AMK valintakoe kevät 2021
Hei !
Millä mielellä lähdette hakemaan korkeakoulupaikkaa kevään yhteishaussa ? Oletko jo aiemmin hakenut ja jäänyt ilman opiskelupaikkaa vai ihan ensikertalainen ? Miten ajattelit valmistautua vai menetkö vaan katsomaan millainen koe on ?
Kommentit (2485)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LABin tradenomipisteet tuli, 81. varasija... 😔Alin hyväksytty 42,65. Ärsyttää 😂😂
Mulla varasija 77 🙈 paljon sul oli pisteitä?
38,9. 😬 Entäs sulla?
Vierailija kirjoitti:
Jahas ja hylätyks meni englannin takia. Vituttaa törkeesti.
Minulla äidinkielen. Olisin pisteiden puolesta päässyt, mutta hylätty tuli :)))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas ja hylätyks meni englannin takia. Vituttaa törkeesti.
Minulla äidinkielen. Olisin pisteiden puolesta päässyt, mutta hylätty tuli :)))
Hei oon tosi pahoillani teidän puolesta :( oon niin harmi että yhen osion takia tulee hylsy koko kokeesta vaikka pisteet olisi mitkä…
Vierailija kirjoitti:
Täällä hylky (suom), muuten olis hyvä tulos…
Mun lapsella sama juttu. Muuten hyvät pisteet mutta hylätty suomen kielestä. Onko sulla lukivaikeus tms. mikä voisi vaikuttaa asiaan?
6. varasijalla Lappeenrantaan ja 4. varasijalla Lahteen tradenomiksi ensikertalaisena, onko mahiksia päästä? :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, pääsisin kokeella viimeiseen hakukohteeseeni, mutta en tiedä mitä tehdä paikan suhteen! Olen muuten hakenut vain yliopistoihin ja valehtelematta AMK tuntuu epäonnistumiselta. Voisitteko luoda muhun vähän toivoa, miten saisin ajatukseni käännettyä niin, että amiskin on ihan ok ja voi johtaa muuhunkin kuin sote-alan palkkakuoppaan ja olemattomaan urakehitykseen?
Puhut ilmeisesti ammattikorkeakoulusta. Älä huoli, voit hakea yliopistoon maisteriohjelmaan jos mieluisan sieltä löydät. Hoida nyt opistosi hyvin ja siitä sitten eteenpäin. Meillä on amkkilaisia maisteriohjelmissa aika usein.
Et ole mitenkään epäonnistunut, tsemppiä
/yliopistomies
Kiitos vastauksestasi. Harmi, että ainakin jotkut täällä tulkitsivat kommenttini väärin (joku tulistui ihan niin, että poistatti ihan asiallisen kommentin?? ok). Haluaisin siis ihan oikeasti jo elämässä eteenpäin, enkä millään tavoin nauti tilanteesta. Sekä omasta puolestani että muiden hyvien hakijoiden näkökulmasta en pidä kuitenkaan reiluna ja hyvänä sitä, että otan vastaan sellainen paikan, jota lähtökohtaisesti en haluaisi ottaa vastaan. Hakijoissa on varmasti paljon sellaisia, jotka hyötyisivät ko. tutkinnosta enemmän ja pysyisivät pidempään alalla ihan tyytyväisinä, olisivat pidemmän päälle siis parempi yhteiskunnallinen sijoitus kuin minä. Kuitenkin, täytyyhän tässä elämässä jotain tehdä, jos ei mieli sossuttaa koko loppuelämää. Minulle _henkilökohtaisesti ja omakohtaisesti_ (ihan sama mitä muut valitsee!) AMK on yliopistokoulutusta vähempiarvoinen vaihtoehto, enkä ole ainoa, tästä vaan ei saa missään keskustella - ei edes ananyymina AV:lla :D
Tuo vähempiarvoisuus on kyllä ihan omassa päässä. Ystäväpiirissäni on monia yliopistosta valmistuneita maistereita eikä heidän tulonsa kuuna päivänä nouse mihinkään kolmea tonnia paremmaksi, ihmisillä on ihme harhaluulo että yliopisto avaa ovet päättymättömään palkkakehitykseen ja rikkauksiin - vaikka niinhän se ei ole. Eikä se kyllä mikään älyn mittarikaan ole - uskoit sinä mitä hyvänsä.
