Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1035)
Kun jäin äitiysvapaille, niin jos euron olisin saanut joka kerta, kun joku alkoi paasata, miten minulla on kohta liuta uusia äitiystäviä hiekkalaatikon reunalla, joiden kanssa ei ole välttämättä mitään muuta yhteistä kuin samanikäiset lapset.
Todellisuudessa minulla on edelleen ihan samat (pääasiassa lapsettomat) ystävät kuin ennen lastakin. Lapsi on nyt 3. Minusta on kiva, että ystävyydet jatkuvat elämäntilanteesta toiseen ja voin itsekin elää mukana eri tavalla ystävien raskaus- ja vauvaelämää kun se heille on ajankohtaista.
En tutustunut äitiyslomalla kerhoissa tai menoissa keneenkään, vaikka niissä suht ahkerasti kävin. Olen ihan mukava ja niin ovat muutkin äidit varmasti, mutta ei sattunut ketään sopivaa kohdalle ja monesti äidit olivat ehtineet jo muodostaa omat porukkansa, mihin en halunnut tunkea väkisin mukaan. En ymmärrä, miksi pitäisi väkisin ystävystyä kenenkään kanssa vain siksi, että on samanikäiset lapset, jos ei muuten klikkaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jo perhe kotona ja kavereita töissä. En halua enempää, koska en tarvitse niitä mihinkään.
Asiaan ehkä liittyen, olen muuttanut elämässäni niin monta kertaa, että ajatuskin koko elämän ajan perässä vedettävistä ystävistä ahdistaa.
Tuo rajattomuus on joidenkin ihmisten kohdalla ongelma. On väärin kuvitella, että ystävä jaksaisi vuositolkulla kestää tyyppejä, jotka eivät ymmärrä mikä on sopivaa tai tarpeeksi. En halua yllätysvieraita, mutta kaveri ei ilmoittele kylään tulostaan, koska ei ennenvanhaankaan tarvinnut. Sen kuin vain poikkesi pirttiin. Sama tyyppi ei myöskään ymmärrä, että ei kylässä ole sopivaa istua 5- 8 tuntia. Varsinkin kun hän veivaa samat jutut läpi viisi kertaa. Tai kertoo juoruja sukulaisistaan tai tuttavistaan, joita en tunne. Ja kaikki tarinat kietoutuu aina katkeruuteen, kateellisuuteen tai muuhun negatiiviseen tunteeseen. Vali vali vali. Yrittää aina vierittää ongelmansa muiden ratkaistahvaksi. Tämä sama ihminen tunki kylään eräänä jouluyönä noin klo 24.30 koska ei kuulemma muuloin ehtinyt. Olen yrittänyt tehdä kaikenlaista päästäkseni tästä rasittavasta ihmisestä, vaan en ole onnistunut. Olen suutunut, sanellut ehtoja, kertonut milloin meiltä pitää poistua, että talonväki pääsee nukkumaan, valehdellut yms. Ei vaan mene perille, että hän ei ole toivottua seuraa. En ole kenenkään terapeutti, lääkäri, sosiaalitoimiso tai pankki. Pitää kai ruveta tosi v-mäiseksi ihmiseksi, jotta sanoma menee perille.
Itse olen ollut aina huono ystävä. En jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita, sillä viihdyn parhaiten omissa oloissa. Yhden orastavan ystävyyssuhteen päätin syystä, että tapaamiset ystävän kanssa toteutuivat aina niin, että hän järjesti juhlan/ illanistujaisen mihin kutsui kaikki ystävänsä,sukulaiset ja tuttavat. Koin nämä tapaamiset raskaiksi, sillä en tuntenut muita, jolloin uuvuin uusiin ihmisiin tutustumisesta, enkä nauti yltiösosiaalisuudesta. Esitin ystävälle toiveen tapaamisista kahden esim. Kahvilla/ drinkillä käyden ja avasin syitä miksi en halua jatkaa tapailua juhlien ynms. Yhteydessä. Hän ei ymmärtänyt, vaan kutsut juhliin jatkuivat, vaikka lakkasin niihin osallistumisen. En saanut mahdollisuutta syventää ystävyyttämme kahden, joten lopetin yhteydenpidon.
Työpaikalla tulee usein vastaan tilanteita, jolloin toinen osapuoli hakee ystävyyttä. Näihin en lähde. Nautin yksinäisyydestä ja koen ystävyyssuhteet rasittavina. En tykkää jakaa asioitani ja ahdistun sovituista tapaamisista aikatauluineen. Minulle riittää työ, mieheni ja aikuistuneet lapseni.
Luulen, että nykyään ei kaivata ystävyyssuhteita sillä tavoin kuin joskus menneillä vuosikymmenillä. Netti tarjoaa viihdykettä, juoruja
, yleistä elämänpohdintaa jne. riittämiin. Täällä vauvapalstallakin on hauskaa vaihtaa ajatuksia tuntemattomien kanssa, koska se ei sido mihinkään ja on käytettävissä silloin kun itselle sopii.
