Mistä asioista olette valehdelleet läheisillenne?

Vierailija kirjoitti:

Siitä, miten järjettömän huonosti voin.

 

Pystyn juuri ja juuri hoitamaan työni, sen ainoan asian, joka tällä hetkellä pitää minut elämässä kiinni. En halua äitini tai mummoni tietävän, miten onneton olen.

Minkä ikäisiä ovat äiti ja mummo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, miten järjettömän huonosti voin.

 

Pystyn juuri ja juuri hoitamaan työni, sen ainoan asian, joka tällä hetkellä pitää minut elämässä kiinni. En halua äitini tai mummoni tietävän, miten onneton olen.

 

Minkä ikäisiä ovat äiti ja mummo?

 

Äitini seitsemännellä kymmenellään, mummoni kymmenennellä. Edelleen kysyn, kuinka niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, miten järjettömän huonosti voin.

Pystyn juuri ja juuri hoitamaan työni, sen ainoan asian, joka tällä hetkellä pitää minut elämässä kiinni. En halua äitini tai mummoni tietävän, miten onneton olen.

 

Minkä ikäinen sinä nyt olet?  20 - 25- 30 - 35 - 40 

 

Olen 33-vuotias. Kuinka niin?

 

Arvuuttelin mielessäni heidän kestokykyään ja ymmärrystä. Arvioisin, että sinun kannattaisi kertoa asioistasi ainakin jotain. He kyllä aavistavat asian laitaa joka tapauksessa. Ikäperspektiiviä ja elämänkokemusta tässä ajattelin. Toivottavasti sinun ei tarvitse pärjätä ihan yksin. 

Ihan kaikesta kaiken aikaa. Kerron yhdelle tuttavalle yhden monella tapaa ymmärrettävän version, toiselle toisen samanlaisen ja kolmannelle taas kolmannen. Sitten katson kun nämä kolme kiistelevät miten se tarina olikaan. Jos joku näistä kysyy minulta miksi tuo väittää minun sanoneen näin, kiellän kaiken tai näyttelen tietämätöntä. Perusmuotoista kaasuvalotusta ihan vain huvin vuoksi. Nautin siitä kun näiden päät räjähtää setviessään minun asioitani.

Onkohan tämä valehtelemista? Olen jättänyt kertomatta seurustelukumppanille, että nuorena sairastetun sikotaudin jälkiseurauksena minulla ei ole siittiöitä. Hänellä on kova vauvakuume ja hän haluaa innokkaasti seksiä ja erityisesti ovulaation aikoihin monta kertaa vuorokaudessa. Minä nautin niin kauan, kunnes hän alkaa ihmettelemään ja vaatii minua tutkimuksiin. 

Ymmärrän tuon täysin. Se on vähän kuin pieni peli, jossa on hauskaa heittää erilaisia versioita ja katsoa, miten ihmiset yrittävät selvittää totuuden vaikka sellaista ei välttämättä olekaan. Tuo antaa tietyn vallan ja kontrollin tunteen, kun voi vähän hämmentää muita ja katsoa, miten he yrittävät saada selkoa asioista. Ei välttämättä pahantahtoisesti, vaan enemmänkin viihdyttävästi ja älykkäästi leikillä. Tällainen tapa tuo omanlaistaan särmää ja voi olla todella koukuttavaa, kun huomaa, miten eri ihmiset reagoivat eri versioihin.

Joskus on vain hauskaa vähän sekoittaa pakkaa ja katsoa, kuka pystyy pysymään pelissä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä, miten järjettömän huonosti voin.

Pystyn juuri ja juuri hoitamaan työni, sen ainoan asian, joka tällä hetkellä pitää minut elämässä kiinni. En halua äitini tai mummoni tietävän, miten onneton olen.

 

Minkä ikäinen sinä nyt olet?  20 - 25- 30 - 35 - 40 

 

Olen 33-vuotias. Kuinka niin?

 

Arvuuttelin mielessäni heidän kestokykyään ja ymmärrystä. Arvioisin, että sinun kannattaisi kertoa asioistasi ainakin jotain. He kyllä aavistavat asian laitaa joka tapauksessa. Ikäperspektiiviä ja elämänkokemusta tässä ajattelin. Toivottavasti sinun ei tarvitse pärjätä ihan yksin. 

