Minulta loppui työt ja nyt haluan vain kuolla pois. Vihaan itseäni.
Työni loppuivat eli sain potkut. Nyt olen niin järkyttynyt, että haluaisin vain kuolla pois. Olen itkenyt hysteerisenä. Tuntuu, ettei minulla ole enää mitään ihmisarvoa. Tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Olen ruma ja vastenmielinen, ihan paska ihminen. Minussa on jotain vikaa, koska en kelvannut töihin. Luonteeni ei sovellu työelämään enkä tiedä, miten muuttaisin itseäni niin, että kelpaisin jonnekin. Olen turha ja ylimääräinen ihminen ja täysin hyödytön tälle yhteiskunnalle. Minusta ei ole mitään hyötyä kenellekään. En osaa mitään ja olen huono kaikessa. Vihaan itseäni. En aio mennä töihin enää koskaan.
Kommentit (93)
Lopeta se oman arvosi mittaaminen työn perusteella.
Olet vähän kuin alokas ensimmäisenä aamuna ysärilaman näkökulmasta.
Silloin tosin oli työttömiä niin paljon ettei kukaan juuri jaksanut työttömiä dissata.
Kuole pois, jos kerran niin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä olohan on ihanaa. On aikaa tehdä vaikka mitä, ainoa huono puoli on, että rahaa ei ole paljon käytössä mutta siihenkin tottuu. Sanontahan kuuluu, että köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus!
No ei nyt ihan ainut huvitus mutta hyvä kylläkin. hihihihöhäöhhhöhöö
On täysin ymmärrettävää ja normaalia, että koet olevasi loukattu. Sitähän se on.
Nyt on haastava tilanne löytää töitä, mutta älä anna sen häiritä. Tammikuussa paikkoja alkaa taas olla auki.
Voit myös hakea apua itsellesi. Jos siellä näyttää, että sinussa on aidosti "jotain vikaa", saat apua ja hoitoa.
No ymmärrän fiiliksesi, hiukan käy itsetunnon päälle. En kelvannut edes roskiksia tyhjentämään kun olen hakenut, nyt kuukauden ollut työttömänä. Onneksi 4.1. jatkuu työt, muuten varmaan uisin vielä syvemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olit 9v samassa työpaikassa et voi olla hurjan paska työntekijä.
Vai meinaatko että 9v jälkeen huomattiin vasta ettet osaa? 😉
Just samaa olin tulossa kirjoittamaan. 9 vuotta on pitkä aika eli olet hyvä työntekijä, työ loppui muista syistä. Kyllä se päivä vielä paistaa.
23 vuotta tehnyt paskaa työtä postilla.nyt vain odotan että pääsisin erorahan turvin lähteen sieltä meneen.sen jälkeen tod,näk ryypiskelenkin vaan eläkkeeseen asti.
M48
voimia.. Olen tunnollinen ihminen ja en halua olla muille vaivaksi, oletko samanlainen luo teeltasi? Koin samankaltaisia tuntemuksia, kun valmistuin koulusta ja en löytänyt alan töitä ollenkaan.. Koin olevani ihmispaska ja tuntui että kaikki arvostelevat ja vihaavat minua, koska olen niin surkea etten onnistu löytämään alani töitä.. Shokki työttömän arkeen oli järkyttävä, ja alla oli entuudestaan vuosia jatkunutta unettomuutta. Sinulla on varmaan vielä pahempi tilanne, jos ehdit 9 vuotta tehdä töitä samassa paikassa. Voimia sinulle kovasti, tiedän että kun olo on hirveä ja on shokissa, ei muiden tsempit välttämättä auta, mutta sanon kuitenkin, etyä olet arvokas kaiken surusi keskellä.. Työttömyys voi olla iso kriisi paikka, tämä maa on kovin urakeskeinen..
En usko olleeni hyvä työntekijä. He vain odottivat niin kauan kunnes löysivät paremman tilalle. Sitten minut heivattiin pellolle. Minussa on jotain vikaa ja sen takia en työllisty enää koskaan. En halua hakea töitä enää koskaan.
Olen luonteeltani ujo ja hiljainen, sellainen "kiltin tytön syndroomasta" kärsivä. Pelkkä kynnysmatto ja seinäruusu. Suostuin aina kaikkeen oman jaksamiseni kustannuksella. Luulin saavani jonkun palkinnon tästä ahertamisesta, mutta palkinto olikin potkut. Vihaan työpaikkaani ja pomoja. Jäi hirveä katkeruus ja viha kaikkia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
En halua kertoa potkuista kenellekään. En kestäisi sitä häpeää ja muiden reaktioita ja tuomitsemista. Pelkään, että kaikki inhoavat minua. En myöskään kehdata kohdata enää työkavereitani. Minulla jäi töihin omaisuuttani enkä kehtaa hakea sitä pois. En halua selittää kenellekään mitään.
Olen jäänyt ihan yksin. Minusta tuntuu, ettei elämä voi muuttua enää hyväksi. Luulen, etten saa mitään töitä enää koskaan. Kaikki saavat kuitenkin tietää. Kannan tätä leimaa ja häpeää lopun ikäni.
