Yksinäisiä?

Kyllä. En ole koko vuonna nähnyt kertaakaan ketään kaveria vapaa-ajalla, karu toteamus mutta totta.

10 nettitreffit vapaa-ajalla tänä vuonna on olleet ne ainoat kerrat kun vietän aikaa jonkun ei perheenjäsenen kanssa.

Joo, olen oikeasti yksinäinen. 10 vuoteen ei ole ollut puolisoa, perhettä, lapsia, kavereita, ei edes työyhteisöä.

Arvaatko ap miltä tuo aloituksesi tuntuu oikeasti yksinäisestä? Sinä et ole yksinäistä nähnytkään.

Oikeasti yksinäisenä ja yksinasuvana en oikein ymmärrä miten perheellinen voi kuvata itseään oikeasti yksinäisesksi.

En vähättele, en rupea vertailemaankaan. Ja en väitä että tilanteeni on pahin mahdollinen lähellekkään. Itsekkin olen ihmetellyt miksi näin koen. Mutta kuulin erään haastattelun yksinäisyydestä, jossa sanottiinkin, että yksinäisyyttä voi kokea juuri muiden ihmisten keskellä. Koin juuri ennenkuin jäin töistä pois niin. Olin muutamassa yrityksessä töissä, mutta eri yrityksen palkkalistalla, eli olin ainoa firmamme edustaja ja näin niiden toisten työyhteisön johon en kuulunut. Yksinäisyys oikein korostui kun näki mistä jää paitsi. Ja miehellä ollut vakityöpaikka jossa saa päivisin juttuseuraa jo monta vuotta. Se kontrasti on aika kova sitten kotona kun toisella on ollut sosiaalisuutta ja itsellä ei.

- ap

Ja pahoittelen vielä jos tuo aloitukseni loukkasi, en vaan keksi parempaa sanaa kun tuo "yksinäinen". Tarkoituksena oli ehkä tuo juuri että kun muilla perheenjäsenillä on sitä omaakin mukavaa elämää, mikä on hienoa mutta tosiaan sitten kun ei itsellä ole niin tulee siitä kurja olo. Ei sitä joka paikasta vaan löydy sopivaa yhteisöä/ystävää.

Joo olen perheellinen yksinäinen. Eihän perhe korvaa ystäviä.

Ei perhettä, ei kavereita, ei ketään jonka kanssa viettää aikaa.

Mies voi olla paras ystävä jos haluaa olla eikä keksi kaikkea muuta tekemistä..

Vierailija kirjoitti:

Ja pahoittelen vielä jos tuo aloitukseni loukkasi, en vaan keksi parempaa sanaa kun tuo "yksinäinen". Tarkoituksena oli ehkä tuo juuri että kun muilla perheenjäsenillä on sitä omaakin mukavaa elämää, mikä on hienoa mutta tosiaan sitten kun ei itsellä ole niin tulee siitä kurja olo. Ei sitä joka paikasta vaan löydy sopivaa yhteisöä/ystävää.

Nimitys voisi olla henkisesti yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja pahoittelen vielä jos tuo aloitukseni loukkasi, en vaan keksi parempaa sanaa kun tuo "yksinäinen". Tarkoituksena oli ehkä tuo juuri että kun muilla perheenjäsenillä on sitä omaakin mukavaa elämää, mikä on hienoa mutta tosiaan sitten kun ei itsellä ole niin tulee siitä kurja olo. Ei sitä joka paikasta vaan löydy sopivaa yhteisöä/ystävää.

Nimitys voisi olla henkisesti yksinäinen.

Lisään vielä

Yksinäisyys, jota kukaan ei näe

"Henkinen yksinäisyys on omalla tavallaan siunaus ja toisaalta taas ei. On hyvin mahdollista, että ihmiset usein sanovat sinulle: “Et oikeastaan voi valittaa, sillä sinullahan on niin upeasti sinut huomioiva poika-/tyttöystävä, joka rakastaa sinua niin valtavasti”, “Et koskaan tule kyllästymään siihen, kuinka paljon ystäviä sinulla on”. Ja sinä nyökkäät ja väläytät tyhjän hymyn kasvoillesi tietoisena siitä, että se on pelkkä teennäinen ulkokuori ja että todellisuudessa tunnet olosi suunnattoman yksinäiseksi."

https://mielenihmeet.fi/henkisen-yksinaisyyden-tuska/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja pahoittelen vielä jos tuo aloitukseni loukkasi, en vaan keksi parempaa sanaa kun tuo "yksinäinen". Tarkoituksena oli ehkä tuo juuri että kun muilla perheenjäsenillä on sitä omaakin mukavaa elämää, mikä on hienoa mutta tosiaan sitten kun ei itsellä ole niin tulee siitä kurja olo. Ei sitä joka paikasta vaan löydy sopivaa yhteisöä/ystävää.