Minulle riittää mieheni seura muutoin. Viihdymme hyvin yhdessä ja meillä on samat kiinnostukset kohteet. En oikein pystyisi pitämään yllä muita kiinteitä ihmissuhteita. En halua kävelylenkille kenenkään muun kanssa ja tuntuisi tosi oudolta jos sanoisin lähteväni vaikka elokuviin jonkun muun kanssa, meitä kun kiinnostaa miehen kanssa juuri samat elokuvat yleensä. Ja en todellakaan haluaisi, että meille tupsahtaisi iltaa istumaan joku tyyppi ja pitäisi hänen ongelmiaan vatvoa/saavutuksiaan ihailla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi alkoi avoimen rasistiseksi ja oli mielestään älykkäämpi kuin muut koska on valkoinen.
Aivan järkyttävää tänä maailman aikana.
Liika pölpöttäminen käy hermoon ja kimeä ääni. Semmosista pysyn kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin vuosia sitten taakseni lupaavasti alkaneen ystävyyden, kun huomasin ettei toinen halunnut kannustaa minua saavuttamaan unelmiani. Koin, ettei hän halunnut minun pääsevän haaveammattiini. Hän usein vähätteli mahdollisuuksiani päästä kilpailuhenkiselle ja suositulle alalle, mikä tuntui tietenkin tosi pahalta. Olisin kuullut mieluummin rohkaisevaa tsemppausta kuten ”ehdottomasti kannattaa hakea” tai "aina sinne jotkut pääsevät, sinä voit olla yksi heistä", kuin lannistavaa epäilyä kuten ”voithan sä tietysti kokeilla, vaikka ei sinne moni pääse” tai "kannattaako edes hakea, saatat vain hukata aikaasi". En olisi myöskään laittanut ollenkaan pahakseni, jos olisimme yhdessä realistisesti pohtineet haaveammattini hyviä ja huonoja puolia, ilman turhaa negatiivista latausta. Päätin ottaa häneen etäisyyttä ja lopulta välit viilenivät kokonaan. Pääsin myöhemmin unelma-alalleni ja olen menestynyt työssäni. Jos olisin antanut hänen jatkaa lannistamistani, ehkä ei olisi käynyt näin onnekkaasti.
Ruikutus rahan riittämättömyydestä tai suoranainen vihjailu siitä, että minun pitäisi jotenkin auttaa rahallisesti tai lainata rahaa, lopettaa orastavan ystävyyden siihen paikkaan varmemmin kuin mikään muu.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ihmisiä enkä varsinkaan jos on tyhmät jutut..
Sen takia, että yksinelo on liian mukavaa. Kirjoitin jo aikaisemmassa viestissäni, että olen tietoisesti lopettanut kaiken yhteydenpidon vanhoihin opiskelukavereihin. En myöskään osallistu työyhteisössäni mihinkään työajan ulkopuoliseen harrastustoimintaan.
Kun työpäivä on ohi ja lähden kotiin, tiedän että saan olla itsekseni koko loppupäivän ja käyttää aikani just siihen mihin haluan (tavallisesti 1-2 elokuvaa illassa). Vanhat kaverisuhteet olen saanut katkaistuksi ja tiedän, että kukaan ei minulle soita (paitsi joskus vanhemmat tai sisarukset) eikä rimputtele ovikelloa. Tällainen vapaus on oikeasti todella mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen takia, että yksinelo on liian mukavaa. Kirjoitin jo aikaisemmassa viestissäni, että olen tietoisesti lopettanut kaiken yhteydenpidon vanhoihin opiskelukavereihin. En myöskään osallistu työyhteisössäni mihinkään työajan ulkopuoliseen harrastustoimintaan.
Kun työpäivä on ohi ja lähden kotiin, tiedän että saan olla itsekseni koko loppupäivän ja käyttää aikani just siihen mihin haluan (tavallisesti 1-2 elokuvaa illassa). Vanhat kaverisuhteet olen saanut katkaistuksi ja tiedän, että kukaan ei minulle soita (paitsi joskus vanhemmat tai sisarukset) eikä rimputtele ovikelloa. Tällainen vapaus on oikeasti todella mukavaa.
Ihanaa!
Henkilö jonka nyt viimeksi siirsin syrjään elämästäni oli kyllä mielenkiintoinen ja tykkään hänestä kovasti.. mutta se miten hän kohtelee muita ihmisiä saa mut takajaloilleen. Ehkä se tarve itsekunnioitukseen koska tiedön tämän ihmisen olevan moraaliton muots kohtaan ja en jaksa toista kautta draamaa. Vaikka ikävä on välillä koen että näin varmistan itselleni tarvitsemani rauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ystävysty sellaisten ihmisten kanssa joiden kiinnostuksenkohteet eivät kohtaa omieni kanssa.
Asioita joista en ole kiinnostunut (mutta joista hämmentävän moni muu innostuu):
- paljonko ryyppäsi viikonloppuna ja milloin aikoo ryypätä seuraavan kerran
- kaikki tosi-tv
- instapyllistelijöiden seuraaminen
- muoti
- kaikki someen liittyvä
- suurin osa jenkkialkuperää olevista elokuvista ja tv-sarjoista (ennalta-arvattavia, päällenaurettuja tai niin alleviivaavia ja yksinkertaistettuja että aivokuollutkin pysyy kärryillä tapahtumista)
Jne.
