Miehen kanssa ei voi keskustella mistään. Ei niin mistään.
Kaipaan niin paljon tasavertaisia ja mielenkiintoisia keskusteluja ja pohdiskeluja jonkun kanssa. Mutta miehen kanssa ei voi keskustella edes tavallisista asioista. Ainoat keskustelunaiheemme ovatkin, että mitä kaupasta tuodaan, mitä syödään jne. Mutta mitään järkevää keskustelua tuon kanssa ei saa koskaan aikaiseksi. Yrittänyt olen. Monesti. Aina keskustelu menee riitelyksi lopulta, koska miehelle keskustelut ovat olevinaan ikäänkuin ”näytön paikkoja” tai ”tietokilpailuja”, myös sellaisissa aiheissa, jotka pohjautuvat mielipiteeseen.
Mies pyrkii jyräämään minut aina oli aiheena mikä tahansa. Hän alkaa aina päteä, vaikka ihan oikeasti tietäisin jostain asiasta enemmän kuin hän, mutta hänen on aina pakko ”todistaa” olevansa oikeassa kaikessa. Joka keskustelun jälkeen tunnen itseni tyhmäksi ja häpeän itseäni, vaikka en tyhmä olekkaan, mies vain saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi vähättelemällä ja pätemällä, jos alan kertomaan jostain minua kiinnostavasta aiheesta niin hän usein alkaa pyörittelemään silmiään ja lässyttää minulle kuin pikku tytölle eikä ota minua koskaan vakavasti ja sitten aloittaa ”annas kun isi kertoo viisaampana miten asia on” asenteella paasaamaan. Ja, vaikka puhuisi puuta heinää, en jaksa enää sanoa siitä vaan luovutan ja myhäilen myöntyväisenä takaisin neutraalisti niin kauan kunnes kyllästyy puhumaan ja lopettaa.
Mies ei myöskään kestä keskustella negatiivisista asioista, ei edes yhteiskunnallisista asioista, jos ne ovat negatiivisia. Ja minä rakastaisin puhua tällaisista asioista! Mutta, jos kommentoin esimerkiksi jotain lehden negatiivista uutista niin hän aloittaa heti, että ”Älä tollasia mieti, miksi pitää olla niin negatiivinen, jaksa tollasta negatiivisuutta kuunnella” ja alkaa mököttämään. Ainoastaan ilosista asioista saisi puhua hänelle.
Mies on muuten mukava ja koskettaa ja huomioi teoillaan arjessa, joten ajatukseni ovat todella solmussa. Välitän hänestä paljon, mutta en tiedä miten kauan jaksan tätä etten saa parisuhteessani tasavertaista keskustelu kumppania. Olen puhunut hänelle tästä, siis yrittänyt varovaisesti, mutta, koska aihe on negatiivinen, hän ei halua kuunnella vaan menee mököttämään omiin oloihinsa.
Olemme kuitenkin kolmekymppisiä aikuisia ihmisiä.
-Oli pakko saada avautua.
Kommentit (52)
Näin, miehen sisarukset ovat määräävässä asemassa ajatuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään, miksi sinä tunnet itsesi tyhmäksi tapahtuman jälkeen, jossa toinen on ollut täysi pölvästi.
Tuollaistahan se oli kundikaverien kanssa kunnes vaihdoin reippaasti vanhempaan mieheen, joka lukee kirjoja ja Hesaria. Viisitoista vuotta ollaan keskusteltu mielenkiintoisia keskusteluja joka päivä. Lisäksi mies on kannustanut minua etenemään urallani tavalla, jota en olisi varmaankaan rohjennut tehdä ilman hänen tukeaan ja hän myös ottaa minulta tukea omaan uraansa.
Oliko tuo sinun keskusteleva mies nuorempana sellainen, joka luki kirjoja ja keskusteli vai oliko hän lähes tuppisuu, jota kiinnosti vain oluen juonti ja auton rassaus? Reippaasti vanhempi ei ole tae siitä, että mies olisi muuten sopiva.
Ei tietenkään vanhuus ole mikään tae, koska kyllähän ne keskustelukyvyttömätkin vanhenee eivätkä miksikään muutu. Tässä omassa tapauksessani en onnistunut löytämään keskustelevaa ikäistäni ja lisäksi vanhempi on ehtinyt jo kypsyä. Hän on myös voinut tukea minua ilman että siitä syntyy mitään keskinäistä kilpailuasetelmaa, koska ollaan eri kohdassa uraa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kanssa ei voi keskustella mun aiheista ja hänen aiheensa eivät kiinnosta.
Vähän sama täällä joo. Mies ei kuitenkaan onneksi ala inttää tai päteä mun juttuihin, ei vaan sano mitään. Kun kysyy mikset sano mitän, niin hänellä ei ole mitään sanomista kuulemma. Ei tiedä asiasta tai ei ole mielipidettä.
Keskustelemme siis hänen asioistaan tai emme mistään.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksaisi mitään jatkuvaa rutinaa jostain yhteiskunnallisista aiheista. Kotona pitää olla rentoa, ei sinne tulla miettimään Suomen pakolaispolitiikkaa tai koronahysteriaa.
Negatiiviset ihmiset ovat energiasyöppöjä.
