Huolisitko miehen, joka on pienempi/saman kokoinen kuin sinä?

En. Olen 164cm pitkä ja lyhyempi tai saman pituinen olisi jo minulle liian pieni. Nykyinen mieheni on 184cm. 

Joo, olen huolinut. Olen 167 cm pitkä, mieheni 165 cm. Minä en ole koskaan tykännyt pitkistä miehistä, ihanteeni on siinä 160-170 cm välillä, ja poikamainen hoikka kroppa.

Jos on rikas, niin vastaa 5-10 senttiä pitempää tavista?

EN mutta olenkin korkkareilla reilusti yli 180cm ja painan melkein 80kg joten en tuntisi itseäni tytöksi jonkun kääpiön kanssa. Miehen oltava 185cm ja mieluusti lähemmäs 100kg, ei haittaa jos punttaa kuten minä. Lisäksi olen miehekkäässä työssä, ajan trukkia ja käsittelen metallia, betonia yms. Naisellinen mies kauhistuisi mua. Edes kotona ja varsinkin sängyssä haluan olla nainen. Pidän myös naisista mut naisessakin viehättää se jos on amatsoni, en tykkää pienistä ja hentoisista. Heikkous ja pienuus ilmeisesti linkittyy päässäni yhteen.

No ei nyt ainakaan lyhyempää koska itse olen vain 162cm. Mielellään jonkin verran pidempi.

Olen 153cm pitkä ja painan vähän yli 50. En voisi alkaa suhteeseen itseäni pienemmän kanssa, en millään.

minä 178cm/68kg, ukkelini 170cm/60kg. ihana mies, mutta olisihan hän ihananpi jos olisi edes minun pituiseni ja vähän massavampi. sad but true :( amatsoni fiilis tulee, varsinkin seksissä kun on päälä

Kyllä, ehdottomasti. Saman mittainen olisi paras, mutta ei haittaa vaikka olisi hieman lyhyempikin. Itse olen 170.

En kuitenkaan välitä, että lyhyempää pituutta kompensoidaan ylenmääräisellä punttauksella niin, että näytetään ihan laatikolta steroideissa. Myös napoleonkompleksisuus rasittava piirre.

Olen 160cm, joten epäilen. Tykkään noin niinkuin periaatteessa harteikkaista ja pitkistä miehistä. (En mistään lihaskimpuista vaan ihan tavallisista miehistä.) Mutta kun ihastun voi se ulkonäkö olla ihan mitä vaan eikä yleensä ole ollut lähelläkään sitä miksi minä täydellisen miehen kuvittelisin :D joten lähtisin kyllä treffeille katsomaan miten synkkaisi jos hän olisi kiva.

Itseäni hoikempaan mieheen voisin ihan hyvin.

Olen myös kerran ollut ihastunut naiseen, hänkin oli kyllä minua pitempi, mutta siis oikeastaan en voi edes sanoa että ihastuksen kohteen pitäisi olla mies joten en voi mitään varsinaisia pituuskriteereitäkään asettaa.

En voi kun nauraa ja toivoo ettei ukko hirveesti kutistu vanhetessaan. Itse oon 157cm ja ukko 180cm. En todellakaan olis itseeni pienemmän miehen kanssa. Varmaan hukkaisin sellasen minimiehen, 50v alkaa jo ikänäkö vaivaan.

11cm riittää ;)

SH-taustalla mun olisi tosi hankala tuntea itseäni viehättäväksi, mikäli mieheni olisi meistä se pikkuisempi. En enää sairasta kylläkään, mutta pienikokoiset miehet saa mut vaivaantumaan, oon kai niin umpimielinen, että mun pitää olla miestä sirompi.

Toki tällaiset pariskunnat joissa nainen on miestään kookkaampi ovat mun mielestä ihan fine ja olen onnellinen mikäli hekin ovat:)

En, sillä en katselisi edes heitä.

Olen itse 183cm pitkä ja painan vajaa 70 kiloa, joten hyvin usein miehet joita tapailen ovat suurin piirtein samankokoisia kuin minä. Ei se häiritse, jos mies on kuitenkin sellainen joka pystyy mua tositilanteessa suojelemaan, enkä mä joudu suojelemaan sitä :D Ehkä miehen minimipituusraja olis mulle sen 178cm, jos sitten kompensoisi lyhyyttään hyvällä ryhdillä, lihaksistolla ja terveellä itseluottamuksella. En kuitenkaan ole amazonin lailla isokokoinen, olen vain pitkä. Ihanaa olisikin löytää joku yli 190 senttinen mies, damn te lyhyet naiset kun viette miehet meiltä pitkiltä.. :D

Olen seurustellut 150cm miehen kanssa. Eli voisin.

Mies mieluusti vähintään 10 cm pidempi.

Voisin seurustella samanpituisen tai vähän lyhyemmän miehen kanssa. En ole tainnut koskaan tavata itseäni leveyssuunnassa pienempää aikuista miestä (osaksi sen takia, että suurin osa miehistä on minua pidempiä), ja sellaisen kanssa seurustelu tuntuu ajatuksena oudolta.

no voi juku. Mies on 10cm lyhyempi ja 20kg kevyempi, hyvin lihaksikas (joo oon iso). Hyvin menee, ihan tunnen itseni naiseksi ja tasavertaiseksi kumppaniksi. Toisin kuin exäni kanssa, joka oli 10cm pitempi kuin minä ja roteva/pulska. Fyysisesti olin pienempi, mutta hänen avuttomuutensa arjen asioissa sai mut tuntemaan itseni holhoojaksi tai jopa äidiksi.... Tää nykyinen olo on paljon kivempaa.

En. Kerran seurustelin itseäni lyhyemmän kanssa. Ei siitä vain tullut mitään :)
Ja pituuseroa oli vain pari senttiä :)

Nykyinen mieheni onkin sitten 189cm pitkä ja minä olen 172cm. Hyvä ero :)

Juu, enköhän. Ei tuollaiset kumminkaan enää mitään merkkaa kun jalat meni jo alta. Jos on lihaksikas, itsevarma ja hyväkroppainen eikä ole mitään napoleonkompleksia, niin ehdottomasti.