Kertokaa ongelmanne, yritän keksiä siihen ratkaisun!

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:45"]Lapsen isä (emme ole yhdessä ja lapsi oli vahinko) ahdistaa ja ärsyttää ihan saakelisti. Oon ihan sekaisin päiviä joka kerta sen jälkeen kun on nähty ja saatan olla paniikkikohtauksen partaalla pelkästään siitä että ollaan samassa huoneessa. Ei ole tehnyt mulle valehtelua ja pientä oharointia lukuunottamatta mitään pahaa, että en tiedä miksi mulla tulee hänestä näin voimakkaan negatiiviset tunnereaktiot.

Laskettuun aikaan 2kk, tarkoitus olisi että isä käy täällä pari kertaa viikossa hoitamassa vauvaa. Tahtoisin lapsen vuoksi tukea heidän hyvää suhdettaan ja olla puhumatta ikinä isästä mitään pahaa lapselle. Miten saan nää tunteet päästäni pois ja pystyn suhtautumaan isään neutraalin positiivisesti? Tällä hetkellä tuntuu ihan sietämättömältä ajatukselta päästää koko ihmistä kotiini ja pian hän viettää täällä paljon aikaa... Kävin neuvolapsykologilla, mutta hän ei tuntunut ottavan mitään kantaa tähän asiaan vaan tarttui sivulauseissani mainitsemiin paljon pienempiin ongelmiin ja alkoi urakalla neuvoa niissä, vaikka kyse oli ihan ohimenevistä pikkujutuista (tyyliin kiire töissä ja paljon juttuja järjesteltävänä vauvaa varten) joita en kokenut edes miksikään varsinaisiksi ongelmiksi.

[/quote]

Tähän ei ole muita neuvoja kuin se että sun pitää yrittää kestää. Sulla saattaa olla pitkäänki eron jälkeen vielä negatiivisiä tunteita koska yrität torjua alitajuisesti niitä hyviä hetkiä sen miehen kanssa, niinku semmonen automaattinen itsepuolustusmekanismi. Kuitenkin, kun on vauva tulossa niin isän rooli ja läsnäolo on tärkeää ja lapsella on oikeus siihen isäänsä. Kuitenkin, älä uuvuta itseäsi loppuun vatvomalla tätä asiaa, ja vaihda lääkäriä tai puhu jonkun muun ammattilaisen kanssa asiasta. Jotkut 'ammattilaiset' luulevat, että ongelma johtuu niistä pienistä seikoista, mutta et sinä tässä asiassa ole täysin väärässä. Yritä tutkailla itseäsi, että miksi ahdistaa ja panikoit miehen läsnäolosta? Sama mies kuin ennenkin, tunteet ovat vain muuttuneet kylmempään suuntaan, etkä halua häntä enää lähellesi. Nämäkin asiat yleensä ratkeavat ajan kanssa, mutta jos eivät, voit keskustella miehen kanssa asiasta jotta hänkin tiedostaa miten sinä tunnet. Yritä jaksaa, toivottavasti löydät itsellesi uuden kumppanin jonka kanssa sitten jatkat eteenpäin elämää c:

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:53"]Mun entinen raiskaaja sekä hänen narkomaani ystävänsä yritti soittaa mulle tänään 2kertaa eri numeroista, mukamas todella tärkeää asiaa. En sitten vastannu enkä heistä liiemmin kuullutkaan. Pitäiskö kysyä mitä asiaa oli vai antaa olla? Tämän raiskarin takia elämäni meni hivenen pirstaleiksi emmekä ole yli vuoteen oltu missään tekemisissä...

[/quote]

Ei tarvitse kysyä eikä olla missään yhteyksissä. Sulla ei oo mitään velvollisuutta kuunnella hänen asioitaan vaikka olis sen mielestä kuinka tärkeetä. Tuollanen hyväksikäyttö repii ihmisen sisältä ihan hajalle, ja vanhat haavat alkaa aukeamaan jos alat olemaan yhteyksissä. Noilla ihmisillä ei ole enää osaa eikä arpaa sun elämään, jatka pää pystyssä eteenpäin ja näytä ettei sua vois paskan vertaa kiinnostaa raiskaajan tai hänen ystävänsä säälittävä elämä. Oot kokenu henkisesti tosi rankan asian, ja siitä kestää aikansa parantua, tiedän sen. Tsemppiä kuitenkin sulle, että oot selvinny jo sen pahimman yli ja suunta on nyt ylöspäin!

