Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1108)
Vierailija kirjoitti:
Jopas on juttuja
Täydet kymmenen nyt tässä esittelyssä:
1. Ilkeä sisko, luulee, että uskon hänen juttujaan, pelkkää surkeaa valehtelua, aina 2. Karsee, pirullinen serkku. 3. Ex-ystävä yritti iskeä isäni. 4. Pohjanmaalainen valehtelija-tantta. 5. Entinen alakerran naapurintyttö, joka ylpistyi, kun sai miehekseen Dosentin. 5. Koulukaverini sekosi uskontoon. 6. Työkaverini yritti varastaa rahaa laukustani. 7. Mieheni pirullinen isosisko. 8. Mieheni ex-vaimojen lapset. 9. Siskoni juoppo-kaveri, joka tivasi minulle, että "missäs ne ruuat ja juomat viipyy." 10. Suomenruotsalainen naapurini keksii juoruja ja huutaa niitä ympäriinsä.
Siis, eihän tuosta sakista voi olla pitämättä muuta kuin olemalla kaukana, kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavan oloinen tyyppi olisi voinut tulla ystäväksikin mutta jatkuvan valehtelun takia, josta lopulta jää kiinni ja sovittujen tapaamisten peruminen yhtenään. Ihan pienimmätkin asiat täytyy valehdella. Esim jos ei jaksakkaan nähdä niin kertoo olevansa kipeä ja taas seuraavana päivänä kertoo kuulumisiaan muina miehinä, että on ollutkin liikkeellä muualla esellisenä päivänä. Tuskin muistaa edes sepittämiään asioita. Ja ollessaan seurassani hän saattaa saada viestin puhelimeen ja ääneen kertoa tyyliin "joo nyt en jaksa nähdä tuota sanon että olen töissä" vaikka on vapaalla ja mun seurassa. Valehtelee jatkuvasti omalle miehelleen ja se on minusta ahdistavaa. Ja tosiaan peruu tai haluaa siirtää sovittuja tapaamisia 30min varoitusajalla. Ei riitä energia tuollaiseen hölmöön.
Ilkeämielisyys ja halu nolata toisia. Jos tekee niin muille olisi varmasti tehnyt saman minullekkin kunhan olisi päässyt lähemmäksi.
En jaksa ystävystyä kenenkään kanssa. Jokainen on aina pyytämässä multa jotain, rahaa, vaatteita, aikaa. Itse on koskaan pyydä keneltäkään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä tuli vastaan, että yksi tyyppi vaikutti ensivaikutelman perusteella todella mielyttävältä ja rennolta kaverilta. Tuli joskus avauduttuakin kyseiselle tyypille. Syy miksi pistin välit poikki ole se, kun huomasin, että kyseinen kaveri ilkkui ja teki pilaa ystävästään, jolla oli sydänsuruja jne. Mun silmissä nämä kaksi henkilöä hyviltä ystäviltä.
Mutta jos tuolla tavalla ilkkuu selän takana, jos toisella on paha olla, niin mitenköhän kyseinen kaveri suhtautuu meikäläiseen, kun on vaikeeta? Itse kyllä kuuntelen kyseistä kaveria, kun hän avautuu, mutta eipä ole tehnyt mieli olla tekemisissä enää, koska saattaa hyvin ilkkua munkin avautumisista taas muille
Jos koen ettei ihminen ole älyllisesti kanssani samalla tasolla, en ole kiinnostunut viettämään aikaa hänen kanssaan vapaaehtoisesti. Ja ei, en kuvittele olevani joku suuri älykkö, päinvastoin: olen jättänyt kouluni kesken, ja nykyinen työni on peruskoulupohjaista suorittavaa työtä.
Pari esimerkkiä työpaikkani ihmisistä, joiden kanssa en halua olla tekemisissä:
Henkilö A, jonka olin tavannut ekaa kertaa samana päivänä. Rupattelimme niitänäitä töissä porukalla ja mainitsin, että haluaisin käydä eräässä maassa lomalla. Henkilö A hörähti ylituttavallisesti, että mitä häh, sinäkö muka menisit sinne? Osaatko edes kieltä? Katsoin parhaaksi jättää aiheen siihen ja hymyillen totesin, että enhän minä tietenkään sanaakaan osaa, näinhän se menee. Henkilö A naurahti voitonriemuisesti, minä poistuin kahvitauolle. Olisin toki voinut oikaista A:n käsityksen itsestäni, mutta miksi? Ei tuollaisen moukan kanssa voi olla tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.
