Lue keskustelun säännöt.
Muistoja hyvinvointivaltiosta? Millaista oli ennen?
Kommentit (70)
Kävin sympaattista pikkukoulua Turussa. Puinen. Talossa asui talkkari.
Hän lämmitti luokat pönttöuuneilla. Kodinomainen tunnelma.
(nykyään tehostetaan ja tulee jättikouluja, joissa ei ole enää asuvaa talkkari eikä vahtimestaria, vaan asuvat muualla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faijan palkka elätti koko perheen. Oli 90-luvun alkua. Meillä oli omakotitalo ja uusi auto. Kodinhoitaja tuli säännöllisesti auttamaan kotihommissa, meitä oli 6 lasta. Palvelut pelas ja oli turvallista lastenkin liikkua ulkona. Nyt ei puhettakaan että samaan työhön missä isäni oli edes pääsisin vaikka olen paremmin koulutettu. Ja nyt siitä saatava palkka ei todellakaan riittäisi yksin perheen elättämiseen saati omakotaloon. Kyllä se on niin että suuret ikäluokat sai kaiken. Nykynuoret ei saa mitään vaan alati kurjistuvat olot.
Todellisuudessa köyhimpien elintaso oli alhaisempi kuin nykyisin vielä 1980-luvulla. Eli söivät suunnilleen pelkkiä perunoita ja ostivat vaatteet kirpparilta. Asunnot olivat järkyttäviä lääviä, jos ei ollut edes kuluneita perintohuonekaluja.
Nykyään sossun asiakkaillakin on varaa uusiin vaatteisiin, huonekaluja voi ostaa Ikeasta. Jos lähellä on Lidl tai Prisma, voi syödä monipuolisesti ja hyvin halvalla.
Sai mennä kauppaan ilman kaiuttimista kuuluvaa höpinää "muistathat turvavälit ja käsienpesun". Sai mennä bussiin ilman maskia, pystyi kättelemään tuntematonta ilman käsidesinfiointia. Baarissa sai roikkua aamuneljään. Ihmisillä oli työtä ja rahaa. Sai yskäistä ilman kauhistuneita katseita. Näki toisen ihmisen kasvot kun hänelle puhui koulussa tai luennolla. Kaupan kassalle kelpasi käteinen raha suoraan käteen annettuna.
Ihanaa aikaa oli se. Tuollaisena muistan hyvinvointi valtion.
80-luvulla kaikille oli töitä. Silloin oli se kokeilu, että ihmiset sai töitä ns. työllistämistuella. Meillä oli töissä vakituisen henkilökunnan lisäksi aina pari kolme työllistettyä, aina 6 kk kerrallaan ja jossain vaiheessa koko vuoden. Sitten ne meni kotiin joksikin aikaa, ja kun olivat määrätyn verran päiviä työttömänä, saivat uuden työllistämisjakson. Moni näistä sai sitten vakituisen työpaikan, kun olivat tarpeeksi kauan olleet samassa paikassa ja osasivat työt ja heidät kannatti palkata vakituiseksi.
Työnantaja järjesti retkiä, matkoja, pikkujouluja hienoine tarjoiluineen, kursseja sai käydä niin paljon kuin halusi työnantajan piikkiin jne.
Itse asiassa 50-luvun alussa syntyneenä olen saanut elää aina 2000-luvulle asti jatkuvaa nousun kautta. 90-luvun lama ei koskettanut kaikkia samalla lailla, omassa työssäni tai toimeentulossani ylipäänsäkään ei ollut mitään merkkejä lamasta.
Vasta 2000-luvulle tultaessa alettiin puhua töissäkin, että palkka ei ole noussut enää aikoihin samaan tahtiin kuin ennen. Itse asiassa palkkakehitys tuntui pysähtyneen kokonaan. Hinnat ja maksut sen sijaan on kohonneet valtavasti, ja on tullut uusia pakollisia maksuja.
50- ja 60 -luvulla vietettiin paljon aikaa ulkona, kesälomat oli pitkiä ja talvet lumisia. Nyt kun muistelee, tuntuu kuin me sen ajat lapset oltaisiin oltu talvella koko ajan sukset jalassa.
