Miksi Suomessa voi olla ns. köyhiä vailla ruokaa, vaikka on toimeentulotuki? - Hurstin jono
Sohaisen ehkä muurahaispesää. Mietin Hurstin jonoa ja sitä, kuka siellä jaksaa jonottaa. Meillä Suomessa jokaiselle pitäisi jäädä perustoimeentulo huolimatta siitä onko töissä vai ei ja vaikka olisit pienituloinen, niin pitäisi jäädä se minimi käteen. Toimeentulotukea saa, jos tulot alittaa perusosan.
Poikani elää toimeentulotuella ja sille jää jopa käteen rahaa. Nuori 20-vuotias, joka koittaa saada lukio-opintonsa loppuun, että pääsisi opiskelemaan. Hänelle se perusosa siis riittää hyvin peruselämiseen, koulukirjoihin ja jopa jää rahaa käteen. Hän sillä samalla rahalla ostaa myös salikorttinsa ja proteiinit. Hän myös asuu kaksiossa, joten maksaa itse sen ylimenevän osan. En siis niele sitä väitettä, että TTT olisi jotenkin liian pieni, kun kaikilla se sama raha pitäisi jäädä kulujen jälkeen käteen. Minulla on myös joskus ollut TTT kausi ja itsekin elin sillä oikein hyvin. Ei tarvinut mistään koskaan erikseen pihistää. Pystyin sillä maksamaan myös auton kulut huoletta ja silti elin hyvin.
Voisiko joku viisampi sanoa, miksi jotkut eivät pysty elämään sillä samalla rahalla ja toisille jää jopa rahaa käteen?
Asunnottomuuden vielä ymmärrän. Meillä on paljon sellaisia, jotka ovat sössineet joskus luottotietonsa ja eivät siksi saa asuntoa. Meillä myös on samaan aikaa tyhjillään uusia asuntoja. Tuttavani on asuntomyyjä ja välittää vuokrakohteita. Niitä tyhjiä asuntoja on enemmän, kuin mitä media ja markkinat antaa ymmärtää.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin kesti ikuisuuden ensimmäinen toimeentulotuki päätös vuonna 2016.
2 aikuista ja 4 lasta.Saatiin sitte ennakoiva, eli 100e maksusitoumus kauppaan. Sen jälkeen odoteltiim vielä 10 päivää.
Opin, että hiukset voi ihan hyvin pestä pelkällä käsisaippualla, pyykit ilman pyykinpesuainetta ja on kelpo ruokaa pelkkä Makaroni ja ruskeakastike.
Miksi köyhät ostavat aina makaronia, jossa ei ole juurikaan ravinteita? Esimerkiksi linssit ovat huomattavasti parempaa ravintoa ja nekään eivät ole kalliita.
Käytännössä opittu, että makaroni on halvempaa ja täyttävämpää. Aika paljonkin. Ja makaronia voi syödä paljaaltaan.
Ihmiset elää kädestä suuhun, vaikka omat töissä ja ei ole yhtään puskuria pahanpäivän varalle.
Ihmisten pitäisi tajuta säästää ja sijoittaa pieni osa jokaisesta palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät saa edes sitä toimeentulotukea. Itselle opiskelijana jää vuokran jälkeen 150€/kk.
Oletko siis hakenut jo toimeentulotukea ja saanut kielteisen päätöksen?
Olen eri, mutta työttömistä vain 30% saa tilastojen mukaan toimeentulotukea. Eikä opiskelijoidenkaan ole helppo sitä saada joka tilanteessa. Tai entäs eläkkeensaajat tai pienipalkkaiset, jotka ovat töissä.
Yleensä tt-tukea saa ne, joilla ei ole mitään muita tuloja, ei penniäkään säästössä, ei mitään omaisuutta, jne... Sehän on se "viimesijainen tukimuoto". On jotenkin hölmöä kuvitella että se lankeaa kaikille vähävaraisille kuin Manulle illallinen.
Sellainen jolla on säästöjä tai omaisuutta ei ole vähävarainen. Sinun pitää ehkä korjata omaa näkemystäsi vähävaraisuudesta. Jos todellakin on sen verran rahaa, että jää kuussa minimitoimeentuloturvan verran käyttövaraa, niin ei todellakaan tarvitse sitä silloin. Minä kyllä olen tiennyt miten homma menee, mutta sinä ilmeisesti et. Osa opiskelijoista ei tiedä, että voisivat saada tt-tukea, siksi kysyin onko sitä haettu. Lainan ottamista edellytetään nykyään tt-tuen saamiseksi, mutta lainasta huolimatta joku voi jäädä miinukselle ja silloinhan tt-tukea saisi sen päälle.