Henkilö B, joka on varsinainen moottoriturpa. Periaatteessa kai mukava ihminen, mutta puhuu aivan liikaa itsestään ja rakastaa ääntään muutenkin. Aina kun teemme pienryhmässä töitä B:n kanssa, hän kääntyy keskustelemaan vain yhdelle ryhmän jäsenelle kuin muita ei olisi paikalla. Kyse ei ole siitä että olisivat ystäviä vapaa-ajallaan tms., kunhan vaan on valinnut kohteekseen tämän tietyn ihmisen. Ja koska B:n selkä osoittaa usein minua kohti + hän puhuu päälleni jopa työasioissa, minä käännän henkisesti selän kun hän tulee ulkona vastaan enkä ole huomaavinaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin alkanut chattailla haluamaani sukupuolta edustavan ihmisen kanssa. Alku oli lupaava mutta aika pian hänestä tuli esiin mielestäni huolestuttavia ilmiöitä: hän esim. uhkaili riistävänsä itseltään hengen, sanoi nuolleensa kuvaani omalla ruudullaan (!) jne. Yritin himmata tuota suhdetta mahdollisimman hienovaraisesti koska pelkäsin että hän tekee itselleen oikeasti jotain. En tiedä mitä hänelle kuuluu, enkä tiedä oliko hänellä jo tuolloin jonkinmoinen diagnoosi tai käyttikö päihteitä, emme koskaan nähneet livenä onneksi. En myöskään tiedä mikä olisi ns. oikea tapa käsitellä tilannetta; olisiko pitänyt sanoa suorempaan että itsetuhoisella käytöksellä uhkailu ei käy.
Kaveripohjalla taas olen nihkeillyt sellaisen ihmisen kanssa jonka huumorintaju meni täysin ristiin omani kanssa: minä pidän sanallisesta leikittelystä, mustasta huumorista ja tilannekomiikasta, häntä taas naurattivat vain ja ainoastaan navanalusasiat. Emme siis kumpikaan nauraneet toistemme aivoituksille.
Joo mulla loppui yksi ystävyys vähitellen kun tajusin että itselle kolahtaa Musta Kyy ja kaverin lempikomedia oli Bottom...
Se että et tuu toimeen jonkun kaa, et tajua toista / se vaikuttaa hankalalta ja oudolta, ei tarkota satavarmasti et se ois sua tyhmempi. Tarvitaan paljon isompi otos, muutama yksittäinen tilanne ei kerro mitään. Ja älykkyys on nii laaja asia, et vaik dataa ois runsaasti nii supertarkkaa arviota ei siltikää pysty heittää.
On monia superälykkäitä, jotka on erittäin vaikeita tapauksia. Eikä ihme, harva niitä tajuaa koska harva on samal tasol. Keskivertoälykkään elämä on puolestaan helppoa, sillä suurin osa on samal aaltopituudel ja näin ollen väärinkäsityksiä ja ongelmia syntyy selvästi harvemmin.
Terveisin 26-vuotias mies, jonka ajatus kulkee terävämmin ku suurimmal osal muist, mutta jonka tilannetaju on nii huonol tasol, et joutuu sen takii useasti ”ongelmiin” :D
Mut en ala muuttaa itteeni, liika rehellisyys ja suoruus on aina ollu osa mun persoonaa. Mieluummi sitä tekee niin kuin kiertelee ja kaartelee yliystävälliseen sävyyn (tässä monil naisil on parannettavaa), mut tää on vaa oma mielipide. Parempi olla täysin aito ja miellyttää 40% ihmisist ku pelais varman päälle, noudattais sosiaalisii sääntöi ja miellyttäis 90% ihmisist.
