Lue keskustelun säännöt.
"Mun lapset, sun lapset, meidän lapset" HUOH!
06.05.2014 |
Täällä av:n ihmeellisessä maailmassa seikkailleena arvostan entistä enemmän omaa ydinperhettämme, johon kuulumme me mieheni kanssa ja meidän yhteiset lapset ja arvostan sitä että olemme vuosien varrella vaalineet liittoamme ja pitäneet siitä kiinni, tehneet työtä sen eteen että viihdymme myös mieheni kanssa keskenään.
En ikinä jaksaisi sitä hirveää rumbaa mitä kaikki exät, nyxät, exien exät ja heidän lapset tuo tullessaan. Miten ihmeessä te uusioperheelliset jaksatte sitä ja vähintäänkin eikö se ollut siinä vaiheessa selvää kun ottaa puolisokseen ihmisen, jolla on lapsia edellisistä liitoista että varmasti hankaluuksia monet asiat tuo tullessaan aikä se aina sittenkään vaihtamalla parane.
Aion kyllä jatkossakin entistä enemmän panostaa siihen että olen yhdessä aviomieheni kanssa myös 20 vuoden päästäkin. Samaa suosittelisin monelle muullekkin.
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:53"]
Vastenmielistä. Itse ainakin aion miettiä tarkkaan ennen kuin alan lapsia vääntämään tai naimisiin menemään. Tarkoituksena olisi valita kumppani, jonka tuntee ja jota rakastaa niin paljon, ettei tarvitse erota lastenteon jälkeen.
Jos jostain syystä olisinkin valinnut niin idioottimaisesti, etten tuntenut miestä kunnolla ja hän esim. pettää ja jättää minut ja lapsemme, niin uusioperhettä en todellakaan aio perustaa. Jos löytäisin uuden miehen, niin kunnollisen seurustelun jälkeen voisin kuvitella avioliittoa ja sen seurauksena yhteenmuuttoa, jos miehellä ei olisi lapsia. Valitettavasti en halua muiden lapsia hoidettavakseni.
MUTTA toivottavasti tätä asiaa ei tarvitse tämän enempää miettiä, koska pyrin valitsemaan jo sen ensimmäisen kumppanini huolellisesti. :))
[/quote]
Oletko niin naivi että eronneet eivät ole ajatelleet tismalleen samalla tavalla? :)))
[/quote]
mikä on naivi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiivi kirjoitetaan kahdella i:llä... :DDD
Tutkimusten mukaan uusperheet hajoavat useammin sen vuoksi, että niihin mennään liian nopeasti. Tämä on "avioeroguru" Kari Kiianmaan käsitys siitä, miksi uusperheiden eroprosentti on niin huikea.
Osaako kukaan analysoida tätä tarkemmin? Kyllähän moni nuoripari muuttaa yhteen lähes samantien, ja onnistuu. Eli lapsetko tässä kuviossa hajottaa perheen? Vai se, että pelisäännöt olisi pitänyt kirjoittaa etukäteen? Vai mikä?
Itsellä ei uusperhekokemusta. Haluaisin tietää yleisimmän syyn.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:37"]
Klassisisin syy taitaa kuitenkin olla "Kasvoimme erillemme".
[/quote]
Tai rakastuminen loppui ja ei tunnu enää miltään, kun ollaan vaan kavereita ja siellä naapuribubissa on se ihkupihku ihana Jore, jolla on makee nahkatakki ja joka on niin raju, että pistää välillä turpaan, mutta osaa niin rakastaa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:53"]
Vastenmielistä. Itse ainakin aion miettiä tarkkaan ennen kuin alan lapsia vääntämään tai naimisiin menemään. Tarkoituksena olisi valita kumppani, jonka tuntee ja jota rakastaa niin paljon, ettei tarvitse erota lastenteon jälkeen.
