Muistoja hyvinvointivaltiosta? Millaista oli ennen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut pelätä että joku tulee leikkaamaan kaulan poikki turun torilla.

Suomalaiset ei tehneet ter roritekoja pariisissa.

Puukosta kyllä saattoi saada ihan kotimaisin voimin ennenkin ja se "kahdeksan surmanluotia" perustuu tositapahtumiin jossa turhautunut pienviljelijä ampui Pihtiputaalla neljä poliisia vuonna 1969.

Pasastakin olivat varmaan uskonoppineet lietsoneet ampumaan vääräuskoisia, sillä jos lehmän poikiminen ei onnistu ja akkakin räkyttää niin paratiisissa odottaa 72 neitsykäistä kun pistää ensin saastaiset kuffarit kylmäksi.

Aah, vanhat hyvät ajat! Sotien jälkeen kin meillä oli lähes kaikki asiat hyvin aina tuonne 70-luvulle saakka. Julkiset kulkuvälineet veivät rauhallisesti joka paikkaan, ensimmäisen appelsiinin taisin saada jo 40-50 lukuhen taitteessa jne. Niistä ajoista kertominen veisi vähintään 500 sivua, johon tällaisella palstalla ei ole mahdollisuutta. Suosittelenkin palstalaisten enemmistöä hakemaan kirjastoista vanhempaa kotimaista kirjallisuutta. Kirjaston täti kyllä neuvoo, mitä kannattaa lukea.

Laulutaiteilija Irvinkin muistelee niitä aikoja:" Kekkonen ministeri vain. . .!"

Kunnat järjestivät puolen vuoden työllistämistöitä.

Olin peruskoulun vaksina ja puolen vuoden jälkeen kun homma loppui, jatkoin tekemällä sairaslomasijaisuuksia. Muutaman kuukauden jälkeen vapautui virka pikkukoululta, hain sitä ja viihdyin työssä 20 vuotta :-)

Naisystävä sai leikkauksen ajaksi kunnan kodinhoitajat kotiinsa, jotka hoitivat kolmea lasta kodissa.

Hän sai yksihuoltajana melkein samansuuruiset korvaukset kuin minä työstäni (oli kyllä huono palkkakin alussa :-)

Omalääkräille sai ajan parhaimmillaan samaksi päiväksi ja kaverit saivat työttömyyskorvaukset muutaman päivän karenssilla ja korvauksien saamiseksi riitti kun muutaman kerran kuukaudessa täytti lappuun, työtön, työtön, työtön.

Kukaan ei häirinnyt pupukursseilla.

Melko nopeasti tulotasoni nousi ikälisillä, viiden viikon kesälomat alkoivat pyöriä, eikä koulujen kesälomien aikana paljon työt painaneet. EI ne kyllä painaneet lukukausien aikanakaan.

Sain onnekseni elää suomen historian loisteliainta kautta ja nyt vanhuuden uhatessa, voin vain katsella surullisena kuinka kaikki on saatu paskottua muutamassa kymmenessä vuodessa.

Rikkaudesta ryysyihin kävi suomen tie Eu:n liittymisen ja pak olaisongelmallisten maahantulon myötä

Busseilla pääsi maaseudulle. Nykyään on halvat peruslinjat, mutta niiden ulkopuolella olevat reitit on lakkautettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa köyhimpien elintaso oli alhaisempi kuin nykyisin vielä 1980-luvulla. Eli söivät suunnilleen pelkkiä perunoita ja ostivat vaatteet kirpparilta. Asunnot olivat järkyttäviä lääviä, jos ei ollut edes kuluneita perintohuonekaluja.

Nykyään sossun asiakkaillakin on varaa uusiin vaatteisiin, huonekaluja voi ostaa Ikeasta. Jos lähellä on Lidl tai Prisma, voi syödä monipuolisesti ja hyvin halvalla.

Ei ollut juurikaan kirppareita.

Oli kaupungeissa, mutta useimpien mielestä niissä ei voinut käydä, ja niitä pidettiin 'kirppuisina'. Sen sijaan vaatteita perittiin sukulaisilta.

Kirppareita ei tosiaan ollut 70-luvulla, kun olin nuori perheenäiti.  Olisi ollut kätevää lasten vaatteiden ja kenkien hankkiminen kirppareilta, kun lapset kasvaa nopeasti ja vaatteet jää vielä hyviksi.  Ensimmäinen kirpputori meidän kylille tuli 80-luvulla, ja se oli ihan kamala haiseva läävä, joku pelastusarmeijan pitämä.  Ei siellä ollut yhtään mitään kunnollista ostettavaa.  Varsinainen kirpputorien kulta-aika oli 90-luvun loppupuolella ja sen jälkeen.  Minäkin olen myynyt tavaroitani kirpputoreilla vaikka kuinka paljon.  Nyt tuntuu, että sekin toiminto on jotenkin hiipumassa, ei pelkästään tämän koronan takia, vaan jo ennen sitä. 

