Lue keskustelun säännöt.
Melkoinen tilanne avioliitossa, lopun alkua?
16.12.2020 |
Olemme olleet naimisissa 7 vuotta. Mies asuu omistamassani asunnossa ilmaiseksi. Teen lähes kaikki kotityöt, tienaan enemmän kuin mies. Tämä on uusioperhe, hoidan lapseni 100% yksin.
Minulla oli äärimmäisen raskas tilanne töissä, huolestuneisuus ja stressaantuneisuus näkyi minussa kotonakin. Mies ei tukenut, vaan murjotti, kun ei saanut huomiota ja olin etäisen oloinen.
Nyt mies osti työn takia oman kodin toisesta kaupungista. On viime aikoina viettänyt siellä 50% ajasta.
En enää tunne, että tämä olisi oikea suhde ollenkaan, enkä enää halua esim seksiä miehen kanssa. En vaan koe halua enää, eikä tässä tilanteessa ole mitään, mikä herättäisi sitä, päinvastoin päivä päivältä haluan vähemmän. Mies valittaa, kuten arvaatte, siitäkin.
Näin aukikirjoitettuna avioliittoni tilanne on ihan käsittämättömän surkea. Jos joku muu kirjoittaisi näin, kehottaisin heti eroamaan. Ehkä mä työnnän nämä ongelmat mielessäni jonnekin takavasemmalle, ettei niitä tarvitsisi kohdata. Ajattelin nyt vain kirjoittaa. Saa kommentoida ja neuvoakin.
Kommentit (25)
Höpö höpö. Vahvoja mielipiteitä saa olla. Ei se tarkoita, että olet hankala ihminen. Ja suuttuakin saa.
Huonoa suhdetta ei kannata pitkittää, menee oma elämä hukkaan. Yksin on parempi, kuin elää huonossa suhteessa.
Teillä ei myöskään ole yhteisiä lapsia, joten jo se helpottaa eroa. Lapsillakin on parempi olla, jos ovat aistineet huonoa ilmapiiriä.
Älä pelkää, pärjäät varmasti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista tukea konkreettisesti sait ja ovatko vanhempasi saaneet sinut uskomaan, että olet jotenkin hankala ihminen ja sinun tulee olla kiltti ja avulias, jotta kukaan kelpuuttaisi sinut?
Minulla on ihan hyvät vanhemmat, ei se heidän syytään ole. Ja olen oikeasti aika hankala, minun on vaikea saada ystäviä ja minulla on vahvoja mielipiteitä. Olen aina kokenut olevani ulkopuolinen. Olen myös esim nopea hermostumaan. Mieheltä sain sellaista tukea, ettei ollut tunne, että olisi pitänyt olla henkisesti yksin. Kos ulkopuolisilta ihmisiltä kysyttäisiin, niin he ihmettelisivät, että miten niin mukava mies ja kaikin puolin hyvä tyyppi viitsii olla niin rasittavan ja ikävän naisen kanssa.
Ap
Olen nähnyt elämässäni oikeasti hankalia ihmisiä ja yksikään heistä ei ole vääntynyt rusetille, jotta puoliso jaksaisi välittää heistä, päin vastoin, usein jopa vaativat palvelua sen lisäksi että ovat rasittavia ja epämiellyttäviä.
Jos tuo ei ole lähtöisin vanhemmistasi niin mistä sitten?
Ja mitä tukea oikeasti sait muuta kuin sen että kelpasit seksiin eikä hän jättänyt sinua?
eli lapsetkaan ei ole miehen? aloittaja on ihan yhtä lailla hyväksikäyttäjä
Vierailija kirjoitti:
eli lapsetkaan ei ole miehen? aloittaja on ihan yhtä lailla hyväksikäyttäjä
En ymmärtänyt, että millä lailla olisin hyväksikäyttäjä?
Ap
Minulla on ihan hyvät vanhemmat, ei se heidän syytään ole. Ja olen oikeasti aika hankala, minun on vaikea saada ystäviä ja minulla on vahvoja mielipiteitä. Olen aina kokenut olevani ulkopuolinen. Olen myös esim nopea hermostumaan. Mieheltä sain sellaista tukea, ettei ollut tunne, että olisi pitänyt olla henkisesti yksin. Kos ulkopuolisilta ihmisiltä kysyttäisiin, niin he ihmettelisivät, että miten niin mukava mies ja kaikin puolin hyvä tyyppi viitsii olla niin rasittavan ja ikävän naisen kanssa.
Ap