Mistä asioista olette valehdelleet läheisillenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiasta en ole naisystävälle kestonut vaikka vuosia on yritetty lasta.

Tuo on paha! Sinä viet häneltä vuosia jotka hän voisi olla jonkun kanssa joka oikeasti rakastaa häntä ja jonka kanssa saisi lapsia. Toivottavasti saat ansiosi mukaan. Ainakin ruman ja riitaisan eron.

Kertoo lähinnä siitä, että heillä ei liiemmin suihin oteta, koska ne vasektomia arvet näkyy kyllä.

Tai sitten on erittäin karvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiasta en ole naisystävälle kestonut vaikka vuosia on yritetty lasta.

Tuo on paha! Sinä viet häneltä vuosia jotka hän voisi olla jonkun kanssa joka oikeasti rakastaa häntä ja jonka kanssa saisi lapsia. Toivottavasti saat ansiosi mukaan. Ainakin ruman ja riitaisan eron.

Kertoo lähinnä siitä, että heillä ei liiemmin suihin oteta, koska ne vasektomia arvet näkyy kyllä.

Tai sitten on erittäin karvainen.

Otetaan kyllä, mutta vain pimeässä.

Vierailija kirjoitti:

Siitä kuinka vahvoja fobioita ja kaikenlaisia neurooseja minulla on. Minua mm ahdistaa kävellä kaupungilla (ihmiset), töissä tarkistelen asioita joiden TIEDÄN olevan kunnossa ja silti ahdistaa että olen mokannut. Muitakin juttuja on.

Sulle voisi löytyä sopiva lääkitys, joka tekisi elämästä helpompaa. Jos et hae ajoissa apua, sairastut työuupumukseen. Ps. Mokat voi jälkeenpäin yleensä korjata.

Vierailija kirjoitti:

Olen enemmänkin jättänyt kertomatta paljon. Esimerkiksi joistain nuoruuteni traumoista. Todellisuudessa perheeni ei tiedä paljoakaan kokemastani. Sairastin masennusta ja he ihmettelivät mistä minä nyt niin stressaan että masennuin. Luulevat johtuvan vain stressistä ja ylisuorittamisesta.

Onko sinut raiskattu? Läheisille kertominen auttaa ja rikosilmoituksen voit tehdä, vaikka aikaa olisi kulunut.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelin exälleni palkkatuloistani elatusta varten, valehtelen kaikesta että saisin etuja elämässä.

Et välitä siis paikan vertaa lapsistasi?

Vierailija kirjoitti:

Valehtelin exälleni palkkatuloistani elatusta varten, valehtelen kaikesta että saisin etuja elämässä.

Et välitä siis paskan vertaa lapsistasi?

Onhan tietynlainen "valehtelu" osa hyvää käyttäytymiskulttuuria. Jos työkaveri esittelee lapsensa kuvia tai koiransa kuvaa, ei siihen voi sanoa, että en pidä lapsista ja koirat ällöttävät, vaikka olisikin sitä mieltä aidosti. Toisten kuulumisia kuuluu kysellä osana kohteliasta etikettiä ihan arjessakin, vaikka ei kiinnostaisi kissankikkareen vertaa mitä toiselle kuuluu. Toisen ulkonäköä tulee aina kehua, jos henkilö itse ottaa sen esille, samoin henkilön tekemiä ostoksia ja sijoituksia. Jos mennään toisen uuteen kotiin,jonne hän on juuri tehnyt remontin, jollaista et itse ottaisi ikinä omaan kotiisi, lopputulosta kuuluu ihastella ja kehua, ja kysellä remonttiprosessista, sekä olla iloinen toisen puolesta.

Tästä on varmaan meillä itselläkin kokemuksia, kun joku on heittäytynyt ihan vaan rehelliseksi, ja todennut jostain esittelemästämme tai kertomastamme iloisesta asiasta, että ei ole kummoinen, hyi yök, en tykkää, en ite ottaisi, saahan tuon vielä korjattua halutessaan, minun on parempi jne.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tietynlainen "valehtelu" osa hyvää käyttäytymiskulttuuria. Jos työkaveri esittelee lapsensa kuvia tai koiransa kuvaa, ei siihen voi sanoa, että en pidä lapsista ja koirat ällöttävät, vaikka olisikin sitä mieltä aidosti. Toisten kuulumisia kuuluu kysellä osana kohteliasta etikettiä ihan arjessakin, vaikka ei kiinnostaisi kissankikkareen vertaa mitä toiselle kuuluu. Toisen ulkonäköä tulee aina kehua, jos henkilö itse ottaa sen esille, samoin henkilön tekemiä ostoksia ja sijoituksia. Jos mennään toisen uuteen kotiin,jonne hän on juuri tehnyt remontin, jollaista et itse ottaisi ikinä omaan kotiisi, lopputulosta kuuluu ihastella ja kehua, ja kysellä remonttiprosessista, sekä olla iloinen toisen puolesta.

