Vastattiimko teillä ennen puhelimeen omalla numerolla
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastattiin numerolla, kyllä niitä vahinkosoittoja kun oli kierretty tai näppäilty väärin tuli.
Lisäksi vanhemman ammatti oli sellainen että häirikköjäkin oli ja meillä lapsilla oli eri nimi sukunimi kuin vanhemmalla eron vuoksi. Silloin meidän lasten ei tarvinnut luetella vanhemman nimeä, sehän ei ollut meidän nimi.Soittaja itse sai kysellä ketä meistä halusi puhelimeen, meitä oli kuitenkin 4 jotka asui talossa yhteensä.
Itseasiassa välillä vaihteli, jos oli häirikköjä paljon niin siirryttiin siihen pelkkään numeroon esim kun kissa katosi ja laitettiin ilmoitus lehteen niin jotkut soitteli vasn jotta sai tietää kenen kissa on kadonnut. Kissa jäi sille tielleen valitettavasti.
Vastasin omalla nimelläni, etunimi mukana. Isäni vastasi aina niin, että otti jykevän asennon ja sanoi sukunimen hyvin vakavasti. Pääkaupunkiseudun reunamilla asuttiin.
Ikäloppus sukulaiseni Jyväskylässä vastasi sanomalla numeronsa. Jotta soittaja voisi varmistua, että otti oikean numeron ja että vastaajan ei tarvitsisi paljastaa, kuka on.
Muistan kotinumeron sekä parin parhaan kaverin numeron edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä vieläkin jotkut vanhukset vastaavat lankapuhelimeen puhelinnumerolla. Ajanvaraajana olen tämän huomannut. Jokseenkin ärsyttävä tapa
Kellä on enää lankapuhelin? Telia sulki viimeisen kuluttajalankaliittymän vuosi sitten. Tolppia ja johtoja keräillään koko ajan pois.
Aika monellakin. Ainakin 50v veljelläni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastattiin numerolla, kyllä niitä vahinkosoittoja kun oli kierretty tai näppäilty väärin tuli.
Lisäksi vanhemman ammatti oli sellainen että häirikköjäkin oli ja meillä lapsilla oli eri nimi sukunimi kuin vanhemmalla eron vuoksi. Silloin meidän lasten ei tarvinnut luetella vanhemman nimeä, sehän ei ollut meidän nimi.Soittaja itse sai kysellä ketä meistä halusi puhelimeen, meitä oli kuitenkin 4 jotka asui talossa yhteensä.
Itseasiassa välillä vaihteli, jos oli häirikköjä paljon niin siirryttiin siihen pelkkään numeroon esim kun kissa katosi ja laitettiin ilmoitus lehteen niin jotkut soitteli vasn jotta sai tietää kenen kissa on kadonnut. Kissa jäi sille tielleen valitettavasti.
Oli aika sydäntäsärkevää vastata lapsena sillä viikolla puhelimeen kun id ootit soitteli ja löi luurin korvaan.
En kyllä ymmärrä sitä numerolla vastaamista. On vähän kuin johonkin lottoarvontaan soittaisi. Eihän sitä numerolitaniaa kukaan soittaja kuuntele ja tarkista kynän kanssa, että vastaako lueteltu numerosarja varmasti valittua. Ja vaikka näin tulisi tarkistettua, että kummankin pään numerot vastaavat toisiaan, mitä iloa siitä on, kun ei tiedä onko se numeroita luetteleva henkilö se jota on tavoittelemassa.
Ellei vastatessaan halua henkilöllisyyttään paljastaa, niin olisi sitten vastannut haloolla tai jollain muulla anonyymillä äännähdyksellä.
Ei vastattu. Mummolassakaan ei vastattu noin. Ja tietenkin muistan vielä oman lapsuudenkodin puhelinnumeron, ja että se vaihtui yhdessä vaiheessa, siihen eteen tuli yksi numero kaikille sen kylän asukkaille.
Vanhaa hätänumeroa en muista. :P Piti ihan googlettaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastattiin numerolla, kyllä niitä vahinkosoittoja kun oli kierretty tai näppäilty väärin tuli.
