Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen nelikymppinen ja kaikki ystäväni ovat masentuneita. Miksi?
16.12.2020 |
Olen tässä viime aikoina huomannut, että lähes kaikki ystäväni voivat huonosti. Ovat tietysti uupuneita pikkulapsiarjesta, mutta suurin osa myös syö tai on syönyt mielialalääkkeitä ja käy terapiassa ja on ollut mieliala/jaksamisasioiden takia sairauslomalla.
Mistä oikein on kyse. Liioista vaatimuksista ruuhkavuosina vai mistä? Kaikki ovat korkeasti koulutettuja.
Kiitos näkökulmista ja kommenteista.
Kommentit (92)
Olen alle 40v ja olen jo nyt masentunut, samoin aika moni ystävistäni.
Itsellä se johtuu siitä, että olen ikuisessa vauvakuumeessa, mutta lapset on jo tehty, eikä enempää vauvoja ole mahdollista saada.
Elämässä ei jotenkin ole enää jäljellä mitään saavutettavaa. On vain vääjäämätön vanhentuminen. Kroppakin rapistuu, kauneus ja viehättävyys katoaa (jos sitä nyt olikaan).
Ei ole mitään odotettavaa, ei mitään niin ihanaa kuin vaikka rakastuminen tai vauva. Elämällä ei oikein ole pointtia, pelkkää loputonta raadantaa oravanpyörässä ja ruuhkavuosissa ja sen jälkeen vain ehkä raihnainen vanhuus. Ainakin minua se masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He tajuavat että mies jonka he saivat ei T O D E L L A K A A N ole se unelmien prinssi ja käytännössä he tyytyivät ja menettivät turhaan nuoruutensa.
Seuraavaksi asiaa yritetään korjata syyttämällä miestä aivan mistä tahansa ja ottamalla ero koska rakkaus vain kuihtui pois. Samalla mies pitää laittaa maksamaan seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ja elämän eksistentiaalisuus painavat mieltä, vaikka nelikymppisenä pitäisi havahtua elämään "uutta nuoruutta" uutena viisaampana ihmisenä. jolla on vielä runsaasti aikaa tehdä asioita elämässään.
Niiin aivan suorituspaineiita vaikka ihminen on evoluution saatossa luoti luovaksi ja vapaaaksi eläimeksi.
Nehään alkaa jo tuolla helsingin ydinkeskustassa perustamaan yhdessä sellaisia kommuunisia yhteisiä kasvipuutarhoja yhdessä jota yhdesssä viljelevät ja tuovat sitä yhteistä inhimillistä elämäää sitä kautta esille urbaaneissa olosuhteissa. Urbaneeissa olosuhteissa elevillähän on todettu juurikin sitä esim skitsofrenian riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole vapaaehtoisesti masentunut. Kova kulttuurimme on yksi syy.
Jokainen meistä tekee kulttuurin. Eli ihan on oma moka jos on muille ilkeä. Kulttuurista voi jokainen tehdä pehmeämmän.
Ja minulla on yksi 40+ ystävä, joka ei ole tällä hetkellä masentunut. Oli kylläkin joitakin vuosia sitten, kun joutui olemaan hirveässä työpaikassa. Sitten perhe rikastui merkittävästi ja kaverini jäi pois töistä. Ja voila, masennus poistui välittömästi ja nyt hän on iloinen kuin pieni peipponen eikä aio enää ikinä mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 40v ja olen jo nyt masentunut, samoin aika moni ystävistäni.
Itsellä se johtuu siitä, että olen ikuisessa vauvakuumeessa, mutta lapset on jo tehty, eikä enempää vauvoja ole mahdollista saada.
Elämässä ei jotenkin ole enää jäljellä mitään saavutettavaa. On vain vääjäämätön vanhentuminen. Kroppakin rapistuu, kauneus ja viehättävyys katoaa (jos sitä nyt olikaan).
Ei ole mitään odotettavaa, ei mitään niin ihanaa kuin vaikka rakastuminen tai vauva. Elämällä ei oikein ole pointtia, pelkkää loputonta raadantaa oravanpyörässä ja ruuhkavuosissa ja sen jälkeen vain ehkä raihnainen vanhuus. Ainakin minua se masentaa.
Lyhyesti: Näköalattomuus.
Sehän se usein on.
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 40v ja olen jo nyt masentunut, samoin aika moni ystävistäni.
Itsellä se johtuu siitä, että olen ikuisessa vauvakuumeessa, mutta lapset on jo tehty, eikä enempää vauvoja ole mahdollista saada.
Elämässä ei jotenkin ole enää jäljellä mitään saavutettavaa. On vain vääjäämätön vanhentuminen. Kroppakin rapistuu, kauneus ja viehättävyys katoaa (jos sitä nyt olikaan).
