Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa ei voi keskustella mistään. Ei niin mistään.
16.12.2020 |
Kaipaan niin paljon tasavertaisia ja mielenkiintoisia keskusteluja ja pohdiskeluja jonkun kanssa. Mutta miehen kanssa ei voi keskustella edes tavallisista asioista. Ainoat keskustelunaiheemme ovatkin, että mitä kaupasta tuodaan, mitä syödään jne. Mutta mitään järkevää keskustelua tuon kanssa ei saa koskaan aikaiseksi. Yrittänyt olen. Monesti. Aina keskustelu menee riitelyksi lopulta, koska miehelle keskustelut ovat olevinaan ikäänkuin ”näytön paikkoja” tai ”tietokilpailuja”, myös sellaisissa aiheissa, jotka pohjautuvat mielipiteeseen.
Mies pyrkii jyräämään minut aina oli aiheena mikä tahansa. Hän alkaa aina päteä, vaikka ihan oikeasti tietäisin jostain asiasta enemmän kuin hän, mutta hänen on aina pakko ”todistaa” olevansa oikeassa kaikessa. Joka keskustelun jälkeen tunnen itseni tyhmäksi ja häpeän itseäni, vaikka en tyhmä olekkaan, mies vain saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi vähättelemällä ja pätemällä, jos alan kertomaan jostain minua kiinnostavasta aiheesta niin hän usein alkaa pyörittelemään silmiään ja lässyttää minulle kuin pikku tytölle eikä ota minua koskaan vakavasti ja sitten aloittaa ”annas kun isi kertoo viisaampana miten asia on” asenteella paasaamaan. Ja, vaikka puhuisi puuta heinää, en jaksa enää sanoa siitä vaan luovutan ja myhäilen myöntyväisenä takaisin neutraalisti niin kauan kunnes kyllästyy puhumaan ja lopettaa.
Mies ei myöskään kestä keskustella negatiivisista asioista, ei edes yhteiskunnallisista asioista, jos ne ovat negatiivisia. Ja minä rakastaisin puhua tällaisista asioista! Mutta, jos kommentoin esimerkiksi jotain lehden negatiivista uutista niin hän aloittaa heti, että ”Älä tollasia mieti, miksi pitää olla niin negatiivinen, jaksa tollasta negatiivisuutta kuunnella” ja alkaa mököttämään. Ainoastaan ilosista asioista saisi puhua hänelle.
Mies on muuten mukava ja koskettaa ja huomioi teoillaan arjessa, joten ajatukseni ovat todella solmussa. Välitän hänestä paljon, mutta en tiedä miten kauan jaksan tätä etten saa parisuhteessani tasavertaista keskustelu kumppania. Olen puhunut hänelle tästä, siis yrittänyt varovaisesti, mutta, koska aihe on negatiivinen, hän ei halua kuunnella vaan menee mököttämään omiin oloihinsa.
Olemme kuitenkin kolmekymppisiä aikuisia ihmisiä.
-Oli pakko saada avautua.
Kommentit (52)
Sen siitä saa kun pitää olla "kipinää" ahhahhahhahhaaa.nämä saa aina minut hyvälle tuulelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi netistä joku humanisti-runoilijapoika, jonka kanssa saat miettiä maailman julmuutta. Anna miehesi nauttia vapaa-ajastaan.
Apua en kyllä pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa,jossa keskustellaan hädin tuskin arkiasioista.. Itselle nimenomaan keskustelu on tärkeä osa parisuhdetta ja syvällisemmät keskustelut. Eikö sinua alunperin häirinnyt tuo puhumattomuus vai miten päädyit yhteen tuollaisen miehen kanssa?
Tuo ei tuosta parane. Tuossa iässä pitäisi jos osata keskustella hedelmällisesti. Jos kyseessä olisi vaikka 19-vuotias, hän voisi kypsyä paremmaksi keskustelijaksi. Miehesi on jo sen ikäinen, että jatkossa hän ukkoutuu entistä enemmän ja muuttuu vielä jääräpäisemmäksi ja huonommaksi keskustelijaksi.
Kannattaisikohan AP:n opetella olemaan välillä vähän aikaa hiljaa, olla vain hiljaa rakkainpansa kainalossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun mietin että miksi olen juuri nykyisen mieheni kanssa niin se on se täysi vastakohtaisuus sille miestyypille josta sinä kerrot. Eli oma mieheni on juuri se ihminen jonka kanssa minun oli heti alusta asti todella poikkeuksellisen helppo keskustella asiasta kuin asiasta. Seurustelun alussa teimme tuntien kävelyitä joissa vain juttelimme keikesta maan ja taivaan välillä ajan ja matkan unohtaen. Ja nyt, 20 vuotta myöhemmin, mies on edelleen minun paras kaverin jolla kerron kaikki asiat ja jonka kanssa on ihana keskustella. Tämä yhteensopivuus on kyllä se joka on stimuloinut suhdettamme alusta asti ja parantanut samalla paljon myös sitä fyysistä puolta jonka kanssa minulla oli ennen miestäni usein ongelmia.