Väärin. Opiskelijan ei tarvitse nostaa lainaa, mutta laina lasketaan opiskelijan tuloiksi, vaikkei sitä nostaisi.
Juuri köyhyydenpelon takia en uskalla hankkia lapsia.
Entä jos valmistuttuani en saa töitä? Entä jos syrjäydyn ja mulla ei ole varaa hankkia lapselle samoja asioita, mitä hänen ikätovereillaan on?
Entä jos hän joutuu koulukiusatuksi? Entä jos mulla ei ole varaa maksaa hänen harrastuksiaan?
En pelkää työttömyydessä ja köyhyydessä ruuanpuutetta. pelkään sitä, että köyhyys ja työttömyys syrjäyttää ihmisen kaiken ulkopuolelle. Ei ole varaa normaaliin sosiaaliseen elämään. Ainoa tarina, mikä on kerrottavana, on köyhyys ja sinnittely.
Pelkään sitä, että musta tulee köyhä, sossutuilla elävä työtön, nimetön objekti, josta kaikilla on joku mielipide, objekti, jota joko säälitään tai sitten liitetään sanoja juoppo, narkkari, moniongelmainen, ja jonka koko elämä on seilaamista "voimaannuttavista" lue nöyryyttävistä toimenpiteistä toiseen eli palkattomista työkokeiluista ja sossutädin kuulusteluista toiseen.
Leipäjonossa kärvistely on pienin paha. Eniten pelkään sitä muuta nöyryytystä, mitä yhteiskunnalla ja "mukavilla" kanssaihmisillä on vararattuna mun varalle.
Tällä hetkellä menee hyvin. On pieni pesämuna säästettynä ja opinnot sujuu hyvin, mutta olen jo liikaa nähnyt varoittavia esimerkkejä.
Olen sillai erilainen, etten murehdi ilmastonmuutosta. Monet mun kaverit murehtii ilmastonmuutosta ja ihmisoikeuksia vaikka ne elää jo nyt veloissaan ja veitsenterällä taloutensa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Esimerkiksi Helsingissä asuminen on kallista ja asumistukea saa tietyn määrän. Sossu ei välttämättä maksa ylimääräistä, vaan menee siitä ttt.
Kaikki eivät myöskään saa ttt, vaikka tarvitsisivat, syitä on monia. Yksi on se, että jos on ennen umpikujaa yrittänyt selvitä itse ottamalla esim. lainaa elämiseen. Siitä voi tulla tilanne, että et vaan saa ttt, koska sossu ns. ei maksa lainoja ja siinä sivussa ei muutakaan. Eli luottotiedot pitää tossa kohtaa menettää.
Sitten on liuta päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä jne., jotka eivät pysty aina asioitaan järjestämään.
Tiedätkö muuten paljonko ttt on? Se on vähän. Jos joku yllätys tulee, niin sinne se nopeasti uppoaa.
Tarviiko asua Helsingissä? Vastaus: Ei.
Millä ne päihdeongelmaiset ostaa päihteitä, jos ei ole rahaa eikä käy töissä? Sillä tt-tuellako päihteitä ostetaan?
Entäpäs jos sinun elämäsi on Helsingissä? Perhe, suku yms
Eli köyhät kyykkyyn
Mä en oikeasti ymmärrä kaupunkilaisten nössöyttä. Siis meillä landella oli ihan selvää, että kotoa lähdetään 19 veenä yksin satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja jos haluaa menestyä niin myös pysytään siellä satojen kilometrien päässä. Minäkin tein näin. Tapaan sukulaisiani, kuten äitiäni, 1-2 krt vuodessa. No problem. Olisihan se kiva nähdä useammin mutta minkäs teet. Eikä muuten yksikään kavereistani lähtenyt samalle opiskelupaikkakunnalle, yksin on oltu ja pärjätty alkuun ja sitten osattu solmia uusia ystävyyssuhteita.
Mutta kaupunkilaiset eivät pysty poistumaan äidin helmoista viittä kilsaa kauemmas ja koetaan että olisi hirveä vääryys jos joutuisi muuttamaan jonnekin missä ei pääse joka viikko näkemään niitä yläastekavereita.
Ei jumalauta mitä kokoomuskommentteja täällä.
