Lue keskustelun säännöt.
Miten yh-äitejä on niin paljon?
10.05.2014 |
Puhun nyt sekä yksinhuoltajista että niistä yhteishuoltajaäideistä, joilla lapset ovat suurimman osan ajasta. Miksi näin on? Miksei eron sattuessa lapset ole yhtä paljon sekä isällä että äidillä? Miksi ne lapset ovat aina eniten äidillä, vaikka olisikin yhteishuoltajuus? Miksei isät halua olla lastensa kanssa? Minusta tuntuu, että isät eivät edes eron sattuessa vaadi niitä lapsia paljonkaan itselleen. Halutaan se yhteishuoltajuus, että ollaan näennäisesti niin hyvää isää, mutta oikeasti lapsia ei tavata kuin joku viikonloppu.
Minun vanhempani erosivat minun ollessa nuori ja heillä oli näennäisesti yhteishuoltajuus. Kuitenkin näin isääni vain joskus muutamia kertoja vuodessa. Ei isääni edes kiinnostanut vaatia meitä lapsia hänen luokseen asumaan. Olen tästä ikuisesti katkera, ettei isäni välittänyt sen enempää. Minä olisin oikeasti halunnut muuttaa asumaan isäni luokse eron sattuessa, mutta isäni ei edes kysynyt, missä haluan asua, vaikka olisin siinä iässä voinut jo itse päättää.
Kommentit (30)
Eroja tulee tosi paljon ja toisaalta taitaa olla niinkin, että naiset hankkivat lapsia aivan alunperinkin ilman parisuhdetta. Ilmapiiri on muuttunut sellaiseksi, että on aivan ok perustaa perhe ilman miestä. En voi mitään sille, että tässä on jotain mukavaakin. Parisuhteen muodostaminen on niin hankalaa, että jos sitä ryhtyy odottamaan, niin lapsentekoaika menee ohitse. Ja monet parisuhteet eivät alunalkaenkaan toimi kunnolla. On siis monesti parempi aloittaa reilusti perhe yksin kuin parisuhteessa. Kyllä nainen pärjää nyky-yhteiskunnassa, jossa on päivähoito ja muut palvelut.
Tietty miehetkin haluavat vanhemman rooliin. Se pitäisi vielä voida hyvin sovittaa edelliseen. En keksi siihen tässä ratkaisua, mutta sen ei kuitenkaan voi antaa romuttaa sitä tosiasiaa, että naiset todella pärjäävät yksinkin. Tietty tässä tulee se asia eteen, että lapselle ei muodostu isäsuhdetta välttämättä ollenkaan. Lapsi ei kuitenkaan siitä varmaankaan vahingoitu, jos lapsen äiti on rakastava, lämmin, vastuullinen ihminen. Ja naisen lähisukulaismiehet voivat toimia miehen malleina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isiä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Oma isäni onneksi oli täysin toista maata.
Miksei tänne vastaa nainen,joka ei anna lapsen tavata isäänsä.Kun on tapaamisvuoro,äidille tuleekin jokin yllättävä juttu että tapaaminen perutaan.Lastenvalvojalle haukutaan isä,valehdellaan että on käyttänyt lasta hyväkseen,vaikkei jutussa ole todellakaan perää.Kostaa vaan syystä kun mies löysi uuden rakastetun,mutta tahtoi silti olla isä lapsilleen.Äiti jos olisi löytänyt uuden,olisi silti ollut äiti lapsilleen.Näitä tapauksia ei kukaan nainen perustele.Itse naisena ja äitinä ja isoäitinä olen näitä seurannut,ei onneksi suvussa......
Syyt on varmasti monenlaisia. Joskus isä ei halua vastuuta, joissakin tapauksissa äiti tekee isä-lapsisuhteen vaikeaksi, joskus maantieteellinen etäisyys vaikuttaa asiaan. Olen miettinyt mikä on lapselle pahinta ja päätynyt tähän järjestykseen pahimmasta alkaen:
1. Isä on vaarallinen lapselle, mutta tapaa tätä säännöllisesti (uskoisin että harvinaista)
2. Äiti ja isä riitelevät vuosia oikeudessa lapsista
3. Isä ei tapaa lastaan ollenkaan, tai tapaa vain harvoin ja epäsäännöllisesti
Tulin just lasteni teatteriesityksestä , jota äiti ei taaskaan tullu kattoon. Ihan yhtä paskoja äitejäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti paskimmat geenit lisääntyy, vaikka kunnon miehiäkin olisi tarjolla. Noh, naiset saavat syyttää omia huonoja mieskriteereitään, jos ei halua parasta niin en minä sille mitään voi.
Asenneilmapiirin on muututtava. Pidetään liikaa itsestäänselvyytenä, että erossa lapset kuuluvat äidille. Pyh, yhtä suuri oikeus isällä on lapsiinsa! Voisin nousta barrikadeillle kunnollisten isien puolesta tässä asiassa. Ja varsinkin jos perhe rikkoontuu toisen vanhemman pettämisseikkailuihin, niin hänen pitäisi olla heti heikommilla huoltajuuskiistoissa. Jos äiti lähtee toisen ukon mukaan, niin lapsia hän ei automattisesti saisi ja isä siten joutuisi kaiken päälle vielä makselemaan elatusmaksuja, vaan päinvastoin: lapset isälle ja äiti uuden ukkonsa kanssa maksamaan petturuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 11:28"]Minulle lapsen isä kertoi pokkana että hänelle käy joka toinen viikonloppu, viikkoillat ei käy koska pitää ehtiä harrastuksiin .....
Niin että miksiköhän erottiin alunperinkin..
[/quote]
Niin miksi teit tuon miehen kanssa lapsia? Oma moka
Yhteishuoltajuus on sen takia kun oltiin naimisissa. Yksinhuoltajuutta on avioeron jälkeen lähes mahdoton saada eikä käräjöimäänkään ole tarvetta mennä. Siihen en osaa vastata miksi lapsen isä ei ole enempää lapsen kanssa kuin 1-2 vkl/kk. Tekee paljon työmatkoja ja harrastaa mm. golfia ja lumilautailua ym. aikaa vieviä juttuja. Kavereitaankin näki monta kertaa viikossa meidän yhdessä ollessa ja työpäivät olivat vähintään 10h. Sitä en myöskää osaa sanoa mistä löytää ajan uudelle vaimolleen ja vastasyntyneelle lapselleen.
Jos meillä olisi vuoroviikko-systeemi käytössä, lapsi olisi lähes aina osan viikosta äitipuolensa kanssa, toisinaan jopa koko viikon. Eikä lasta oikein voisi laittaa koulumatkaakaan kulkemaan länsi-Helsingistä itä-Vantaalle.
Miehiä ei valita huolella, rakastutaan ja lisäännytään sen enempää miettimättä. Sitten valitetaan kun eivät hoida isän hommiaan, vaikka olisivat olleet jo kumppaneina välinpitämättömiä. Jos miehesi ei ole rakastava ja huomioiva mies naiselle, ei hän ole myöskään sellainen isä lapselle, simppeli homma!