Tästä on varmaan meillä itselläkin kokemuksia, kun joku on heittäytynyt ihan vaan rehelliseksi, ja todennut jostain esittelemästämme tai kertomastamme iloisesta asiasta, että ei ole kummoinen, hyi yök, en tykkää, en ite ottaisi, saah

Jäikö avaus lukematta? Sinä et taida katua kuitenkaan näitä valheitasi "läheisillesi"?

Ylläpidän valhetta koko ajan kaikille läheisilleni, kavereille ja perheenjäsenille esittämällä, että voin ihan hyvin. Todellisuudessa olen masentunut. Työn pystyn hoitamaan ihan normaalisti, mutta muuten huomaan haluavani minimoida kaikki kontaktit nykyään, koska en jaksa esittää ns. "normaalia" ja esimerkiksi hymyileminen on todella vaikeaa ja tuntuu ihan irvistelyltä. En myöskään halua pilata tapaamisia kavereiden kanssa huonolla fiilikselläni. Saapi nähdä kuinka tässä vielä käy. Kaverit luultavasti luulee tällä hetkellä, että en enää halua heidän kanssaan tekemisissä. Mutta en oikein jaksa välittää siitäkään, kaikki on ihan sama nykyään. 

Olen valehdellut läheisilleni siitä että olen maksanut kaikki velkani. Velkaa on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän, kuin aiemmin. En halua että läheiseni huolestuvat rahatilanteestani. Pärjään kyllä. 

Oletteko ajatelleet, Trumppia presidentiksi haluavat, että Trump lopettaa Ukrainan avustamisen? Niin, sitten heillä on voimavaroja meidän 1300km:n rajalinjalle!

Vierailija kirjoitti:

Valehtelen erittäin harvoin mutta olen valehdellut vanhemmilleni sekä isovanhemmilleni koska he kyselevät minulta milloin etsin naisen ja teen lapsia. Vastaan aina heille että kaikki aikanaan ja uskottelen heille että lapsia joskus teen vaikka todellisuudessa lapsia en halua tehdä ja viihdyn ikisinkkuna. 

M33

Mulla oli aikoinaan sama tilanne, kuittailin millon mitäkin "ei tässä nyt ehdi ja onhan tässä vielä aikaa" jne. Vaikka tiesin jo ylä-aste ikäisenä etten halua lapsia. Nelikymppisenä vielä valehtelin eräälle naishenkilölle, joka ihmetteli monin sanoin lapsettomuuttani ja kommentoi kuinka lapset on elämän täyttymys (hitsi mikä moukka), että en ole saanut lasta ja näytin siltä että purskahdan itkuun, jotta sain kysyjän nolostumaan omaa typeryyttään. Enkä kadu pätkääkään.

N 53

Nuorena ja rakastuneena valheet (toistuvat) siitä että olisin tyytyväinen sänkypuuhien tasoon ja määrään ja että poikaystäväni sai tyydytettyä yleensä aina minut olivat paha virhe ja kaduin sitä aikoinaan. Hyväntahtoinen "teeskentely tyytyväisyydestä", koska halusin antaa hänelle kuvan että hän on niiin ihana että saan aina puolessa minuutissa ilman lämmittelyä ja että hän ei pidä minua liian vaativana eikä tämän asian kanssa tulisi hänelle suorituspaineita,  johti siihen että hän poloinen luuli että olin oikeasti niin vähään tyytyväinen.

Tämähän kolahti vaan omaan nilkkaan ja tyytymättömyyteni alkoi näkyä ennen pitkää kiukkuna, toistuvina epätoivoisina yrityksinä saada lisää, jolloin hän väsyneenä torjui minut joka lisäsi vaan vit..ta ja taas torjutuksi tulemisen tunnetta joka taas vaan lisäsi entisestään negatiivista fiilistä. Nuorena ei osattu puhua asioista, ei ollut kukaan opettanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Olen valehdellut eräälle ihmiselle jotain merkityksellistä koska haluan että hän tuntisi entistä enemmän syyllisyyttä koska satutti minua ihan pirun pahasti ja syvältä. Hän särki sydämeni ja satutti minua tavalla jota ei varmasti itse pysty edes ymmärtämään. Olen kärsinyt niistä traumoista koko elämäni.  Haluan että hänkin kärsii ja tajuaa edes vähän sitä mitä minulle aiheutti.

 

Päästä irti, myrkytät oman elämäsi.

Asiasta olisi voinut sanoa suoraan. Se olisi ollut oikein ja rehellistä.

Raskaudmasennuksest, tosin eipä kukaan ole kysynyt miten voin henkisesti.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valehteluhan on niin tavallista ja yleistä, sitä tapahtuu ihan kokoajan. Minä valehtelen itse ja minulle valehdellaan. 

Esim case kotona:

- lähdetään yhdessä kauppakeskukseen shoppailemaan ja vietetään lauantai päivää siellä.

Toista ei vois vähempää kiinnostaa enkä todellakaan halua sinne meteliin ja ihmisvilinään pörräämään.

- emmmääjaksa, on vähä flunssanen olo ja väsyttää kamalasti.

Valehteluahan tämäkin on.

 

Outo perhe sulla. Minä ainakin ja niin puolisonikin sanoisi tuossa tilanteessa, että ei huvita, en halua lähteä. Miksi ihmeessä koet tarvetta valehdella läheisillesi, ja omien sanojesi mukaan vieläpä koko ajan? 

