Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa voi olla ns. köyhiä vailla ruokaa, vaikka on toimeentulotuki? - Hurstin jono
15.12.2020 |
Sohaisen ehkä muurahaispesää. Mietin Hurstin jonoa ja sitä, kuka siellä jaksaa jonottaa. Meillä Suomessa jokaiselle pitäisi jäädä perustoimeentulo huolimatta siitä onko töissä vai ei ja vaikka olisit pienituloinen, niin pitäisi jäädä se minimi käteen. Toimeentulotukea saa, jos tulot alittaa perusosan.
Poikani elää toimeentulotuella ja sille jää jopa käteen rahaa. Nuori 20-vuotias, joka koittaa saada lukio-opintonsa loppuun, että pääsisi opiskelemaan. Hänelle se perusosa siis riittää hyvin peruselämiseen, koulukirjoihin ja jopa jää rahaa käteen. Hän sillä samalla rahalla ostaa myös salikorttinsa ja proteiinit. Hän myös asuu kaksiossa, joten maksaa itse sen ylimenevän osan. En siis niele sitä väitettä, että TTT olisi jotenkin liian pieni, kun kaikilla se sama raha pitäisi jäädä kulujen jälkeen käteen. Minulla on myös joskus ollut TTT kausi ja itsekin elin sillä oikein hyvin. Ei tarvinut mistään koskaan erikseen pihistää. Pystyin sillä maksamaan myös auton kulut huoletta ja silti elin hyvin.
Voisiko joku viisampi sanoa, miksi jotkut eivät pysty elämään sillä samalla rahalla ja toisille jää jopa rahaa käteen?
Asunnottomuuden vielä ymmärrän. Meillä on paljon sellaisia, jotka ovat sössineet joskus luottotietonsa ja eivät siksi saa asuntoa. Meillä myös on samaan aikaa tyhjillään uusia asuntoja. Tuttavani on asuntomyyjä ja välittää vuokrakohteita. Niitä tyhjiä asuntoja on enemmän, kuin mitä media ja markkinat antaa ymmärtää.
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Esimerkiksi Helsingissä asuminen on kallista ja asumistukea saa tietyn määrän. Sossu ei välttämättä maksa ylimääräistä, vaan menee siitä ttt.
Kaikki eivät myöskään saa ttt, vaikka tarvitsisivat, syitä on monia. Yksi on se, että jos on ennen umpikujaa yrittänyt selvitä itse ottamalla esim. lainaa elämiseen. Siitä voi tulla tilanne, että et vaan saa ttt, koska sossu ns. ei maksa lainoja ja siinä sivussa ei muutakaan. Eli luottotiedot pitää tossa kohtaa menettää.
Sitten on liuta päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä jne., jotka eivät pysty aina asioitaan järjestämään.
Tiedätkö muuten paljonko ttt on? Se on vähän. Jos joku yllätys tulee, niin sinne se nopeasti uppoaa.
Miksi siellä helsingissä täytyy asua jos on työtön ja sossun asiakas?
Eikö tukien saajan itsensäkin kannalta olisi parempi muuttaa jonnekin muualle halvemmille maille ja käyttää se sossun tukiraha ruokaan ja henk.koht. menoihin?
Miksi velallinen joka ei pysty maksamaan velkojaan ei anna niiden mennä ulosottoon, sillä mitä nopeammin velat sinne päätyvät, sitä nopeammin alkaa prosessi jonka lopussa on velkojen anteeksianto.
En myöskään ymmärrä kilometrien pituisia leipäjonoja.
EIvät kai kaikki suomen mielenterveysongelmaiset, nistit ja juopot hesassa ole?
toisinsanoen suomen pääkaupungissa saa asua ainoastaan rikkaat?
No en minä kyllä niin sanonut.
Mietin vain omalta kohdaltani asiaa ja päädyin siihen että söisin mieluummin ihan omavalintaisia ruokia kaupasta, kuin söisin kuin koira eteenheiteltyjä armopaloja.
Työttömyyskorvaus ja sosiaaliset tuet ovat lakisääteisia etuja jotka kuuluvat kaikille kansalaisille, joten muuttaisin tottakai liian kalliista asunnosta halvempaan kuin että alkaisin kerjäämään ruokaani leipäjonosta. Seiso, odota, jonota, kerjää, kiltti koira, ota tästä leipää ja jauhoja.