Tämä siis vastauksena toho eilisee viestii, joka julkaistiin eile klo 15:06.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Chef Sova kirjoitti:
Se että et tuu toimeen jonkun kaa, et tajua toista / se vaikuttaa hankalalta ja oudolta, ei tarkota satavarmasti et se ois sua tyhmempi. Tarvitaan paljon isompi otos, muutama yksittäinen tilanne ei kerro mitään. Ja älykkyys on nii laaja asia, et vaik dataa ois runsaasti nii supertarkkaa arviota ei siltikää pysty heittää.
On monia superälykkäitä, jotka on erittäin vaikeita tapauksia. Eikä ihme, harva niitä tajuaa koska harva on samal tasol. Keskivertoälykkään elämä on puolestaan helppoa, sillä suurin osa on samal aaltopituudel ja näin ollen väärinkäsityksiä ja ongelmia syntyy selvästi harvemmin.
Terveisin 26-vuotias mies, jonka ajatus kulkee terävämmin ku suurimmal osal muist, mutta jonka tilannetaju on nii huonol tasol, et joutuu sen takii useasti ”ongelmiin” :D
Mut en ala muuttaa itteeni, liika rehellisyys ja suoruus on aina ollu osa mun persoonaa. Mieluummi sitä tekee niin kuin kiertelee ja kaartelee yliystävälliseen sävyyn (tässä monil naisil on parannettavaa), mut tää on vaa oma mielipide. Parempi olla täysin aito ja miellyttää 40% ihmisist ku pelais varman päälle, noudattais sosiaalisii sääntöi ja miellyttäis 90% ihmisist.
Tämä siis vastauksena toho eilisee viestii, joka julkaistiin eile klo 15:06.
Jok kirjoitt näin, ei voi oll kovi älykä. Mitä tyhmemp tyypp, sit kovemma luulo itsestää.
Useimmitten varmaankin menee niin päin, että ihmiset ei halua olla minun kanssa tekemisissä ja esim. työpaikan vaihtumisen jälkeen poistuvat facebook kavereista eivätkä enää tervehdi.
Ei vaan olla yhtään saman henkisiä osan kanssa. Töissä tehdään mielestäni töitä, koska siitähän meille maksetaan. Kuulumisten vaihto kuuluu asiaan ja taukoajoilla muu jutustelu. Mutta tunnin niitä näitä juttelu ei ole sopivaa tai puolikkaan työvuoron käyttäminen oman puhelimen räpläämiseen. En ole siinä asemassa, että näistä sanoisin mitään mutta huomaan että ärsytän ihmisiä ihan vain sillä, että teen itse töitä. Kai siitä tulee huono omatunto tai jotain? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen ihmissuhteiden ylläpidon pääosin rasittavana. Syy ei ole toisissa ihmisissä, vaan itsessäni. En vaan jaksa. Teen asiakaspalvelutyötä ja usko ihmisiin on tietyllä tavalla mennyt. En vaan enää jaksa niitä kivojakaan ihmisiä. Anteeksi!
Työkaveri oli todella kilpailuhenkinen. Samassa roolissa kuin minäkin ja teimme tiiviisti yhteistyötä, mutta aina välillä hän jätti tietoisesti kertomatta jotain etten tiennyt ihan niin paljon kuin hän. Ei mitään sellaista mistä olisi voinut syyttää mutta kun nämä toistuivat ja toistuivat ja kuulin asioista aina jälkikäteen niin huomasin sen olevan tahallista.
Otti minun ideoita omikseen tai "meidän" ideaksi. Oli todella röyhkeä jossain palavereissa missä oli esimies mukana; jos olimme alunperin jotain mieltä mutta esimies olikin eri mieltä niin oli "koko ajan ollut samaa mieltä kuin esimieskin".
Minun projektitekijät olivat kummallisesti myös hänen käytössään, mutta hänen projektitekijät olivat vain hänen käytössään. Kuulin jälkeenpäin miten paljon tehtäviä oli työnnetty selän takana minun tekijöilleni.
Sitten ihmetteli miksen lähde lasilliselle joskus. Todella myrkyllinen ihminen niin ei tee mieli vapaa-ajalla enää nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vähän nuorempana tosi sosiaalinen. Elämässäni on sattunut pari isoa kriisiä, ja nykyään minulla on vain pari tarkoin valittua hyvää ystävää. Monilla ihmisillä on mennyt elämä aina ihan putkeen, ja heillä tuntuu olevan tosi kovat arvot. En oikein löydä mitään yhteistä niin sanottujen menestyjien kanssa. Jutut eivät vaan kohtaa.