Ihmiset jotka saavat nelinkertaisesti enemmän rahaa kuin se ttt 400 euroa taivastelee täällä että miten ei pärjää.
Voi hyvä elämä, kannattaisiko pitää päästä kiinni asioista joista ei ole itsellä mitään käsitystä.
Siitä pienestä tuesta maksettava kaikki muutkin menot, hygienia, vaatetus ei vain se ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on selvinnyt ainakin se, että suomalaisilla on täysin vinoutunut käsitys siitä kuka on köyhä. Jos sinulla on säästöjä tai omistusasunto, niin sinä et ole köyhä!
Oma käsityksesi köyhyydestä on virheellinen. Tässä vähän faktaa siitä, miten köyhyys määritellään:
"Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta eli ihmistä pidetään köyhänä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista[1]. Vuonna 2017 Suomen koko väestön mediaanitulo oli 24 580 euroa vuodessa eli n. 2 048 euroa kuukaudessa, joten pienituloisuusraja oli 14 750 euroa vuodessa eli n. 1 229 euroa kuukaudessa. Rajan alapuolelle jäi tuona vuonna 654 000 henkilöä eli 12,1 % väestöstä. [2]"
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yhyysraja
Tarpeeksi pienituloinen ihminen on siis köyhä, vaikka hänellä olisi miljoonaomaisuus.
^ Älkää miinustako faktaa. Köyhyys määräytyy puhtaasti tulojen perusteella, eikä sillä ole omaisuuden kanssa mitään tekemistä. Vähävaraisuus on eri asia.
Olen ollut vuosia sitten tilanteessa, jossain jouduin pitkälle sairauslomalle oltuani onnettomuudessa. Sairauspäivärahaoikeuden päätyttyä piti hakea määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ja sen käsittely kesti todella pitkään ja siksi minua neuvottiin ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja täyttää lappuun joka päivä ”sairaana”.
En tietenkään saanut työttömyyspäivärahaa, koska minulla oli jo työpaikka, josta olin sairauslomalla. En myöskään saanut vielä työkyvyttömyyseläkettä ja siksi minulla ei ollut mitään tuloja, enkä voinut saada asumistukea (pitää/piti olla tuloja, jotta sitä olisi saanut).
Hetken pärjäsin säästöillä, mutta lopulta jouduin hakemaan toimeentulotukea ja sen saaminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Valitin kahdesti virheellisesti tehdystä päätöksestä ja lopulta onnistuin saamaan toimeentulotukea kahden kuukauden ajan, mutta siitä vähennettiin asumistuen määrä, vaikken sitä saanut. Koko raha meni siis vuokran maksuun ja ruokaa ostin lainarahalla.
Tässä vain yksi esimerkki.
Toimeentulotuen saajalla voi olla myös velkaa, jonka vuoksi tukea ei saa.
Tai voi olla esim. perintönä saatu mökki, jota ei saa myydyksi. Se mökki voi myös olla yhteinen muiden perillisten kanssa, eikä myynnistä päästä yhteisymmärrykseen / toiset eivät halua lunastaa yhtä ulos.
Tuen hakijalla voi myös olla Kelan silmissä liian kallis asunto, muttei saa halvempaa (ja tähänkin tiedän monta syytä).
Asunnottomista ja muista väliinputoajista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Esimerkiksi Helsingissä asuminen on kallista ja asumistukea saa tietyn määrän. Sossu ei välttämättä maksa ylimääräistä, vaan menee siitä ttt.
Kaikki eivät myöskään saa ttt, vaikka tarvitsisivat, syitä on monia. Yksi on se, että jos on ennen umpikujaa yrittänyt selvitä itse ottamalla esim. lainaa elämiseen. Siitä voi tulla tilanne, että et vaan saa ttt, koska sossu ns. ei maksa lainoja ja siinä sivussa ei muutakaan. Eli luottotiedot pitää tossa kohtaa menettää.
Sitten on liuta päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä jne., jotka eivät pysty aina asioitaan järjestämään.
Tiedätkö muuten paljonko ttt on? Se on vähän. Jos joku yllätys tulee, niin sinne se nopeasti uppoaa.
Tarviiko asua Helsingissä? Vastaus: Ei.
Millä ne päihdeongelmaiset ostaa päihteitä, jos ei ole rahaa eikä käy töissä? Sillä tt-tuellako päihteitä ostetaan?