No kerran jono on noin kauhea häpeä, niin miksi ajattelet, että jonottajilla olisi muuta vaihtoehtoa? Kuka sinne huvikseen menee häpeämään?
Ahne, laiska tai muuten vaan elämää hallitsematon mielummin vaikka kerjää kuin jää ilman ilmaista lounasta. Myyhän moni nainen itseäänkin vaikka se on aika noloa. Siitä saa rahaa katsos..
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omatalo asunto , kk kulut on pienimmät kyllä verrattuna isoihin vuokriin . Mutta tietysti pankki ottaa korkoa ja laina voi olla suuri. Laina aikaa voi pidentää pankissa silloin kk lyhennys pienenee. Vuokralainen esim.opiskelija huoneeseen 3-400€ kk saat asunnon kulut maksettua . Näin on yleinen tapa siitä vero ei ole paljon. Kenelläkään ei ole muuten oikeutta vakoilla kuvata toisia ilman lupaa !
Äsken seisoin kylmässä odottamassa ruokaa 2 h. Saaliina oli ruokakassissa taas leipää ja YKSI paketti lihaa/proteiinia! Muuten jotain rehuja. Ilmaista ruokaa joo, mutta kun on NÄLKÄ ja tästä syö päivän...
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Nämä tilanteet eivät ole perustoimeentulotuen tilanteita, vaan näissä tapauksissa sosiaalityöntekijä on mukana heti kun turvakotiin tullaan ja mahdollisuudet harkinnanvaraiseen tukeen ovat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Ilmaiseksi saa kyllä tavaroita, kun vaan laittaa facebookkiin ilmoituksen, että nyt tarvitaan apua. Toivottavasti olet näin tehnyt!
Myös kunnan sosiaalitoimistokin auttaa tuollaisissa tapauksissa löytämään asunnon ja ostamaan sinne uudet huonekalut jne. Tai siis "uudet" kierrätyskeskuksesta, mutta kyllä sieltäkin hyvää saa.
Tämä tapahtui aikana, jolloin facen kierrätysryhmät eivät olleet vielä aktiivisia, (jos niitä edes vielä olikaan?) Eikä minulla tosiaan ollut alkuun edes sitä tietokonetta tai nettiä. Ja ajokorttia ja autoa ei tietenkään ollut, silloin ei huonekalujen noutokaan ole niin helppoa. Ikeasta raahasin kerrankin pöytälevyn ja -jalat bussilla rattaiden kuomun päällä tasapainotellen, lapsen ollessa siellä rattaissa sisällä. Että tällaista se köyhän yh:n elämä oli ja on yhä vieläkin.
Sain kyllä sossusta apua asunnon saamisen kanssa, muuten tuki oli aika pientä ja nihkeää. Ja lyhensin tosiaan tunnollisesti myös opintovelkaa koko ajan tt-tuesta. Ei olisi tullut mieleenkään jättää maksamatta ja menettää luottotietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi suuri tekijä on köyhyyden pitkittyminen. Toimeentulotuki riittää kyllä hyvin peruselämiseen ruokineen. Olen itse tämän kokenut. Ongelmia syntyy, kun sillä on joutunut elämään 15 vuotta. Siinä vaiheessa on hajonnut tietokone, pesukone, kännykkä, sänky, televisio ym. Niihin ei tuki äkkiä enää riitäkään. Tai jos riittää, tulee ongelma, millä hankkia ruokaa.
Viinapullo per päivä, noin 25 x 15e = 375e/kk.
Tupakka maksaa nykyään kympin aski, maltillisella polttamisella pärjää 100 eurolla kuussa, mutta harvoin riittää. Pyöreästi 500€ maksaa alkoholiriippuvaisen perustarpeet, vähintään. Raha loppuukin sitten nopeasti, eikä ruokaa ole. Silti ymmärrän heitä erittäin hyvin. Kyse voi olla pitkäaikaissairaasta, jolle alko on ainoa ilo ja kipujen lievitys. Useimmiten kivut ovat henkisellä puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Ilmaiseksi saa kyllä tavaroita, kun vaan laittaa facebookkiin ilmoituksen, että nyt tarvitaan apua. Toivottavasti olet näin tehnyt!