Itse en jaksaisi ollenkaan tuollaisen miehen kanssa. Pitää olla molempia kiinnostavia keskustelun aiheita. Tykkään puhua mm. taiteesta, kirjoista, musiikista, politiikasta, vaikka mistä. Näivettyisin henkisesti tuollaisessa parisuhteessa, edes loistava seksi ei auttaisi asiaa.
Ap, jos asia häiritsee nyt niin mieti, miltä tuntuu 10 vuoden päästä? Haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa, jonka seurassa et voi olla oma itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo keskustelukulttuuri eri perheissä on aika mielenkiintoinen aihe. Mieheni puhuu isänsä kanssa tyyliin vain autoista ja koneista. Ei muusta. Äitinsä puhuu aina miten ei ole rahaa ja kyselee aina mitä mikin on maksanut. Meillä taas ei kotona ikinä olla noin kiinnostuneita autoista tai rahoista vaa minun perheessä on puhuttu ja varmaan miehen mielestä jauhettu ihmismielen asioista, koska perheeni on ammatillisesti kallellaan sellaiseen. Tapoja keskustella ja mistä aiheista keskustellaan voi olla hyvin eriä. Ihmettelen miten minun ja mieheni keskustelut kuitenkin ovat moniulotteisia vaikka miehen perheessä ei ole keskustelukulttuuria. Mies tosin on aina ollut utelias ja kiinnostunut asioista laajasti niin sekin voi tuoda toki laajuutta keskusteluihin.
Vähän meni ohi aiheen, mutta joo en itse edes voisi olla suhteessa, jossa ei mistään keskustella kunnolla. Puuttuisi mielestäni jotain niin oleellista. Itse tunnen läheisyyttä ihmiseen vasta, kun on keskusteltu syvällisempiä. Ja parisuhteessa haluan kokea syvää yhteyttä ja läheisyyttä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksaisi mitään jatkuvaa rutinaa jostain yhteiskunnallisista aiheista. Kotona pitää olla rentoa, ei sinne tulla miettimään Suomen pakolaispolitiikkaa tai koronahysteriaa.
Negatiiviset ihmiset ovat energiasyöppöjä.
Miksi sinusta keskustelu on negatiivista rutinaa? Eihän sen tarvitse olla.
Kyse on henkisestä yhteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua en kyllä pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa,jossa keskustellaan hädin tuskin arkiasioista.. Itselle nimenomaan keskustelu on tärkeä osa parisuhdetta ja syvällisemmät keskustelut. Eikö sinua alunperin häirinnyt tuo puhumattomuus vai miten päädyit yhteen tuollaisen miehen kanssa?
Joo voin kuvitella.
Mies tulee klo 17.30 kotiin ja vaimo alkaa hölöttää:
- Näitkö mitä Nii-nisto sanoi?
- Katso nyt kun Mari-nilla on hieno jakkupuku.
- Katsoin muuten A-Studiota ja siellä Ha--lla-Aaaaaho taas parjasi m*han--muu--tto-p*li--tiikkaa.
- Ai niin, Hesarissa oli juttu Nordstream 2:sta. Luitko?
- Hei, miksi sä et vastaa ja keskustele mun kanssa?! No, meen sitten aaa-aveelle...
Vierailija kirjoitti:
Apua en kyllä pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa,jossa keskustellaan hädin tuskin arkiasioista.. Itselle nimenomaan keskustelu on tärkeä osa parisuhdetta ja syvällisemmät keskustelut. Eikö sinua alunperin häirinnyt tuo puhumattomuus vai miten päädyit yhteen tuollaisen miehen kanssa?
Joo voin kuvitella.
Mies tulee klo 17.30 kotiin ja vaimo alkaa hölöttää:
- Näitkö mitä Nii-nisto sanoi?
- Katso nyt kun Mari-nilla on hieno jakkupuku.
- Katsoin muuten A-Studiota ja siellä Ha--lla-Aaaaaho taas parjasi m*han--muu--tto-p*li--tiikkaa.
- Ai niin, Hesarissa oli juttu Nordstream 2:sta. Luitko?
- Hei, miksi sä et vastaa ja keskustele mun kanssa?! No, meen sitten aaa-aveelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsella akateeminen mies. Sellaisen kanssa voi puhua politiikasta, kirjallisuudesta, sosiologiasta, historiasta, kuvataiteesta, opiskelusta jne.
Riippuu mitä mies on opiskellut. Luonnontieteilijät ovat usein aika pihalla muusta kuin siitä yhdestä erityisosaamisestaan.
Jäin miettimään, miksi sinä tunnet itsesi tyhmäksi tapahtuman jälkeen, jossa toinen on ollut täysi pölvästi.