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:56"]En pääse terapeutistani eroon. Terapia jatkuu ikuisesti. Aina on uusi aika, ne samat vakiajat.

[/quote]

Onko terapeuttisi niin hyvä että haluat vain jatkaa? Mun mielestä on loistavaa että ihminen uskaltaa hakea apua ongelmiinsa ammattilaisilta, eikä mun mielestä ole mitään väärää käydä terapiassa. Jos sua itseä ahdistaa se rutiininomaisuus, niin sano terapeutille siitä, että haluat muutoksia. Jos pystyt, niin skippaa joskus terapia-aika ja tee sen aikana jotain mukavaa, mitä et normaalisti silloin tekisi. Se jo rikkoo rutiinia vähän. Käy silti rohkeasti terapiassa jos tuntuu että se auttaa elämän ongelmiin. Jos ei auta, yritä saada voimaa vaihtaa terapeuttia/psykologia tai lopeta kokonaan jos siltä tuntuu. Perimmäinen tarkotus tässä elämässä on elää itseään varten, ja yrittää saada se hyvä olo aikaiseksi itselle.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:04"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:53"]Mun entinen raiskaaja sekä hänen narkomaani ystävänsä yritti soittaa mulle tänään 2kertaa eri numeroista, mukamas todella tärkeää asiaa. En sitten vastannu enkä heistä liiemmin kuullutkaan. Pitäiskö kysyä mitä asiaa oli vai antaa olla? Tämän raiskarin takia elämäni meni hivenen pirstaleiksi emmekä ole yli vuoteen oltu missään tekemisissä...

[/quote]

Ei tarvitse kysyä eikä olla missään yhteyksissä. Sulla ei oo mitään velvollisuutta kuunnella hänen asioitaan vaikka olis sen mielestä kuinka tärkeetä. Tuollanen hyväksikäyttö repii ihmisen sisältä ihan hajalle, ja vanhat haavat alkaa aukeamaan jos alat olemaan yhteyksissä. Noilla ihmisillä ei ole enää osaa eikä arpaa sun elämään, jatka pää pystyssä eteenpäin ja näytä ettei sua vois paskan vertaa kiinnostaa raiskaajan tai hänen ystävänsä säälittävä elämä. Oot kokenu henkisesti tosi rankan asian, ja siitä kestää aikansa parantua, tiedän sen. Tsemppiä kuitenkin sulle, että oot selvinny jo sen pahimman yli ja suunta on nyt ylöspäin!

[/quote]

Kiitos, hyvin vastattu<3

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:45"]Lapsen isä (emme ole yhdessä ja lapsi oli vahinko) ahdistaa ja ärsyttää ihan saakelisti. Oon ihan sekaisin päiviä joka kerta sen jälkeen kun on nähty ja saatan olla paniikkikohtauksen partaalla pelkästään siitä että ollaan samassa huoneessa. Ei ole tehnyt mulle valehtelua ja pientä oharointia lukuunottamatta mitään pahaa, että en tiedä miksi mulla tulee hänestä näin voimakkaan negatiiviset tunnereaktiot.

Laskettuun aikaan 2kk, tarkoitus olisi että isä käy täällä pari kertaa viikossa hoitamassa vauvaa. Tahtoisin lapsen vuoksi tukea heidän hyvää suhdettaan ja olla puhumatta ikinä isästä mitään pahaa lapselle. Miten saan nää tunteet päästäni pois ja pystyn suhtautumaan isään neutraalin positiivisesti? Tällä hetkellä tuntuu ihan sietämättömältä ajatukselta päästää koko ihmistä kotiini ja pian hän viettää täällä paljon aikaa... Kävin neuvolapsykologilla, mutta hän ei tuntunut ottavan mitään kantaa tähän asiaan vaan tarttui sivulauseissani mainitsemiin paljon pienempiin ongelmiin ja alkoi urakalla neuvoa niissä, vaikka kyse oli ihan ohimenevistä pikkujutuista (tyyliin kiire töissä ja paljon juttuja järjesteltävänä vauvaa varten) joita en kokenut edes miksikään varsinaisiksi ongelmiksi.