 

Aa, ymmärrän - olen selvästi viettänyt liikaa aikaa palstalla, kun automaattisesti odotin ikäkysymyksen perusteella klassista kasva aikuiseksi -kommenttia. En ole tottunut ystävällisyyteen; kiitos siitä.

Joku/jotkut kirjoittajat tuntuvat reagoivan kovin tunteellisesti tässä siihen, että ihmiset saattavat valehdella läheisilleen monenlaisista asioista ja syistä. Onpa jännä. 

Olen valehdellut että minulla on vakituinen miesystävä, jolla on sellainen työ että joutuu matkustamaan paljon ja sen tähden en näyttäydy hänen kanssaan. 

Todellisuudessa minulla on suhde naimisissa olevaan mieheen, ollut jo kolme vuotta. Enimmäkseen seksisuhde.

En valehtele niille. En vain kerro heille mitään. En oikeastaan pidä yhteyttä mitenkään. Silloin tällöin joku kaukaisempi sukulainen soittelee, niille syötän hölönpölyä asuinpaikastani, töistä yms. Sukulaiset jonkun utelemaan asioitani.

Vierailija kirjoitti:

Olen valehdellut että minulla on vakituinen miesystävä, jolla on sellainen työ että joutuu matkustamaan paljon ja sen tähden en näyttäydy hänen kanssaan. 

Todellisuudessa minulla on suhde naimisissa olevaan mieheen, ollut jo kolme vuotta. Enimmäkseen seksisuhde.

Äärimmäisen säälittävä olet. 

Valehtelen että autoni on huollossa, rikki, lainassa tai etten ole tulossa jonnekin xx paikkaan autolla, tai etten ehdi heittää kotiin kun lähden vielä paikkaan xx. Koska en vaan enää kuskaa tuttujani, ei, en ole teidän ovelta ovelle kuljettaja, en palvelijanne enkä taksi. Hankkikaa oma auto, s...tanan pummit.

En ole kertonut kenellekään irl, että olen saanut tunne-elämältään epävakaan diagnoosin. Kukaan ei ole koskaan epäillyt, vihjannut tms että minulla olisi kyseinen diagnoosi. Kukaan läheisistäni ei myöskään ole toistuvasti kritisoinut käytöstäni, ei ole tullut riitatilanteita myöskään toistuvasti. En ole ikinä aikuisena raivonnut kenellekään.

Diagnoosi hävettää, enkä oikeasti tunnista itseäni kriteereistä, mikä ilmeisesti on tyypillistä epävakaille. 

Valehtelen joillekin sukulaisille ja  vaatimatonta elämää eläville pienempipalkkaisille tutuilleni usein minkälaisella ulkomaanmatkalla olen ollut. Siis niin päin että vähättelee siihen käytettyä rahasummaa tyyliin "tarjousmatka tai halpis äkkilähtö", ihan tavallinen 3* budjettimajoitus jne. Totuus on ihan jotain muuta, en majoitu koskaan kuin 4 5 tai 5 * hotellissa, usein joku spa hotelli vain aikuisille.

Tämä siksi että nuo ihmiset on kovin kateellisia enkä halua antaa itsestäni mitään rahoillaan leveilijän mielikuvaa. Minulla on juurikin sellainen lapsuuden aikainen ystävä joka leveille rahoillaan ja korostaa korostamista päästyään miten paljon heidän matkat maksaa ja miten laadukkaissa hotelleissa ovat ja mitä ovat taas hankkineetkaan.... se on ärsyttävää.

Nut hyppään otsikon sivuun mut valehtelin taannoin eräälle työntekijätason ihmiselle ihan sujuvasti ettei hänen potkunsa johtuneet mitenkään henkilökohtaisista syistä, vaan johtui "muka" pitkästä sairauspoissaolosta ja siitä ettei ole lääkärinkään mukaan työkykyinen pitkään aikaan vielä,  siis oli jo toista vuotta poissa. Potkuja oli suunniteltu reilu 1,5v.