Tuollaistahan se oli kundikaverien kanssa kunnes vaihdoin reippaasti vanhempaan mieheen, joka lukee kirjoja ja Hesaria. Viisitoista vuotta ollaan keskusteltu mielenkiintoisia keskusteluja joka päivä. Lisäksi mies on kannustanut minua etenemään urallani tavalla, jota en olisi varmaankaan rohjennut tehdä ilman hänen tukeaan ja hän myös ottaa minulta tukea omaan uraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se keskustelukulttuuri on paljon opittua. Millainen se on ollut kotona niin sellainen se on usein myös parisuhteessa. Esim. meillä sekä miehen kotona että omassa kodissani oli ihan itsestään selvää että lastenkin kanssa puhuttiin paljon ja ihan kaikista maailman asioista. Se on sitten tullut omaan parisuhteeseemme ja myös tarttunut lapsiimme. Oli mahtavaa kuunnella esim. kun mieheni kävi tuntien keskusteluja esikoisemme kanssa erilaisista yhteiskunnallisista asioista kun esikoinen valmistautui yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksiin. Molemmat oikein innostuivat ja puheelle ei ollut tulla loppua.
Olin todella ylpeä siitä miten paljon lapseni tiesi ja oli selvästikin oppinut paljon myös kotoa ja siitä miten meillä on seurattu asioita. Eli kyllä sillä keskustelukulttuurilla on iso positiivinen vaikutus myös lapsiin eikä vain parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksaisi mitään jatkuvaa rutinaa jostain yhteiskunnallisista aiheista. Kotona pitää olla rentoa, ei sinne tulla miettimään Suomen pakolaispolitiikkaa tai koronahysteriaa.
Negatiiviset ihmiset ovat energiasyöppöjä.
Miksi sinusta keskustelu on negatiivista rutinaa? Eihän sen tarvitse olla.
Kyse on henkisestä yhteydestä.
Riippuu aiheesta. Toista voi kiinnostaakin vihreiden ilmastokysymykset tai joku poliittinen aihe. Itseäni ei kiinnostaisi ja työpäivän jälkeen haluan rentoutua ja viettää mukavan illan. Minulle se ei sisällä keskustelua päivän polttavista poliittisista aiheista.
Voi ei... Just tuollainen aggressiivinen pätemisen tarve on se, miksi välttelen monia älykkääksi itsensä luokittelevia ihmisiä.
Tästä tosin seuraa se ongelma, että olen päätynyt elämässäni totaaliseen aivotyhjiöön, jossa ketään kiinnosta puhua mistään arkielämää kummemmasta.
Syteen tai saveen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsella akateeminen mies. Sellaisen kanssa voi puhua politiikasta, kirjallisuudesta, sosiologiasta, historiasta, kuvataiteesta, opiskelusta jne.
Riippuu mitä mies on opiskellut. Luonnontieteilijät ovat usein aika pihalla muusta kuin siitä yhdestä erityisosaamisestaan.
Ei se ole koulutusalakysymys vaan luonnekysymys. Osa ihmisistä on aina sellaisia että katsovat vain sitä yhtä kiinnostuksen kohdetta (oli se sitten joku tieteenala tai vaikka autot tai jääkiekko) ja osa on sitten sellaisia että tykkäävät katsoa maailmaa laajasti. Ja kyllä usein on niin että koulutetummat ihmiset ovat niitä laaja-alaisempia (ihan jo siksi että koulutuspolulla menestyminen vaatii usein laaja-alaisuutta), tosin ei tietysti ihan aina.
Miehen kanssa ei voi keskustella mun aiheista ja hänen aiheensa eivät kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksaisi mitään jatkuvaa rutinaa jostain yhteiskunnallisista aiheista. Kotona pitää olla rentoa, ei sinne tulla miettimään Suomen pakolaispolitiikkaa tai koronahysteriaa.
Negatiiviset ihmiset ovat energiasyöppöjä.
Miksi sinusta keskustelu on negatiivista rutinaa? Eihän sen tarvitse olla.
Kyse on henkisestä yhteydestä.
Riippuu aiheesta. Toista voi kiinnostaakin vihreiden ilmastokysymykset tai joku poliittinen aihe. Itseäni ei kiinnostaisi ja työpäivän jälkeen haluan rentoutua ja viettää mukavan illan. Minulle se ei sisällä keskustelua päivän polttavista poliittisista aiheista.
Ei kai sen tarvitse olla päivän politiikkaa, voi sitä keskustella vaikka julkkiksista tai muusta "hömpästä" jos se itselle iloa tuo. Mutta jos se keskustelu on vain ihan arkisten asioiden tiedonvaihtoa niin ei siinä kauheasti kyllä mitään hyvää fiilistä toiselle tuota.
Alue: Aihe vapaa
En minäkään jaksaisi mitään jatkuvaa rutinaa jostain yhteiskunnallisista aiheista. Kotona pitää olla rentoa, ei sinne tulla miettimään Suomen pakolaispolitiikkaa tai koronahysteriaa.
Negatiiviset ihmiset ovat energiasyöppöjä.