Olen aivan kyllästynyt mieheeni
Hän tekee päivät pitkät töitä, käyttää ylimääräiset rahansa osakkeisiin ja kalliiseen kodintekniikkaan (tietokoneet, tv:t) ja olettaa, että minä hoidan lapset ja kodin 24/7 ja hän tulee illalla "väsyneenä" kotiin ja odottaa, että minä hoidan illallakin kodin ilman pienintäkään vapaa-aikaa. En meinaa ehtiä edes päivittäin suihkuun tai kammata hiuksiani enkä ole päässyt pariin viime vuoteen kuin ihan pari kertaa omille asioilleni kauppaan tai näkemään kavereitani.
Hän haluaa monta lasta, mutta ei ole kiinnostunut mistään romanttisesta muuten, joten siispä elämme selibaatissa muuten paitsi silloin, kun olisi saatava lapsi alulle. Hän myös sanoo, että olen niin vanha ja ruma, että elämäni on tässä (olen 30+ ja ollut joskus muutama vuosi sitten mallitoimistonkin listoilla). Hän päättää rahankäytöstä ja on sitä mieltä, että emme voi matkustaa moneen vuoteen, kun lapset ovat pieniä. Hän päättää, mitä syömme ja saanko ostaa omilla rahoillani vaatteita tai käydä kampaamossa (=olen käynyt kampaamossa kerran vuodessa ja kuljen vanhoissa, kuluneissa vaatteissa, sillä ne ovat hänen mielestään turhuutta).
Olen ihan kypsä tällaiseen; aivan kuin olisin vankilassa. Haluaisin reissata ja haluaisin, että puolison kanssa olisi romantiikkaa sekä ois kiva tavata omia kavereitaan joskus. Hän on voimakastahtoinen ja haluaa olla perheen pää jne. Suuttuessaan hän uhkailee mua enkä luota häneen. En uskalla erotakaan. Mitä teen?
Kommentit (6)
Kuulostaa pelottavalta mieheltä :( Kauheaa kontrollointia. Uhkailukaan ei kuulosta ihan terveeltä. Ehkä olisi parempi erota?
Teet vain sen, että keksi lisää tarinoita joihin haet muilta ratkaisua ja odotat että muut ovat niin kovin innoissaan neuvomaan että tee sitä tai tätä.
Onhan se niin jännää mitä ehdotellaan...
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:53"]Teet vain sen, että keksi lisää tarinoita joihin haet muilta ratkaisua ja odotat että muut ovat niin kovin innoissaan neuvomaan että tee sitä tai tätä.
Onhan se niin jännää mitä ehdotellaan...
[/quote]
Mitääh? Oli vain sen sortin kyllästyminen päällä, että oli pakko avautua, kun en tosiaan voi niille kavereille tai sukulaisillekaan avautua. En voi tai kehtaa oikeastaan kertoa kenellekään, joten oli "pakko" avautua täällä. Ehkä hieman kärjistin, mutta ideana aloitus on totta. Oon oikeasti jotenkin niin ujo ja perfektionisti, että en viitsi rasittaa live-kavereita ja tuttuja murheillani.
Sä olet narsistin uhri. Hae apua, tarvitset sitä.
No eroat.