En tiedä, miten olisin voinut enempää korostaa tuota, että tämä on henkilökohtainen ajatusmallini. Tarkoitus ole ollut väheksyä ketään tai kenenkään henkilökohtaisia valintoja, silti mielensäpahoittajat heittelevät kiviä sarjatulena - sinä etunenässä. Minun päässäni ajatus yliopistokoulutuksen ylivertaisuudesta on totta, enkä ole ainoa, vaikka tästä ei ole missään yleisesti ok puhua. Alkuperäisessä kommentissani hainkin teiltä "toisinajattelijoita" uusia näkökulmia itselleni, mutta harmillisesti se kommentti poistatettiin. Yliopistossa on tietysti monia aloja, samoin on AMK:ssa, ja palkkaus on myös alakohtaista. Siitä huolimatta AMK-koulutuksella palkan kurominen akateemisen maisterin palkkoihin on kovemman työn ja hyvän tuurin takana, ja esim. sote-aloilla palkat eivät pääsääntöisesti saavuta akateemisen maisterin palkkatasoa. Työn luonteetkin ovat erilaiset, itseäni ei esim. perusduuni terveydenhuollossa voisi vähempää kiinnostaa (palkat, työajat ja -olot), vaan kaipaan työltäni autonomiaa ja ulkopuolistakin arvostusta. Sanon nyt vielä kerran, että henkilökohtaisistakin syistä haluaisin löytää tilanteeseen riittävän hyvän ratkaisun ja yritän tässä kovasti aivopestä itseäni pois päähänpinttymästäni yliopistokoulutusta kohtaan. Täällä on paljon porukkaa, jolle AMK-tutkinto on vähintäänkin ok, osalle jopa ensisijainen hakutoive, joten ajattelin, että täältä muutosvoimaa sekä tämän mindsetin kanssa painimiseen että sopivan urapolun löytämiseen voisi saada.
Alapeukkuja odotellessa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas ja hylätyks meni englannin takia. Vituttaa törkeesti.
Minulla äidinkielen. Olisin pisteiden puolesta päässyt, mutta hylätty tuli :)))
Ja tosiaan minulla on lukihäiriö. Mutta todistus on liianvanha että olisin saanut lisä aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, pääsisin kokeella viimeiseen hakukohteeseeni, mutta en tiedä mitä tehdä paikan suhteen! Olen muuten hakenut vain yliopistoihin ja valehtelematta AMK tuntuu epäonnistumiselta. Voisitteko luoda muhun vähän toivoa, miten saisin ajatukseni käännettyä niin, että amiskin on ihan ok ja voi johtaa muuhunkin kuin sote-alan palkkakuoppaan ja olemattomaan urakehitykseen?
Puhut ilmeisesti ammattikorkeakoulusta. Älä huoli, voit hakea yliopistoon maisteriohjelmaan jos mieluisan sieltä löydät. Hoida nyt opistosi hyvin ja siitä sitten eteenpäin. Meillä on amkkilaisia maisteriohjelmissa aika usein.
Et ole mitenkään epäonnistunut, tsemppiä
/yliopistomies
Kiitos vastauksestasi. Harmi, että ainakin jotkut täällä tulkitsivat kommenttini väärin (joku tulistui ihan niin, että poistatti ihan asiallisen kommentin?? ok). Haluaisin siis ihan oikeasti jo elämässä eteenpäin, enkä millään tavoin nauti tilanteesta. Sekä omasta puolestani että muiden hyvien hakijoiden näkökulmasta en pidä kuitenkaan reiluna ja hyvänä sitä, että otan vastaan sellainen paikan, jota lähtökohtaisesti en haluaisi ottaa vastaan. Hakijoissa on varmasti paljon sellaisia, jotka hyötyisivät ko. tutkinnosta enemmän ja pysyisivät pidempään alalla ihan tyytyväisinä, olisivat pidemmän päälle siis parempi yhteiskunnallinen sijoitus kuin minä. Kuitenkin, täytyyhän tässä elämässä jotain tehdä, jos ei mieli sossuttaa koko loppuelämää. Minulle _henkilökohtaisesti ja omakohtaisesti_ (ihan sama mitä muut valitsee!) AMK on yliopistokoulutusta vähempiarvoinen vaihtoehto, enkä ole ainoa, tästä vaan ei saa missään keskustella - ei edes ananyymina AV:lla :D
Tuo vähempiarvoisuus on kyllä ihan omassa päässä. Ystäväpiirissäni on monia yliopistosta valmistuneita maistereita eikä heidän tulonsa kuuna päivänä nouse mihinkään kolmea tonnia paremmaksi, ihmisillä on ihme harhaluulo että yliopisto avaa ovet päättymättömään palkkakehitykseen ja rikkauksiin - vaikka niinhän se ei ole. Eikä se kyllä mikään älyn mittarikaan ole - uskoit sinä mitä hyvänsä.
En tiedä, miten olisin voinut enempää korostaa tuota, että tämä on henkilökohtainen ajatusmallini. Tarkoitus ole ollut väheksyä ketään tai kenenkään henkilökohtaisia valintoja, silti mielensäpahoittajat heittelevät kiviä sarjatulena - sinä etunenässä. Minun päässäni ajatus yliopistokoulutuksen ylivertaisuudesta on totta, enkä ole ainoa, vaikka tästä ei ole missään yleisesti ok puhua. Alkuperäisessä kommentissani hainkin teiltä "toisinajattelijoita" uusia näkökulmia itselleni, mutta harmillisesti se kommentti poistatettiin. Yliopistossa on tietysti monia aloja, samoin on AMK:ssa, ja palkkaus on myös alakohtaista. Siitä huolimatta AMK-koulutuksella palkan kurominen akateemisen maisterin palkkoihin on kovemman työn ja hyvän tuurin takana, ja esim. sote-aloilla palkat eivät pääsääntöisesti saavuta akateemisen maisterin palkkatasoa. Työn luonteetkin ovat erilaiset, itseäni ei esim. perusduuni terveydenhuollossa voisi vähempää kiinnostaa (palkat, työajat ja -olot), vaan kaipaan työltäni autonomiaa ja ulkopuolistakin arvostusta. Sanon nyt vielä kerran, että henkilökohtaisistakin syistä haluaisin löytää tilanteeseen riittävän hyvän ratkaisun ja yritän tässä kovasti aivopestä itseäni pois päähänpinttymästäni yliopistokoulutusta kohtaan. Täällä on paljon porukkaa, jolle AMK-tutkinto on vähintäänkin ok, osalle jopa ensisijainen hakutoive, joten ajattelin, että täältä muutosvoimaa sekä tämän mindsetin kanssa painimiseen että sopivan urapolun löytämiseen voisi saada.
Alapeukkuja odotellessa :)
Mene nyt jo muualle haukkumasta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LABin tradenomipisteet tuli, 81. varasija... 😔Alin hyväksytty 42,65. Ärsyttää 😂😂
Mulla varasija 77 🙈 paljon sul oli pisteitä?
38,9. 😬 Entäs sulla?
39,03. Ei taida päästä mihinkään näillä pisteillä😒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, pääsisin kokeella viimeiseen hakukohteeseeni, mutta en tiedä mitä tehdä paikan suhteen! Olen muuten hakenut vain yliopistoihin ja valehtelematta AMK tuntuu epäonnistumiselta. Voisitteko luoda muhun vähän toivoa, miten saisin ajatukseni käännettyä niin, että amiskin on ihan ok ja voi johtaa muuhunkin kuin sote-alan palkkakuoppaan ja olemattomaan urakehitykseen?
Puhut ilmeisesti ammattikorkeakoulusta. Älä huoli, voit hakea yliopistoon maisteriohjelmaan jos mieluisan sieltä löydät. Hoida nyt opistosi hyvin ja siitä sitten eteenpäin. Meillä on amkkilaisia maisteriohjelmissa aika usein.
Et ole mitenkään epäonnistunut, tsemppiä
/yliopistomies
Kiitos vastauksestasi. Harmi, että ainakin jotkut täällä tulkitsivat kommenttini väärin (joku tulistui ihan niin, että poistatti ihan asiallisen kommentin?? ok). Haluaisin siis ihan oikeasti jo elämässä eteenpäin, enkä millään tavoin nauti tilanteesta. Sekä omasta puolestani että muiden hyvien hakijoiden näkökulmasta en pidä kuitenkaan reiluna ja hyvänä sitä, että otan vastaan sellainen paikan, jota lähtökohtaisesti en haluaisi ottaa vastaan. Hakijoissa on varmasti paljon sellaisia, jotka hyötyisivät ko. tutkinnosta enemmän ja pysyisivät pidempään alalla ihan tyytyväisinä, olisivat pidemmän päälle siis parempi yhteiskunnallinen sijoitus kuin minä. Kuitenkin, täytyyhän tässä elämässä jotain tehdä, jos ei mieli sossuttaa koko loppuelämää. Minulle _henkilökohtaisesti ja omakohtaisesti_ (ihan sama mitä muut valitsee!) AMK on yliopistokoulutusta vähempiarvoinen vaihtoehto, enkä ole ainoa, tästä vaan ei saa missään keskustella - ei edes ananyymina AV:lla :D
Tuo vähempiarvoisuus on kyllä ihan omassa päässä. Ystäväpiirissäni on monia yliopistosta valmistuneita maistereita eikä heidän tulonsa kuuna päivänä nouse mihinkään kolmea tonnia paremmaksi, ihmisillä on ihme harhaluulo että yliopisto avaa ovet päättymättömään palkkakehitykseen ja rikkauksiin - vaikka niinhän se ei ole. Eikä se kyllä mikään älyn mittarikaan ole - uskoit sinä mitä hyvänsä.
En tiedä, miten olisin voinut enempää korostaa tuota, että tämä on henkilökohtainen ajatusmallini. Tarkoitus ole ollut väheksyä ketään tai kenenkään henkilökohtaisia valintoja, silti mielensäpahoittajat heittelevät kiviä sarjatulena - sinä etunenässä. Minun päässäni ajatus yliopistokoulutuksen ylivertaisuudesta on totta, enkä ole ainoa, vaikka tästä ei ole missään yleisesti ok puhua. Alkuperäisessä kommentissani hainkin teiltä "toisinajattelijoita" uusia näkökulmia itselleni, mutta harmillisesti se kommentti poistatettiin. Yliopistossa on tietysti monia aloja, samoin on AMK:ssa, ja palkkaus on myös alakohtaista. Siitä huolimatta AMK-koulutuksella palkan kurominen akateemisen maisterin palkkoihin on kovemman työn ja hyvän tuurin takana, ja esim. sote-aloilla palkat eivät pääsääntöisesti saavuta akateemisen maisterin palkkatasoa. Työn luonteetkin ovat erilaiset, itseäni ei esim. perusduuni terveydenhuollossa voisi vähempää kiinnostaa (palkat, työajat ja -olot), vaan kaipaan työltäni autonomiaa ja ulkopuolistakin arvostusta. Sanon nyt vielä kerran, että henkilökohtaisistakin syistä haluaisin löytää tilanteeseen riittävän hyvän ratkaisun ja yritän tässä kovasti aivopestä itseäni pois päähänpinttymästäni yliopistokoulutusta kohtaan. Täällä on paljon porukkaa, jolle AMK-tutkinto on vähintäänkin ok, osalle jopa ensisijainen hakutoive, joten ajattelin, että täältä muutosvoimaa sekä tämän mindsetin kanssa painimiseen että sopivan urapolun löytämiseen voisi saada.
Alapeukkuja odotellessa :)
Mene nyt jo muualle haukkumasta :)
Sulla ei ollut muuta kommentoitavaa tähän aiheeseen? Jään odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
6. varasijalla Lappeenrantaan ja 4. varasijalla Lahteen tradenomiksi ensikertalaisena, onko mahiksia päästä? :(
Helposti, ainakin jos hait pöivätoteutukseen:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, pääsisin kokeella viimeiseen hakukohteeseeni, mutta en tiedä mitä tehdä paikan suhteen! Olen muuten hakenut vain yliopistoihin ja valehtelematta AMK tuntuu epäonnistumiselta. Voisitteko luoda muhun vähän toivoa, miten saisin ajatukseni käännettyä niin, että amiskin on ihan ok ja voi johtaa muuhunkin kuin sote-alan palkkakuoppaan ja olemattomaan urakehitykseen?
Puhut ilmeisesti ammattikorkeakoulusta. Älä huoli, voit hakea yliopistoon maisteriohjelmaan jos mieluisan sieltä löydät. Hoida nyt opistosi hyvin ja siitä sitten eteenpäin. Meillä on amkkilaisia maisteriohjelmissa aika usein.
Et ole mitenkään epäonnistunut, tsemppiä
/yliopistomies
Kiitos vastauksestasi. Harmi, että ainakin jotkut täällä tulkitsivat kommenttini väärin (joku tulistui ihan niin, että poistatti ihan asiallisen kommentin?? ok). Haluaisin siis ihan oikeasti jo elämässä eteenpäin, enkä millään tavoin nauti tilanteesta. Sekä omasta puolestani että muiden hyvien hakijoiden näkökulmasta en pidä kuitenkaan reiluna ja hyvänä sitä, että otan vastaan sellainen paikan, jota lähtökohtaisesti en haluaisi ottaa vastaan. Hakijoissa on varmasti paljon sellaisia, jotka hyötyisivät ko. tutkinnosta enemmän ja pysyisivät pidempään alalla ihan tyytyväisinä, olisivat pidemmän päälle siis parempi yhteiskunnallinen sijoitus kuin minä. Kuitenkin, täytyyhän tässä elämässä jotain tehdä, jos ei mieli sossuttaa koko loppuelämää. Minulle _henkilökohtaisesti ja omakohtaisesti_ (ihan sama mitä muut valitsee!) AMK on yliopistokoulutusta vähempiarvoinen vaihtoehto, enkä ole ainoa, tästä vaan ei saa missään keskustella - ei edes ananyymina AV:lla :D
Tuo vähempiarvoisuus on kyllä ihan omassa päässä. Ystäväpiirissäni on monia yliopistosta valmistuneita maistereita eikä heidän tulonsa kuuna päivänä nouse mihinkään kolmea tonnia paremmaksi, ihmisillä on ihme harhaluulo että yliopisto avaa ovet päättymättömään palkkakehitykseen ja rikkauksiin - vaikka niinhän se ei ole. Eikä se kyllä mikään älyn mittarikaan ole - uskoit sinä mitä hyvänsä.
En tiedä, miten olisin voinut enempää korostaa tuota, että tämä on henkilökohtainen ajatusmallini. Tarkoitus ole ollut väheksyä ketään tai kenenkään henkilökohtaisia valintoja, silti mielensäpahoittajat heittelevät kiviä sarjatulena - sinä etunenässä. Minun päässäni ajatus yliopistokoulutuksen ylivertaisuudesta on totta, enkä ole ainoa, vaikka tästä ei ole missään yleisesti ok puhua. Alkuperäisessä kommentissani hainkin teiltä "toisinajattelijoita" uusia näkökulmia itselleni, mutta harmillisesti se kommentti poistatettiin. Yliopistossa on tietysti monia aloja, samoin on AMK:ssa, ja palkkaus on myös alakohtaista. Siitä huolimatta AMK-koulutuksella palkan kurominen akateemisen maisterin palkkoihin on kovemman työn ja hyvän tuurin takana, ja esim. sote-aloilla palkat eivät pääsääntöisesti saavuta akateemisen maisterin palkkatasoa. Työn luonteetkin ovat erilaiset, itseäni ei esim. perusduuni terveydenhuollossa voisi vähempää kiinnostaa (palkat, työajat ja -olot), vaan kaipaan työltäni autonomiaa ja ulkopuolistakin arvostusta. Sanon nyt vielä kerran, että henkilökohtaisistakin syistä haluaisin löytää tilanteeseen riittävän hyvän ratkaisun ja yritän tässä kovasti aivopestä itseäni pois päähänpinttymästäni yliopistokoulutusta kohtaan. Täällä on paljon porukkaa, jolle AMK-tutkinto on vähintäänkin ok, osalle jopa ensisijainen hakutoive, joten ajattelin, että täältä muutosvoimaa sekä tämän mindsetin kanssa painimiseen että sopivan urapolun löytämiseen voisi saada.
Alapeukkuja odotellessa :)
Noh, tämä on _AMK Valintakokeiden_ keskustelu, joten ei liene yllätys että ”oikea” mielipiteesi koulutuksen vähempiarvoisuudesta ei ole ehkä kuumaa kamaa tällä keskustelualueella. Ehkä joku yliopistojen haun keskustelualue olisi parempi paikka, josta löytäisit samanmielisiä jakamaan näitä ajatuksia.
Mutta en noilla ajatuksilla missään nimessä kehoita ottamaan paikkaa Ammattikorkeasta vastaan - täällä on monia joilla on todella kova motivaatio ja jotka eivät nää koulutusta huonompiarvoisena. En usko että tuolla mindsetillä pärjäät ammattikorkeassa tai olet valintaasi tyytyväinen jos sinne lähdet.
Bläääh Oamkin tulokset tuli eh linjalle ja valintakokeella 36. varasijalla, alin hyväksytty 81,36. Laitamme siis kaiken toivon vissii Xamkiin 🥲 (varasija 4.)
Onko kukaan tarkistuttanut pisteitä uudestaan? 0.25 pistettä liian vähän saanut äidinkielestä, onko tämmöisessä kokeessa mitään mahkuja että voisi nousta tuon verran tarkistuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, pääsisin kokeella viimeiseen hakukohteeseeni, mutta en tiedä mitä tehdä paikan suhteen! Olen muuten hakenut vain yliopistoihin ja valehtelematta AMK tuntuu epäonnistumiselta. Voisitteko luoda muhun vähän toivoa, miten saisin ajatukseni käännettyä niin, että amiskin on ihan ok ja voi johtaa muuhunkin kuin sote-alan palkkakuoppaan ja olemattomaan urakehitykseen?
Puhut ilmeisesti ammattikorkeakoulusta. Älä huoli, voit hakea yliopistoon maisteriohjelmaan jos mieluisan sieltä löydät. Hoida nyt opistosi hyvin ja siitä sitten eteenpäin. Meillä on amkkilaisia maisteriohjelmissa aika usein.
Et ole mitenkään epäonnistunut, tsemppiä
/yliopistomies
Kiitos vastauksestasi. Harmi, että ainakin jotkut täällä tulkitsivat kommenttini väärin (joku tulistui ihan niin, että poistatti ihan asiallisen kommentin?? ok). Haluaisin siis ihan oikeasti jo elämässä eteenpäin, enkä millään tavoin nauti tilanteesta. Sekä omasta puolestani että muiden hyvien hakijoiden näkökulmasta en pidä kuitenkaan reiluna ja hyvänä sitä, että otan vastaan sellainen paikan, jota lähtökohtaisesti en haluaisi ottaa vastaan. Hakijoissa on varmasti paljon sellaisia, jotka hyötyisivät ko. tutkinnosta enemmän ja pysyisivät pidempään alalla ihan tyytyväisinä, olisivat pidemmän päälle siis parempi yhteiskunnallinen sijoitus kuin minä. Kuitenkin, täytyyhän tässä elämässä jotain tehdä, jos ei mieli sossuttaa koko loppuelämää. Minulle _henkilökohtaisesti ja omakohtaisesti_ (ihan sama mitä muut valitsee!) AMK on yliopistokoulutusta vähempiarvoinen vaihtoehto, enkä ole ainoa, tästä vaan ei saa missään keskustella - ei edes ananyymina AV:lla :D
Tuo vähempiarvoisuus on kyllä ihan omassa päässä. Ystäväpiirissäni on monia yliopistosta valmistuneita maistereita eikä heidän tulonsa kuuna päivänä nouse mihinkään kolmea tonnia paremmaksi, ihmisillä on ihme harhaluulo että yliopisto avaa ovet päättymättömään palkkakehitykseen ja rikkauksiin - vaikka niinhän se ei ole. Eikä se kyllä mikään älyn mittarikaan ole - uskoit sinä mitä hyvänsä.
En tiedä, miten olisin voinut enempää korostaa tuota, että tämä on henkilökohtainen ajatusmallini. Tarkoitus ole ollut väheksyä ketään tai kenenkään henkilökohtaisia valintoja, silti mielensäpahoittajat heittelevät kiviä sarjatulena - sinä etunenässä. Minun päässäni ajatus yliopistokoulutuksen ylivertaisuudesta on totta, enkä ole ainoa, vaikka tästä ei ole missään yleisesti ok puhua. Alkuperäisessä kommentissani hainkin teiltä "toisinajattelijoita" uusia näkökulmia itselleni, mutta harmillisesti se kommentti poistatettiin. Yliopistossa on tietysti monia aloja, samoin on AMK:ssa, ja palkkaus on myös alakohtaista. Siitä huolimatta AMK-koulutuksella palkan kurominen akateemisen maisterin palkkoihin on kovemman työn ja hyvän tuurin takana, ja esim. sote-aloilla palkat eivät pääsääntöisesti saavuta akateemisen maisterin palkkatasoa. Työn luonteetkin ovat erilaiset, itseäni ei esim. perusduuni terveydenhuollossa voisi vähempää kiinnostaa (palkat, työajat ja -olot), vaan kaipaan työltäni autonomiaa ja ulkopuolistakin arvostusta. Sanon nyt vielä kerran, että henkilökohtaisistakin syistä haluaisin löytää tilanteeseen riittävän hyvän ratkaisun ja yritän tässä kovasti aivopestä itseäni pois päähänpinttymästäni yliopistokoulutusta kohtaan. Täällä on paljon porukkaa, jolle AMK-tutkinto on vähintäänkin ok, osalle jopa ensisijainen hakutoive, joten ajattelin, että täältä muutosvoimaa sekä tämän mindsetin kanssa painimiseen että sopivan urapolun löytämiseen voisi saada.
Alapeukkuja odotellessa :)
Noh, tämä on _AMK Valintakokeiden_ keskustelu, joten ei liene yllätys että ”oikea” mielipiteesi koulutuksen vähempiarvoisuudesta ei ole ehkä kuumaa kamaa tällä keskustelualueella. Ehkä joku yliopistojen haun keskustelualue olisi parempi paikka, josta löytäisit samanmielisiä jakamaan näitä ajatuksia.
Mutta en noilla ajatuksilla missään nimessä kehoita ottamaan paikkaa Ammattikorkeasta vastaan - täällä on monia joilla on todella kova motivaatio ja jotka eivät nää koulutusta huonompiarvoisena. En usko että tuolla mindsetillä pärjäät ammattikorkeassa tai olet valintaasi tyytyväinen jos sinne lähdet.
Voi hyvänen aika, en missään nimessä ole täällä väittelemässä omien mielipiteitteni "oikeellisuudesta", päin vastoin! Mutta ei kai teiltä taulapäiltä nyt voi mitään sisälukutaitoa odottaakaan. Pitäkää amikselle ja hajotkaa pahansuopaisuuteenne.
Tack och adjö!
Xamk sosionomi onat pisteet 57 ja alimmat 67, varasija 42😂 eipä tarvi haaveilla sit siitä. Sairaanhoitajaks ois tainnu päästä kyllä.
Paljonko sote puolella oli maksimipisteet?
LAB verkko-opinnot tradenomi. Omat pisteeni n. 3 pistettä paremmat kuin alin hyväksytty. Olen ei-ensikertalainen ja 3. varasija. Onkohan mahiksia….😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, pääsisin kokeella viimeiseen hakukohteeseeni, mutta en tiedä mitä tehdä paikan suhteen! Olen muuten hakenut vain yliopistoihin ja valehtelematta AMK tuntuu epäonnistumiselta. Voisitteko luoda muhun vähän toivoa, miten saisin ajatukseni käännettyä niin, että amiskin on ihan ok ja voi johtaa muuhunkin kuin sote-alan palkkakuoppaan ja olemattomaan urakehitykseen?
Puhut ilmeisesti ammattikorkeakoulusta. Älä huoli, voit hakea yliopistoon maisteriohjelmaan jos mieluisan sieltä löydät. Hoida nyt opistosi hyvin ja siitä sitten eteenpäin. Meillä on amkkilaisia maisteriohjelmissa aika usein.
Et ole mitenkään epäonnistunut, tsemppiä
/yliopistomies
Kiitos vastauksestasi. Harmi, että ainakin jotkut täällä tulkitsivat kommenttini väärin (joku tulistui ihan niin, että poistatti ihan asiallisen kommentin?? ok). Haluaisin siis ihan oikeasti jo elämässä eteenpäin, enkä millään tavoin nauti tilanteesta. Sekä omasta puolestani että muiden hyvien hakijoiden näkökulmasta en pidä kuitenkaan reiluna ja hyvänä sitä, että otan vastaan sellainen paikan, jota lähtökohtaisesti en haluaisi ottaa vastaan. Hakijoissa on varmasti paljon sellaisia, jotka hyötyisivät ko. tutkinnosta enemmän ja pysyisivät pidempään alalla ihan tyytyväisinä, olisivat pidemmän päälle siis parempi yhteiskunnallinen sijoitus kuin minä. Kuitenkin, täytyyhän tässä elämässä jotain tehdä, jos ei mieli sossuttaa koko loppuelämää. Minulle _henkilökohtaisesti ja omakohtaisesti_ (ihan sama mitä muut valitsee!) AMK on yliopistokoulutusta vähempiarvoinen vaihtoehto, enkä ole ainoa, tästä vaan ei saa missään keskustella - ei edes ananyymina AV:lla :D
Tuo vähempiarvoisuus on kyllä ihan omassa päässä. Ystäväpiirissäni on monia yliopistosta valmistuneita maistereita eikä heidän tulonsa kuuna päivänä nouse mihinkään kolmea tonnia paremmaksi, ihmisillä on ihme harhaluulo että yliopisto avaa ovet päättymättömään palkkakehitykseen ja rikkauksiin - vaikka niinhän se ei ole. Eikä se kyllä mikään älyn mittarikaan ole - uskoit sinä mitä hyvänsä.
En tiedä, miten olisin voinut enempää korostaa tuota, että tämä on henkilökohtainen ajatusmallini. Tarkoitus ole ollut väheksyä ketään tai kenenkään henkilökohtaisia valintoja, silti mielensäpahoittajat heittelevät kiviä sarjatulena - sinä etunenässä. Minun päässäni ajatus yliopistokoulutuksen ylivertaisuudesta on totta, enkä ole ainoa, vaikka tästä ei ole missään yleisesti ok puhua. Alkuperäisessä kommentissani hainkin teiltä "toisinajattelijoita" uusia näkökulmia itselleni, mutta harmillisesti se kommentti poistatettiin. Yliopistossa on tietysti monia aloja, samoin on AMK:ssa, ja palkkaus on myös alakohtaista. Siitä huolimatta AMK-koulutuksella palkan kurominen akateemisen maisterin palkkoihin on kovemman työn ja hyvän tuurin takana, ja esim. sote-aloilla palkat eivät pääsääntöisesti saavuta akateemisen maisterin palkkatasoa. Työn luonteetkin ovat erilaiset, itseäni ei esim. perusduuni terveydenhuollossa voisi vähempää kiinnostaa (palkat, työajat ja -olot), vaan kaipaan työltäni autonomiaa ja ulkopuolistakin arvostusta. Sanon nyt vielä kerran, että henkilökohtaisistakin syistä haluaisin löytää tilanteeseen riittävän hyvän ratkaisun ja yritän tässä kovasti aivopestä itseäni pois päähänpinttymästäni yliopistokoulutusta kohtaan. Täällä on paljon porukkaa, jolle AMK-tutkinto on vähintäänkin ok, osalle jopa ensisijainen hakutoive, joten ajattelin, että täältä muutosvoimaa sekä tämän mindsetin kanssa painimiseen että sopivan urapolun löytämiseen voisi saada.
Alapeukkuja odotellessa :)
Noh, tämä on _AMK Valintakokeiden_ keskustelu, joten ei liene yllätys että ”oikea” mielipiteesi koulutuksen vähempiarvoisuudesta ei ole ehkä kuumaa kamaa tällä keskustelualueella. Ehkä joku yliopistojen haun keskustelualue olisi parempi paikka, josta löytäisit samanmielisiä jakamaan näitä ajatuksia.
Mutta en noilla ajatuksilla missään nimessä kehoita ottamaan paikkaa Ammattikorkeasta vastaan - täällä on monia joilla on todella kova motivaatio ja jotka eivät nää koulutusta huonompiarvoisena. En usko että tuolla mindsetillä pärjäät ammattikorkeassa tai olet valintaasi tyytyväinen jos sinne lähdet.
Voi hyvänen aika, en missään nimessä ole täällä väittelemässä omien mielipiteitteni "oikeellisuudesta", päin vastoin! Mutta ei kai teiltä taulapäiltä nyt voi mitään sisälukutaitoa odottaakaan. Pitäkää amikselle ja hajotkaa pahansuopaisuuteenne.
Tack och adjö!
Ihanan passiivisagressiivista, samoin kuin aiemmat pohdinnoiksi verhoillut amk-koulutusta aliarvioivat kommenttisi. Kannattaa tuota viestintää hieman hioa, jos kaipaa empatiaa ja tukea - näillä eväin se ei oikein onnistu.
Täällä hylky (suom), muuten olis hyvä tulos…