Valehtelin taas ns ystävälleni, koska hän valehtelee minulle, toistuvasti. Käytän hänen omia metodejaa. Mitkään pienet valkoiset lipasaitukset esim siitä miksi ei nyt lähde seuraksi pyytämääni paikkaan ovat minulle täysin yhdentekevä asia, mutta se että valehtelee, kieroilee ja on avoimen häijy, mutta seuraavassa hetkessä mielistelee kovasti kehuskelemalla ja nuoleskelemalla on niin kieron ihmisen merkki että sitä saa mitä tilaa, pösilö.

Koska ilmeisesti olin jo nuorena suht nokkela ja hoksasin asiayhteyksiä ja niiden vaikutuksia, valehtelin sujuvasti esim saaden tietyn nuoren miehen kiinnittämään minuun huomiota. Olen kotoisin pieneltä maalaispaikkakunnalta ja riitti että kertoi jonkun tekaistun tarinan ehkä jopa vain yhdelle tietylle juorukelloksi tunnetulle kaverilleni tai varmuuden vuoksi parin päivän päästä toiselle, niin varmuudella tuo juttu levisi tuon haluamani kundin tietoon. Strategian tuotti melko hyvin tulosta. 

Toisaalta käytän tätä strategiaa joskus myös töissä. Työskentelen yrityksen keskijohdossa jossa peli on kovaa ja on tärkeää pysytellä tiettyjen ihmisten suosiossa. En valehtele mistään isosta tms työasiasta mistä jäisi kiinni (eikä ole tarpeenkaan) mutta esitän ihan jotain muuta kuin mitä mieltä oikeasti olen tai kerron muunneltua totuutta, jätän todella paljon asioita sanomatta. Sanonta "asiat, jopa tilastot, saadaan aina näyttämään siltä miltä halutaan" pätee hyvin minuun (siintaan jos toiseen). 

No ihan klassinen aihe, että olisin ollut tyytyväinen miesystäväni (myös avopuoliso myöhemmin) sänkytaitoihin. Virhe! Ei se toki sitä koskaan varsinaisesti ja suoranaisesti kysynyt enkä minä sitä suoraan sanonut että olet hyvä ja olen tyytyväinen, mutta annoin ymmärtää että olen tyytyväinen. Vaikka rakadtinkin häntä ja hän li juuri se kenet olin aina halunnut, en ollut ollenkaan tyytyväinen ja se näkyi vuosien saatossa joskus aika railakkaastikin. En vaan itse sitä tajunnut nuorena mistä kiukkuni ja raivonpuuskat johtui, no ne johtui siitä etten saanut häneltä riittävää (tarvitsemaani) emotionaalista sekä fyysistä hellyyttä ja läheisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Joku/jotkut kirjoittajat tuntuvat reagoivan kovin tunteellisesti tässä siihen, että ihmiset saattavat valehdella läheisilleen monenlaisista asioista ja syistä. Onpa jännä. 

Niin, koska moni varsin sinisilmäisesti luulee että erityisesti läheiset ovat aina aukottoman rehellisiä. Tämä siksi etteivät he tajua (hoksaa) sitä että heille ja kaikille muillekin valehdellaan tai lipsautellaan valkoisia valheita vähän väliä. 

Ja taitaa tulla yllätyksenä mistä kaikesta muut valehtelee tai muuntaa hiukan totuutta omille läheisilleen.  

Valehtelen autottomille tutuille et autoni on rikki, huollossa tai miehelläni jotta en tarvitse kuskata heitä. Hankkikaa omat kulkupelinne itse, älkääkä pyrkikö hyötymään muiden omaisuudesta. Kerran jopa valehtelin että tulen fillarilla paikkaan xx jottei tarvitse taas hakea yhtä pummia kotiovelta. Sen siitä saa kun alunperin olin kohtelias, aloin yhtään kuskaamaan teitä hyvää hyvyyttäni, hain ja heitin kotiin joka kerta, ovelta ovelle. Eikä siitä ollut aluksi vaivaa, mutta en osannut arvata että siitä tulee hyvin nopeasti oletusarvo ja tapa jota pidetään automaationa. En pidä hyväksikäyttäjistä.  Ei, se loppu ny.