[/quote]

Tähän ei ole muita neuvoja kuin se että sun pitää yrittää kestää. Sulla saattaa olla pitkäänki eron jälkeen vielä negatiivisiä tunteita koska yrität torjua alitajuisesti niitä hyviä hetkiä sen miehen kanssa, niinku semmonen automaattinen itsepuolustusmekanismi. Kuitenkin, kun on vauva tulossa niin isän rooli ja läsnäolo on tärkeää ja lapsella on oikeus siihen isäänsä. Kuitenkin, älä uuvuta itseäsi loppuun vatvomalla tätä asiaa, ja vaihda lääkäriä tai puhu jonkun muun ammattilaisen kanssa asiasta. Jotkut 'ammattilaiset' luulevat, että ongelma johtuu niistä pienistä seikoista, mutta et sinä tässä asiassa ole täysin väärässä. Yritä tutkailla itseäsi, että miksi ahdistaa ja panikoit miehen läsnäolosta? Sama mies kuin ennenkin, tunteet ovat vain muuttuneet kylmempään suuntaan, etkä halua häntä enää lähellesi. Nämäkin asiat yleensä ratkeavat ajan kanssa, mutta jos eivät, voit keskustella miehen kanssa asiasta jotta hänkin tiedostaa miten sinä tunnet. Yritä jaksaa, toivottavasti löydät itsellesi uuden kumppanin jonka kanssa sitten jatkat eteenpäin elämää c:

[/quote]

Me ei siis olla oltu kunnolla yhdessä ikinä ja hyvät hetket olivat lähinnä mielettömän hyvää seksiä, muuten koko mies vitutti jo muutama viikko siitä kun tutustuttiin. Mut kiitos tsemppauksesta kuitenkin!

Mulla on ongelmia niin paljon, etten osaa valita, mistä aloittaisin. Siinäpä ongelma. :)

Mietin äsken jotain ja muistin jonkun todella stressaavan jutun mikä pitäisi hoitaa, mutta sitten tulvikin viisi muuta siihen päälle ja unohdin. Miten saan ajatuksen takaisin. Nyt en saa unta kun stressaan stressaavaa asiaa mitä en muista o.o

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:09"]

Mulla on ongelmia niin paljon, etten osaa valita, mistä aloittaisin. Siinäpä ongelma. :)

[/quote]

Alota siitä mitä ajattelit ensimmäisenä ku avasit tän keskustelun. Tai siitä mihin haluaisit eniten apua/tsemiä!

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:11"]

Mietin äsken jotain ja muistin jonkun todella stressaavan jutun mikä pitäisi hoitaa, mutta sitten tulvikin viisi muuta siihen päälle ja unohdin. Miten saan ajatuksen takaisin. Nyt en saa unta kun stressaan stressaavaa asiaa mitä en muista o.o

[/quote]

Mulla käy joskus samoin, ja sitten ku muistan sen stressaavan asian mikä pitäs tehä, niin kauhistun. Yritä olla repimättä liikaa stressiä, se vaan kuluttaa sua enemmän ja enemmän loppuun kunnes et enää vaan jaksa mitään. Tässä maailmassa on kyllä aikaa tehä asioita jotka pitäs saada tehtyä, jos se olikin joku tekeminen mikä stressii, tai tehtävä mikä pitäs palauttaa. Yritä saada unta ja haukkaa vaikka 5min happea niin uni on laadukkaampaa :)

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:38"]Pelkään, että lastani aletaan kiusata koulussa ja, että minä pahoinpitelen kiusaajan.