Jos jostain syystä olisinkin valinnut niin idioottimaisesti, etten tuntenut miestä kunnolla ja hän esim. pettää ja jättää minut ja lapsemme, niin uusioperhettä en todellakaan aio perustaa. Jos löytäisin uuden miehen, niin kunnollisen seurustelun jälkeen voisin kuvitella avioliittoa ja sen seurauksena yhteenmuuttoa, jos miehellä ei olisi lapsia. Valitettavasti en halua muiden lapsia hoidettavakseni.
MUTTA toivottavasti tätä asiaa ei tarvitse tämän enempää miettiä, koska pyrin valitsemaan jo sen ensimmäisen kumppanini huolellisesti. :))
[/quote]
Älä hanki lapsia, jos et pysty ajattelemaan, että huolehtisit hellästi ei-biologisista lapsista myös. Et kykene rakkauteen vaan omistushaluun ja omahyväisyyteen, jos lasten täytyy olla biologisia.
[/quote]
ei, lasten ei täydy olla biologisia. lasten, joille ammentaisin äidinrakkautta, täytyy olla minun itseni haluamia. jos joskus haluan lapsen, minulle on yksi hailee, onko se biologinen vai esim. adoptoitu, mutta en valitettavasti pysty kuvittelemaan, että samalla tavalla rakastaisin toisten ihmisten lapsia, kun en ole niitä itse itselleni halunnut. varmasti normaalit kiintymyksen tunteet tulisivat miehen lapseen, jos tämä asuisi kanssani pikkulapsesta saakka. tilanne ei varmasti olisi sama miehen vittumaisen 16-vuotiaan murkun, joka mahdollisesti kohdistaisi vanhempiensa eron aiheuttaman vihan minuun, kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:03"]
Huo. Aika väsyttävää. Ydinperhe ei ole onnen tae eikä uusperhe onnettomuuden aiheuttaja. Itse olen leski. Suosittelen kyllä kaikkkia arvostamaan perhettään.
Suomen kielessäkirjoitetaan "muullekin", ei kahta k-kirjainta siis kirjoitusasuun vaikka ääntäessä kuuluu kk.
[/quote]
Myös "kielessä kirjoitetaan" ovat kaksi erillistä sanaa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:56"]
Jos jotain olen oppinut 45-vuotisen elämäni aikana on se, että elämää ei voi kontrolloida. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin elää.
Minun ei pitänyt koskaan erota. Eikä miehenkään. Meillä oli samat arvot. Mutta niin vain mies meni ja rakastui 20 vuoden jälkeen.... ja löysin itseni eronneena naisena.
Olin vuosia yksin. Olen tavannut kivoja miehiä, mutta lopulta minä menin ja rakastuin. Löysin ihmisen, joka on toinen puolikkaani. Mutta voi onneton - hänelläkin on useampi lapsi.
Yksin ollessani myös aina vannoin, että uusperhettä en aio perustaa. Pelkkä seurustelu riittää. Mutta voi onneton - huomaan ettei se riitäkään. Minä haluan enemmän. Haluan sen ihmisen kokonaan, joka päivä, päiviksi ja öiksi.
Mikään, mitä 20+ suunnittelin, ei pidä paikkaansa. Elämä on...
[/quote]
Eli olet nyt toisena naisena miehelle, kenellä menee vaimonsa kanssa huonosti :)
voi niin klassista, et ole oppinut 45 ikävuotesi aikana oikeastaan yhtään mitään .D
Minä jo nuorena osasin kiertää nuo tyypit, joilla meni aina huonosti vaimon kanssa ja oltiin lapsien takia yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:57"]
Monille pareille sitten tulee kriisin paikka, kun lapset ovat ohittamassa lapsivaihetta, viihtyvät vähemmän enää kotona tai lähetvät vaikkapa muualle opiskelemaan ja omaa aikaa jää enemmän. Sitten huomataankin etteihän meillä keskenään olekaan enää mitään yhteistä. Hienoa, jos ap on tosissaan vaalinut suhdettaan miehensä kanssa, jotta keskenäänkin viihtyisivät. Se kun monelle tuppaa unohtumaan ainakin siinä pikkulapsivaiheessa ja sitä kun täälläkin niin usein paheksutaan jos vanhemmat kaiken arjen kiireen keskellä pistävät lapsensa hoitoon ja "karkaavat" vaikka lomalle kahdestaan.
