton, mutta olen huomannut tulevani toimeen assien kanssa. Heitä ei haittaa, jos en sano mitään, osaavat pitää keskustelua yllä ihan yksin. :D Eivät kuitenkaan aina höpötä, eli saa olla välillä hiljaisuudessakin. :) Lisäksi tuppaavat olemaan mielipiteissään järkeviä (vaikka joskus kyllä liian ehdottomia...).

Empatiakyvyttömyys, tai jonkinlainen hitaus. Miksikä sitä sanotaan, että empaattisuusreaktiot eivät tule "aidosti" vaan kuten ulkoa opittuina, miten missäkin tilanteessa "kuuluu" reagoida. Saakohan tuosta selvää mitä ajan takaa...

Rohkeat ei ehkä lähesty ujoja siksi, että heillä on ystäviä usein ihan liiaksikin jos niistä muista rohkeista. Ja on paljon mukavampaa jutella sellaisen kanssa joka myös vastaa ja sanoo mielipiteensä, vaikka se olisikin eri kuin oma. Sitä sanotaan keskustelemiseksi.

Oletko ap ruma ja läski

Ei muuta kuin opiskelemaan. Ihmissuhdetaitojakin on mahdollista oppia kuten mitä tahansa muutakin taitoa:

http://www.amazon.com/How-Win-Friends-Influence-People/dp/0671027034