Mistä asioista olette valehdelleet läheisillenne?

Vasektomiasta en ole naisystävälle kestonut vaikka vuosia on yritetty lasta.

Olen valehdellut eräälle ihmiselle jotain merkityksellistä koska haluan että hän tuntisi entistä enemmän syyllisyyttä koska satutti minua ihan pirun pahasti ja syvältä. Hän särki sydämeni ja satutti minua tavalla jota ei varmasti itse pysty edes ymmärtämään. Olen kärsinyt niistä traumoista koko elämäni.  Haluan että hänkin kärsii ja tajuaa edes vähän sitä mitä minulle aiheutti.

Vierailija wrote:

Olen valehdellut eräälle ihmiselle jotain merkityksellistä koska haluan että hän tuntisi entistä enemmän syyllisyyttä koska satutti minua ihan pirun pahasti ja syvältä. Hän särki sydämeni ja satutti minua tavalla jota ei varmasti itse pysty edes ymmärtämään. Olen kärsinyt niistä traumoista koko elämäni.  Haluan että hänkin kärsii ja tajuaa edes vähän sitä mitä minulle aiheutti.

Päästä irti, myrkytät oman elämäsi.

Nyt täytyy tunnustaa että olen valehdellut joitakin kertoja ihan vaan hyötymistarkoituksessa. Ei mitään maatamullistavaa, mutta puhtaasti siksi että se hyödyttää itseäni.

Kohtalotovereita?

Muuten kyllä asia menee enemmän niin päin että jätän kertomatta asioita välttääkseni pahoittamasta toisen mieltä ja välttääkseni riitaa tai jopa välien katkeamista.

Vierailija wrote:

Voi.... lukemattomia kertoja että olen työmatkalla kun on kutsuttu johonkin sukujuhliin tai jonkun kaukaisen sukulaisen (jota en ole nähnyt 30 vuoteen) hautajaisiin.  

Myös jo 2 kk sitten varattu ulkomaanmatka on "sattunut" usein just siihen kohtaan keväästä kun on yo juhlat tai kesällä rippijuhlat. 

Tämä ihan vaan siksi että inhoan sitä että pitää järkätä majottuminen jonnekin 500 km päähän, hankkia sopivat juhlavaatteet ja ostaa kallis lahja vaan 2-3 h tuskastuttavan ja teennäisen pönöttämisen takia.

Itseni sukulaiset ovat hyvin maalaisia ja sanotaan että muutenkin aika erilaista elämää viettäviä, joten koen ettei minulla ole oikein heidän kanssaan mitään yhteistä. Inhoan yli kaiken myös sitä kun ventovieraat kyselee toisten henkilökohtaisia asioita, tulen siitä niin kiukkuiseksi missä tahansa, että ihan pelkään mitä vastaan. En todellakaan halua sanoa kummilapseni rippijuhliin tulleelle naap

"Itseni sukulaiset" on hyvin maalainen tapa puhua. Kaupunkilainen sanoisi "omat sukulaiseni" tai ihan vain "sukulaiseni".

Ihan perus juttu on ollut sanoa että "hyvin menee", vaikka olisi paha masennusjakso. Ja jotain valkoisia valheita. Esim eläkeläinen äitini pyysi eilen tuomaan tietyn koristeoksan kaupoilta. Toin kaksi ja sanoin, että oli kaksi yhden hinnalla tarjous (ei ollut, halusin vaan maksaa toisen hänelle). Ja lapseltani syön herkkua salaa. Yhdessä syödään vain vähän herkkuja. En halua että lapsi syö yhtä usein epäterveellisiä juttuja kuin minä (vaikuttaa suolistoflooraan).

Kun mieheni oli sairauspäivärahalla vuoden ajan mielenterveyssyistä, valehtelin hänen käyvän töissä. Vain pari läheistä ystävääni tiesi totuuden. En halunnut että sukuni saa mahdollisten ennakkoluulojen perusteella väärän kuvan miehestäni tai jopa painostavat eroamaan. En kuitenkaan halunnut mahdollisesti välit rikkovaa riitaa suvun kanssa, joten mieluummin valehtelin kysyttäessä. 