Entäpäs jos sinun elämäsi on Helsingissä? Perhe, suku yms
Eli köyhät kyykkyyn
Mä en oikeasti ymmärrä kaupunkilaisten nössöyttä. Siis meillä landella oli ihan selvää, että kotoa lähdetään 19 veenä yksin satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja jos haluaa menestyä niin myös pysytään siellä satojen kilometrien päässä. Minäkin tein näin. Tapaan sukulaisiani, kuten äitiäni, 1-2 krt vuodessa. No problem. Olisihan se kiva nähdä useammin mutta minkäs teet. Eikä muuten yksikään kavereistani lähtenyt samalle opiskelupaikkakunnalle, yksin on oltu ja pärjätty alkuun ja sitten osattu solmia uusia ystävyyssuhteita.
Mutta kaupunkilaiset eivät pysty poistumaan äidin helmoista viittä kilsaa kauemmas ja koetaan että olisi hirveä vääryys jos joutuisi muuttamaan jonnekin missä ei pääse joka viikko näkemään niitä yläastekavereita.
Sinä lähdit kotikonnuiltasi kaupunkiin tavoittelemaan menestystä. On eri asia pakottaa köyhä työtön kauas kaikesta jonnekin landelle, jossa ei ole töitä, ei tulevaisuutta eikä mitään. Helsingissä työttömällä on sentään tukiverkon lisäksi mahdollisuus löytää joskus töitäkin.
Sostyöntekijä kirjoitti:
Ei jumalauta mitä kokoomuskommentteja täällä.
Ihmiset jotka saavat nelinkertaisesti enemmän rahaa kuin se ttt 400 euroa taivastelee täällä että miten ei pärjää.Voi hyvä elämä, kannattaisiko pitää päästä kiinni asioista joista ei ole itsellä mitään käsitystä.
Siitä pienestä tuesta maksettava kaikki muutkin menot, hygienia, vaatetus ei vain se ruoka.
Kyllä tuo riittää arjen elämiseen, hygieniatuotteineen ja vaatteineenkin. Nimenomaan kokemusta asiasta on ajalta ennen hyvää palkkaa. Ja nykyään hyväpalkkaisenakaan en tuon enempää arjen peruskuluihin sijoita, koska syöminen ulkona, kahvittelut, useat suoratoistopalvelut yms. eivät kuulu elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia sitten tilanteessa, jossain jouduin pitkälle sairauslomalle oltuani onnettomuudessa. Sairauspäivärahaoikeuden päätyttyä piti hakea määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ja sen käsittely kesti todella pitkään ja siksi minua neuvottiin ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja täyttää lappuun joka päivä ”sairaana”.
En tietenkään saanut työttömyyspäivärahaa, koska minulla oli jo työpaikka, josta olin sairauslomalla. En myöskään saanut vielä työkyvyttömyyseläkettä ja siksi minulla ei ollut mitään tuloja, enkä voinut saada asumistukea (pitää/piti olla tuloja, jotta sitä olisi saanut).
Hetken pärjäsin säästöillä, mutta lopulta jouduin hakemaan toimeentulotukea ja sen saaminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Valitin kahdesti virheellisesti tehdystä päätöksestä ja lopulta onnistuin saamaan toimeentulotukea kahden kuukauden ajan, mutta siitä vähennettiin asumistuen määrä, vaikken sitä saanut. Koko raha meni siis vuokran maksuun ja ruokaa ostin lainarahalla.Tässä vain yksi esimerkki.
Toimeentulotuen saajalla voi olla myös velkaa, jonka vuoksi tukea ei saa.
Tai voi olla esim. perintönä saatu mökki, jota ei saa myydyksi. Se mökki voi myös olla yhteinen muiden perillisten kanssa, eikä myynnistä päästä yhteisymmärrykseen / toiset eivät halua lunastaa yhtä ulos.
Tuen hakijalla voi myös olla Kelan silmissä liian kallis asunto, muttei saa halvempaa (ja tähänkin tiedän monta syytä).
Asunnottomista ja muista väliinputoajista puhumattakaan.
Yleistä asumistukea saadakseen ei tarvitse olla mitään tuloja. Tuossa on nyt mennyt jotain muuta vikaan.
Vierailija kirjoitti:
Sostyöntekijä kirjoitti:
Ei jumalauta mitä kokoomuskommentteja täällä.
Ihmiset jotka saavat nelinkertaisesti enemmän rahaa kuin se ttt 400 euroa taivastelee täällä että miten ei pärjää.Voi hyvä elämä, kannattaisiko pitää päästä kiinni asioista joista ei ole itsellä mitään käsitystä.