Ei ole mitään odotettavaa, ei mitään niin ihanaa kuin vaikka rakastuminen tai vauva. Elämällä ei oikein ole pointtia, pelkkää loputonta raadantaa oravanpyörässä ja ruuhkavuosissa ja sen jälkeen vain ehkä raihnainen vanhuus. Ainakin minua se masentaa.
Tottakai masentaa, jos oma identiteetti perustuu ensi sijassa lasten tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan on vihamielistä tekstiä. Ootteko kenties itse masentuneita? Omasta kokemuksesta kerrotte?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päälle viisikymppinen. Ystäväni samaa ikäluokkaa ja vanhempiakin. En tiedä yhtään masentunutta. Mikä on maailmassa mennyt vinoon?
Mä tiedän, vaikka olen päälle viisikymppinen. Tiedän myös omaa ikäluokkaani vanhempia masentuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämän jatkuva muutos, negatiivinen uutisointi, lasten ja nuorten ongelmat joita netti on tuonut, tulevaisuuden epävarmuus, ilmastonmuutos ja kaikki muu.
On muotia narista ja valittaa kaikesta, eli ihan tavallisesta elämästä.
Sellaista se on, elämä. Ei se ole James Bond -leffaa vaan tylsää arkea. Deal with it, niin ovat sukupolvet ennen sinua paljon kurjemmissa oloissa myös selviytyneet aivan normaalista taviksen elämästä.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vanhoja pikkulapsiarkeen, koska se todella on raskasta. Ja hirveä ajatus, vaikka sitä ei tietenkään saa ääneen sanoa, että on jo kuudenkymmenen kun lapset ovat omillaan. Siinähän se elämä sitten jo menikin.
Vierailija kirjoitti:
Työelämän jatkuva muutos, negatiivinen uutisointi, lasten ja nuorten ongelmat joita netti on tuonut, tulevaisuuden epävarmuus, ilmastonmuutos ja kaikki muu.
Nyt on pakko sanoa, että mikä ihme on nämä asiat tuonut esiin? Kiitos vihreät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkopositiiviisuus ja pakonomainen onnellisuuden tavoittelu vie voimat.
Nykyään elämälle esitetään liian suuria vaatimuksia. Ja niitä tavoitellessa tuhotaan ympäristö.
Oikeasti me ei voida olla kaikkea ja saada kaikkea. Onnellinen voi olla vaatimattomastikkin.
Kyllähän masennuksen syy on aina raha. Kun sitä saa tarpeeksi, ratkeaa kaikki ongelmat.
Työuupumusta ei saa diagnosoida omalla nimellään. Se maskeerataan siis masennukseksi.
Olen itse yksinyrittäjä ja vastaan omasta työhyvinvoinnistani. Ei ole varaa saikuttaa eikä toisaalta tarvetta, kun voin rauhassa nukkua pitkään ja ottaa iisisti liian kovan paahtamisen jälkeen.
Kaikki tuntemani masennusdiagnoosin saaneet ovat nimenomaan näitä uupuneita. Pska työkulttuuri. Hienoja tyyppejä.
Maailma on muuttunut ja kaikki ihmiset ovat muuttuneet huonompaan suuntaan. Tää alkoi toden teolla näkyä 2014. Kaikki tutut ovat tulleet hulluksi tai masentuneet ja eristäytyneet. Eikä koske vain Suomea vaan ihan kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ja elämän eksistentiaalisuus painavat mieltä, vaikka nelikymppisenä pitäisi havahtua elämään "uutta nuoruutta" uutena viisaampana ihmisenä. jolla on vielä runsaasti aikaa tehdä asioita elämässään.
Millä sitä uutta nuoruutta elät, jos on pienet lapset huolletavana. Samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja, lapset tehty liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 40v ja olen jo nyt masentunut, samoin aika moni ystävistäni.
Itsellä se johtuu siitä, että olen ikuisessa vauvakuumeessa, mutta lapset on jo tehty, eikä enempää vauvoja ole mahdollista saada.
Elämässä ei jotenkin ole enää jäljellä mitään saavutettavaa. On vain vääjäämätön vanhentuminen. Kroppakin rapistuu, kauneus ja viehättävyys katoaa (jos sitä nyt olikaan).
Ei ole mitään odotettavaa, ei mitään niin ihanaa kuin vaikka rakastuminen tai vauva. Elämällä ei oikein ole pointtia, pelkkää loputonta raadantaa oravanpyörässä ja ruuhkavuosissa ja sen jälkeen vain ehkä raihnainen vanhuus. Ainakin minua se masentaa.
No ei todellakaan elämä pääty 40 vuotiaana. Täytän ensi kesänä 50 ja ainut lapsemme tammikuussa 18, hän muuttaa yksin asumaan ja minä ja mieheni aloitamme uuden aikakauden, muutamme italiaan. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvikokemus?