Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkä kaveri
14.12.2020 |
En uskalla sanoa enää mitään, ettei hänen energiansa kulu.
Hän syö vain kotimaista luomua kotiruokaa tietyn ruokavalion mukaan. Hän meditoi ja joogaa niille pyhitetyssä huoneessaan. Hän kuuntelee henkisten opettajien videoita ja enkelien kanavointeja. Hän käyttää tarot- ja enkelikortteja. Hän jätti yhden kaverinsa vasta, koska kaveri oli "energiavaras". Hän ei voi tehdä töitä koska uupuu. Hän analysoi itsetuntoaan.
Olenko liian jyrkkä kun tuntuu, ettei ole enää mitään yhteistä?
Kommentit (140)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työkaverini linjastotyössä joutuu käyttämään tuplakuulosuojaimia jotta pystyy keskittymään ajatuksiinsa. Joka kerta kun joku uskaltaa laittaa radion päälle niin hän käy kääntämässä sen niin hiljaiselle ettei yli 2 metrin päästä kukaan kuule sitä, samaan aikaan kun isossa hallissa on työpisteitä yli 20 metrin päässä radiosta.
Yhtenä päivänä hän alkoi valittaa, että toisen työpisteen valo häiritsee häntä ja sekin piti sammuttaa. :D
Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin: erityisherkkyys on autonomisen hermoston herkkyyttä, tuollainen ”hurahtaminen” taas mielestäni usein merkki jonkinlaisesta epätasapainosta.
Mielestäni ainakin siinä mennään hurahtamisen puolelle, jos nopealla aikataululla menee moni asia uusiksi. Koska silloin on helposti omaksuttu uusi maailmankuva siihen pahemmin perehtymättä ja sitä kriittisesti tarkastelematta. Noin käynee helposti silloin, kun yrittää hätäpäissään hakea apua ahdistukseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä on hurahtamisen raja?
Jos muuttaa koko elämänsä hyvin lyhyessä ajassa, ilman että sitä on pohtinut jo vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Missä on hurahtamisen raja?
Jos jokin uskomus alkaa haitata jokapäiväistä elämää , työntekoa ja ihmissuhteita. Ap:n esimerkissä: uskomus herkkyydestä haittaa työntekoa, uskomus energiasta ja sen varastamisesta ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on hurahtamisen raja?
Jos muuttaa koko elämänsä hyvin lyhyessä ajassa, ilman että sitä on pohtinut jo vuosikausia.
Vuosikausia kypsytelty elämänmuutoskin voi näyttää ulkopuolisen silmään hurahtamiselta. Moni esim. henkisiä asioita ja maailmankatsomustaan uusiksi pohtiva ihminen haluaa pitää ajatuksensa itsellään naurunalaiseksi tai syrjityksi tulemisen pelossa. Ulkoinen muutos voikin sitten tapahtua hyvin nopealla tahdilla, kun ihminen on saanut riittävästi rohkeutta ja selvyyttä suunnalleen.
Jos tällaisen elämänmuutoksen läpi käyneen ihmisen kanssa ei enää löydä yhteistä säveltä, niin parempi on viilentää välit. Moni heräämisen ym. muutoksen kokenut kyllä ymmärtää, että sen jälkeen kaikki on toisin eivätkä vanhat ystävyyssuhteet välttämättä kestä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on hurahtamisen raja?
Jos jokin uskomus alkaa haitata jokapäiväistä elämää , työntekoa ja ihmissuhteita. Ap:n esimerkissä: uskomus herkkyydestä haittaa työntekoa, uskomus energiasta ja sen varastamisesta ihmissuhteita.
Olen eri mieltä tästä. Ainahan se on haitannut. Sitä ei ole vain tiedostanut aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi juuri kuvailemasi kaltainen kaveri. Eikä ole mikään teini vaan liki 40 v naisihminen. Tavallaan ihan symppis ihminen, mutta on jotenkin seonnut kaiken tuon hihhuloinnin kanssa. Kaikelle tapahtuvalle etsitään jotain syvempää merkitystä jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on hurahtamisen raja?
Jos muuttaa koko elämänsä hyvin lyhyessä ajassa, ilman että sitä on pohtinut jo vuosikausia.
Vuosikausia kypsytelty elämänmuutoskin voi näyttää ulkopuolisen silmään hurahtamiselta. Moni esim. henkisiä asioita ja maailmankatsomustaan uusiksi pohtiva ihminen haluaa pitää ajatuksensa itsellään naurunalaiseksi tai syrjityksi tulemisen pelossa. Ulkoinen muutos voikin sitten tapahtua hyvin nopealla tahdilla, kun ihminen on saanut riittävästi rohkeutta ja selvyyttä suunnalleen.