Siitä pienestä tuesta maksettava kaikki muutkin menot, hygienia, vaatetus ei vain se ruoka.
Kyllä tuo riittää arjen elämiseen, hygieniatuotteineen ja vaatteineenkin. Nimenomaan kokemusta asiasta on ajalta ennen hyvää palkkaa. Ja nykyään hyväpalkkaisenakaan en tuon enempää arjen peruskuluihin sijoita, koska syöminen ulkona, kahvittelut, useat suoratoistopalvelut yms. eivät kuulu elämääni.
Normaaliin arkeen riittää, mutta ennemmin tai myöhemmin elämässä tulee isompia menoja. Ja sitten ollaan helposti kusi sukassa, jos niitä menoja varten ei myönnetä täydentävää toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia sitten tilanteessa, jossain jouduin pitkälle sairauslomalle oltuani onnettomuudessa. Sairauspäivärahaoikeuden päätyttyä piti hakea määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ja sen käsittely kesti todella pitkään ja siksi minua neuvottiin ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja täyttää lappuun joka päivä ”sairaana”.
En tietenkään saanut työttömyyspäivärahaa, koska minulla oli jo työpaikka, josta olin sairauslomalla. En myöskään saanut vielä työkyvyttömyyseläkettä ja siksi minulla ei ollut mitään tuloja, enkä voinut saada asumistukea (pitää/piti olla tuloja, jotta sitä olisi saanut).
Hetken pärjäsin säästöillä, mutta lopulta jouduin hakemaan toimeentulotukea ja sen saaminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Valitin kahdesti virheellisesti tehdystä päätöksestä ja lopulta onnistuin saamaan toimeentulotukea kahden kuukauden ajan, mutta siitä vähennettiin asumistuen määrä, vaikken sitä saanut. Koko raha meni siis vuokran maksuun ja ruokaa ostin lainarahalla.Tässä vain yksi esimerkki.
Toimeentulotuen saajalla voi olla myös velkaa, jonka vuoksi tukea ei saa.
Tai voi olla esim. perintönä saatu mökki, jota ei saa myydyksi. Se mökki voi myös olla yhteinen muiden perillisten kanssa, eikä myynnistä päästä yhteisymmärrykseen / toiset eivät halua lunastaa yhtä ulos.
Tuen hakijalla voi myös olla Kelan silmissä liian kallis asunto, muttei saa halvempaa (ja tähänkin tiedän monta syytä).
Asunnottomista ja muista väliinputoajista puhumattakaan.Yleistä asumistukea saadakseen ei tarvitse olla mitään tuloja. Tuossa on nyt mennyt jotain muuta vikaan.
Porvoossa annetaan yleistä asumistukea vain niille, joiden tarinaan se sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Esimerkiksi Helsingissä asuminen on kallista ja asumistukea saa tietyn määrän. Sossu ei välttämättä maksa ylimääräistä, vaan menee siitä ttt.
Kaikki eivät myöskään saa ttt, vaikka tarvitsisivat, syitä on monia. Yksi on se, että jos on ennen umpikujaa yrittänyt selvitä itse ottamalla esim. lainaa elämiseen. Siitä voi tulla tilanne, että et vaan saa ttt, koska sossu ns. ei maksa lainoja ja siinä sivussa ei muutakaan. Eli luottotiedot pitää tossa kohtaa menettää.
Sitten on liuta päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä jne., jotka eivät pysty aina asioitaan järjestämään.
Tiedätkö muuten paljonko ttt on? Se on vähän. Jos joku yllätys tulee, niin sinne se nopeasti uppoaa.
Tarviiko asua Helsingissä? Vastaus: Ei.
Millä ne päihdeongelmaiset ostaa päihteitä, jos ei ole rahaa eikä käy töissä? Sillä tt-tuellako päihteitä ostetaan?
Entäpäs jos sinun elämäsi on Helsingissä? Perhe, suku yms
Eli köyhät kyykkyyn
Mä en oikeasti ymmärrä kaupunkilaisten nössöyttä. Siis meillä landella oli ihan selvää, että kotoa lähdetään 19 veenä yksin satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja jos haluaa menestyä niin myös pysytään siellä satojen kilometrien päässä. Minäkin tein näin. Tapaan sukulaisiani, kuten äitiäni, 1-2 krt vuodessa. No problem. Olisihan se kiva nähdä useammin mutta minkäs teet. Eikä muuten yksikään kavereistani lähtenyt samalle opiskelupaikkakunnalle, yksin on oltu ja pärjätty alkuun ja sitten osattu solmia uusia ystävyyssuhteita.