Ilmoita pomolle, että lähettää ne tavarat sinulle. Eiköhän tuo ymmärrä hyvin, ettei huvita tulla paikalle.
On ihan selvää, että tuollaisia tunteita ja pelkoja nousee tuossa tilanteessa. Yritä kuitenkin kertoa itsellesi, että se ei ole totta, vaikka pääsi jankuttaisi sinulle asiaa miten paljon. Kaikki eivät mitenkään voi halveksia sinua. Moni tietää ja ymmärtää ihan tarkkaan ja kokee myötätuntoa. Ja tietää, että ansaitset sen vaikka nyt ei tunnukaan siltä.
Mietihän nyt ihan oikeasti. Kukaan ei ansaitse niin paskaa tilannetta, että ympärillä on vain tuomitsevia ja ymmärtämättömiä ihmisiä. Maa on täynnä työttömiä ja sairaseläkeläisiä ym. Ihan varmasti sinua ymmärtää moni. Jos ei omista läheisistä, niin sitten hankit uusia.
Mietihän nyt, olisiko sinulla joku, jolle voit kertoa. Jos ei ole, kerrot sitten auttavassa puhelimessa. Sinun pitää kuulla hyväksyvä ja lohduttava ihmisääni. Jos se on liian vaikea kestää koska häpeäntunteet siitä vain voimistuvat, niin tiedä, että niitä voi opetella vaimentamaan. Ja kun pahin sokki menee ohi, ne alkavat vaimeta luonnostaankin. Hiljalleen. Vaikka ensin se tuntuukin ihan mahdottomalta.
Just sai vino pino radiojuontajia kenkää. Ihan sama kuka tykkäsi kenestäkin niin olihan siinäkin joukossa vuosia samaa hommaa tehneitä ja shokkina tuli heillekin.
Minkä tyyppistä hommaa teit?
En halua soittaa pomolle enkä nähdä yhtään ketään työpaikalta. En usko, että pomo suostuu hakemaan romujani, kun ei niillä ole muutenkaan aikaa.
En usko myöskään sitä, että kukaan voisi tuntea myötätuntoa näin hirveää ihmistä kohtaan. Kaikki kuitenkin ajattelevat, että minussa on jotain vikaa. Ei hyvä työntekijä olisi saanut potkuja. En voi soittaa mihinkään. Tuskin kukaan edes vastaa.
Tämä olo ei mene ohi koskaan.
Kävelin tänään ulkona ja huomasin, miten kaikki katsoivat halveksuen kuin olisivat tienneet.
En halua kertoa työstäni tarkemmin, mutta matalapalkka-ala.
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta tehnyt paskaa työtä postilla.nyt vain odotan että pääsisin erorahan turvin lähteen sieltä meneen.sen jälkeen tod,näk ryypiskelenkin vaan eläkkeeseen asti.
M48
Voipi jäädä eläkkeellä elo lyhyeksi. Joka ikinen juoppo, jonka tunnen ja joka on alkanut ammattilaisjuopoksi on kuollut pois viimestään pian viisikymmentä täytettyään. Että. Sikäli. Diagnooseja: 3x kirroosi, haimatulehdus, komplittoitunut delirium tremens, verensyöksy, jne jne. Loput jotka sinnittelevät on jo alkoholi dementiaa kurat housuissa, ei pystytä huolehtimaan itsestään mutta mikään laitoskaan ei ota vastaan... Joo on se juopon elämä hauskaa 😀
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta tehnyt paskaa työtä postilla.nyt vain odotan että pääsisin erorahan turvin lähteen sieltä meneen.sen jälkeen tod,näk ryypiskelenkin vaan eläkkeeseen asti.
M48
No huh huh. mulle riitti kolme kk todeta että ei ole ihmisen työtä tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta tehnyt paskaa työtä postilla.nyt vain odotan että pääsisin erorahan turvin lähteen sieltä meneen.sen jälkeen tod,näk ryypiskelenkin vaan eläkkeeseen asti.
M48
Voipi jäädä eläkkeellä elo lyhyeksi. Joka ikinen juoppo, jonka tunnen ja joka on alkanut ammattilaisjuopoksi on kuollut pois viimestään pian viisikymmentä täytettyään. Että. Sikäli. Diagnooseja: 3x kirroosi, haimatulehdus, komplittoitunut delirium tremens, verensyöksy, jne jne. Loput jotka sinnittelevät on jo alkoholi dementiaa kurat housuissa, ei pystytä huolehtimaan itsestään mutta mikään laitoskaan ei ota vastaan... Joo on se juopon elämä hauskaa 😀
Minä olen 55-vuotias. Tulevaisuuteni on niin kurja, että selviän siitä vain joko listimällä itseni - mihin en näemmä pysty - tai turruttamalla sietämättömän oloni tavallisen pahaksi. Minulla ei ole ruohonjuuritason verkostoja, joten on tyydyttävä alkoholiin. Jos ryhdyn tuumasta toimeen, ehdin varmaan kuolla luonnollisesti, ennen kuin kirroosit ja deliriumit iskevät. Vai mitä?
- eri tyyppi -
Uskon hyvin vahvasti, että minussa on ihmisenä jotain vikaa.