Muistoja hyvinvointivaltiosta? Millaista oli ennen?

Posti jaettiin lauantaisinkin. Jos oli kirjattu kirje, jakaja soitti ovikelloa ja pyysi kuittauksen :)

90-luvulla hain kerran toimeentulotukea, kun ei ollut rahaa. En saanut, vaikka eivät uskoneet että tulisin toimeen niin vähällä kuin tulin. Niin hienoa oli ennen vanhaan.

Posti, pankki, kirjasto ja apteekki oli jokaisessa lähiössä.

Vierailija kirjoitti:

Posti, pankki, kirjasto ja apteekki oli jokaisessa lähiössä.

Ja henkilökunta hymyili aina jotenkin ilahtuneesti, kun siellä asioi. Kirjastoauton kuljettaja oli kuin Arvi Lind, mutta vielä ihanampi ja ystävällisempi.

Oli rauhallisempaa. Ei ollut nettiä eikä matkapuhelimia.

Ihmisiin saattoi luottaa ja naapurit tunnettiin.

Sanomalehdet luettiin tarkkaan.  Ei ollut vouhotuksia ja ihmisillä oli vielä luottamusta päättäjiin.

Käteistä sai pankista jos halusi, ei ollut mitään "lähetä hymykuva naamastasi -tunnistamisjuttuja", henkilökohtaista palvelua sai helposti, kouluissa sai pitää oppikirjat, ei ollut muumaa-jengejä kaduilla, ei ollut näitä viherhörhöjä hankaloittamassa elämää (sai autonkin jättää ilmaiseksi moneen paikkaan), ulkomaanlomakin oli juhlallinen hetki, samoin risteilyt Ruotsiin, lapset leikkivät paljon ulkona eikä paikkoja juuri oltu aidattu. Onhan näitä paljon enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Oli rauhallisempaa. Ei ollut nettiä eikä matkapuhelimia.

Ihmisiin saattoi luottaa ja naapurit tunnettiin.

Sanomalehdet luettiin tarkkaan.  Ei ollut vouhotuksia ja ihmisillä oli vielä luottamusta päättäjiin.

Lehdissä oli isot toimitukset ja jutuissa käsiteltiin asioita. Ei ollut julkkisjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Käteistä sai pankista jos halusi, ei ollut mitään "lähetä hymykuva naamastasi -tunnistamisjuttuja", henkilökohtaista palvelua sai helposti, kouluissa sai pitää oppikirjat, ei ollut muumaa-jengejä kaduilla, ei ollut näitä viherhörhöjä hankaloittamassa elämää (sai autonkin jättää ilmaiseksi moneen paikkaan), ulkomaanlomakin oli juhlallinen hetki, samoin risteilyt Ruotsiin, lapset leikkivät paljon ulkona eikä paikkoja juuri oltu aidattu. Onhan näitä paljon enemmänkin.

Oli aina ihanaa kun sai uudet koulukirjat syksyllä. Kerran oli käytetyt "kansiksen" kirjat, mikä tuntui tosi oudolta.

Oli kaupungin työntekijöitä, oli päiväkoteja, oikeita sairaaloita. Kaikki ei ollut yksityistetty, kuten nyt alkaa melkein kaikki olla.

Ja sen tietää mitä tulee kun mennään raha edellä, liilevoittoja tavoitellen.

Vierailija kirjoitti:

Käteistä sai pankista jos halusi, ei ollut mitään "lähetä hymykuva naamastasi -tunnistamisjuttuja", henkilökohtaista palvelua sai helposti, kouluissa sai pitää oppikirjat, ei ollut muumaa-jengejä kaduilla, ei ollut näitä viherhörhöjä hankaloittamassa elämää (sai autonkin jättää ilmaiseksi moneen paikkaan), ulkomaanlomakin oli juhlallinen hetki, samoin risteilyt Ruotsiin, lapset leikkivät paljon ulkona eikä paikkoja juuri oltu aidattu. Onhan näitä paljon enemmänkin.

Turistit naapurimaasta kävelivät pareittain ja katselivat näyteikkunoita hiljaa puhellen. Tuli jotenkin juhlallinen fiilis, kun tiesi, että me pieni Suomi oltiin heitä edellä elintasossa.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla hain kerran toimeentulotukea, kun ei ollut rahaa. En saanut, vaikka eivät uskoneet että tulisin toimeen niin vähällä kuin tulin. Niin hienoa oli ennen vanhaan.