Vierailija wrote:

Valehtelen työssäni asiakkaille hyötymistarkoituksessa.

Eihän tuo hyväksyttävää ole, mutta kun työnantaja edellyttää sitä, niin pakkohan se on palkkansa eteen tehdä.

En suoranaisesti valehtele mutta annan ymmärtää että eräät henkilöt ovat minulle läheisiä ja jotenkin pitäisin heistä tai viihtyisin heidän seurassaan. 

Eli siis jätän kertomatta totuuden että en oikeasti jaksaisi heitä yhtään, heidän juttunsa ei kiinnosta vähääkään enkä jaksaisi oikeasti kuunnellella niitä jo 20 kertaa kuultuja samoja tai saman kaltaisia asioita loputtomia kertoja uudelleen. 

Käyttäydyn korrektisti ja olen heidän seurassa vain lyhyitä aikoja / kerta jotta jaksan enkä näytä tuskastuneisuuttani. 

Vierailija wrote:

Ihan perus juttu on ollut sanoa että "hyvin menee", vaikka olisi paha masennusjakso. Ja jotain valkoisia valheita. Esim eläkeläinen äitini pyysi eilen tuomaan tietyn koristeoksan kaupoilta. Toin kaksi ja sanoin, että oli kaksi yhden hinnalla tarjous (ei ollut, halusin vaan maksaa toisen hänelle). Ja lapseltani syön herkkua salaa. Yhdessä syödään vain vähän herkkuja. En halua että lapsi syö yhtä usein epäterveellisiä juttuja kuin minä (vaikuttaa suolistoflooraan).

Molemmat mieheni lapsista ovat pyyleviä salaherkuttelijoita siksi koska äitinsä "tarjosi vain terveellistä kotiruokaa" mutta itsekin oli ylilihava koska veti kaksin käsin herkkuja kun luuli ettei lapset tiedä eikä näe. Näin syntyi lapsillekin samanlainen häpeä omaa syömistä kohtaan, ja he oppivat jo pieninä että on ok syödä hirveät määrät karkkia ja kaikkea kunhan siitä ei jää kiinni kenellekään. Sitten äiti ihmetteli että miten voi lapset olla noin huonokuntoisia ja lihavia, kun heillä kannustetaan terveellisyyteen, että ei voi olla hänen vikansa ainakaan. 

Liikunnasta tämä äiti oli sitä mieltä että hänen ei tarvitse liikkua, sillä hänellä tulee/on/ jalka/käsi/pää/maha/ mikä tahansa kipeä juuri sillä hetkellä. mutta lapsien piti mennä yksin ulos vaikka kiertämään taloa jotta saisivat liikuntaa. Arvaatte varmaan jo miten siinä kävi? Kyllä, lapset oppivat keksimään itsekin jatkuvasti tekosyitä miksi eivät voineet liikkua. 

Että älä huijaa itseäsi, kyllä ne lapset omaksuu ne salatutkin elämisen mallit, vaikka kuinka luulisit ettei ne mitään huomaa. Ala vain elämään itse ihan oikeasti terveellisesti, äläkä huijaa ettei lapsesikin opi huijaamaan.

Valehteluhan on niin tavallista ja yleistä, sitä tapahtuu ihan kokoajan. Minä valehtelen itse ja minulle valehdellaan. 

Esim case kotona:

- lähdetään yhdessä kauppakeskukseen shoppailemaan ja vietetään lauantai päivää siellä.

Toista ei vois vähempää kiinnostaa enkä todellakaan halua sinne meteliin ja ihmisvilinään pörräämään.

- emmmääjaksa, on vähä flunssanen olo ja väsyttää kamalasti.

Valehteluahan tämäkin on.