Meille se on ainakin ollut yksi ihan selviytyimisen ehto parisuhteessa ettemme ole koskaan unohtaneet sitä että olemme myös mies ja vaimo, emme pelkästään lastemme vanhemmat.
[/quote]
Eniten eroja tulee, kun lapset on pieniä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:56"]
Jos jotain olen oppinut 45-vuotisen elämäni aikana on se, että elämää ei voi kontrolloida. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin elää.
Minun ei pitänyt koskaan erota. Eikä miehenkään. Meillä oli samat arvot. Mutta niin vain mies meni ja rakastui 20 vuoden jälkeen.... ja löysin itseni eronneena naisena.
Olin vuosia yksin. Olen tavannut kivoja miehiä, mutta lopulta minä menin ja rakastuin. Löysin ihmisen, joka on toinen puolikkaani. Mutta voi onneton - hänelläkin on useampi lapsi.
Yksin ollessani myös aina vannoin, että uusperhettä en aio perustaa. Pelkkä seurustelu riittää. Mutta voi onneton - huomaan ettei se riitäkään. Minä haluan enemmän. Haluan sen ihmisen kokonaan, joka päivä, päiviksi ja öiksi.
Mikään, mitä 20+ suunnittelin, ei pidä paikkaansa. Elämä on...
[/quote]
Eli olet nyt toisena naisena miehelle, kenellä menee vaimonsa kanssa huonosti :)
voi niin klassista, et ole oppinut 45 ikävuotesi aikana oikeastaan yhtään mitään .D
Minä jo nuorena osasin kiertää nuo tyypit, joilla meni aina huonosti vaimon kanssa ja oltiin lapsien takia yhdessä
[/quote]
Mistä kohtaa luit, että olen toinen nainen???
Ei, en sitä ole. Olen vuoroviikkoisän tyttöystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos saisit valita:
1) onnellinen ydinperhe, johon kuuluu sinä, lastesi isä ja yhteiset lapsenne.
2) onnellinen uusperhe, johon kuuluu sinä, lapsesi, miehesi, miehesi lapset ja yhteiset lapsenne. (bonuksena tietenkin myös se arvokas turvaverkko, johon kuuluun parhaimmassa tapauksessa:
-entinen miehesi ja hänen uusi vaimonsa, uuden vaimon lapset ja heidän yhteiset lapsensa
-miehen entinen vaimo ja hänen uusi miehensä, uuden miehen lapset ja heidän yhteiset lapsensa
-näitähän voi olla vielä vaikka kuinka monta settiä lisää riippuen siitä, kuinka monen miehen kanssa olet tätä onnellista uusperhe-elämää jo kerennyt harrastamaan.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:20"]
jos saisit valita:
1) onnellinen ydinperhe, johon kuuluu sinä, lastesi isä ja yhteiset lapsenne.
2) onnellinen uusperhe, johon kuuluu sinä, lapsesi, miehesi, miehesi lapset ja yhteiset lapsenne. (bonuksena tietenkin myös se arvokas turvaverkko, johon kuuluun parhaimmassa tapauksessa:
-entinen miehesi ja hänen uusi vaimonsa, uuden vaimon lapset ja heidän yhteiset lapsensa
-miehen entinen vaimo ja hänen uusi miehensä, uuden miehen lapset ja heidän yhteiset lapsensa
-näitähän voi olla vielä vaikka kuinka monta settiä lisää riippuen siitä, kuinka monen miehen kanssa olet tätä onnellista uusperhe-elämää jo kerennyt harrastamaan.
[/quote]
Vaihtoehto nro 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilkeätä puhua alentavasti uusperheistä. Miksi teette niin?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:30"]
Ilkeätä puhua alentavasti uusperheistä. Miksi teette niin?