Syitä miksi olen katkaissut olemassaolevan ystävyyssuhteen:
- alkoi syrjiä jotain kaveriporukan jäsentä ja alkoi kiusata milloin ketäkin joka ei juuri silloin sattunut häntä miellyttämään. Paljastui tyhmäksi ja ilkeäksi.
- Täysin epäluotettava ja kaksinaamainen. Juorusi ja puhui pahaa sukulaisista ja kavereista, vaikka edessäpäin esitti hyvää kaveria. Vaihtoi kaveripiiriä kulloisenkin miehen mukaan, ei minkäänlaista lojaaliutta muita ihmisiä kohtaan.
- Sosiaalisesti outo, ei tuntunut ymmärtävän sopivan käytöksen rajoja. Töksäytteli kaikenlaista epäkohteliasta mm. ulkonäköön ja luonteeseen liittyen. Oli monesti liian tunkeileva. Saattoi soittaa vaikka aamuyöllä jos oli jotain asiaa. Sanoi/teki sellaisia asioita muille joista itse suuttui verisesti jos hänelle sanottiin tai tehtiin samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että nykyään ei kaivata ystävyyssuhteita sillä tavoin kuin joskus menneillä vuosikymmenillä. Netti tarjoaa viihdykettä, juoruja
, yleistä elämänpohdintaa jne. riittämiin. Täällä vauvapalstallakin on hauskaa vaihtaa ajatuksia tuntemattomien kanssa, koska se ei sido mihinkään ja on käytettävissä silloin kun itselle sopii.Minulle riittää mieheni seura muutoin. Viihdymme hyvin yhdessä ja meillä on samat kiinnostukset kohteet. En oikein pystyisi pitämään yllä muita kiinteitä ihmissuhteita. En halua kävelylenkille kenenkään muun kanssa ja tuntuisi tosi oudolta jos sanoisin lähteväni vaikka elokuviin jonkun muun kanssa, meitä kun kiinnostaa miehen kanssa juuri samat elokuvat yleensä. Ja en todellakaan haluaisi, että meille tupsahtaisi iltaa istumaan joku tyyppi ja pitäisi hänen ongelmiaan vatvoa/saavutuksiaan ihailla .
Tässä olen kanssasi samaa mieltä. Koen, että some ja erilaiset keskustelufoorumit hoitavat sen sosiaalisuuden mainiosti enkä kaipaa muuta seuraa kuin oman ja mieheni.
Huumejengien . Niiden ku on tappanut kristittyjä joka maassa . Raiskannut ryöstänyt ne on iljettäviä Sodoman syntisiä .
En ehdi /jaksa enää enempää ihmisiä elämääni. Minulla ja miehelläni on paljon sisaruksia ja monesti vapaa-aikana tapaamme heidän perheitään. Joskus tapaa jonkun kivan ihmisen, josta saattaisi tulla ystävä mutta ajanpuutteeseen kaatuu.
Rajattomat ihmiset, jotka esittävät liian suoraviivaisesti tehtyjä johtopäätöksiä elämästäni, tuntuvat kertakaikkisen vastenmielisiltä. Tapaamissani ihmisissä ja kavereissa on näitä hyvin paljon. Jos tulee tunne, että joutuu jollakin tavalla puolustautumaan tai selittelemään, niin silloin toinen on astunut rajan yli. Silloin en halua enää olla tekemisissä. Epämiellyttävä kommentti tai liian henkilökohtainen kysymys tulee aina hyvin yllättävässä tilanteessa ja jää mieleen pitkäksi aikaa. Selvää on, että haluaa suojella itseään vastaavilta tulevaisuudessa.
Jos ei saa toisesta mitään irti.
Jos toisella on aina "kiire".
Jos kokee olevansa heittosäkkinä.
Jos kokee olevansa hätäratkaisu.
Jos kokee antavansa, muttei saavansa.
Jos tyyppi ahdistaa enemmän kuin tuottaa iloa.
Jos ei luota toiseen.
Jos ei koe kunnioitusta.
Jos tulee kiusatuksi.
Tällä hetkellä ei tule oikein tutustuttua uusiin ihmisiin, kun olen koronan takia etätöissä enkä oikeastaan liiku missään, missä tapaisi ihmisiä.
Moneen vuoteen en ole päästänyt uutta ihmistä niin lähelle, että hänestä olisi tullut ystävä. Edellisen kerran taisi olla yli kymmenen vuotta sitten, kun poikani oli vauva ja erään samanikäisen lapsen äidin kanssa synkkasi tosi hyvin ja olemme edelleen ystäviä.
Työkavereita en tarkoituksella ole päästänyt lähelle. En halua tutustua työkavereihin niin läheisesti, että heistä tulisi ystäviä. Siitä tulee vain liikaa draamaa. Tärkeintä on, että pystyy tekemään töitä yhdessä monenlaisten ihmisten kanssa. En myöskään halua tuntea työkavereita liian hyvin, ettei niistä vain paljastu puolia, joita en voi kunnioittaa tai arvostaa ihmisessä.