[/quote]

Opeta sun lasta puolustautumaan kiusaajia kohtaan jos suinkin voit! Jos kuulet että häntä kiusataan, yritä kaikki keinot jotta se loppuisi. Väkivalta ei kuitenkaan ole ikinä ratkasu, ja sillä opetetaan lapselle että se onkin ok jos väkivaltaseks heittäytyy. Itsepuolustuksessa toki ok. Miksi sulle tulee tämmönen pelko että kiusattais? Se on kyllä harmillisen yleistä, mutta kiusaajilla itselläänkin saattaa olla taustalla jotain mihin ne reagoi kiusaamalla muita. Ja ei, en puolustele että olisi oikeutettua purkaa oma paha olo muihin, mutta ei se pahoinpitely kyllä mitään auta ketään.

[/quote]

Pelko on tullut tältä palstalta koska olen lukenut miten kiusatut ovat kiusaamisen kokeneet. Olen myös tajunnut miski minua ei ole kiusattu, lapsellani ei samaa turvaa ole. Samlla olen tajunnut, että juuri äkkipikaisen vihani takia välttelen tilanteista ja poistun paikalta kun minulla on riski käydä käsiksi. Koulu on sellainen, että sinne on pakko viedä lapsi. Minulla on myös kokemus siitä kuinka turhaa on yrittää keskustelulla muuttaa tilanteita.

Miten pääsen eroon ahdistuksesta? Liittyy siihen, että eräs nainen, joka on ihastunut mieheeni, laittelee hänelle viestejä tietyin väliajoin. Suhde meinasi häneen kaatua. Miehen kanssa puhuttu asiasta, mutta minua ahdistaa.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:38"]Pelkään, että lastani aletaan kiusata koulussa ja, että minä pahoinpitelen kiusaajan.

[/quote]

Opeta sun lasta puolustautumaan kiusaajia kohtaan jos suinkin voit! Jos kuulet että häntä kiusataan, yritä kaikki keinot jotta se loppuisi. Väkivalta ei kuitenkaan ole ikinä ratkasu, ja sillä opetetaan lapselle että se onkin ok jos väkivaltaseks heittäytyy. Itsepuolustuksessa toki ok. Miksi sulle tulee tämmönen pelko että kiusattais? Se on kyllä harmillisen yleistä, mutta kiusaajilla itselläänkin saattaa olla taustalla jotain mihin ne reagoi kiusaamalla muita. Ja ei, en puolustele että olisi oikeutettua purkaa oma paha olo muihin, mutta ei se pahoinpitely kyllä mitään auta ketään.

[/quote]

Pelko on tullut tältä palstalta koska olen lukenut miten kiusatut ovat kiusaamisen kokeneet. Olen myös tajunnut miski minua ei ole kiusattu, lapsellani ei samaa turvaa ole. Samlla olen tajunnut, että juuri äkkipikaisen vihani takia välttelen tilanteista ja poistun paikalta kun minulla on riski käydä käsiksi. Koulu on sellainen, että sinne on pakko viedä lapsi. Minulla on myös kokemus siitä kuinka turhaa on yrittää keskustelulla muuttaa tilanteita.

[/quote]

Pelkosi ei välttämättä ole turha, sen myönnän. Lapselle voi silti opettaa sen, ettei suostu muiden alistettavaksi, mutta on ystävällinen muille. Millainen luonne lapsellasi on? Sosiaalisia ihmisiä harvemmin kiusataan. Jos lastasi kiusataan, niin aina voi yrittää puhua vaikka tuntuisi että se ei auta. Jotkut vanhemmat ovat niin fiksuja että antavat sitten omalle kiusaajajälkikasvulleen kurinpalautusta. Jos tämäkään ei auta, voi ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon. Toivottavasti lastasi ei kiusattaisi, sillä kukaan ei sellaista ansaitse! 

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:23"]

Miten pääsen eroon ahdistuksesta? Liittyy siihen, että eräs nainen, joka on ihastunut mieheeni, laittelee hänelle viestejä tietyin väliajoin. Suhde meinasi häneen kaatua. Miehen kanssa puhuttu asiasta, mutta minua ahdistaa.

