Kolmas menee siinä sivussa????

eiköhän tämä tästä, kunnes koittaa murrosikä... Apuva!! ap

samaan aikaan päikkäreille? mun kolmevuotiaat ei enää ota päikkejä, mut keksin heille kaikkee rauhallista puuhaa niin et saan itse tehtyä omia hommia esim juotua kahvit rauhassa (:

Meillä ensi kaksoset nyt 6-v sekä kuopus 2v. Pienin on ollut vaativa koko ikänsä. Koskaan ei ole nukkunut hyvin vaan on herkkäuninen. Hereilläollessaan vaatii huomiota.



Kaksi vanhempaa leikkivät kyllä yhdessä jonkin verran mutta ongelmia meillä aiheuttaa toisen vanhemman lapsen erityistarpeisuus. Hänellä on terapiaa yms. ja lisäksi sosiaalisia ongelmia. Hänen kanssaan ei ole arjessa helppoa. Se meillä vaikuttaa suuresti. Jos olisi kaksi normaalia 6-vuotiasta olisi tilanne varmasti eri.



Kyllä kolmas on meillä ainakin teettänyt aivan valtavasti lisätöitä!

ja kaiken lisäksi yhtä aikaa!! :) ap

Mun toinen vanhempi lapsi on niin epäitsenäinen ja vaatii vielä niin paljon vrt moniin muihin samanikäisiin! esim. uimakouluun jouduin menemään mukaan ja olemaan mukana ja raahaamaan sitten muutkin lapset mukanani. Olisihan se olllut helpompaa jos tyttö ois suostunut jäämään sinne yksin. Mutta kun ei niin ei. Kävipä mielessä koko uimakoulun lopettaminenkin tämän takia. Näin on aina ollut tän lapsen kanssa. Mihinkään kerhoihinkaan häntä ei ole voinut "lempata" noin vain että saisi olla hetken rauhassa nuorempien kanssa.



Toisilla on vaan niin varhain itsenäiset lapset! Voivat lähettää jo 4-vuotiaankin hetkeksi yksin pihalle tms.

ja kyllä musta ihan rehellisesti se kolmas menee siinä sivussa. Kolmas ei enää mullistanut perhe-elämää sen enempää kuin kakkonenkaan. Esikoinen se pisti meidän perhe-elämän kokonaan uusiksi.

että esikoinen on se kaikkein mullistavin. Minusta kuitenkin toinen meni tavallaan siinä sivussa, kun taas kolmas pisti kaiken uusiksi. Kolmas käsi ehkä helpottais vähän. Meillä oli kolme vaipoissa, kun mulla ei aika eikä jaksaminen riittänyt kuopuksen synnyttyä esikoisen aktiiviseen potattamiseen. :( ap

menee siinä sivussa. Varmaan juu, jos käsittelee lapsiaan jonakin laumana tai joukkona. Mutta kun ostan ruokaa, vaatteita, kyselen koululaisten kokeisiin, kuljetan harrastuksiin, maksan harrastusmaksuja jonkun 700 euroa per lapsi per vuosi, ja annan tasaisesti aikaa jokaiselle, en voi sanoa tosiaankaan että joku heistä menisi siinä sivussa.

Kukaan lapsi ei koskaan voi mennä siinä sivussa. Jokaisen lapsen tarpeita on kuunneltava ja sen ainakin huomaa mitä isommaksi lapsetkin kasvavat. Ne isot lapset -> isot murheet nääs! Ehkä pienempinä niitä lapsia voi kohdella "laumana" esim. itse ehkä kohtelin esikoiskaksosianikin pakosta vähän "joukkona". Oli yhteissyötöt ja yhteisnukuttamiset jne.



Jotenkin kuitenkin tuntuu että lapset vaativat enemmän kun ovat tulleet kouluikään. Haluavat sitä oikeaa aikaa kummaltakin vanhemmalta. Esim. jos isä on paljon töissä niin kaipaavat kovasti isäänsä.

Kun tietää mitä tapahtuu missäkin vaiheessa niin osaa suunnitella päiviä etukäteen, pystyy järjestämään kaikille aikaa. Tietty ihan vauvan kanssa ei onnistu, ekat puoli vuotta kuopuksen kanssa oli meilläkin vaikeaa, sitten helpotti huomattavasti kun vauvalle tuli kunnon rytmi. Mutta toki on liioittelua sanoa että joku menisi siinä sivussa. Meillä on kaikki 3 lasta "putkeen".

etten yhtään pärjää kolmen kanssa. Erityisesti silloin jos miehellä on paljon muuta hommaa!!! Nyt kesällä ooon ollut paljon yksin lasten kanssa ja tiukkaa on ollut välillä. Tuntuu että annan vain sen perushoidon mutta muuhun ei ole jaksua:((.

Meilläkin on kolme peräkkäin hankittua lasta. Kahdella ekalla ikäeroa pikkuisen alle 2 vuotta, ja nuorimmilla 1,5 v.

Näin jälkiviisaana sanoisin, että 1,5 v on liian pieni ikäero, ainakin meidän keskimmäinen selvästi toivoisi lisää huomiota ja/tai olevansa nuorin ja on sen monesti sanonutkin. En muista olleeni hirveän rasittunut pikkulapsivaiheessa, mutta en toisaalta paljon siitä muistakaan, joten oli se kai aikamoista. Meille tuli vielä kaikenlaisia lasten sairausjuttuja mukaan arkipäivään silloin kuopuksen vauva-aikaan, joten en kaipaa niitä aikoja sairaalakontrolleineen. Lapset menivät sitten päiväkotiin kun nuorin oli 2v, koska meillä ei ollut tarpeeksi säästöjä ja kotihoidon tuki putosi niin pieneksi kun nuorin täytti 2v. Lisäksi työpaikkani olisi mennyt alta, jos en olisi silloin palannut. Tästä ei mielestäni puhuta Suomessa kovin rehellisesti, aina sanotaan vain, että perheille on niin hyvät tuet, mutta aika surkeat ne minusta ovat nykyisellä hintatasolla. Miksei voisi rehellisesti sanoa, että 5000- 10 000 e olisi hyvä olla säästöjä, jos meinaa hankkia kolme lasta alle 5 vuodessa. Esim. hammaslääkäriin ja erikoislääkäriin pääsee aikuinen niin huonosti Helsingissä, että on pakko olla säästöjä kun vauvat on hankittu ja jää pariksi vuodeksi kotiin.

Aamupäiväkerhojen toimivuutta kolmen lapsen kanssa en oikein ymmärtänyt, minusta ne olivat aika hankalia aikatauluja, koska vain isoin pääsi kerhoon 2,5-3 h, ajaksi, ja ilman autoa se vieminen oli talvella ja sateessa tosi vaivalloista. Näin jälkeenpäin olisin ehkä jättänyt väliin koko kerhojutun. Ne kerhot on selvästi 1-2 lapsen perheille suunniteltuja. Meillä ei koskaan ikärajat osuneet niin että saisin kaksi lasta samaan kerhoon, joten kuskaamista oli ihan liikaa ja kaikki lapset pitää ottaa joka kerta mukaan viedessä ja hakiessa, pukea, työntää tuplarattaissa ja raahata ostokset kotimatkalla myös.