Myös kunnan sosiaalitoimistokin auttaa tuollaisissa tapauksissa löytämään asunnon ja ostamaan sinne uudet huonekalut jne. Tai siis "uudet" kierrätyskeskuksesta, mutta kyllä sieltäkin hyvää saa.Tämä tapahtui aikana, jolloin facen kierrätysryhmät eivät olleet vielä aktiivisia, (jos niitä edes vielä olikaan?) Eikä minulla tosiaan ollut alkuun edes sitä tietokonetta tai nettiä. Ja ajokorttia ja autoa ei tietenkään ollut, silloin ei huonekalujen noutokaan ole niin helppoa. Ikeasta raahasin kerrankin pöytälevyn ja -jalat bussilla rattaiden kuomun päällä tasapainotellen, lapsen ollessa siellä rattaissa sisällä. Että tällaista se köyhän yh:n elämä oli ja on yhä vieläkin.
Sain kyllä sossusta apua asunnon saamisen kanssa, muuten tuki oli aika pientä ja nihkeää. Ja lyhensin tosiaan tunnollisesti myös opintovelkaa koko ajan tt-tuesta. Ei olisi tullut mieleenkään jättää maksamatta ja menettää luottotietoja.
Mulla ei ole lapsia, mutta lyhennän myös opintovelkaa. En halua sen menevän ulosottoon kun siellä on jo ennestään muutama tonni. Kun kerran köyhtyy ylösnousu hankaloituu. Ei se ole enää matematiikkaa siitä miten ruoat maksetaan vaan tasapainoilua kun velat painavat päälle, töiden saanti jännittää, saako enää edes kunnolla nukuttua yms. Joka tavalla raskasta.
Joskus on pakko ostaa vaatteita. Tai jotakin kotiin. Se on pois ruokarahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Ilmaiseksi saa kyllä tavaroita, kun vaan laittaa facebookkiin ilmoituksen, että nyt tarvitaan apua. Toivottavasti olet näin tehnyt!
Myös kunnan sosiaalitoimistokin auttaa tuollaisissa tapauksissa löytämään asunnon ja ostamaan sinne uudet huonekalut jne. Tai siis "uudet" kierrätyskeskuksesta, mutta kyllä sieltäkin hyvää saa.Tämä tapahtui aikana, jolloin facen kierrätysryhmät eivät olleet vielä aktiivisia, (jos niitä edes vielä olikaan?) Eikä minulla tosiaan ollut alkuun edes sitä tietokonetta tai nettiä. Ja ajokorttia ja autoa ei tietenkään ollut, silloin ei huonekalujen noutokaan ole niin helppoa. Ikeasta raahasin kerrankin pöytälevyn ja -jalat bussilla rattaiden kuomun päällä tasapainotellen, lapsen ollessa siellä rattaissa sisällä. Että tällaista se köyhän yh:n elämä oli ja on yhä vieläkin.
Sain kyllä sossusta apua asunnon saamisen kanssa, muuten tuki oli aika pientä ja nihkeää. Ja lyhensin tosiaan tunnollisesti myös opintovelkaa koko ajan tt-tuesta. Ei olisi tullut mieleenkään jättää maksamatta ja menettää luottotietoja.
Tarkoitatko, että tyyliin 10v sitten oli tämä tapaus? Onhan aina netissä ollut paikkoja, jossa hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Nämä tilanteet eivät ole perustoimeentulotuen tilanteita, vaan näissä tapauksissa sosiaalityöntekijä on mukana heti kun turvakotiin tullaan ja mahdollisuudet harkinnanvaraiseen tukeen ovat olemassa.
Sosiaalityöntekijät olivat kyllä turvakodilla mukana, mutta lasun muodossa, koska lasuprosessi alkaa siinä tilanteessa automaattisesti. Se tuntui lähinnä rasitteelta kaiken katastrofin keskellä, mutta toki ymmärrän, että selvittävät lapsen tilanteen perinpohjaisesti.