[/quote]

Puhuitteko miehen kanssa niin että sulla jäi siitä semmonen ikävä olo? Vai niin että hetkeksi rauhotuit? Terve parisuhde perustuu luottamukseen ja siihen että molemmilla on hyvä olla suhteessa. Jos miehesi sinua pettää, niin tiedät ainakin että se ei ole sun arvonen ukko semmonen. Toivottavasti suhteenne ei kaadu, vaan saatte rakennettua luottamusta ja saatte suhteen voimaan paremmin. Juttele miehesi kanssa uudestaan ja kerro tuntemuksistasi. Kerro mitä pelkäät ja miksi ahdistaa. Jos miehes sua rakastaa, hän ymmärtää kyllä ja tekee asialle jotain. Elämä on liian lyhyt roikkua paskassa suhteessa mikä ahdistaa, mutta suhteen ylläpitoon ei ikinä mene liikaa aikaa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:02"]

Liian pieni asunto ja pankki ei anna lainaa isomman ostoon. Miehen firman toiminta alussa, ei tuota mitään ja minut todennäköisesti irtisanotaan osa-aikatyöstäni. Mulle onneksi jää vähän extra hommia. Ja 4v on ihan helvetin mahdoton tän muun stressin lisäksi.

[/quote]

Vuokrakämppä vakuutusyhtiöltä ja hyvältä alueelta+asumistuki, tenavalle urheiluharrastus.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:26"]En löydä kumppania, en sitten millään. Kaikenlaisia varattuja yms. luusereita takertuu matkaan. Siis eihän tämä ole oikein. 

[/quote]

Ootko mistä yrittäny ettiä? Se kumppani voi tulla vastaan oikeesti missä vaan, mutta ei kannata välttämättä etsimällä etsiä, kun sitten susta välittyy semmonen epätoivonen kuva ja sitä ossaaki ihmiset käyttää hyväksi! Kannattaa mennä mukaan erilaisiin juttuihin, ei kukaan tuu hakemaan neljän seinän sisältä! Itsekin oon kyllästyny niihin luusereihin mitä oon elämääni ottanu, ja nyt oon päättäny ollakki vapaana hetken, ei tarvitse parisuhdetta ollakseen onnellinen! Läheisyyttä toki aina kaipaa, sillä ihminen on laumasielu. Mutta jatka etsimistä äläkä missään nimessä luovuta! Tee itsetuntoharjotuksia ja kerro ittelles että oot kaunis, haluttava ja upea ihminen! Itsevarmuus loistaa päälle päin ja sellasille on mukava jutella. Voit rakastaa toista sitten ku rakastat ittees!

[/quote]

Kiitos, kirjoitit mukavasti ja viisaasti. Onnea sinulle elämän käänteisiin!

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:38"]Pelkään, että lastani aletaan kiusata koulussa ja, että minä pahoinpitelen kiusaajan.

[/quote]

Opeta sun lasta puolustautumaan kiusaajia kohtaan jos suinkin voit! Jos kuulet että häntä kiusataan, yritä kaikki keinot jotta se loppuisi. Väkivalta ei kuitenkaan ole ikinä ratkasu, ja sillä opetetaan lapselle että se onkin ok jos väkivaltaseks heittäytyy. Itsepuolustuksessa toki ok. Miksi sulle tulee tämmönen pelko että kiusattais? Se on kyllä harmillisen yleistä, mutta kiusaajilla itselläänkin saattaa olla taustalla jotain mihin ne reagoi kiusaamalla muita. Ja ei, en puolustele että olisi oikeutettua purkaa oma paha olo muihin, mutta ei se pahoinpitely kyllä mitään auta ketään.

[/quote]

Pelko on tullut tältä palstalta koska olen lukenut miten kiusatut ovat kiusaamisen kokeneet. Olen myös tajunnut miski minua ei ole kiusattu, lapsellani ei samaa turvaa ole. Samlla olen tajunnut, että juuri äkkipikaisen vihani takia välttelen tilanteista ja poistun paikalta kun minulla on riski käydä käsiksi. Koulu on sellainen, että sinne on pakko viedä lapsi. Minulla on myös kokemus siitä kuinka turhaa on yrittää keskustelulla muuttaa tilanteita.

