Mistä asioista olette valehdelleet läheisillenne?

Vierailija kirjoitti:

Kertomattajättäminenkin on valehtelemista. Riippuen monesta tekijästä. Enkä tietenkään ole jo aikuiselle lapselle kertonut, että ei ollut toivottu. Ja vaiennut (erosin kauan sitten) isänsä törkeästä väkivallankäytöstä minua kohtaan (myös raskausaikana). Suojellakseni hänen mieltään, ja antaakseni neutraalin mahdollisuuden luoda itse omien tunteidensa/johtopäätöstensä mukaisen suhteen isäänsä. Vaikka nytkin näin pitkän ajan jälkeen melkein oksennuksen maku nousee suuhuni, kun hän tuli mieleen. Maksaisi teoistaan loppuikänsä monin tavoin (myös rahallisia korvauksia), jos olisi oikeudenmukaisuutta olemassa, ja jos silloin olisi ollut tappouhkauksista huolimatta rohkeutta ollut edes oikeutta yrittää hakea.

Kertomatta jättäminen ei ole valehtelemista, mutta se voi olla väärin, jos on luvannut kertoa tietyistä asioista eikä silti kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiasta en ole naisystävälle kestonut vaikka vuosia on yritetty lasta.

Tuo on paha! Sinä viet häneltä vuosia jotka hän voisi olla jonkun kanssa joka oikeasti rakastaa häntä ja jonka kanssa saisi lapsia. Toivottavasti saat ansiosi mukaan. Ainakin ruman ja riitaisan eron.

Lankesitko trolliin?

Yhdestä ainoasta sellaisesta mikä kosketti toistakin on yksi valehtelu exälleni 30 v eromme jälkeen. En kadu. 

Muut ovat olleet niitä jotka ei sinällään edes kuulu muille eikä niillä nyt sinällään ole mitään merkitystä. Joskus ehkä annan vähän toisenlaisen kuvan asioista kuin mikä olisi todellisuus, joissa jätän sopivat asiat vaan mainitsematta jolloin kuulija tekee ehkä positiivisemman tulkinnan kun en kerro kaikkea. En muutenkaan ole se lörppö joka puhuu juurta jaksaen kaikki asiansa muille, en puhu juuri ollenkaan tai sitten hyvin säästeliäästi. 

Olen valehdellut erinäisistä jutuista koko aikuisikäni. Esim siitä että viihdyn vielä reilusti yli kolmekymppisenäkin sinkkuna enkä oikeesti halua mitään riippakiveä elämääni. Esitin jotain villiä vapaata citysinkkua jolla ei ole aikaa seurusteluun,  koska olin uraputkessa, businessnainen jonka koko elämä on työ ja ura. Jostain syystä olin ilmeisesti antanut itsestäni sen kunvan tsi moni tuttuni oli itse kehitellyt sen kuvan minusta että olisin hirveä kranttu ja ettei mulle kukaan kelpaa. 

Asia on ihan toisin, mitään muuta en niin  hartaasti toivonut kuin se että ensinnäkin olisin saanut pitää sen miehen kenet olin aina nuorempana halunnut tai kun se ei enää ollut mahdollista niin olisin löytänyt jonkun korvikkeen. Enkä todellakaan ollut kovin kranttu.  Inhosin ainaista parisuhteettomuutta ja ajatusta siitä että jään ns "vanhaksipiiaksi" jota en kikimaailmassa olisi halunnut olla. Sanoin nuorena että minusta ei ikinä tule tuollaista yksineläjää (vanhapiikatyyppistä kärttyisää, katkeroitunutta, väritöntä, hajutonta yksineöäjää). 

Jännä miten sitä tuleekaan peiteltuä kipukohtiaan ja esiintyy ihan eri persoonassa kuin mitä sisimmässään kaipaa. Se on vain suojamekanismi.

Varmaan lukemattomia kertoja (ehkä jopa 80% kerroista) siitä että olisin ollut tyytyväinen sänkypuuhien tasoon. Ei haittaa se että miesystävä tyydyttää vain omat tsrpeensa pikku prinssinakillaan 15 sek taktiikalla juuri edes koskematta minuun ensin. "Ei se mitään, ymmärränhän mä että oot väsyny".  Kyllä se hsittadi ja se että sulla on niin pieni ettei se tunnu missään.  Ja monen muunkin "otan vaan rusinat pullasta" 2 vko välein omat halut tyydyttäjän kanssa annoin ymmärtää että olisin edes jotenkin tyytyväinen. Koska kukaan ei halua olla tyytymättömän ihmisen kanssa, tulee alemmuuskombleksi eikä saa sitäkään vähää enää kun tähän asti. 