[/quote]
Kuka on niin tehny?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 16:30"]
Ilkeätä puhua alentavasti uusperheistä. Miksi teette niin?
[/quote]
Tämä on av. Täällä kuuluu mollata uusperheitä. Ja läskejä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:54"]
Se on kova isku, kun tuon kaiken panostamisesi jälkeen miehesi lähtee uusioperhettä perustamaan jonkun muun kanssa.
Ehkä luulet vielä, että se on pelkästään sinun halustasi kiinni.
[/quote]
Onneksi myös mieheni on täysin samoilla linjoilla kanssani ja yhdessä tätä monesti ihmettelemme. Juu, sen tajuan että liiton kestävyyteen tarvitaan molempien panosta ja ehkäpä vaan sitten olen ollut hemmetin onnekas että olen saanut miehekseni sellaisen, joka myös teoillaan näyttää toteen sen että arvostaa juuri tätä samaa asiaa. -ap
[/quote]
Ja jos miehesi delaa, kun olet vaikka 25v. niin uutta perhettä et saa siis perustaa?
t: ydinperheessä asuva, jolla on etälapsi
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:54"]
Se on kova isku, kun tuon kaiken panostamisesi jälkeen miehesi lähtee uusioperhettä perustamaan jonkun muun kanssa.
Ehkä luulet vielä, että se on pelkästään sinun halustasi kiinni.
[/quote]
Onneksi myös mieheni on täysin samoilla linjoilla kanssani ja yhdessä tätä monesti ihmettelemme. Juu, sen tajuan että liiton kestävyyteen tarvitaan molempien panosta ja ehkäpä vaan sitten olen ollut hemmetin onnekas että olen saanut miehekseni sellaisen, joka myös teoillaan näyttää toteen sen että arvostaa juuri tätä samaa asiaa. -ap
[/quote]
Ja jos miehesi delaa, kun olet vaikka 25v. niin uutta perhettä et saa siis perustaa?
t: ydinperheessä asuva, jolla on etälapsi
[/quote]
Ei tietenkään! Jos mies kuolee, tai mies saa aivovamman ja elää vihanneksena lopun elämänsä, tai aivovamman seurauksena muuttuu vaimonhakkaajaksi - niin sinut on tuomittu elämään yksin.
Tai jos haluat miehen, niin sinun pitää löytää mies, jolla ei ole omia lapsia. Tai mies, joka ei koskaan halua muuttaa yhteen vaan mielellään asuu omassa asunnossa.Jos mies haluaa kanssasi naimisiin, niin jssp.
Surullista, mutta totta että elämästä ja parisuhteesta et koskaan voi päättää, kuin omasta puolestasi. Nykyisen puolisosi mielipide voi muuttua - hän saattaa/voi rakastua, tai sinulle voi käydä niin. Teille voi tulla niin vaikea kriisi, jossa toista loukataan alunperin tarkoittamatta niin syvälle, ettei niistä loukkauksista toivuta niin vain ja se kriisiyttää perheen elämän. Kumpi tahansa voi sairastua...
En usko, että kevein perustein erotaan. Uskon sen sijaan, että nykyinen elämäntapa tekee ihmisistä entistä enemmän rikkonaisempia, moraalikäsitys on ihmisillä muuttunut ja vaikka maailmassa on tapahtunut paljon hyvää, on hyvinvointiyhteiskunnalla myös kääntöpuoli: lähimmäisestä ei tarvitse välittää, kun on aina "joku yhteiskunta" joka huolehtii.
Ennen puhallettiin enemmän yhteen hiileen, koska se oli välttämätöntä. Minnepä kouluttamaton kuuden lapsen emäntä olisi tiluksiltaan kaivannut? Tai isäntä omalta maaltaan, vaikka piikoja pistettiin lapsi kainalossa joskus taloista ulos :P Ajat ovat muuttuneet, ihmiset siinä mukana. Biologia ei pysy perässä, sisimmässä meissä on edelleen se ruodussa pidettävä eläin, kun kaikenlaisia ilmaisia, halpoja elämän tarjoamia houkutuksia on kevein perustein tarjolla... Osa pilaa elämänsä ja katuu, toiset löytävät kenties onnensa.