[/quote]

Ymmärrän huolesi minäkin, joka en aloittaja ole. Pelkään itse asiassa samaa, ja samoista syistä. Etenkin kun taidan kuitenkin uskoa, että vakavampi kiusaaminen loppuisi hulluimpia paatteja lukuunottamatta siihen, jos rääkkääjät osaisivat pelätä vanhempien kostoa.

Mutta kouluunpa ei ole pakko lastaan viedä. Tämän tiedon varassa minä rentoudun. En suostu pelkäämään vuosia etukäteen, että joku ääliö ehkä kerran saa pahoinpidellä lastani toistuvasti, eikä yhteisö muka voisi asialle mitään. Jos tuohon menisi, lapsi saisi jäädä kotiin niin halutessaan. Siinä vaiheessa myös perustan yksityisen koulun kiusatuille.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:11"]

Mietin äsken jotain ja muistin jonkun todella stressaavan jutun mikä pitäisi hoitaa, mutta sitten tulvikin viisi muuta siihen päälle ja unohdin. Miten saan ajatuksen takaisin. Nyt en saa unta kun stressaan stressaavaa asiaa mitä en muista o.o

[/quote]

Kaappaanpa tämänkin. Kun stressiä jatkuu riittävän kauan, päätön huolestuneisuus tuntuu turvallisimmalta olotilalta, koska silloin sentään tekee jotain - ja siinä on koko ongelman ydin. Siihen huolestuneisuuteen addiktoituu herkästi, koska helpotuksen tunne on vahvimpia palkkioita, minkä ihminen voi saada. Kun ahdistus nousee, hosuminen helpottaa, vaikka se samalla ruokkiikin adrenaliinia ja nostaa stressitasoa ja sitä ahdistustakin. Se on se hetken helpotus, joka on ihmiselle tärkeämpi kuin pitkän ajan trendi.

Paperipino sängyn viereen, kaksi koppaa viereen: huomenna, myöhemmin. Kirjaat mieleen tulevat ja lajittelet sinne, huokaiset ja toteat toimineesi parhaalla mahdollisella tavalla, ja silittelet itsesi rauhalliseksi, jos kenenkään muun kätösiä ei ole sopivasti hollilla. Juttelet mukavia samalla, niinkuin olisit elämäsi rakkain ihminen hädässä. Ja kas, niinhän sinä oletkin.

Yleinen viha ihmiskuntaa kohtaan. Tämä ei ole vitsi etkä sinä keksi siihen ratkaisua.

Miten saadaan kadotettua palstan idioottipedofiilit huitsin kettuun jankkaamasta? Ja muut pervot saman tien.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:26"]En löydä kumppania, en sitten millään. Kaikenlaisia varattuja yms. luusereita takertuu matkaan. Siis eihän tämä ole oikein. 

[/quote]

Ootko mistä yrittäny ettiä? Se kumppani voi tulla vastaan oikeesti missä vaan, mutta ei kannata välttämättä etsimällä etsiä, kun sitten susta välittyy semmonen epätoivonen kuva ja sitä ossaaki ihmiset käyttää hyväksi! Kannattaa mennä mukaan erilaisiin juttuihin, ei kukaan tuu hakemaan neljän seinän sisältä! Itsekin oon kyllästyny niihin luusereihin mitä oon elämääni ottanu, ja nyt oon päättäny ollakki vapaana hetken, ei tarvitse parisuhdetta ollakseen onnellinen! Läheisyyttä toki aina kaipaa, sillä ihminen on laumasielu. Mutta jatka etsimistä äläkä missään nimessä luovuta! Tee itsetuntoharjotuksia ja kerro ittelles että oot kaunis, haluttava ja upea ihminen! Itsevarmuus loistaa päälle päin ja sellasille on mukava jutella. Voit rakastaa toista sitten ku rakastat ittees!

[/quote]

Kiitos, kirjoitit mukavasti ja viisaasti. Onnea sinulle elämän käänteisiin!

[/quote]

ap, kysyy ja vastaa ja vielä kehuu lopuksi itseään, ei tippaakaan sairasta.