Onko tämä liikaa pyydetty?

Tilastollisesti on liikaa pyydetty, mutta on kai se silti mahdollista. Haluamasi ammatin voit varmaan saada kovalla työllä, mutta jos tarkoitat oikeasti omistettua omakotitaloa tai jatkuvaa matkailua ilman rahapulaa, niin en ehkä usko että on mahdollista. Suhteen kestämisestä (tai edes hyvän sellaisen löytymisestä) taas ei ole mitään takeita vaikka itse yrittäisikin kovasti.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 03:11"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 02:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 02:42"]Millä rahoilla ajattelit noiden asioiden tapahtuvan? Valtio-oppinut ei juuri töitä saa kuntapuolelta, jos niiden määrä ajetaan alas. Valtiolla ei rahaa tule juuri olemaan, virkamieskuntaan on tunkua.  EU-hommissa saat seilata mahdollisesti eri maassakin kuin puoliso. Yliopisto työnantajana on vitsi. Toimittajilla ei nykyisin näköjään haluta ammattitaitoa olevankaan.

Lisäksi maailma on menossa eri suuntaan kuin sinä. Olet kasvanut yltäkylläisessä maailmassa lainavetoisen elintason ympäröimänä - jos et kotonasi, niin kaverien kotona sitten luultavasti jo. Jatkossa pätkätyöläisenä saat hankituksi korkeintaan syrjäkyliltä epämääräisen talon, jonka rakenteita ei ole suunniteltu kestämään useampia vuosikymmeniä, mutta hintaa pyydetään koko elämän säästöjen verran. Voit saada vielä niskaasi maailmansodan, nälänhädän, pandemian tms hauskaa, koska resurssit eivät ole lisääntymään eikä väki vähentymään päin.

Jos silti haluat valtio-oppia lukea, valikoi se rakastava mies tosi tarkkaan. Sen olisi syytä olla varmemmin työllistävällä ja maksukykyisellä alalla. Silti talossa pitää olla puuhella, tontilla pitää olla riittävästi tilaa kunnon kasvimaalle, ja opetelkaa sen hoito myös. Porvariunelmat alkavat olla väärä ajatussuunta. Tietysti jos haluat pelata varman päälle, ota maanviljelijä.

[/quote] Oletpas kovin negatiivinen! Mitä mieltä olet lain opiskelemisesta ja mahdollisesti oman firman perustamisesta? Onko se myös tuhoon tuomittua?

[/quote]

En ole negatiivinen, vaan epätoivoinen ja raivoissani. Kuulun sukupolveen, joka kouluttautui velaksi tyhjän päälle. En tule tienaamaan luultavasti paljon mitään, vaikka olin lahjakkainta kaartia. Se, että eletään vain puolikurjuudessa, johtuu siitä rakastavasta miehestä, jolla on onneksi sentään vielä yliopistollinen pätkätyö, ollut 20 vuotta. Meillä on kaksilasiset ikkunat, eikä ikinä varaa hankkia kolminkertaisia.

Lakitoimistoon taidettaisiin tarvita asiakkaitakin, eikä köyhtyvällä keskiluokalla ole enää varaa mennä oikeuteen. Firmoja taas ei paljoa ole eikä tule, koska niille ei löydy markkinoita eikä resursseja. Valtiolla taas ei taida riittää rahat kurjaliston oikeusjuttuihin, ja maallikkosovittelu tulee lisääntymään.

[/quote]

Samaa kusetettua sukupolvea minäkin. On kolme ammattia (2Xammattikoulu ja 1xamk) ja niistä opintolainaa ihan tarpeeksi. Töitä ei ole tarjolla yhdelläkään ammatilla, joten teen paskahommaa surkealla palkalla ja kiltisti lyhennän opintolainojani. Käteen jäisi enemmän jos pötköttäisin päivät sohvalla työttömyyskorvauksen ja toimeentulotuen turvin. Jos ei olisi noita hyväuskoisuudessani ottamiani opintolainoja. Tyhmä olo.

Vinkki: keskity miestä etsiessäsi suurpeheitten vanhimpaan poikaan jolla on yksi ainoa pikkusisko mahdollisimman isolla ikäerolla. Lisäksi suosittelen uraa joka vie sinut ulkomaille töihin. Tai sitten isket prinssi Harry, taisi olla sinkku nyt? Tai lähdet tyrkylle nuorten miljonäärien vaimoksi, http://www.kauppalehti.fi/etusivu/tassa+ovat+maailman+rikkaimmat+poikamiehet/201401610257 tuossa heistä listaa.

Suosittelen kuitenkin hankkiutumaan jo työelämään tienaamaan niitä talorahoja, opettelemaan äkkilähdöt ulkomaille sekä tutustumaan asuntolainaan. 