Valehtelen että mulla on hirveesti kaikkee tekemistä joulunpyhinä ja aatto menee hyvien ystävien seurassa kaupungin vilinässä. 

Minulla on eräs ystävä joka on paksun esirippunsa takana ihan jotain muuta kuin esittää. Ensin ollaan niin empaattista ja esitetään kanssaeläjää, sitten toimii ihan toisin kuin mitä esittää. Tämä kiero hyvesignaloija saa maistaa pian omaa lääkettään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffiseuralaisille olen huijannut ammattini ihan turvallisuussyistä. Olen niin julkisessa ammatissa, että henkilöllisyyteni on helppo selvittää sen avulla. 

 

Käyt siis treffeillä ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä kuka olet?

 

 

 

Niin.

 

Mikä se ammatti on?

Vierailija kirjoitti:

Olen valehdellut että minulla on vakituinen miesystävä, jolla on sellainen työ että joutuu matkustamaan paljon ja sen tähden en näyttäydy hänen kanssaan. 

Todellisuudessa minulla on suhde naimisissa olevaan mieheen, ollut jo kolme vuotta. Enimmäkseen seksisuhde.

 

Missä asennossa panette? Kolme vuotta on jo aikas tylsää.

En kerro eukolle että käyn nussimassa yhtä vanhaa baarituttua jatkuvasti

Elämäni on ihanaa ja viihdy hyvin. Ystäviä on ja lapsiin hyvät välit......todellisuus on aivan toinen. 

Eikös ne kulissit ole ihmisille tärkein asia. 

Nään sun läpi, jo toiseen kertaan sä teet tän saman tempun mulle. Miksi sanot /viestität ihan jotain muuta ja kun tilanne tulee eteen et toimikaan kuten olet kertonut ja mitä viestittelet. Oletko koskaan ajatellut että sinussa on yllättävän paljon narsistisia piirteitä, esität ihan jotain muuta kuin mitä sisimmässäsi olet. Mä alan oppia toimimaan kanssasi. Tästä kerrasta et saa "voitonriemua ja paremmuuden tunnetta" mä pistän paremmaksi ja voit uskoa että lisään vaan vettä myllyyn kun kerron sulle mitä tapahtui.   

Sen kuinka hyvin elämäni muka on. Pakkoliitto.

Suku/mieskään ei tiedä montako hevosta minulla on. No määrä vaihtelee 3-6 välillä, riippuen montako tammaa varsoo. 

En tätä kadu, miestä ei kiinnosta (ja itse nämä hoidan ja maksan) ja mitäpä väliä sillä onko tietääkö suku ko. asian. 

En kerro läheisilleni, että mulla on todettu vakava sairaus. Ehkä sitten joskus tammikuussa kerron, kun saan lisää tutkimusten tuloksia, diagnoosi tarkentuu ja selviää, miten sitä aletaan hoitaa. Puolisoni toki tietää tilanteen, mutta haluan että sisarusteni ja vanhempieni ei tarvitse viettää joulunpyhiä huolissaan ja epätietoisina.

Pistin kerran liikkeelle huhun että olen voittanut lotossa. Tuli aika paljon yhteydenottoja.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelen että mulla on hirveesti kaikkee tekemistä joulunpyhinä ja aatto menee hyvien ystävien seurassa kaupungin vilinässä. 

Mulla sama, kehitin oikein kunnon tarinan yksityiskohtineen joulureissusta. Tosin olin kyllä reissussa mutta muu kaikki oli keksittyä, tämä oli myös omanlaisensa näpäytys etäälle joskus outopetsoonaiselle yhtävälleni jolla on ilkeä tapa kääntää puukkoa haavassa ja ottaa esille toisen kipukohtia esim yksinäisyydestä, hän ikäänkuin käyttää sitä lyömäaseena tai "pääsee" säälimään sopivan tilaisuuden tullen. Ei se mitään, tulen jatkossakin valehtelemaan ainakin hänelle....

.... niin makaa kuin petaa.