Rutinaanhan syyllistyvät juuri ne jotka eivät ajattele syvällisesti. Syvällinen ajattelu ja keskusteleminen tuo toivoa vaikeaankin tilanteeseen. Ajatteleminen on työkalu jolla voi halutessaan helposti myös rauhoittaa mielensä. Ajatteleva ei sulje silmiään maailman tapahtumilta, se olisi silkkaa typeryyttä.
Ne jotka kieltäytyvät ajattelemasta tyytyvät populistiseen tarinointiin ja saavat polttoainetta hömpästä, kansankiihottajilta, salaliittoteorioista ja kuka mistäkin. He torjuvat jokaisen aidon uutisen mutta saattavat tuijottaa hypnoosissa esim jotain propagandavideoita ja luulevat olevansa muita fiksumpia kun ovat mielestään osanneet itse valita katsomansa videot. He eivät huomaa että Youtube tarjoaa sitä samaa sammakkoperspektiiviä mihin olet aikaisemminkin tyytynyt. Lopulta alat pitää kaikkea muuta valemediana ja loukkaannut niille jotka seuraavat maailman tapahtumia suodattamattomina.
I feel you, AP. Omassa puolisossani on aika paljon samaa, ihan tunnistin tyypin. Keskustelu tuntuu usein olevan mahdollisuus oman tietämyksensä esittelyyn, tosiaan kuin jokin kilpailu. Minun mielipiteeni vaikkapa jostakin ihmisestä, bändistä tai elokuvasta saatetaan lytätä todella ilkein sanankääntein. Tästä asiasta olen tosin niin monta kertaa sanonut ja siitä on riidelty, että nykyään ei enää tuota harrasta samalla tavalla kuin nuorempana.
Aiheista, jotka mies kokee jotenkin negatiivisiksi ei saisi puhua, hän tulee pahantuuliseksi. En saisi myöskään puhua koskaan siitä, että minua väsyttää tai että olen allapäin. Mies ärsyyntyy. Usein tuntuu, että mies syyllistyy ihan oudoista asioista. Hän kääntää ikään kuin kaiken, ihan neutraaliksi tarkoittamani toteamuksen, koskemaan itseään ja ärsyyntyy siitä.
Lähinnä olen miettinyt, että mistä tämä johtuu? Mikä saa ihmisen toimimaan näin vuorovaikutustilanteessa?
Tuo syyllistyminen on mielenkiintoinen aihe ja siitä olisi ainesta jopa omalle ketjulle. Täälläkin on tuttua se, että mies syyllistyy kaikesta sellaisestakin, mitä ei ole tarkoitettu mitenkään osoittamaan häneen tai syyttämään häntä asiantilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miks tollanen "viisas isi" aka sovinisti on sitten alun alkaen kiinnostanut?
No miksiköhän sitä miestä on alun alkaenkaan kiinnostanut nainen, jonka kanssa ei huvita jutella?
No jotain ei vaan haittaa ettei jutella niin hirveästi ja silti on kiinnostunut naisesta.
Enemmän ihmettelen, että sellainen joka nimenomaan haluaa jutella, on päätynyt tuollaisen miehen kanssa yhteen.
Kun on kerennyt kiintyä puolisoon niin tuollaista vaan sietää jos muuten menee hyvin. On rasittavaa.
Niin harvoin naisilla on jotain tärkeetä sanottavaa, ne syvälliset jutut on aina jotain tosi-tv juttuja tai someen liittyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsella akateeminen mies. Sellaisen kanssa voi puhua politiikasta, kirjallisuudesta, sosiologiasta, historiasta, kuvataiteesta, opiskelusta jne.
Riippuu mitä mies on opiskellut. Luonnontieteilijät ovat usein aika pihalla muusta kuin siitä yhdestä erityisosaamisestaan.
Ei se ole koulutusalakysymys vaan luonnekysymys. Osa ihmisistä on aina sellaisia että katsovat vain sitä yhtä kiinnostuksen kohdetta (oli se sitten joku tieteenala tai vaikka autot tai jääkiekko) ja osa on sitten sellaisia että tykkäävät katsoa maailmaa laajasti. Ja kyllä usein on niin että koulutetummat ihmiset ovat niitä laaja-alaisempia (ihan jo siksi että koulutuspolulla menestyminen vaatii usein laaja-alaisuutta), tosin ei tietysti ihan aina.
Sanoisin että se on pikemminkin älykysymys. Älykäs ihminen on luonnostaan kiinnostunut laajemmista kokonaisuuksista, kaikki ajattelu ei pyöri pelkästään oman arjen ympärillä. Tähän kuuluu myös se, että asioista keskustelu ei ole voittamista tai häviämistä, vaan aitoa ajatustenvaihtoa ja pohdintaa. Iso osa älykkäistä kyllä kouluttaa itseään virallisesti, mutta osa sivistää itseään omin ehdoin.
Ymmärrän tuskan, voin sanoa että yritäpä löytää nainen jonka kanssa voisi oikeasti keskustella. No, ap ilmeisesti on sellainen.
Oliko tuo sinun keskusteleva mies nuorempana sellainen, joka luki kirjoja ja keskusteli vai oliko hän lähes tuppisuu, jota kiinnosti vain oluen juonti ja auton rassaus? Reippaasti vanhempi ei ole tae siitä, että mies olisi muuten sopiva.