Mutta kaupunkilaiset eivät pysty poistumaan äidin helmoista viittä kilsaa kauemmas ja koetaan että olisi hirveä vääryys jos joutuisi muuttamaan jonnekin missä ei pääse joka viikko näkemään niitä yläastekavereita.
Sinä lähdit kotikonnuiltasi kaupunkiin tavoittelemaan menestystä. On eri asia pakottaa köyhä työtön kauas kaikesta jonnekin landelle, jossa ei ole töitä, ei tulevaisuutta eikä mitään. Helsingissä työttömällä on sentään tukiverkon lisäksi mahdollisuus löytää joskus töitäkin.
Ei tarvi lähteä pellonreunaan mummonmökkiin mutta kun helsinkiläinen ei kykene lähtemään edes Turkuun tai Kuopioon, saati sitten Ouluun. Eikä ainakaan jos on puoliso tai lapsia, nyyhnyyh. Koska sitten ei voitaisi nysvätä yhdessä joka päivä. Muualla maassa on ihan normaalia, että liikutaan työn perässä ja perhe on yhdessä vaikka vain viikonloppuisin. Mutta helsinkiläiselle tämä ei käy, helsinkiläistä pitää muiden elättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Esimerkiksi Helsingissä asuminen on kallista ja asumistukea saa tietyn määrän. Sossu ei välttämättä maksa ylimääräistä, vaan menee siitä ttt.
Kaikki eivät myöskään saa ttt, vaikka tarvitsisivat, syitä on monia. Yksi on se, että jos on ennen umpikujaa yrittänyt selvitä itse ottamalla esim. lainaa elämiseen. Siitä voi tulla tilanne, että et vaan saa ttt, koska sossu ns. ei maksa lainoja ja siinä sivussa ei muutakaan. Eli luottotiedot pitää tossa kohtaa menettää.
Sitten on liuta päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä jne., jotka eivät pysty aina asioitaan järjestämään.
Tiedätkö muuten paljonko ttt on? Se on vähän. Jos joku yllätys tulee, niin sinne se nopeasti uppoaa.
Tarviiko asua Helsingissä? Vastaus: Ei.
Millä ne päihdeongelmaiset ostaa päihteitä, jos ei ole rahaa eikä käy töissä? Sillä tt-tuellako päihteitä ostetaan?
Entäpäs jos sinun elämäsi on Helsingissä? Perhe, suku yms
Eli köyhät kyykkyyn
Mä en oikeasti ymmärrä kaupunkilaisten nössöyttä. Siis meillä landella oli ihan selvää, että kotoa lähdetään 19 veenä yksin satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja jos haluaa menestyä niin myös pysytään siellä satojen kilometrien päässä. Minäkin tein näin. Tapaan sukulaisiani, kuten äitiäni, 1-2 krt vuodessa. No problem. Olisihan se kiva nähdä useammin mutta minkäs teet. Eikä muuten yksikään kavereistani lähtenyt samalle opiskelupaikkakunnalle, yksin on oltu ja pärjätty alkuun ja sitten osattu solmia uusia ystävyyssuhteita.
Mutta kaupunkilaiset eivät pysty poistumaan äidin helmoista viittä kilsaa kauemmas ja koetaan että olisi hirveä vääryys jos joutuisi muuttamaan jonnekin missä ei pääse joka viikko näkemään niitä yläastekavereita.
Siis Helsinki on täynnä juuri landelta tulleita työttömiä sossuasiakkaita, jotka aikoinaan jättivät mammansa ja farminsa ja tulivat Helsinkiin opiskelemaan.
Sitten he muuttivat pieniin ylihintaisiin "sillipurkkeihin", josta he pitävät kiinni kynsin ja hampain, koska Helsinki on ainoa paikka, mistä säkällä löytää töitä. Siellä landella heitä odottaa vain mamman ullakkohuone, lähipubiin 5km, töitä ei missään ja kauppamatka taittuu ikälopulla fergusonilla.
Ei työttömiä Helsinkiin vedä mamma, viihde ja kotiseuturakkaus vaan mahkut saada töitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia sitten tilanteessa, jossain jouduin pitkälle sairauslomalle oltuani onnettomuudessa. Sairauspäivärahaoikeuden päätyttyä piti hakea määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ja sen käsittely kesti todella pitkään ja siksi minua neuvottiin ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja täyttää lappuun joka päivä ”sairaana”.