Lisäksi vanhemman ammatti oli sellainen että häirikköjäkin oli ja meillä lapsilla oli eri nimi sukunimi kuin vanhemmalla eron vuoksi. Silloin meidän lasten ei tarvinnut luetella vanhemman nimeä, sehän ei ollut meidän nimi.Soittaja itse sai kysellä ketä meistä halusi puhelimeen, meitä oli kuitenkin 4 jotka asui talossa yhteensä.
Itseasiassa välillä vaihteli, jos oli häirikköjä paljon niin siirryttiin siihen pelkkään numeroon esim kun kissa katosi ja laitettiin ilmoitus lehteen niin jotkut soitteli vasn jotta sai tietää kenen kissa on kadonnut. Kissa jäi sille tielleen valitettavasti.
Ei ollut kiva vastata lapsena ja toivoa että joku soittaa siitä kissasta ja sitten vaan läimitään luuri korvaan. Sekoja ihmisiä löytyy kun pitää kiusata vaan oman uteliaisuuden takia.
En muista enää lankapuhelimen numeroa. Sen muistan, että melkein naapurissa asuvan kaverin puhelinnumero oli melkein sama, kolme viimeistä numeroa oli vain erit. Ei vastattu numerolla, olen aina pitänyt sitä vähän outona tapana. Siihenhän menee paljon aikaa, ja ainakin minulla menee hetki, ennen kuin pystyn rekisteröimään numerorimpsun.
Olen aina vastannut nimeen omalla nimellä. Lapsena vastasin koko nimellä, nykyään vain sukunimellä. Ymmärrän jossain määrin, että vastataan perheen sukunimellä, esimerkiksi "Virtasella", mutta usein isien ja poikien sekä äitien ja tytärten äänet muistuttavat toisiaan todella paljon, jolloin täytyy varmistaa, kuka puhelimessa on. Samoin sisarusten äänet kuulostavat puhelimessa samalta. Kerran soitin kaverini äidille, ja luulin, että hän oli antanut puhelimen kaverilleni, koska äänet olivat niin samanlaiset.
Muistan numeron, ei vastattu. Sukunimellä. Xxxllä.
Nro 21 jatkaa:
Luokkatoverin numeron eteen lisättiin lukusarja 538 ja näin uusi puhelinnumero heille oli 538 3033. (Piti vain tietää, minkä paikallisen puhelinkeskuksen alueella he asuivat, ja koko tuolla alueella lisättiin vanhan numeron eteen sama lukusarja.)
Numero 2497 saattoi olla koulullemme. : )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä vieläkin jotkut vanhukset vastaavat lankapuhelimeen puhelinnumerolla. Ajanvaraajana olen tämän huomannut. Jokseenkin ärsyttävä tapa
Kellä on enää lankapuhelin? Telia sulki viimeisen kuluttajalankaliittymän vuosi sitten. Tolppia ja johtoja keräillään koko ajan pois.
Aika monellakin. Ainakin 50v veljelläni
Onko lankaliittymä vai vanhalla lankaliittymänumerolla toimiva gsmpöytäpuhelin? Käytännössä veljesikin joutuu pian vaihtamaan jälkimmäiseen, kaikki operaattorit lopettavat lankapuhelinjärjestelmät, Telia on jo lopettanut.
1980 luvulla:
- Prrrrrr.....prrrrr
- Virolainen
- Eesti vabaks!...(kheheheheheh....)
- No olipa hauskaa!
- Hyhyhihihihihii...tuuut, tuut, tuut
Naapurissa/kaverillani vastattiin numerolla.
Muistan toki oman numeromme. Lisäksi muistan numeroita kavereille ja naapureille. Ei ole kovin paljon vaadittu, sillä numeroja oli neljä tai viisi peräkkäin. Suuntanumeroa ei tarvittu. Esim 3033 oli luokkatoverilleni (vuonna 1983 aloitin kouluni).
(Olen myös tietoinen, mikä oli oma ja naapureidemme numerot silloin kun numerot olivat yksi- tai kaksinumeroisia, liekö aika silloin ollut jotakin 1950-lukua. Myöhemmät numerot muodostettiin lisäämällä koko kylän/puhelinkeskuksen alueella numeroiden eteen tietty sama lukusarja.)