Kuten kerroin, kaupungin asunto järjestyi ajallaan, ja muuttoon sain myös tukea. Astioihin ja lapsen sänkyyn harkinnanvaraista kympeissä laskettavan summan. Esim. pesukoneeseen puolestaan ei mitään, koska matkan päässä aivan eri talossa oli olemassa pesutupa, jossa oli vieläpä melko kallis pantti- ja lisäksi kk-maksu. Siellä oli lisäksi vandalismia ja häiriökäyttäytymistä, ja minun olisi pitänyt raahata sinne joka pyykkäyskerta vasta kävelemään opetteleva lapsi painavien pyykkien ja pesuaineiden lisäksi. Jouduin pelkäämään aina ulos astuessani myös vainoavaa väkivaltaista exääni, joka erään kerran sitten kävikin kimppuuni. Päätin, että on pienempi rasite hommata oma kone käytettynä ihan omaan kylpyhuoneeseen, mutta pari kuukautta siihenkin meni, että onnistui, ja arvannette, että vaippaikäisen kanssa pyykkivuori hipoi siinä vaiheessa jo Himalajaa.
Tarkoitatte varmasti hyvää "suit sait ja halkipoikkipinoon" -neuvoillanne, mutta se tilanne silloin oli niin kokonaisvaltaisen kauhea, että sitä ei käsitä kuin sellainen, joka sen on itse joutunut kokemaan. Proteiinilisistä ja salikorteista puhuminen tuo lähinnä vedet silmiin naurun tai itkun tai molempien muodossa, niin eri maailmoissa siinä suhteessa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Ilmaiseksi saa kyllä tavaroita, kun vaan laittaa facebookkiin ilmoituksen, että nyt tarvitaan apua. Toivottavasti olet näin tehnyt!
Myös kunnan sosiaalitoimistokin auttaa tuollaisissa tapauksissa löytämään asunnon ja ostamaan sinne uudet huonekalut jne. Tai siis "uudet" kierrätyskeskuksesta, mutta kyllä sieltäkin hyvää saa.Tämä tapahtui aikana, jolloin facen kierrätysryhmät eivät olleet vielä aktiivisia, (jos niitä edes vielä olikaan?) Eikä minulla tosiaan ollut alkuun edes sitä tietokonetta tai nettiä. Ja ajokorttia ja autoa ei tietenkään ollut, silloin ei huonekalujen noutokaan ole niin helppoa. Ikeasta raahasin kerrankin pöytälevyn ja -jalat bussilla rattaiden kuomun päällä tasapainotellen, lapsen ollessa siellä rattaissa sisällä. Että tällaista se köyhän yh:n elämä oli ja on yhä vieläkin.
Sain kyllä sossusta apua asunnon saamisen kanssa, muuten tuki oli aika pientä ja nihkeää. Ja lyhensin tosiaan tunnollisesti myös opintovelkaa koko ajan tt-tuesta. Ei olisi tullut mieleenkään jättää maksamatta ja menettää luottotietoja.
Tarkoitatko, että tyyliin 10v sitten oli tämä tapaus? Onhan aina netissä ollut paikkoja, jossa hakea apua.
Suunnilleen noin. Ja minulla ei siis ollut sitä alkuun nettiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Ilmaiseksi saa kyllä tavaroita, kun vaan laittaa facebookkiin ilmoituksen, että nyt tarvitaan apua. Toivottavasti olet näin tehnyt!
Myös kunnan sosiaalitoimistokin auttaa tuollaisissa tapauksissa löytämään asunnon ja ostamaan sinne uudet huonekalut jne. Tai siis "uudet" kierrätyskeskuksesta, mutta kyllä sieltäkin hyvää saa.Tämä tapahtui aikana, jolloin facen kierrätysryhmät eivät olleet vielä aktiivisia, (jos niitä edes vielä olikaan?) Eikä minulla tosiaan ollut alkuun edes sitä tietokonetta tai nettiä. Ja ajokorttia ja autoa ei tietenkään ollut, silloin ei huonekalujen noutokaan ole niin helppoa. Ikeasta raahasin kerrankin pöytälevyn ja -jalat bussilla rattaiden kuomun päällä tasapainotellen, lapsen ollessa siellä rattaissa sisällä. Että tällaista se köyhän yh:n elämä oli ja on yhä vieläkin.
