Olenko ainoa jonka ystävät eivät ole koulusta, työpaikalta tai hiekkalaatikolta?

Ap täsä

Jos hiekkalaatikko ystävyys tyydyttää älylliset tarpeet asiahan on ok.

Moni on töissä saadakseen rahaa elämiseen.

Ymmärrän että samanlainen tausta  luo yhdistävän siteen.

esim köyhät ja rikkaat ei oo juuri koskaan ystäviä.

Kaksi siivoojaa ymmärtää miltä toisesta tuntuu jne.

Olen ehkä käsittänyt ystävyyden väärin?

huhuu..keskustellaan..ap

Vierailija kirjoitti:

huhuu..keskustellaan..ap

voit ap keskustella ihan keskenäsi, kun et mistään mitään ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Ap täsä

Jos hiekkalaatikko ystävyys tyydyttää älylliset tarpeet asiahan on ok.

Moni on töissä saadakseen rahaa elämiseen.

Ymmärrän että samanlainen tausta  luo yhdistävän siteen.

esim köyhät ja rikkaat ei oo juuri koskaan ystäviä.

Kaksi siivoojaa ymmärtää miltä toisesta tuntuu jne.

Olen ehkä käsittänyt ystävyyden väärin?

Jep, sinulla on vain av, siinä kaikki. Otan osaa. Jaxuhalit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa on lapsuudenystävän kanssa ystävänä pysymisessä? (hiekkalaatikkoystävä)

Yleensä hiekkalaatikolta löytynyt ystävä meinaa, kun itse olet vahtimassa omiasi ja ystävystyt samanlaisen kanssa.

Lapsuudenystävä on lapsuudessa kohdattu ystävä.

Tämä on ihan sun oma keksintösi. Olisit kirjoittanut alunperinkin näin.

Mitä sekoilet?

Niinhän mä tuohon kirjoitinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa on lapsuudenystävän kanssa ystävänä pysymisessä? (hiekkalaatikkoystävä)

Yleensä hiekkalaatikolta löytynyt ystävä meinaa, kun itse olet vahtimassa omiasi ja ystävystyt samanlaisen kanssa.

Lapsuudenystävä on lapsuudessa kohdattu ystävä.

Tämä on ihan sun oma keksintösi. Olisit kirjoittanut alunperinkin näin.

Minkä takia hiekkalaatikko on mainittu vasta koulun ja työpaikan jälkeen, jos ei tarkoita aikuisiän hiekkalaatikkoystävyyttä?

Mun pakolliset ihmissuhteet on sukulaiset, mutta ne on niin inhottavia, että pitäköön tunkkinsa. Minulla on puhelin, eikä kukaan ikinä soita. Jos joskus luulen jonkun olevan kiva minulle, niin he vain haluavat hyötyä minusta ja iskeä mieheni. Minua ei enää ystävyys kiinnosta, koska kaikki on vain hyötyjiä.

Missä ystävyys olisi pitänyt solmia, että kelpaisi aplle? Yleensä ystävyyden syntymiseen tarvitaan useita, säännöllisiä kohtaamisia. Jotkut tietysti ystävystyy helpomminkin. Itse tarvitsen monen vuoden kaveruuden ennen kuin ihminen alkaa tuntua ystävältä, johon voi täysin luottaa. 

Näin aikuisiällä työpaikka on ainoa, josta voisin enää ystävän löytää. Kaikki muut kohtaamiset ovat liian lyhyitä ja epäsäännöllisiä ystävyyden syntymiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Missä ystävyys olisi pitänyt solmia, että kelpaisi aplle? Yleensä ystävyyden syntymiseen tarvitaan useita, säännöllisiä kohtaamisia. Jotkut tietysti ystävystyy helpomminkin. Itse tarvitsen monen vuoden kaveruuden ennen kuin ihminen alkaa tuntua ystävältä, johon voi täysin luottaa. 

Näin aikuisiällä työpaikka on ainoa, josta voisin enää ystävän löytää. Kaikki muut kohtaamiset ovat liian lyhyitä ja epäsäännöllisiä ystävyyden syntymiseen. 

Onko siis aviopuolisotkin työpaikalta tai hiekkalaatikolta?

Et ole tässäkään asiassa uniikki lumihiutale.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ystävyyssuhteet muuttuvat läpi elämän, elämäntilanteiden mukaan. Ei ne ole mitään avioliittoja, joissa joko ollaan tai ei olla. Itse jouduin opiskelemaan toisen ammatin, kun en työllistynyt, olin vuosia köyhä, tein pienipalkkaista työtä kun kaverit ostivat ensiasuntojaan, vaihtoivat autojaan ja lomailivat. Mulla ei vaan ollu pennosten laskemisten lisäksi mitään kerrottavaa, ei mitään yhteistä ihmisten kanssa jotka hyväntahtoisesti kyselivät, mitä teen kesälomalla. Ei ollut kesälomaa ja vaikka olisi ollutkin, olisin joutunut tekemään jotain työtä senkin ajan. Kestin jotenkin tuon pienituloisuuden ihan ok, olen nyt työllistynytkin, lähemmäs nelikymppisenä. Mutta en jaksa sitä terassiremppa-, keittiöremppa-, etelänmatka lässynlässyn elämää ollenkaan. Olen kateellinen, sitähän se on. Mutta toisaalta, ei vain  ole mitään sanottavaa noihin. Ystävät on nyt vähän jäähyllä elämässäni. Katellaan myöhemmin.

Ottakaa rennommin ja etsikää seuraa samassa elämäntilanteessa olevasta. Mitä sitä tuoretta äitiä raahaamaan mihinkään viininlipittäjäisiin, jos se viihtyy kotona? Eikä sen menevän sinkun tarvi olla kiinnostunut kestovaipoista tai kukkuu tai kökköö -vaatteista.  Ei ystävää voi hylätä, etäisyyttä voi ottaa.

Tän kanssa sit varovasti, seura kun tekee kaltaisekseen. Työttömänä nuorena minua yritettiin saada kuntouttavaan narkkien ja muutaman mt-ongelmaisen pariin. Muuta yhteistä meillä ei ollut kuin työttömyys= sama elämäntilanne. Vahingossa lipsautin aktivointipalaverissa, että aika paljon olen kotona ihan vaan yksin, kun kaverit vielä opiskelee ja on töissä ja itse en. Tästä tuli tulkitsemus, että olen yksinäinen ja kaipaan seuraa :)) ei muuta kun kuntouttavaan sosialisoimaan haisevien päihdeongelmaisten seuraksi. Asuin pienellä paikkakunnalla tuolloin ja tavallaan tiesin jo kaikki entuudestaan ja mitä olivat "ihmisinä".