Lasten vaatteita kierrätettiin ennen sukulaisten ja ystävien kesken, harmittaa kun tuli kaunis omatekoinen  vauvanpeittoni annetuksi eteenpäin ja se meni sen siliän tien.   Oli kyllä puhetta, että saan sen sitten takaisin, kun vauva on kasvanut isommaksi, mutta sinne se jäi, ei enää löytynyt mistään.

80-luku saattaa jäädä historiaan parhaimpana vuosikymmenenä ikinä.  

Minusta koko maailma muuttui 80-90 -lukujen taitteessa, kun suuri ja mahtava NL romahti.  Sen jälkeen tuntui, että alkoi joka puolella jonkinlainen hässäkkä, sitä ennen oli rauhanomaista ja pysähtynyttä.  

Terveyskeskukseen sai kävellä vaivoineen sisälle ja odotti odotustilassa, että huudetaan lääkärin luokse. Toimitus oli nopea, eikä maksanut minulle yhtään mitään.

Nykyään terveyskeskuksessa vastaa puhelinvastaaja, joka sanoo minun olevan jonossa numerolla 160  klo 08.05. Vastaaja sanoo, että he soittavat minulle takaisin kello 15.30. Noin kolme kuukautta soitosta kotiini saapuu kirje, jossa kerrotaan, että minut vaivoineni voidaan ottaa vastaan. Saapuessani terveyskeskukseen minulta kysytään tarvitsenko tulkkia. Minä, joka olen Suomessa syntynyt ja suomen kieltä äidinkielenäni puhuva, omassa kotimaassani tulkkia... Olen hämmentynyt kysymyksestä ja huomautan, että kyse taitaa olla siitä, että lääkäri tarvitsee tulkkia. Minua pidetään vähä-älyisenä ja tulkki seuraa mukanani vastaanotolle, jossa lääkärinä toimii ihminen, jonka äidinkieltä en varmasti ole ennen kuullutkaan.

Myöhemmin saan lisää postia kaupungilta, siinä pyydetään suorittamaan noin 40€ terveyskeskusmaksu ja heti sen perässä sanotaan, että jos en maksa se menee suoraan perintään.

Kaikille oli töitä.Oli rauhallista ja turvallista.Talojen ovet oli auki päiväsaikaan, eikä mitään koskaan hävinnyt/tapahtunut.Lapset saattoi rauhallisin mielin päästää ulos, kaupunkiin ,uimahalliin/rannalle, minidiskoon.. Ainoat eriväriset ihmiset katukuvassa olivat ulkomaan laivapoikia,jotka kävivät ostoksilla kaupungissa, satamassa ollessaan.Maan hallitus ajatteli MAAN parasta ja KANSAN parasta,ei omia taskuja ja niiden täyttämistä.Ihmisistä välitettiin ja pidettiin huolta. Lapset leikki pihalla tunteja kerrallaan,oli hirveetä,jos joutui olemaan vaan sisällä,esim.vesisateella. Lunta oli aina vähintään muutama sentti,yleensä metrikaupalla etelässäkin.Pakkasta oli -10-30.Aina oltiin silti pihalla.Maaliskuu oli paras talvikuu,jolloin oli eniten pakkasta ja parhaat talviriennot. Lapset hiihteli,luisteli ja pulkkaili joka talvi. Ruoka oli halpaa.Ei ollut turhan vouhottajia,kuten ituhipit ym...

Opiskelupaikan ja työpaikan sai helposti. Rahat riittivät asunnon ostamiseen jopa Helsingissä. Oli pitkiä työsuhteita ja iäkkäämpiä työntekijöitä arvostettiin. Yhteiskunnan tukiverkko auttoi tarvittaessa mutta kukaan ei halunnut tieten tahtoen sen varaan.

Ihmiset kohtasivat toisiaan livenä. Talvella oli lunta. Perinteitä arvostettiin. Vanhuksia kunnioitettiin. Syötiin terveellisemmin.

Televisiossa ei saanut näyttää paljasta pintaa.Siveellistä piti olla, eikä lehdissä kirjoiteltu seksistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vuokra-asunnot olivat tiukassa, asuntolainojen korot pilvissä, opiskelija-asunnot karseita soluja, koulu-ja työpaikkakiusaaminen rehottivat, matkustaminen oli kallista.

Opiskelijasolussa asui etupäässä suomalaisia yliopisto-ja korkeakoululaisia! Ammattikoululaisille oli omat asuntolat ja lukiolaiset asuivat kotonaan jos vanhemmat eivät ostaneet asuntoa. Ulkomaalaisia ei juurikaan ollut! Myös häiriköintiin puututtiin ehkä paremmin silloin!