Sain kyllä sossusta apua asunnon saamisen kanssa, muuten tuki oli aika pientä ja nihkeää. Ja lyhensin tosiaan tunnollisesti myös opintovelkaa koko ajan tt-tuesta. Ei olisi tullut mieleenkään jättää maksamatta ja menettää luottotietoja.
Tarkoitatko, että tyyliin 10v sitten oli tämä tapaus? Onhan aina netissä ollut paikkoja, jossa hakea apua.
Suunnilleen noin. Ja minulla ei siis ollut sitä alkuun nettiäkään.
No, ehkä vähän tyhmä sitä lähteä vertaamaan vuosikymmenen takaista toimintaa sossulta, kun meinaa sossu ja kela on siinä ajassa ennättäneet jo muuttua. Ja vuosikymmenessä on varmasti muuttuneet myös asiat muutenkin avun saannin suhteen. Eli ei ehkä kannattaisi esittää omaa kokemusta tämän hetkisenä tilanteena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen töissä käyvä voi 6kokeilla kuukauden elää siitä palkasta sillä samalla summalla millä nämä tuen saavat elää ja miettiä sitten uudestaan. Tulot usein pienenee mutta pakolliset menot ei. Kokeilkaa kuinka pärjäätte.
Olen muutama vuosi sitten saanut alennettua TTT:tä, mutta ei ole mielessäkään käynyt mennä jonottamaan ruokaa. Mielummin näännyn nälkään. Tällä hetkellä työeämässä, eikä sosiaalituille tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Nämä tilanteet eivät ole perustoimeentulotuen tilanteita, vaan näissä tapauksissa sosiaalityöntekijä on mukana heti kun turvakotiin tullaan ja mahdollisuudet harkinnanvaraiseen tukeen ovat olemassa.
Sosiaalityöntekijät olivat kyllä turvakodilla mukana, mutta lasun muodossa, koska lasuprosessi alkaa siinä tilanteessa automaattisesti. Se tuntui lähinnä rasitteelta kaiken katastrofin keskellä, mutta toki ymmärrän, että selvittävät lapsen tilanteen perinpohjaisesti.
Kuten kerroin, kaupungin asunto järjestyi ajallaan, ja muuttoon sain myös tukea. Astioihin ja lapsen sänkyyn harkinnanvaraista kympeissä laskettavan summan. Esim. pesukoneeseen puolestaan ei mitään, koska matkan päässä aivan eri talossa oli olemassa pesutupa, jossa oli vieläpä melko kallis pantti- ja lisäksi kk-maksu. Siellä oli lisäksi vandalismia ja häiriökäyttäytymistä, ja minun olisi pitänyt raahata sinne joka pyykkäyskerta vasta kävelemään opetteleva lapsi painavien pyykkien ja pesuaineiden lisäksi. Jouduin pelkäämään aina ulos astuessani myös vainoavaa väkivaltaista exääni, joka erään kerran sitten kävikin kimppuuni. Päätin, että on pienempi rasite hommata oma kone käytettynä ihan omaan kylpyhuoneeseen, mutta pari kuukautta siihenkin meni, että onnistui, ja arvannette, että vaippaikäisen kanssa pyykkivuori hipoi siinä vaiheessa jo Himalajaa.
Tarkoitatte varmasti hyvää "suit sait ja halkipoikkipinoon" -neuvoillanne, mutta se tilanne silloin oli niin kokonaisvaltaisen kauhea, että sitä ei käsitä kuin sellainen, joka sen on itse joutunut kokemaan. Proteiinilisistä ja salikorteista puhuminen tuo lähinnä vedet silmiin naurun tai itkun tai molempien muodossa, niin eri maailmoissa siinä suhteessa ollaan.
Lasun sossuillakin on valtuudet myöntää harkinnanvaraista. Kyllä esim. lapsen sänkyiin, rattaisiin jne saa tukea. Vanhemmat omat harrastukset eivät toki ole lasun ongelma, keskitymme maksamaan lasten harrastuksia. Sinänsä, jos tilanne on tuo, herättää ihmetystä, että vanhemmalla on energiaa salille noin muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Ilmaiseksi saa kyllä tavaroita, kun vaan laittaa facebookkiin ilmoituksen, että nyt tarvitaan apua. Toivottavasti olet näin tehnyt!