Jos tällaisen elämänmuutoksen läpi käyneen ihmisen kanssa ei enää löydä yhteistä säveltä, niin parempi on viilentää välit. Moni heräämisen ym. muutoksen kokenut kyllä ymmärtää, että sen jälkeen kaikki on toisin eivätkä vanhat ystävyyssuhteet välttämättä kestä sitä.
Mielestäni ihmisen pitäisi pystyä perustelemaan uusi ajatusmaailmansa. Jos sitä ei osaa perustella toiselle, miten sitten itselle. Ja millä perusteella silloin on muuttanut koko elämänsä päälaelleen ja hylännyt ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei selkeästi sisäistä asiaa että kuluttaa muut loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se asia on hänelle ilmaistu ja ei ymmärrä kuulemaansa.
Mä oon varmaan erityisherkkä.
En pysty pitämään näitä nykymuodin tiukkoja farkkuja koska ne tuntuvat pohkeissa ikäviltä. Huomasin taannoin rintsikoita pitkästä aikaa kokeillessani(käytän siis vain semmoisia pehmoisia toppaamattomia pikkutoppeja) että en tosiaan kykene pitämään niitä enää yhtään kun ne "tuntuvat päällä". Kengät pitää aina olla liian isot, koska yhtään ei saa kenkä painaa hitustakaan mistään kohtaa. Kuljen collareissa ja miehen t-paidassa ja hupparissa(mutta huputtomassa, koska huppu tuntuu ikävältä takin alla.
Inhoan joitakin hajuja niin että en pysty yhtään olemaan vaan kaikkoan paikalta. Kirkkaat valot, ja hälisevä melu saa pään pyörälle ja järkyttävän uupumuksen. En voi käydä edes työpaikkaruokalassa kun astioiden kilinä yhdistyy mölinään.
En voi olla väsynyt, koska en kestä sitä yhtään, joten nukkua on pakko, en voi "valvoa pitkään silloin tällöin".
Enkeleiden ja joogien kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, päästä vain falskaa jotakin :D
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti se kaverisi jätti hänet ennemmin. Tuollaiset astraali ja muuhun energiahömppään uskovat ovat itse niitä pahimpia energiavarkaita. Rasittavia ja hieman yksinkertaisiakin.
Energia on siis hömppää..mielenkiintoista. Mutta mitäpä voisi av palstan yksinkertaisilta mammuleilta odottaa. On se jännä miten tänne vähän väliä tulee näitä henkisiä tai uskovaisia ihmisiä pilkkaavia aloituksia joita möllösilmät sitten vaahtosuuna ivaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on hurahtamisen raja?
Jos muuttaa koko elämänsä hyvin lyhyessä ajassa, ilman että sitä on pohtinut jo vuosikausia.
Vuosikausia kypsytelty elämänmuutoskin voi näyttää ulkopuolisen silmään hurahtamiselta. Moni esim. henkisiä asioita ja maailmankatsomustaan uusiksi pohtiva ihminen haluaa pitää ajatuksensa itsellään naurunalaiseksi tai syrjityksi tulemisen pelossa. Ulkoinen muutos voikin sitten tapahtua hyvin nopealla tahdilla, kun ihminen on saanut riittävästi rohkeutta ja selvyyttä suunnalleen.
Jos tällaisen elämänmuutoksen läpi käyneen ihmisen kanssa ei enää löydä yhteistä säveltä, niin parempi on viilentää välit. Moni heräämisen ym. muutoksen kokenut kyllä ymmärtää, että sen jälkeen kaikki on toisin eivätkä vanhat ystävyyssuhteet välttämättä kestä sitä.
Mielestäni ihmisen pitäisi pystyä perustelemaan uusi ajatusmaailmansa. Jos sitä ei osaa perustella toiselle, miten sitten itselle. Ja millä perusteella silloin on muuttanut koko elämänsä päälaelleen ja hylännyt ystäviä?
Millainen perustelu? Tieteellinen perustelu, vai mitä?
Aloittajan sisäinen rauha? Tyytyväisyys? Ei käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin: erityisherkkyys on autonomisen hermoston herkkyyttä, tuollainen ”hurahtaminen” taas mielestäni usein merkki jonkinlaisesta epätasapainosta.
Ainakin Elaine N. Aron Erityisherkkä ihminen (HSP) kirjan mukaan henkioppaat, enkelit ja sen sellaiset hyvin yleisiä kokemuksia erityisherkillä.
Vois olla että etäännyttäisin, jos ryupee tuntuu liian hankalalta. Eikä olis enää juuri yhteistä.
Olen aikuisella iälläni kyllä ystävystynyt yhden tällaisen noidan kanssa. Etsinnöistään ja uskomuksistaan huolimatta tästä naisesta löytyy myös itseironiaa ja huumorintajua. Huolimatta hänen taikavoimista ja minun lääketieteellisestä koulutuksestani ollaan ystäviä ja suvaitaan toisiamme.