En tietenkään saanut työttömyyspäivärahaa, koska minulla oli jo työpaikka, josta olin sairauslomalla. En myöskään saanut vielä työkyvyttömyyseläkettä ja siksi minulla ei ollut mitään tuloja, enkä voinut saada asumistukea (pitää/piti olla tuloja, jotta sitä olisi saanut).
Hetken pärjäsin säästöillä, mutta lopulta jouduin hakemaan toimeentulotukea ja sen saaminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Valitin kahdesti virheellisesti tehdystä päätöksestä ja lopulta onnistuin saamaan toimeentulotukea kahden kuukauden ajan, mutta siitä vähennettiin asumistuen määrä, vaikken sitä saanut. Koko raha meni siis vuokran maksuun ja ruokaa ostin lainarahalla.Tässä vain yksi esimerkki.
Toimeentulotuen saajalla voi olla myös velkaa, jonka vuoksi tukea ei saa.
Tai voi olla esim. perintönä saatu mökki, jota ei saa myydyksi. Se mökki voi myös olla yhteinen muiden perillisten kanssa, eikä myynnistä päästä yhteisymmärrykseen / toiset eivät halua lunastaa yhtä ulos.
Tuen hakijalla voi myös olla Kelan silmissä liian kallis asunto, muttei saa halvempaa (ja tähänkin tiedän monta syytä).
Asunnottomista ja muista väliinputoajista puhumattakaan.
Mä odotin myös kuntoutustukipäätöstä 4kk ilman mitään tuloja ja työpaikka myös josta olin sairaslomalla. Onneksi oli säästöjä niin paljon että pärjäisin helposti tuon ajan mutta kaikilla ei ole. Mulla siis myös onnettomuus syynä työkyvyttömyyteen. Suosittelen kaikille ainakin 6kk palkkojen verran säästämään jos mitenkään on mahdollista koska näin voi käydä ihan kenelle hyvänsä. Aina töissä olleena tai opiskelevana ei käynyt mielessäkään että ihminen voi sairastuessaan tai vammautuessaan jäädä ilman mitään tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nämä turhat sosiaaliavustukset pitäisi lopettaa. Ei enää vastikkeetonta rahaa vaan rahaa ainoastaan tehdystä työstä. Toki pitäisi sitten olla sitä työtä osoitettavaksi eli tarvittaisiin näitä ns. avustavia ja suorittavia töitä takaisin. Aulaemännät, apulaiset, juoksupojat jne.
Ja millähän ajalla opiskelija sitten opiskelisi?
Työstä maksettava korvaus voisi määräytyä tilanteen mukaan ja olla - tietysti tilanteesta riippuen - vastaavasta palkkatyöstä maksettavaa palkkaa suurempi. Opiskelija voisi saada opintotukea tekemällä esim. 20 tuntia yhteiskunnan osoittamia hanttihommia kuussa. Tukijärjestelmä voitaisiin rakentaa sellaiseksi, että se mahdollistaa täysipainoisen opiskelun lukukausien ajan. Opiskelijalla voisi olla esim. mahdollisuus saada koko lukuvuoden aikainen opintotukensa lainana, jonka hän voi maksaa takaisin tekemällä vaaditut työt lukukauden jälkeisenä kesänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Esimerkiksi Helsingissä asuminen on kallista ja asumistukea saa tietyn määrän. Sossu ei välttämättä maksa ylimääräistä, vaan menee siitä ttt.
Kaikki eivät myöskään saa ttt, vaikka tarvitsisivat, syitä on monia. Yksi on se, että jos on ennen umpikujaa yrittänyt selvitä itse ottamalla esim. lainaa elämiseen. Siitä voi tulla tilanne, että et vaan saa ttt, koska sossu ns. ei maksa lainoja ja siinä sivussa ei muutakaan. Eli luottotiedot pitää tossa kohtaa menettää.
Sitten on liuta päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä jne., jotka eivät pysty aina asioitaan järjestämään.
Tiedätkö muuten paljonko ttt on? Se on vähän. Jos joku yllätys tulee, niin sinne se nopeasti uppoaa.
Tarviiko asua Helsingissä? Vastaus: Ei.
Millä ne päihdeongelmaiset ostaa päihteitä, jos ei ole rahaa eikä käy töissä? Sillä tt-tuellako päihteitä ostetaan?