Myös kunnan sosiaalitoimistokin auttaa tuollaisissa tapauksissa löytämään asunnon ja ostamaan sinne uudet huonekalut jne. Tai siis "uudet" kierrätyskeskuksesta, mutta kyllä sieltäkin hyvää saa.Tämä tapahtui aikana, jolloin facen kierrätysryhmät eivät olleet vielä aktiivisia, (jos niitä edes vielä olikaan?) Eikä minulla tosiaan ollut alkuun edes sitä tietokonetta tai nettiä. Ja ajokorttia ja autoa ei tietenkään ollut, silloin ei huonekalujen noutokaan ole niin helppoa. Ikeasta raahasin kerrankin pöytälevyn ja -jalat bussilla rattaiden kuomun päällä tasapainotellen, lapsen ollessa siellä rattaissa sisällä. Että tällaista se köyhän yh:n elämä oli ja on yhä vieläkin.
Sain kyllä sossusta apua asunnon saamisen kanssa, muuten tuki oli aika pientä ja nihkeää. Ja lyhensin tosiaan tunnollisesti myös opintovelkaa koko ajan tt-tuesta. Ei olisi tullut mieleenkään jättää maksamatta ja menettää luottotietoja.
Tarkoitatko, että tyyliin 10v sitten oli tämä tapaus? Onhan aina netissä ollut paikkoja, jossa hakea apua.
Suunnilleen noin. Ja minulla ei siis ollut sitä alkuun nettiäkään.
No, ehkä vähän tyhmä sitä lähteä vertaamaan vuosikymmenen takaista toimintaa sossulta, kun meinaa sossu ja kela on siinä ajassa ennättäneet jo muuttua. Ja vuosikymmenessä on varmasti muuttuneet myös asiat muutenkin avun saannin suhteen. Eli ei ehkä kannattaisi esittää omaa kokemusta tämän hetkisenä tilanteena?
Toin oman tilanteeni esimerkkinä äkillisestä katastrofista, jossa tt-tuki ei välttämättä riitä. Esimerkkeinä mainitsin myös hometalon tai tulipalon. Nämä ovat vain esimerkkejä, ymmärrätkö? Nämä tilanteet ovat moninaisia ja sellaisia, että niitä ei välttämättä käsitä eikä pysty edes kuvittelemaan, ennen kuin niihin itse joutuu. Painotin sitä, että tt-tuki voi riittää, jos ON JO perusasiat kunnossa, mutta kun kunnolla heilahtaa, tai elämän perusta on alun alkaen monella tapaa heikoissa kantimissa, on vaikkapa sairauksia, ei tukiverkostoja, on velkaa jne. silloin asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ja tilanteesta nousu jonkinlaiseen tasapainoon ei käy käden käänteessä myöskään, vaan voi viedä vuosikausia.
Vuosikymmen voi olla toisaalta myös lyhyt aika katsantokannasta riippuen, ja tuskinpa nyt mitään kovin hurjaa muutosta on vuosikymmenessä noissa tukisummissakaan on tapahtunut. Ja avun saanti voi olla eri paikkakunnilla tai jopa saman paikkakunnan sisällä eri alueilla erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Nämä tilanteet eivät ole perustoimeentulotuen tilanteita, vaan näissä tapauksissa sosiaalityöntekijä on mukana heti kun turvakotiin tullaan ja mahdollisuudet harkinnanvaraiseen tukeen ovat olemassa.
Sosiaalityöntekijät olivat kyllä turvakodilla mukana, mutta lasun muodossa, koska lasuprosessi alkaa siinä tilanteessa automaattisesti. Se tuntui lähinnä rasitteelta kaiken katastrofin keskellä, mutta toki ymmärrän, että selvittävät lapsen tilanteen perinpohjaisesti.