Nimitys voisi olla henkisesti yksinäinen.

Totta, tuo voisi olla parempi nimitys sille mitä tässä haen.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen oikeasti yksinäinen. 10 vuoteen ei ole ollut puolisoa, perhettä, lapsia, kavereita, ei edes työyhteisöä.

Arvaatko ap miltä tuo aloituksesi tuntuu oikeasti yksinäisestä? Sinä et ole yksinäistä nähnytkään.

Mutta siis yli 10v sitten oli noi kaikki? Mihin oot perheesi hävittäny? Tapoitko ne ja oot nyt posessa?

Henkinen yksinäisyys on yksi raskaimmista ja kurjimmista tunteista, jota ihminen voi tuntea. Tieto siitä, että vierellämme on joku tai jopa useita ihmisiä ja että siitäkin huolimatta tunnemme olomme hirvittävän yksinäiseksi saattaa lopulta olla ensimmäinen askel kohti masennusta.

Yksinäisyys tappaa nopeammin kuin tupakointi tai kohtuullinen alkoholin käyttö.. toivottavasti tämä tieto lohduttaa edes vähän.

Voitais ap tutustua..

Minä en tuntenut itseäni yksinäiseksi ennen kuin jäin työttömäksi muutama vuosi sitten. Olin tottunut viettämään joulut, juhannukset, uudetvuodet, viikonloput, lomat ja illat yksinäni, mutta työni oli ihmisten kassa puhumista ja tosi mukavaa, joten mitään ongelmaa ei ollut.

Nyt, kun työtä ei ole eikä tule ja talous on romahtanut, yksinäisyys alkaa painaa toden teolla. Minulla oli kaksi kaverintapaista, mutta minusta tuli köyhyyteni myötä heille riippakivi, joten he ovat entisiä kavereita.

Viime viikolla pidin puhelinpalaverin parin sosiaalityöntekijän kanssa. Siinä oli ainoa ihmiskontaktini kuukausiin. Ja ovathan marketin ruokakuskit käyneet ovella, mutta ei heistä ole yksinäisyyden poistajiksi muuten kuin kymmenen sekuntia kerrallaan kolme kertaa kuukaudessa.

Ap ja muut perheelliset ja "ihmisten keskellä yksinäiset", yrittäkää keksiä olotilallenne jokin sellainen ilmaisu, jossa ei ole sanaa "yksinäinen" missään muodossa. Ero teidän ja "meidän" välillä on sama kuin jos nälänhädän keskelle pyyhältäisi hienostorouva päivittelemään, että on tässä nyt vähän tällaista pikkunälkää, että olisiko jokin paikallinen Ekberg lähistöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja pahoittelen vielä jos tuo aloitukseni loukkasi, en vaan keksi parempaa sanaa kun tuo "yksinäinen". Tarkoituksena oli ehkä tuo juuri että kun muilla perheenjäsenillä on sitä omaakin mukavaa elämää, mikä on hienoa mutta tosiaan sitten kun ei itsellä ole niin tulee siitä kurja olo. Ei sitä joka paikasta vaan löydy sopivaa yhteisöä/ystävää.

Nimitys voisi olla henkisesti yksinäinen.

Ihmiset on erilaisia ja kestää eri tavalla yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen oikeasti yksinäinen. 10 vuoteen ei ole ollut puolisoa, perhettä, lapsia, kavereita, ei edes työyhteisöä.

Arvaatko ap miltä tuo aloituksesi tuntuu oikeasti yksinäisestä? Sinä et ole yksinäistä nähnytkään.

Kyllä, sinä olet kaikista yksinäisin ja vain sinä saat kertoa olevasi sellainen. Kuole yksin kun kukaan muu ei koskaan voi ymmärtää yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti yksinäisenä ja yksinasuvana en oikein ymmärrä miten perheellinen voi kuvata itseään oikeasti yksinäisesksi.

Et tietenkään kun et ymmärrä sitä että monet kuvaavat yksinäisyydellä tunnetta.