Muistoja hyvinvointivaltiosta? Millaista oli ennen?

Kotipitsasta sai aina kaupanpäälle lätkäliiga salmiakkeja

Esimerkiksi Turussa oli valkonaamaisia bussikuskeja!

Perhepäivähoito oli hyvin yleistä ja hoitajia oli jokaisessa naapurustossa, lähiössä ja korttelissa. Kouluja oli enemmän.

Kaupat oli pienempiä ja niissä oli palvelutiskit ja ostokset tehtiin tilille. Kauppa, posti ja pankki löytyi pienimmästäkin kylästä.

Työstä kuului saada palkkaa eikä pelkkää työttömyyskorvausta. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että jotain firmaa pyöritetään ilmaisilla tai puoli-ilmaisilla työntekijöillä

Avustaviinkin tehtäviin palkattiin tekijöitä, jotta jokainen saisi keskittyä ydinosaamiseensa. Esimerkiksi toimistotyössä oli sihteereitä ja hoivakodeissa ja päiväkodeissa siivoojat/kokit ja hoiva-avustajat.

Apu oli konkreettisempaa. Jos olit uupunut äiti, sait kotiin kotiapua, joka oikeasti hoiti lapsia, kokkasi ja siivosi. Nyt saat paikalle ihmisen, joka istuu sohvalla ja arvioi tilannettasi ja antaa neuvoja.

Yksittäistapaukset olivat yksittäistapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Kävin sympaattista pikkukoulua Turussa. Puinen. Talossa asui talkkari.

Hän lämmitti luokat pönttöuuneilla. Kodinomainen tunnelma.

(nykyään tehostetaan ja tulee jättikouluja, joissa ei ole enää asuvaa talkkari eikä vahtimestaria, vaan asuvat muualla.)

Mäkin kävin kyläkoulua vielä 90-luvulla, koulussa oli vaan 50 oppilasta. Koulun vieressä oli pieni sivukirjasto, joka oli lempipaikkojani. Alle kymmenen kilsan päässä oli toinen samanmoinen koulu. Nykyään kaikki tuommoiset on vähintään yhdistetty isoksi kouluksi ellei lapsia sitten kuskata lähimpään kaupunkiin jättikouluun.

Ja kirjastotkin on lakkautettu, kaikkien pitäisi käydä keskuskaupungin kirjastossa ja maksaa matkat sinne, kun ennen käveli kilsan pari vanhuksetkin siihen lähikirjastoon. Pääkaupunkiseudulla vielä on enemmän näitä sivukirjastoja, mutta eipä se tuolla maakunnissa lohduta.

Kaikilla luokkalaisilla oli hammasraudat ja nyt siisti hammasrivi. Nyt et saa lapselle kunnalliselta oikomishoitoa kirveelläkään.

Sairaalaan jouduttiin. Nykyään sairaalaan pääsee, jos hyvin käy - ei ole enää itsestään selvää, että hoitoa ilman taistelua saisi. Täti otettiin lapsuudessani sairaalaan, kun hänen piti laihduttaa 10 kg leikkausta varten (nykyään menisi varmaan normaalipainon skaalaan silloinen painoindeksi). Muutama vuosi sitten sama täti käännytettiin päivystyksestä kotiin KOLME kertaa, ennen kuin lopulta joku hohkasi, että pitääkin kiireellisesti tehdä sydämen ohitusleikkaus. Oli tunneista kiinni selviytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vuokra-asunnot olivat tiukassa, asuntolainojen korot pilvissä, opiskelija-asunnot karseita soluja, koulu-ja työpaikkakiusaaminen rehottivat, matkustaminen oli kallista.

Nykyään kunnon vuokra-asuntoja on vain rikkaille. Täällä on kodittomia enemmän kuin koskaan ennen sodan jälkeen. (btw,samoja vanhoja homeisia kämppiä pyöritellään edelleenkin mutta nyt hinnat on hilattu katosta läpi) mitä oikein meinaat, työpaikka-ja koulukiusaaminen on edelleen in mutta keinot ovat raaistuneet, nykyään penskat jopa mur haavat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun lopulla oli työllistämisvelvoite.

Jokaiselle tarjottiin työtä. (Leppänen työministerinä)

Aika kultaa mustot. Leppänen toki lupasi poistaa työttömyyden mutta ei hänkään sitä saanut poistettua (kuten ei kukaan muukaan koskaan ole saanut). 80-luvun kovan nousukauden lopullakin työttömysaste oli noin 3%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokra-asunnot olivat tiukassa, asuntolainojen korot pilvissä, opiskelija-asunnot karseita soluja, koulu-ja työpaikkakiusaaminen rehottivat, matkustaminen oli kallista.

Nykyään kunnon vuokra-asuntoja on vain rikkaille. Täällä on kodittomia enemmän kuin koskaan ennen sodan jälkeen. (btw,samoja vanhoja homeisia kämppiä pyöritellään edelleenkin mutta nyt hinnat on hilattu katosta läpi) mitä oikein meinaat, työpaikka-ja koulukiusaaminen on edelleen in mutta keinot ovat raaistuneet, nykyään penskat jopa mur haavat toisiaan.

Ihanaa kun ihmisten "tieto" perustuu vain omiin mielikuviin. OIkeasti asunnottomuus on vähentynyt radikaalisti. Esim. vuonna 1987 asunnottomia oli yli 18.000, tänä vuonna enää vain n. 5.000.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin ei juuri tarvinnut jonottaa päivystyksessä 80-luvulla. Koulussa 500 oppilasta, mutta sai maukasta kotiruokaa ja keittopäivänä oli eskimopuikko jälkkärinä.