Ihan päinvastainen kokemus 90-luvun lama-ajoilta. Lukiolaisena sain opintotukea 18v. täytettyäni. En paljon, koska asuin kotona, mutta se riitti kotona asuvan käyttöön. Lukion jälkeen opintopaikka ei heti auennut. Ei kun työkkäriin. Lyhyt karenssi oli. Sen jälkeen tuli työmarkkinatukea. Vaikka edelleen asuin vanhempien luona.

Ai niin. Lukiokirjat oli 2 ekaa vuotta ilmaiset. Sitten tuli se lama. Tuohon aikaan oli myös jokseenkin toimiva omalääkäri-systeemi.

Oli työpaikkoja lähes kelle vaan.

Esim raksalle apumieheksi kelpasi tuosta vain. Meni mestarilta kysymään. (olin tuohon aikaan itse mestarina)

Nyt taksoilla on kaikki ulkkareita ja muutkin helpot työt on halpatyövoimalla pyöritettyä. Suurin osa helpoista töistä on poistettu kokonaan. Vaikka linja-auton rahastaja kaupunkiliikenteessä tai kassaneiti lähiön pankissa.

Käveltiin ulkohuussiin pihan perälle kesät talvet. Persaus pyyhittiin sanomalehdellä. Pyykit pestiin käsin ja myöhemmin pulsaattorikin oli hankala käyttää. Vesi tuli kaivosta ja talvella kaivon jäätyessä sulatettiin lunta. Hedelmiä (omenoita) saatiin vaan jouluisin. Kesät meni poimiessa marjoja ja heinäpellolla. Välillä oli kova nälkä, kun keittötä pyörittävä vanha täti jakoi ruuan pärstäkertoimen mukaan. Ruuaksi oli lihaa ja juureksia. Joskus kalaa. Talossa asui 10-15 muutakin ihmistä oman perheen lisäksi.

80-luvulla meille tuli kunnallinen kodinhoitaja, kun olin lapsi ja rankan sairauden jälkeen vielä kotona ennen kouluun menoa. Hän siinä siivosi ja kokkasi ja pelasi kanssani peliä. Vanhemmat olivat töissä.

80-luvun lopulla oli työllistämisvelvoite.

Jokaiselle tarjottiin työtä. (Leppänen työministerinä)

Vierailija kirjoitti:

Käveltiin ulkohuussiin pihan perälle kesät talvet. Persaus pyyhittiin sanomalehdellä. Pyykit pestiin käsin ja myöhemmin pulsaattorikin oli hankala käyttää. Vesi tuli kaivosta ja talvella kaivon jäätyessä sulatettiin lunta. Hedelmiä (omenoita) saatiin vaan jouluisin. Kesät meni poimiessa marjoja ja heinäpellolla. Välillä oli kova nälkä, kun keittötä pyörittävä vanha täti jakoi ruuan pärstäkertoimen mukaan. Ruuaksi oli lihaa ja juureksia. Joskus kalaa. Talossa asui 10-15 muutakin ihmistä oman perheen lisäksi.

Ei ehkä kannattaisi edes vastata jos ei tiedä, mihin historian aikaan hyvinvointivaltio osui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli rauhallisempaa. Ei ollut nettiä eikä matkapuhelimia.

Ihmisiin saattoi luottaa ja naapurit tunnettiin.

Sanomalehdet luettiin tarkkaan.  Ei ollut vouhotuksia ja ihmisillä oli vielä luottamusta päättäjiin.

Lehdissä oli isot toimitukset ja jutuissa käsiteltiin asioita. Ei ollut julkkisjuttuja.

Muistan kun ekan kerran kuin Seiska. Olin oikeasti pöyristynyt niistä jutuista. 😆

Yo-kirjoitusten jälkeen pystyi ilmoittautumaan työkkäriin ja työttömyyskorvaus alkoi juosta, vaikka asui vielä äidin ja isän ruokapatojen ääressä.

Lääkäriin ei juuri tarvinnut jonottaa päivystyksessä 80-luvulla. Koulussa 500 oppilasta, mutta sai maukasta kotiruokaa ja keittopäivänä oli eskimopuikko jälkkärinä.

Rautatieasemalla ei tarvinnut pelätä.