Kuten kerroin, kaupungin asunto järjestyi ajallaan, ja muuttoon sain myös tukea. Astioihin ja lapsen sänkyyn harkinnanvaraista kympeissä laskettavan summan. Esim. pesukoneeseen puolestaan ei mitään, koska matkan päässä aivan eri talossa oli olemassa pesutupa, jossa oli vieläpä melko kallis pantti- ja lisäksi kk-maksu. Siellä oli lisäksi vandalismia ja häiriökäyttäytymistä, ja minun olisi pitänyt raahata sinne joka pyykkäyskerta vasta kävelemään opetteleva lapsi painavien pyykkien ja pesuaineiden lisäksi. Jouduin pelkäämään aina ulos astuessani myös vainoavaa väkivaltaista exääni, joka erään kerran sitten kävikin kimppuuni. Päätin, että on pienempi rasite hommata oma kone käytettynä ihan omaan kylpyhuoneeseen, mutta pari kuukautta siihenkin meni, että onnistui, ja arvannette, että vaippaikäisen kanssa pyykkivuori hipoi siinä vaiheessa jo Himalajaa.
Tarkoitatte varmasti hyvää "suit sait ja halkipoikkipinoon" -neuvoillanne, mutta se tilanne silloin oli niin kokonaisvaltaisen kauhea, että sitä ei käsitä kuin sellainen, joka sen on itse joutunut kokemaan. Proteiinilisistä ja salikorteista puhuminen tuo lähinnä vedet silmiin naurun tai itkun tai molempien muodossa, niin eri maailmoissa siinä suhteessa ollaan.
Pyykit voi pestä kyllä käsinkin jonkunaikaa. Ei ole tarkoitus veetuilla mutta niin on tehty kautta aikojen ennen pesukoneiden keksimistä. Pari ämpäriä ja vaikka lapsen kylpyamme ajavat asian. Pari kuukautta pärjää hyvin. Pesukoneeseen voi saada avustusta myös seurakunnan diakoniasta.
Mitä avustuksiin yleisemmin tulee, harkinnanvaraista avustusta jaetaan ikävä kyllä usein pärstäkertoimen mukaan eikä tasapuolisesti. Jos sos.työntekijä sympatiseeraa jotain tiettyä asiakasta henkilökohtaisista asenteistaan ja syistään käsin tälle voi irrota ylimääräistä paljonkin.
Pitkäaikaisessa köyhyydessä on se huono puoli että hankinnat kasautuvat kun esim. kodinelektroniikka vanhenee ja hajoaa, samoin vaatteet ja kengät. Jos on lapsia menot on aina suuremmat. Kaikista esim. eri järjestöjen tarjoamista tuista saati kelan tuista kaikki eivät ole edes tietoisia. On niitä jotka imuroivat näitä tukia itselleen vuodesta toiseen eri lähteistä, monien jäädessä ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotuella voi pärjätä, kun ON JO perusasiat mallillaan.
Mutta jos menetät kaiken, esim. hometalon tai tulipalon takia, toimeentulotuella on jo erittäin haastavaa pärjätä.
Itse menetin lähes kaiken omaisuuteni, kun jouduin lähtemään taaperon kanssa narsistia pakoon turvakotiin. Saimme vain kassin vaatteita mukaamme. Turvakodissa näin, että siellä on enemmänkin naisia, joilta on yksinkertaisesti viety kaikki. Toki voit kysyä, miten on mahdollista joutua noin alistettuun asemaan, mutta kun se on. Siihen aiheeseen voit tutustua syvemmin, jos kiinnostaa, ja sitä aihetta opiskelin itsekin sitten kun turvakodista pääsin.
Toimeentulotuki on pieni raha, kun pitää rakentaa koti tyhjästä uudelleen, kun hankintalistalla on aivan kaikki vaatehenkarista ja vessaharjasta tietokoneeseen ja pesukoneeseen. Koti, jossa lapsellakin on hyvä olla. Opiskelija-aika parikymppisenä salikortteineen ja proteiinilisineen on aivan eri asia kuin nelikymppisenä perheellisenä, kun keskiössä on pieni lapsi, oma selviytyminen kriisin keskellä, tulevat oikeudenkäynnit yms. raskaat viranomaisselvittelyt jne.
Nämä tilanteet eivät ole perustoimeentulotuen tilanteita, vaan näissä tapauksissa sosiaalityöntekijä on mukana heti kun turvakotiin tullaan ja mahdollisuudet harkinnanvaraiseen tukeen ovat olemassa.