Riippuu varmaan paikkakunnasta. Ainakin täällä Vantaalla terveyskeskuksen päivystyksessä joutui jo 80-luvulla jonottamaan monta tuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla luokkalaisilla oli hammasraudat ja nyt siisti hammasrivi. Nyt et saa lapselle kunnalliselta oikomishoitoa kirveelläkään.

Missähän noin on? Meillä on molemmat lapset suunnilleen revitty sinne oikojalle vaikka ei edes ole ollut mitenkään suuria virheitä hampaissa. 

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla hain kerran toimeentulotukea, kun ei ollut rahaa. En saanut, vaikka eivät uskoneet että tulisin toimeen niin vähällä kuin tulin. Niin hienoa oli ennen vanhaan.

90-lukuhan oli pahempi kuin nykyinen yhteiskunta. Nythän rahaa suorastaan työnnetään kaiken maailman ilmaisen rahanjakoon osallistujille.

Meillekin sanottiin asumistukea haettaessa (yrittäjäperhe, jossa mies työtön), että kadulla voi nukkua, jos ei rahat riitä.

Hyvinvointivaltio oli aiemmin ja sitä on ikävä.

Ainakin maaseudulla oli kaikki hyvin 1970-80 luvulla meidänkin pienviljelijä-perheessä vaikka raha oli tiukalla joskus. Vanhempani olivat jo iäkkäämpiä ja molemmat olivat eläkkeellä jo 70-luvun puolessa välissä sydänongelmien takia. Kun isä hiukan parani niin aloitti taas rakennushommien teon ja mansikan viljelyn; taloudellinen tilanne parani. Polkupyöränkin sain 2 vuoden välein ja myöhemmin uuden moponkin.

Kouluissa sai hyvää ruokaa, aina oli uudet kirjat ja kerran vuodessa sain 30 tai 50 mk lapun vaateostokseen.  Yläasteelle pääsi linja-autolla ja vkonloppumenoihin ja tansseihinkin rahaa riitti. Lääkäreitä, hammaslääkäreitä ym. kaikkea oli ja mitään maksuja ei ollut eikä käyntimaksuja.

Maallakin töitä oli joka kesä alk. 14v; heinätöitä, rakennusmaalausta, kaupungilla yleismiehenä, metallifirmoissa... varsinkin kun opiskelut ja armeija loppui niin sai työttömyyskorvausta jos vain halusi; eikä hirveästi kyselty miksi ei töitä löytynyt. Normipalkka riitti mukavasti omiin menoihin.

Opintoraha ym. tuet riitti mukavasti vuokraan ja valtiolta sai opintolainaa pienellä korolla; kyllä opiskelijana ainakin juhlimiseen riitti hyvinkin rahaa.

Hyvää aikaa tuo oli; kaikilla riitti joku toimeentulo, oli turvallista, palvelut oli ilmaisia, sunnuntaina ei ravattu kaupoissa ym., mm. oli paljon isoja häitä, ihmiset pysyivät naimisissa, oli paljon kavereita.  Elämä oli yksinkertaista ja turvallista sekä raha riitti perusmenoihin helposti.

Ei tarvinnut pelätä että joku tulee leikkaamaan kaulan poikki turun torilla.

Suomalaiset ei tehneet ter roritekoja pariisissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut pelätä että joku tulee leikkaamaan kaulan poikki turun torilla.

Suomalaiset ei tehneet ter roritekoja pariisissa.

Puukosta kyllä saattoi saada ihan kotimaisin voimin ennenkin ja se "kahdeksan surmanluotia" perustuu tositapahtumiin jossa turhautunut pienviljelijä ampui Pihtiputaalla neljä poliisia vuonna 1969.

2000 luvun alussa oli vielä rahaa harrastaakin jotain, käydä baarissakin, nyt ei ole muuta kuin töissä käynti, rahat riittää vain kaikkeen pakolliseen säästöön ei jää mitään enkä ole muutamaan vuoteen pystynyt harrastamaan mitään rahan puutteen takia.

Naurattaa kun ei ole varaa käydä edes suvun mökillä kuin silloin tällöin, viikonloppu mökillä 80€ polttoaineineen ja ruokineen.

Kotona hyvät harrastetilat ja monenlaisia projekteja, mutta ei pysty ostamaan mitään osia että etenisivät.

2010 ja 2020 luku ovat todella perseestä jos verrataan ysäriin.

Maaseudulla oli vielä avaraa kun kaikki pellot eivät olleet vielä puupeltoa, eikä nopeuskameroita ollut missään. Kukaan jaksanut välittää oliko se ajonopeus nyt vähän yli vaiko ei. Kunhan oli vähän sinnepäin.

Lisäksi liikenteestä puuttuivat pitkälti sekä naiset että eläkeläiset. Mentiin amisooppeleiden tahdissa.

Ennen eläkeläiset olivat köyhiä, ja kolmekymppisillä oli rahaa. Nykyään on päinvastoin. Perverssiä.

Ennen ei nussittu pilkkua joka asiassa, tärkeää oli suuri kuva eikä detaljit.

Ennen ihmisillä oli yksityisyys. Enää moni ei edes halua sitä.

Sait palkan ruskeassa kirjekuoressa, ja maksoit laskun suoraan sähkölaitoksen tiskillä.

Et välttämättä käynyt edes pankissa kuukausiin. Et jättänyt matkapuhelinjälkiä, internetjälkiä etkä paljoa edes pankkitapahtumajälkiä. Yhteiskunta ei oikeasti paljoa tiennyt mitä touhusit, eikä sitä kiinnostanut.

Kuinka ylellistä se oli kun kaikki toimi ja joka paikassa oli turvallista ja se oli itsestäänselvää nykyaikaan kuuluvaa.