Lisäksi jos lopetat alkoholin ja tupakan ostamisen kokonaan, samoin karkkien ja meikkejä ostat vain niin että meikkaat vain juhliin niin säästyy iso summa rahaa. Vaatteet kannattaa myös opetella hyvissä ajoin ostamaan laatua eikä joka viikko uutta rättiä kun entinen kulahti pilalle.

Pientä hiomista tuohon unelmaasi siis jos haluat sen oikeasti toteutuvan. Tuollainen on liikaa pyydetty jos olettaa sen tulevan kuin manulle illallinen, jos alat tekemään töitä tuon eteen niin sitten se voi olla jo saavutettavissakin.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 01:51"]

Kerron unelmani teille ja toivon, että kerrotte minulle, kuinka todennäköisenä pidätte tämän toteutumista.

Tällä hetkellä olen lukiolainen ja lukion jälkeen sivistän itseni yliopistossa, haen valtio-oppia lukemaan. Haluan myös miehen, joka on akateeminen. Miehen pitää olla rakastava, huumorintajuinen yms. Menisimme naimisiin n. 30-vuotiaina ja hankkisimme lapsia sen jälkeen. Tässä vaiheessa omistaisimme jo omakotitalon ja kivan auton. Matkustelisimme myös ympäri maailmaa ilman rahapulaa.

Unelman ydin on se, että pysyisimme yhdessä loppuun asti, ei mitään yksinhuoltajapaskaa!:)

[/quote]

Sinä ja tuleva miehesi menette lukion jälkeen yliopistoon, jossa kuluu n vuotta ja opintolainaa kertyy x määrä. Skenaariostasi puuttuu työpaikka. Jos sivistät itseäsi ja luet uutisia, tajuat työpaikkojen häviävän Suomesta kiihtyvällä vauhdilla. Jatketaan unelmointia: yliopistosta valmistumisen jälkeen eli ikävuodet 24-30 kärvistelette pätkätöissä ja työttömyydessä. Oman alan töistä ei ole toivoakaan, mäkkäri on todennäköisin työllistäjä. Naimisiin menette velkarahalla kolmekymppisinä, edelleen asuen vuokra-asunnossa, koska yksikään pankki ei myönnä asuntolainaa määräaikaisessa työsuhteessa oleville ihmisille, joilla ei myöskään ole säästöjä. Säästämään ette pysty, koska vuokra ovat niin korkea ja kaikki eläminen maksaa ihan hitosti. Naimisiinmenon jälkeen hankitte lapsia ja tajuatte, että nyt vasta olettekin pohjalla rahallisesti. Toinen ei voi käydä ansaitsemassa lisää rahaa ja lapset tarvitsevat kaikenlaista. Vaihtoehtoisesti päivähoitomaksut nielevät ison osan tuloista ja käy mielessä onko työnteko ollenkaan järkevää, kun jää miinukselle. Näin olette yli kolmekymppisiä, opintovelat ja kulutusluotot (ne häät) painavat niskaan, auto ja omakotitalo on hankkimatta (velaksi) ja matkustelusta on aivan turha puhua, kun rahaa ei vain ole. Jaksaako akateeminen, rakastava, huumorintajuinen yms. miehesi kauankin katsella kotona kärsivää vaimoaan, jonka unelmana oli matkustella eikä miettiä mistä repisi rahat seuraavan viikon ruokiin ja ville-joonaksen kaverisynttäreiden osallistumismaksuun?   

Älä koskaan ota mitään lainaa, muuta kuin sukulaisilta korotonta, jos heillä on antaa sellaista. Ainakaan opintolainaa ei kannata ottaa. Opiskeluaikana maksat asumisen opintorahalla ja syöt kesätyörahoilla (toivottavasti löytyy). Vaatteet kirpparilta mahdollisimman harvoin. Kirjat kirjastosta.

Rupea myös sijoittamaan. Ihan pieniä summia kerrallaan ja hajautetusti. Vaikka joka kuukausi kymppi jonnekin. Esim trustbuddylta VOI saada hyvätkin tuotot. Toki pitää ottaa sekin huomioon että ne rahat saattaa mennä.

Kun ostat asuntoa, osta ensin ihan pieni yksiö, tuunaa se hyvin ja myy voitolla parin vuoden päästä. Sitten vain vähän isompi, johon et tarvi yhtään enempää lainaa kuin ensimmäiseen jouduit ehkä ottamaan jne. Kolmensadan tonnin velka isosta omakotitalosta tappaa koko loppuelämän.

Sen ukon saat pidettyä parhaiten jos se on ehjästä ja isosta perheestä tai/ja uskovainen.

t. velkavanki pätkätyöläinen