Beatleseista alkoi nuoruus ja uusi aika. Meille nuorille rakennettiin valtavia viihdekeskuksia ja tanssipaviljonkeja, joihin keräännyttiin koko maakunnasta kuuntelemaan uusia nuoria artisteja ja rautalankayhtyeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin pääsi, vaikka ei ollut vielä kuoleman porteilla kolkuttamassa. En tarkoita, että jokaista pikku nuhaa pitäisi lääkärin katsoa, mutta nykyään suhtautuminen terveydenhuollossa tuntuu olevan se, että kaikki paitsi puolikuolleet saavat "tarkkailla tilannetta".
Oli enemmän työpaikkoja. Pikkukaupungissa oli jokaisella asuinalueella useampi ruokakauppa.
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa köyhimpien elintaso oli alhaisempi kuin nykyisin vielä 1980-luvulla. Eli söivät suunnilleen pelkkiä perunoita ja ostivat vaatteet kirpparilta. Asunnot olivat järkyttäviä lääviä, jos ei ollut edes kuluneita perintohuonekaluja.
Nykyään sossun asiakkaillakin on varaa uusiin vaatteisiin, huonekaluja voi ostaa Ikeasta. Jos lähellä on Lidl tai Prisma, voi syödä monipuolisesti ja hyvin halvalla.
Ei ollut juurikaan kirppareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli rauhallisempaa. Ei ollut nettiä eikä matkapuhelimia.
Ihmisiin saattoi luottaa ja naapurit tunnettiin.
Sanomalehdet luettiin tarkkaan. Ei ollut vouhotuksia ja ihmisillä oli vielä luottamusta päättäjiin.
Lehdissä oli isot toimitukset ja jutuissa käsiteltiin asioita. Ei ollut julkkisjuttuja.
Muistan kun ekan kerran kuin Seiska. Olin oikeasti pöyristynyt niistä jutuista. 😆
Sehän oli pornolehti vielä silloin, samoin kun Hymy. Nyt ne ei eroa jostain apu lehdestä.
Vierailija kirjoitti:
Faijan palkka elätti koko perheen. Oli 90-luvun alkua. Meillä oli omakotitalo ja uusi auto. Kodinhoitaja tuli säännöllisesti auttamaan kotihommissa, meitä oli 6 lasta. Palvelut pelas ja oli turvallista lastenkin liikkua ulkona. Nyt ei puhettakaan että samaan työhön missä isäni oli edes pääsisin vaikka olen paremmin koulutettu. Ja nyt siitä saatava palkka ei todellakaan riittäisi yksin perheen elättämiseen saati omakotaloon. Kyllä se on niin että suuret ikäluokat sai kaiken. Nykynuoret ei saa mitään vaan alati kurjistuvat olot.
Ne rahat menee palkkojen sijaan firmojen omistajille.
Toimi tehostetaan ja väkeä irtisanotaan. Lisää rahaa omistajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käveltiin ulkohuussiin pihan perälle kesät talvet. Persaus pyyhittiin sanomalehdellä. Pyykit pestiin käsin ja myöhemmin pulsaattorikin oli hankala käyttää. Vesi tuli kaivosta ja talvella kaivon jäätyessä sulatettiin lunta. Hedelmiä (omenoita) saatiin vaan jouluisin. Kesät meni poimiessa marjoja ja heinäpellolla. Välillä oli kova nälkä, kun keittötä pyörittävä vanha täti jakoi ruuan pärstäkertoimen mukaan. Ruuaksi oli lihaa ja juureksia. Joskus kalaa. Talossa asui 10-15 muutakin ihmistä oman perheen lisäksi.
Ei ehkä kannattaisi edes vastata jos ei tiedä, mihin historian aikaan hyvinvointivaltio osui.
Tuo kuvaa kyllä osittain omaa lapsuuttani. 80-luvulla ei maalla ollut vielä kovin harvinaista asua talossa, jossa ei ollut sisävessaa, lämmintä vettä ja suihkua. Meille ne tuli 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa köyhimpien elintaso oli alhaisempi kuin nykyisin vielä 1980-luvulla. Eli söivät suunnilleen pelkkiä perunoita ja ostivat vaatteet kirpparilta. Asunnot olivat järkyttäviä lääviä, jos ei ollut edes kuluneita perintohuonekaluja.
