Tuntuuko teistä koskaan siltä että olette valinneet väärän miehen?

En ole ikinä tuntenut niin. Minusta mies on minulle oikea, mutta silloin tällöim mietin, olisiko joku muu tai eräs hänelle parempi.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 08:56"]

Nyt sitten jo tunnustetaan, että nainen "valitsee" miehen. Kiitos!

[/quote]

Vittu tätä paskaa. Ai nainen vain valitsee miehen tämän mielipiteestä huolimatta? Puolisot valitsevat toisensa, molemmilla on veto-oikeus, kuten jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen ymmärtää. 

Niin vähän ahdistava tilanne. Vaikka aiemmin sanoin, että riidellään paljon, niin ei kuitenkaan päivittäin tai edes viikottain välttämättä. Mutta aiheet ovat isoja, kuten esimerkiksi tämä luottamuksen tai läheisyyden puute. Enkä voi sanoa, että olen aina tyytyväinen vaikka riitoja ei olekaan, koitan vaan silloin enemmän keskittyä omiin juttuihin, lapsiin jne. Mies on sitä mieltä, että mitään ongelmia ei ole, tai että ainoa ongelma on juurikin tämä riiteleminen. Mutta esim läheisyyttä hän ei kaipaa, joten ei se ole hänelle ongelma. Mies ei useinkaan oikein tunnu ymmärtävän minua tai ota tosissaan sitä että minua oikeasti painaa nämä asiat, ja silloin tulee mietittyä että ymmärtäisikö joku muu paremmin. Kaikissa suhteissa on huonoja puolia ok, mutta kuinka paljon se on itsestä kiinni tai milloin tietää että on väärä tyyppi kyseessä?

-ap

Missä ja milloin näitä miesten valintatilaisuuksia järjestetään? En ole nähnyt ilmoituksia missään.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:21"]

Missä ja milloin näitä miesten valintatilaisuuksia järjestetään? En ole nähnyt ilmoituksia missään.

[/quote]

Heh, hauskaa. Kyllä monilla on mahdollisuus päätyä yhteen useamman kuin yhden miehen kanssa. Toki joku varmaan joutuu tyytymään siihen yhteen, jonka saa...

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 09:12"]

En ole ikinä tuntenut niin. Minusta mies on minulle oikea, mutta silloin tällöim mietin, olisiko joku muu tai eräs hänelle parempi.

[/quote]

Onko mies ollut ihastunut johonkin toiseen? Suhde? Vai miksi mietit niin?

Ap, minulla oli hyvin samanlainen tilanne pari vuotta sitten. Pitkään pohdin, onko pitkässä suhteessa aina tällaista, että teenkö nyt kärpäsestä härkäsen. Lopulta kuitenkin erosin, sillä en enää kestänyt läheisyyden puutetta, hänen tunnekylmyyttä ym. Viimeinen niitti taisi olla se, kun tajusin että jos joskus hankkisimme lapsia, ne jäisivät täysin minun vastuulleni vaikka yhdessä olisimmekin.

Lopputulos: Päivääkään en ole päätöstäni katunut. Edelleen joskus ihan tietoisesti pohdin, kuinka onnellinen nykyään olenkaan.

Aika usein pitkä suhde väljähtää ajan oloon tai tulee pieniä kyllästymiskausia. Niin kauan kuin ei ole isoja ratkaisemattomia ristiriitoja, alkoholismia tai väkivaltaa, suhde on yhä elinvoimainen, jos rakkautta ja tahtoa riittää. Niin ja jos molemmat ei koe sitä kyllästymiskautta samanaikaisesti. 

Välillä ärsyttää mies ihan hulluna, sellaiset pikkuviat, mitä nyt ihmisissä aina on. Vastenmielisyyttä en kuitenkaan tunne vaan lähinnä sellaista ärsytystä, ja jos mietin, ettemme enää olisi yhdessä, ajatus on valtavan ahdistava ja tulee melkein itku pelkästä miettimisestä. Kyllä me toisiamme rakastetaan ja vaikka näen muutkin miehet, en halua ketään muuta kumppanikseni. 

Entisen mieheni kanssa tuntui siltä päivittäin, nykyisen kanssa ei ole sellaista tunnetta tullut kertaakaan :) 6v yhdessä.

En ole miettinyt että mieheni olisi minulle väärä vaan että ehkä olisi parempi jos eläisin yksin erakkona ;)

Jos nyt jonkun miehen kanssa haluan olla niin se on tämä nykyinen mutta jos tulee joskus ero tai kuolema erottaa niin sitten en kyllä uutta miestä halua.

Ei tunnu. Parempaa miestä ei voisi olla. Joskus kun kaikki ahdistaa toivoisin olevani yksin.

Mä oon "valinnu" aivan väärän miehen. Ollaan sen kanssa täysin erillaisia ihmisiä, ihan ku eri planeeltoilta. Kokoajan riitoja ja väärinkäsityksiä. Oon kuitenki niin hulluna siihen, samaten ku se muhun, että ei voi harkitakaan eri suuntiin lähtemistä.

Mä olen sitä mieltä, että täydellistä kumppania on vaikea löytää. Aina siinä joku pikku vika vähintään on, joskus sitten isompikin... Täytyy vaan joko päättää olla ikuisesti sinkkuna jos ei löydy "sitä oikeaa" tai sitten ottaa joku tarpeeksi hyvä ja sietää niitä vikoja.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 12:22"]

Ap, minulla oli hyvin samanlainen tilanne pari vuotta sitten. Pitkään pohdin, onko pitkässä suhteessa aina tällaista, että teenkö nyt kärpäsestä härkäsen. Lopulta kuitenkin erosin, sillä en enää kestänyt läheisyyden puutetta, hänen tunnekylmyyttä ym. Viimeinen niitti taisi olla se, kun tajusin että jos joskus hankkisimme lapsia, ne jäisivät täysin minun vastuulleni vaikka yhdessä olisimmekin.

Lopputulos: Päivääkään en ole päätöstäni katunut. Edelleen joskus ihan tietoisesti pohdin, kuinka onnellinen nykyään olenkaan.

[/quote]

Minunkin mieheni taitaa olla vähän tunnekylmä. Hän sanoo ettei kaipaa läheisyyttä, kauniita sanoja, ei oikeastaan edes kahdenkeskistä aikaa. Jos vaikka koitan puhua läheisyydestä, niin hänelle pitää ihan juurta jaksaen alkaa selittää että mitä se edes tarkoittaa. Ja vaikka olen tehnyt sen monta kertaa, mutta silti kysyy "no mitä sitten haluat että tekisin?". Emme siis koske juurikaan toisiamme muuten kun silloin kun meillä on seksiä.

Hänen mielestään odotan muutenkin liikoja parisuhteelta, ja että en kenenkään muunkaan kanssa olisi sen onnellisempi. Tottakai mietin siksikin että onko se kuitenkin minä jolla päässä vaan jotain vikaa, kun en osaa onnellinen, vai mikä mättää?

Meillä on lapsia, ja niitä mies kyllä hoitaa nykyään siinä missä minäkin, joten se ei ole ongelmana. Ja tosiaan perusarki muutenkin menee ihan hyvin, mutta parisuhteesta toivoisin jotenkin saavani enemmän irti. Alan jo luopua toivosta että se nykyisen mieheni kanssa olisi mahdollista.

-ap