Yksinäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tuntenut itseäni yksinäiseksi ennen kuin jäin työttömäksi muutama vuosi sitten. Olin tottunut viettämään joulut, juhannukset, uudetvuodet, viikonloput, lomat ja illat yksinäni, mutta työni oli ihmisten kassa puhumista ja tosi mukavaa, joten mitään ongelmaa ei ollut.

Nyt, kun työtä ei ole eikä tule ja talous on romahtanut, yksinäisyys alkaa painaa toden teolla. Minulla oli kaksi kaverintapaista, mutta minusta tuli köyhyyteni myötä heille riippakivi, joten he ovat entisiä kavereita.

Viime viikolla pidin puhelinpalaverin parin sosiaalityöntekijän kanssa. Siinä oli ainoa ihmiskontaktini kuukausiin. Ja ovathan marketin ruokakuskit käyneet ovella, mutta ei heistä ole yksinäisyyden poistajiksi muuten kuin kymmenen sekuntia kerrallaan kolme kertaa kuukaudessa.

Ap ja muut perheelliset ja "ihmisten keskellä yksinäiset", yrittäkää keksiä olotilallenne jokin sellainen ilmaisu, jossa ei ole sanaa "yksinäinen" missään muodossa. Ero teidän ja "meidän" välillä on sama kuin jos nälänhädän keskelle pyyhältäisi hienostorouva päivittelemään, että on tässä nyt vähän tällaista pikkunälkää, että olisiko jokin paikallinen Ekberg lähistöllä.

Yksinäisyys on tunne, yksinolo ei tarkoita yksinäisyyttä, läheskään kaikille siitä ei edes seuraa yksinäisyyttä ja moni kokee yksinäisyyttä vaikka eivät olekaan yksin. Käsittämättömän itsekeskeistä loukkaantua toisen surusta ja kuvitella että oma tilanne jotenkin määrittää muiden tunteita. Sana yksinäisyys kuvaa ap:n tilannetta ja oloa täydellisesti.

Jaha, taas yksi neropatti on saanut ahaa-elämyksen siitä, että yksin oleminen ja yksinäisyys eivät olekaan sama asia. Kun olet nyt päässyt vauhtiin, keksi oma sana sille, että jollekulle olemassa olevat ihmissuhteet eivät riitä ja se tuntuu kurjalta. "Yksinäisyys" on niin laaja yläkäsite, että siitä ei kerta kaikkiaan voida keskustella niin, että kaikki tarkoittaisivat samaa asiaa.

Minusta yksinäisyydessä voi olla monia "asteita". Onhan joku vaikkapa sairas ja silti häntäkin sairaampia ihmisiä on. Ja ei, en rinnasta yksinäisiä sairaisiin. Se oli vain esimerkki. Kukaan ei kuitenkaan kiellä vähemmän sairaan kärsimyksiä.

Minulla on mies, lapsuudenperhe ja työpaikka. Silti olen yksinäinen. Voi silti olla minua yksinäisempiä ihmisiä, mutta ei se minun yksinäisyyttäni poista! Ei ole luottoystävää tai sellaista, jolle kertoa jos sattuu elämässä jotain tosi kivaa tai kurjaa. Ei ole kavereita, joita kutsua kylään jne.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti yksinäisenä ja yksinasuvana en oikein ymmärrä miten perheellinen voi kuvata itseään oikeasti yksinäisesksi.

Samaa mieltä.