Olen mies ja harrastuksen kautta tutustuin mukavaan mieheen. Myöhemmin treenien jälkeen hän alkoi raapimaan minua saunassa. Tämä tuntui epämiellyttävältä.
Lapsena kärsin väkisin seuraan tuppautuvasta "ystävästä". Minulla ei ollut silloin minkäänlaista sosiaalista taitavuutta, jota hänellä tuntui olevan ja hän "otti" minut ystäväkseen heti ensimmäisenä koulupäivänä. Olimme ystäviä koko peruskoulun kun en osannut irtautua, mutta hän nälvi minua jatkuvasti. Keksi typeriä juttuja, joita väitti todeksi vaikka oli ilmiselvää, ettei ne sitä olleet. Haukkui muita ihmisiä ja aina samassa vähän minuakin. Lopulta kun sain uuden ystävän yläasteella hän teki kamalan shown siitä, että olen hylännyt hänet, vaikka hän oli suosittu ja olisi voinut olla missä porukassa tahansa. Itse olin kiusattu nörtti. Vihdoinkin peruskoulun jälkeen pääsin hänestä eroon kun menin lukioon ja hän ei. Nyt aikuisena olimme fb kavereita ja hän alkoi kirjoittaa seinälleni julkisesti kaikkia mukahauskoja tarinoita lapsuudestamme, joita en itse edes muistanut. Meni blokkaukseen ja sen koommin en ole hänestä kuullut. Harmittaa vieläkin, että lapsuus ja nuoruus meni liian suurelta osin hänen seurassaan vaikka olen jo 40.
Yksi alkoi avoimen rasistiseksi ja oli mielestään älykkäämpi kuin muut koska on valkoinen.
En ole jutellut yhden läheisen ystävän kanssa pariin kuukauteen ja siinä on taustalla se, että minä olin se aktiivinen yhteyden ottaja. Mutta silti puheenaiheeni olivat varmaan jotenkin vääriä. Hän joutuu usein vaikeuksiin, alussa ihannoi jotain henkilöä ja lopulta diagnosoi hänet narsistiksi. Hän on varmaan jo diagnosoinut minutkin.
Hän lisäksi suhtautuu koronaan lepsummin kuin minä ja halaili kavereitaan.
Yhtä kaveria näin kerran ja puhuimme kerran puhelimessa tänä vuonna. Tai siis hän puhui monologia molemmilla kerroilla. Hän juo ja on miesongelmia jonkun panokaverin kanssa. Ei kiinnosta.
Olen elämässäni katkaissut useita ystävyyssuhteita. Kun luen ja mietiskelen näitä, näyttää että lähden ihan mielelläni vuoteen 2021 ilman kavereita. Minulla on omat kiinnostukseni joille ei ole ollut tarpeeksi aikaa.
Kaikki sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät ovat sellaisia elämäänsä kyllästyneitä ja siihen tyytyneitä ihmisiä, jotka arvostelevat muita, muiden valintoja, harrastuksia ja haukkuvat jatkuvasti kollegoitaan milloin mistäkin. Kannustusta ei saa työstään, vaan selkään puukotuksen, kun lähdet huoneesta.
Vanhemmat ja rumemmat kokevat lisäksi alemmuuskomplekseja, joita eivät osaa käsitellä vaan alkavat kiusaamaan työpaikalla.
Siinä suurin syy miksi en tutustu työkavereihin. Keksin tekosyitä miksi en mene TYHY-lounaalle tai pikkujouluihin. Ystäväni ovat ihan muissa piireissä, joissa ei tarvitse pelätä ja jossa kannustetaan ja autetaan toisia. Voidaan myös ihailla toisten saavutuksia ja iloita toisen onnistumisesta asiassa kuin asiassa.
Vaihdan alaa kevään jälkeen, vaikka AMK-todistus taskussa. Ei kiinnosta enää tuhlata aikaa edes tauolla tuollaisten elämänilon imejien kanssa.
Jopas on juttuja