Nykyään sossun asiakkaillakin on varaa uusiin vaatteisiin, huonekaluja voi ostaa Ikeasta. Jos lähellä on Lidl tai Prisma, voi syödä monipuolisesti ja hyvin halvalla.
Ei ollut juurikaan kirppareita.
Oli kaupungeissa, mutta useimpien mielestä niissä ei voinut käydä, ja niitä pidettiin 'kirppuisina'. Sen sijaan vaatteita perittiin sukulaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä37059 kirjoitti:
Rautatieasemalla ei tarvinnut pelätä.
Tämä on kyllä puppua.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla oli työllistämisvelvoite.
Jokaiselle tarjottiin työtä. (Leppänen työministerinä)
80-luvulla sai töitä todella helposti ja duunarin palkat suunnilleen samat kuin nyt, mutta hinnat ehkä vain noin puolet nykyisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli rauhallisempaa. Ei ollut nettiä eikä matkapuhelimia.
Ihmisiin saattoi luottaa ja naapurit tunnettiin.
Sanomalehdet luettiin tarkkaan. Ei ollut vouhotuksia ja ihmisillä oli vielä luottamusta päättäjiin.
Kekkonen anasti vallan neljännesvuosisadaksi, lainojen korot olivat todella suuria, devalvaatiot kurittivat tavallista ihmistä, virkamiehet olivat suuria herroja -auton katsastus, verovisraston tyypit, Alkossa oltiin todella töykeitä, yhtenäiskulttuuri ahdisti, Suomi oli Euroopan Albania.
Yök!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli rauhallisempaa. Ei ollut nettiä eikä matkapuhelimia.
Ihmisiin saattoi luottaa ja naapurit tunnettiin.
Sanomalehdet luettiin tarkkaan. Ei ollut vouhotuksia ja ihmisillä oli vielä luottamusta päättäjiin.
Kekkonen anasti vallan neljännesvuosisadaksi, lainojen korot olivat todella suuria, devalvaatiot kurittivat tavallista ihmistä, virkamiehet olivat suuria herroja -auton katsastus, verovisraston tyypit, Alkossa oltiin todella töykeitä, yhtenäiskulttuuri ahdisti, Suomi oli Euroopan Albania.
Yök!
Mutta missä maanosassa Albania on/oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käveltiin ulkohuussiin pihan perälle kesät talvet. Persaus pyyhittiin sanomalehdellä. Pyykit pestiin käsin ja myöhemmin pulsaattorikin oli hankala käyttää. Vesi tuli kaivosta ja talvella kaivon jäätyessä sulatettiin lunta. Hedelmiä (omenoita) saatiin vaan jouluisin. Kesät meni poimiessa marjoja ja heinäpellolla. Välillä oli kova nälkä, kun keittötä pyörittävä vanha täti jakoi ruuan pärstäkertoimen mukaan. Ruuaksi oli lihaa ja juureksia. Joskus kalaa. Talossa asui 10-15 muutakin ihmistä oman perheen lisäksi.
Ei ehkä kannattaisi edes vastata jos ei tiedä, mihin historian aikaan hyvinvointivaltio osui.
Tuo kuvaa kyllä osittain omaa lapsuuttani. 80-luvulla ei maalla ollut vielä kovin harvinaista asua talossa, jossa ei ollut sisävessaa, lämmintä vettä ja suihkua. Meille ne tuli 80-luvulla.
Ja omenoita saitte vain jouluna? just.
Ihmiset oli iloisia ja varsinkin asiakaspalvelu oli oikeasti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin sympaattista pikkukoulua Turussa. Puinen. Talossa asui talkkari.
Hän lämmitti luokat pönttöuuneilla. Kodinomainen tunnelma.
(nykyään tehostetaan ja tulee jättikouluja, joissa ei ole enää asuvaa talkkari eikä vahtimestaria, vaan asuvat muualla.)
Turun talkkari Ruskeasta talosta taitaa vaikuttaa joukossamme edelleen!
Vuokra-asunnot olivat tiukassa, asuntolainojen korot pilvissä, opiskelija-asunnot karseita soluja, koulu-ja työpaikkakiusaaminen rehottivat, matkustaminen oli kallista.