 

En haluaisi elää tuollaista elämää. 

---> niin, ehkä sä tyhjäpää et vaan tajua että sulle valehdellaan myös vähän väliä jotain pientä (ts muunnellaan totuutta). Luulet vaan sinisilmäisenä että kaikki mitä kuulet on totta. Sä elät itsekin valheiden ympäröimänä halusit tai et. Ihan kun me kaikki muutkin. Niin maailma pyöriin.

Vältän aktiivista valehtelua, mutta hyvin paljon jätän asioita kertomatta, sehän ei ole valehtelua. 

Minulla on aina ollut voimakas yksityisyyden tarve ja vihaan sitä että edes lähipiirille pitäisi raportoida kaikki, saati sitten työpaikalla. Inhoan asioitteni utelijoita.

Muutaman kerran on sattunut lähivuosien aikana sellaisia kollegoita tai pomoja jotka pitää työkavereita kuin yhtä suurta perhettä ja kyselevät kaikki henk kohtaiset ja lounastauolla pitää jokaisen vuorotellen kertoa seikkaperäisesti kaikkien läsnäolijoiden kuullen esim mitä tekee joulunpyhinä. Sitten kun jotain ympäripyöreää selität, koska et kehtaa sanoa päin naamaa että mitä se kellekään kuuluu, niin hän esittää oikein tarkkoja jatkokysymyksiä (moukka) ja ihmettelevään ääneen kommentoi että etkö sä mee vanhemmillesi tms. Mm tästä kiusallisesta tyylistä johtuen olen opetellut valehtelemaan kirkkain silmin. Sepitän jo etukäteen näiden kyselijöiden varalle tarinan jonka kerron lyhyesti kaikille samansisältöisenä. 

Yleensä kyllä pyrin pääsemään keinolla millä hyvänsä tilanteesta ja sivuuttamaan sen etten joudu tekemään tiliä kyselijöille. Vältän mm fyysisesti näitä kyselijöitä. Mä kyllä luulen että minut on rekisteröity jo sellaiseksi että etten puhu henk koht asioistani koska aniharvoin enää kukaan kysyykään.

Valehtelin nuorena ja heikkoitsetuntoisena eron jälkeen vanhemmille ja tutuille, että viimekädessä minä jätin avomieheni, koska häpesin niin kamalasti sitä että hän petti minua ja jätti minut.

Todellisuus oli se että hän sanoi että nyt on varmaan järkevintä erota, joo, ei sitä suhdetta olisi voinutkaan enää jatkaa, mutta esitin että minä olin se joka lähti suhteesta "karmit kaulassa". Ehkä se helpotti edes vähän muuten ihan palasina olevaa sisintäni, että sain säilyttää edes kasvoni muiden silmissä.

En kadu yhtään.

Pidon nuorena laastarimiestä ihan vaan kostoksi pitkäaikaiselle exälleni joka jätti minut. Tyyppi oli exäni tuttu. Valehtelin (ts teeskentelin) että tykkään tästä uudesta vaikka itseasiassa hän oli vain tyyloin "ihan mukavaa seuraa" ja hänestä oli tietyssä asiassa mulle hyötyä. En koskaan tuntenut häntä kohtaa oikeastaan yhtään mitään, pikemminkin hänen tunnekylmyytensä ja syväluotaava itsekeskeisyytensä ärsytti minua kokoajan. Tiesin alusta saakka ettei tästä suhteesta tule koskaan mitään em syistä ja siksi että sydämenihän kuului edelleen exälleni. Sillon nuorena en katunut, nykyisin 30 v jälkeen ehkä vähän kadun että leikin toisen tunteilla ja sain kai hänet ihastumaan, jopa rakastumaan itseeni. Sorry!

Iäkkäät vanhempani ovat hyvin vaatimattomista oloista ja olleet aina pienituloisia. Heille on hirveän tärkeää että jos rahaa on sillä ei pröystäillä eikä sitä tuoda esille. He paheksuvat rikkaita ja sitä että rahan käyttö näkyy. 

Olen varsin hyväpalkkaisessa työssä jossa myös hyvät etuisuudet. Minulle on kertynyt omaisuutta ja säästöjä, elän varsin mukavasti. En kerro sitä heille vaan esitän ihan tavallista duunaria jolla on velkaa ja "vähän tiukkaa" välillä (oikeasti ei ole). En edes viitsi kertoa että käyn 2-3x vuodessa etelänmatkalla, riittää että kerron joskus että mennään jonnekin "tarjousmatkalle" ja jos kysyy jotain hotellista niin saatan sanoa että ihan semmonen pieni tavallinen halpa hotelli, vaikka oikeasti majoitumme yleensä aina vain aikuisille tarkoitetuissa ns paremman tason hotelleissa. En tiedä miksi esitän hyvin vaatimatonta muutenkin heidän luonaan, se on kuin joku turvamekanismi jotta eivät arvosteleisi leveämpää elämäntyyliäni ja etteivät tuntisi kiusaantuneisuutta seurassani.

Tällä sapluunalla mennään päätyyn saakka.