Ja mikä oikeus kenelläkään on tuomita siitä oikeastaan? Joskus mietin, millaisiksi lapset kasvavat vaihtuvien aikuisten ympäröimänä? Uskaltaako sitä kiintyä enää keneenkään? Toisaalta useat tutkimukset väitöskirjaa myöten todistavat, että yhden vanhemman perheiden lapset ovat yhtä onnellisia, kuin ydinperheetkin. Tärkeämpää on vuorovaikutusmalli, joka perheessä on ja kiintymyssuhde, ei se ketä perheessä asuu, vaan mitä siellä tapahtuu ja millä säännöillä eletään...?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:53"]
Vastenmielistä. Itse ainakin aion miettiä tarkkaan ennen kuin alan lapsia vääntämään tai naimisiin menemään. Tarkoituksena olisi valita kumppani, jonka tuntee ja jota rakastaa niin paljon, ettei tarvitse erota lastenteon jälkeen.
Jos jostain syystä olisinkin valinnut niin idioottimaisesti, etten tuntenut miestä kunnolla ja hän esim. pettää ja jättää minut ja lapsemme, niin uusioperhettä en todellakaan aio perustaa. Jos löytäisin uuden miehen, niin kunnollisen seurustelun jälkeen voisin kuvitella avioliittoa ja sen seurauksena yhteenmuuttoa, jos miehellä ei olisi lapsia. Valitettavasti en halua muiden lapsia hoidettavakseni.
MUTTA toivottavasti tätä asiaa ei tarvitse tämän enempää miettiä, koska pyrin valitsemaan jo sen ensimmäisen kumppanini huolellisesti. :))
[/quote]
Eikun nimenomaan kannattaa kokeilla useampaa, ennenkuin sitoutuu siihen yhteen (ts. perustaa sen perheen ja hankkii ne lapset). Muutoin voi käydä kuten miehen exällä, että sitoudutaan siihen ensirakkauteen, pidetään prinsessahäät, ostetaan talot, hankitaan lapset ja kolmekymppisenä todetaan että "ollaan kasvettu erilleen". Se oli sitten heissulivei mies ja uutta kehiin, toivottavasti tällä kertaa natsasi paremmin.
Kun erosin miehestäni niin päätin olla ottamatta enää miestä ja elän vain lapsien kanssa. Siinäkin on monelle sulattamista, että miksi minulla ei ole miestä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 15:53"]
Vastenmielistä. Itse ainakin aion miettiä tarkkaan ennen kuin alan lapsia vääntämään tai naimisiin menemään. Tarkoituksena olisi valita kumppani, jonka tuntee ja jota rakastaa niin paljon, ettei tarvitse erota lastenteon jälkeen.
Jos jostain syystä olisinkin valinnut niin idioottimaisesti, etten tuntenut miestä kunnolla ja hän esim. pettää ja jättää minut ja lapsemme, niin uusioperhettä en todellakaan aio perustaa. Jos löytäisin uuden miehen, niin kunnollisen seurustelun jälkeen voisin kuvitella avioliittoa ja sen seurauksena yhteenmuuttoa, jos miehellä ei olisi lapsia. Valitettavasti en halua muiden lapsia hoidettavakseni.
MUTTA toivottavasti tätä asiaa ei tarvitse tämän enempää miettiä, koska pyrin valitsemaan jo sen ensimmäisen kumppanini huolellisesti. :))
[/quote]
Älä hanki lapsia, jos et pysty ajattelemaan, että huolehtisit hellästi ei-biologisista lapsista myös. Et kykene rakkauteen vaan omistushaluun ja omahyväisyyteen, jos lasten täytyy olla biologisia.