Entäpäs jos sinun elämäsi on Helsingissä? Perhe, suku yms
Eli köyhät kyykkyyn
Mä en oikeasti ymmärrä kaupunkilaisten nössöyttä. Siis meillä landella oli ihan selvää, että kotoa lähdetään 19 veenä yksin satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja jos haluaa menestyä niin myös pysytään siellä satojen kilometrien päässä. Minäkin tein näin. Tapaan sukulaisiani, kuten äitiäni, 1-2 krt vuodessa. No problem. Olisihan se kiva nähdä useammin mutta minkäs teet. Eikä muuten yksikään kavereistani lähtenyt samalle opiskelupaikkakunnalle, yksin on oltu ja pärjätty alkuun ja sitten osattu solmia uusia ystävyyssuhteita.
Mutta kaupunkilaiset eivät pysty poistumaan äidin helmoista viittä kilsaa kauemmas ja koetaan että olisi hirveä vääryys jos joutuisi muuttamaan jonnekin missä ei pääse joka viikko näkemään niitä yläastekavereita.
Sinä lähdit kotikonnuiltasi kaupunkiin tavoittelemaan menestystä. On eri asia pakottaa köyhä työtön kauas kaikesta jonnekin landelle, jossa ei ole töitä, ei tulevaisuutta eikä mitään. Helsingissä työttömällä on sentään tukiverkon lisäksi mahdollisuus löytää joskus töitäkin.
Ei tarvi lähteä pellonreunaan mummonmökkiin mutta kun helsinkiläinen ei kykene lähtemään edes Turkuun tai Kuopioon, saati sitten Ouluun. Eikä ainakaan jos on puoliso tai lapsia, nyyhnyyh. Koska sitten ei voitaisi nysvätä yhdessä joka päivä. Muualla maassa on ihan normaalia, että liikutaan työn perässä ja perhe on yhdessä vaikka vain viikonloppuisin. Mutta helsinkiläiselle tämä ei käy, helsinkiläistä pitää muiden elättää.
Turussa, Kuopiossa ja Oulussa on työttömiä omastakin takaa. Eikö heidät kannattaisi työllistää ennen kuin ruvetaan pakottamaan helsinkiläisiä pois kotikonnuiltaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan melko tavallinen lapsiperhe, mutta eletään pitkälti alle toimeentulotuen minimin. Eikä saada ttt. Käydään molemmat töissä.
Syynä tähän on pääasiassa se, että meillä on omistusasunto. Mutta jos muutettaisiin vuokralle, meidän asumiskulut nousevat huomattavasti nykyisestä, tosin silloin yhteiskunta maksaisi ne.
Sairastumisen vuoksi ajauduin konkurssiin, joten maksan joka kuukausi yli 500€ ulosottoon. Jos muuttaisimme vuokralle ja saisimme ttt, ulosotto laskettaisiin menoksi, ja saisimme sen takaisin toimeentulotukena. Eli yhteiskunta maksaisi velkaani pois.
Minulla menee myös 330€/kk lääkkeisiini (tosin lääkekatto tulee täyteen kahdessa kuukaudessa). Nämäkin kuitenkin yhteiskunta maksaisi jos saisimme ttt.
Lisäksi maksamme isohkoa päivähoitomaksua 150€/lapsi koska ulosottoa ei lasketa menoksi hoitomaksua laskiessa. Jos saisimme ttt, yhteiskunta maksaisi tämänkin.
Eli kaikenkaikkiaan pitäisi siis vaan luopua omistusasunnosta ja muuttaa vuokralle. Elämä olisi helpompaa.
Mutta ettehän te tt-tukea saisi jos teillä olisi myyntirahat tilillä, vai onko asunto vasta ostettu niin ettei siitä jäisi mitään käteen?
Niinpä. Tttukea ei tippuisi vaan olisi ensin "syötävä" ne asunnosta saadut rahat.
Edelleenkään ulosotossa oleva ei saa pitää senttiäkään rahaa asunnon myynnistä.
Kun rahaa ei ylimääräistä ole niin se menee nopeasti. Itselläni on velkojakin joita pitää maksaa. Töihin haluaisin ja ylitöitä paiskia kesään asti vähintään. Pelottaa vain sekin kun alkoi itsellä unettomuus taas enkä pysty nukkumaan enää kuin lyhyissä pätkissä. En ymmärrä mistä tämä aina tulee ja en jaksa.