Sosiaalityöntekijät olivat kyllä turvakodilla mukana, mutta lasun muodossa, koska lasuprosessi alkaa siinä tilanteessa automaattisesti. Se tuntui lähinnä rasitteelta kaiken katastrofin keskellä, mutta toki ymmärrän, että selvittävät lapsen tilanteen perinpohjaisesti.
Kuten kerroin, kaupungin asunto järjestyi ajallaan, ja muuttoon sain myös tukea. Astioihin ja lapsen sänkyyn harkinnanvaraista kympeissä laskettavan summan. Esim. pesukoneeseen puolestaan ei mitään, koska matkan päässä aivan eri talossa oli olemassa pesutupa, jossa oli vieläpä melko kallis pantti- ja lisäksi kk-maksu. Siellä oli lisäksi vandalismia ja häiriökäyttäytymistä, ja minun olisi pitänyt raahata sinne joka pyykkäyskerta vasta kävelemään opetteleva lapsi painavien pyykkien ja pesuaineiden lisäksi. Jouduin pelkäämään aina ulos astuessani myös vainoavaa väkivaltaista exääni, joka erään kerran sitten kävikin kimppuuni. Päätin, että on pienempi rasite hommata oma kone käytettynä ihan omaan kylpyhuoneeseen, mutta pari kuukautta siihenkin meni, että onnistui, ja arvannette, että vaippaikäisen kanssa pyykkivuori hipoi siinä vaiheessa jo Himalajaa.
Tarkoitatte varmasti hyvää "suit sait ja halkipoikkipinoon" -neuvoillanne, mutta se tilanne silloin oli niin kokonaisvaltaisen kauhea, että sitä ei käsitä kuin sellainen, joka sen on itse joutunut kokemaan. Proteiinilisistä ja salikorteista puhuminen tuo lähinnä vedet silmiin naurun tai itkun tai molempien muodossa, niin eri maailmoissa siinä suhteessa ollaan.
Lasun sossuillakin on valtuudet myöntää harkinnanvaraista. Kyllä esim. lapsen sänkyiin, rattaisiin jne saa tukea. Vanhemmat omat harrastukset eivät toki ole lasun ongelma, keskitymme maksamaan lasten harrastuksia. Sinänsä, jos tilanne on tuo, herättää ihmetystä, että vanhemmalla on energiaa salille noin muutenkaan.
Kyllä lasu keskittyy siihen "kyttäämiseen" lähinnä, eivät tunnu olevan kiinnostuneitakaan muusta. Harkinnanvaraista voi saada normaaliakin reittiä, joten miksi lasun kautta pitäisikään?
Joulupuurona käy puolukkapuuro ,mannapuuro ja kaurapuuro , päälle maitoa tai mehukeittoa . 4€ syö pari päivää . Leipä eväs 1€. Lauantaimakkara1-2€ viipalepaketti. Voi 2-3€. Ei mitään hätää . Kahvia 4€ maito2€ . Kun ostaa itse hernepussin saa keittoa muutamaksi päiväksi 1€. Kiitetään Jeesusta ,ruuasta joulusta , sielun rauhasta perheen jäsenistä ja siitä että piru jättää meidät rauhaan eikä enää anna varastaa meiltä mitään Amen. Isä meitä . Kun oli köyhää tehtiin makaroni velliä , keitettyjen makaronin sekaan maitoa kiehautus, sokeria . Makea maitomakaronivelli. Vie nälän . Jos hapanleipää niin sitä. Ne siellä kerjuilla ei kaikki ole köyhiä eikä suomalaisia vaikka soomeapuhuu. Kahviin käy se Viroon Venäjälle viety maitojauhe mitä avustuksissa on mutta ulkomaataustaiset niitä ahmii . Eu avustusliha purkit ei kelpaa ihmiselle mutta koirille kissoille voi kypsentää / paistaa niitä. Älkää syökö. Hernekeitto 1€ kaupassa . Pussikeitot 1€ . Nuoret usein syö pussikeittoja sämpylä tai patonki eikä muuta. Pussikeittoon voi itse lisätä makaronia tai porkkanaraastetta . ( Porkkana raaste superfoodia). 1€. Sitten lenkille .....