Vierailija wrote:

Nyt täytyy tunnustaa että olen valehdellut joitakin kertoja ihan vaan hyötymistarkoituksessa. Ei mitään maatamullistavaa, mutta puhtaasti siksi että se hyödyttää itseäni.

Kohtalotovereita?

Muuten kyllä asia menee enemmän niin päin että jätän kertomatta asioita välttääkseni pahoittamasta toisen mieltä ja välttääkseni riitaa tai jopa välien katkeamista.

Ja sitten yksi kaunis päivä, toimintasi paljastuu, ja kaikki hyvä on lopullisesti ohi. Mieli pahoittuu siitä, että toimintasi motiivi on ollut hyötyminen, eikä sinuun oikeastaan olisi ollut mitään syytä luottaa. Vaikka valehtelija kokee olevansa oikein nero sepitteissään, aina niissä on epäloogisuuksia, jotka näkee, kun lakkaa uskomasta tarjottuihin vaihtoehtoisiin totuuksiin. Yksikään totuus ei ole niin paha, että se valehtelemalla ja harhaanjohtamisella paranisi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Nyt täytyy tunnustaa että olen valehdellut joitakin kertoja ihan vaan hyötymistarkoituksessa. Ei mitään maatamullistavaa, mutta puhtaasti siksi että se hyödyttää itseäni.

Kohtalotovereita?

Muuten kyllä asia menee enemmän niin päin että jätän kertomatta asioita välttääkseni pahoittamasta toisen mieltä ja välttääkseni riitaa tai jopa välien katkeamista.

Ja sitten yksi kaunis päivä, toimintasi paljastuu, ja kaikki hyvä on lopullisesti ohi. Mieli pahoittuu siitä, että toimintasi motiivi on ollut hyötyminen, eikä sinuun oikeastaan olisi ollut mitään syytä luottaa. Vaikka valehtelija kokee olevansa oikein nero sepitteissään, aina niissä on epäloogisuuksia, jotka näkee, kun lakkaa uskomasta tarjottuihin vaihtoehtoisiin totuuksiin. Yksikään totuus ei ole niin paha, että se valehtelemalla ja harhaanjohtamisella paranisi.

Tottakai valehtelusta kokee ihminen hyötyvänsä silloin kun valehtelee. Miksi muuten kukaan valehtelisi?

En kadu valehtelemisiani yhtään.

Ne kaikki on kuitenkin tapahtunut siksi etten halua loukata muita tai häpeän jotain asioita ja puolihuolimattomasti hiukan muutan totuutta jotta vältyn kiusalliselta tilanteelta tai jatkokyselyiltä.

Lapsena jouduin valehtelemaan todella paljon jotta vältyn konflikteista ankaran ja impulsiivisen äitini kanssa, se on ehkä opettanut tuon toimintatavan aikuisuuteenasti. Olen kuitenkin senverran nokkelaälyinen että ymmärrän missä kohtaa voi voi muuttaa totuutta jäämättä siitä kiinni. Suosin kyllä aina ensisijaisesti kuitenkin tietysti totuutta tai kertomatta jättämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Nyt täytyy tunnustaa että olen valehdellut joitakin kertoja ihan vaan hyötymistarkoituksessa. Ei mitään maatamullistavaa, mutta puhtaasti siksi että se hyödyttää itseäni.

Kohtalotovereita?

Muuten kyllä asia menee enemmän niin päin että jätän kertomatta asioita välttääkseni pahoittamasta toisen mieltä ja välttääkseni riitaa tai jopa välien katkeamista.

Ja sitten yksi kaunis päivä, toimintasi paljastuu, ja kaikki hyvä on lopullisesti ohi. Mieli pahoittuu siitä, että toimintasi motiivi on ollut hyötyminen, eikä sinuun oikeastaan olisi ollut mitään syytä luottaa. Vaikka valehtelija kokee olevansa oikein nero sepitteissään, aina niissä on epäloogisuuksia, jotka näkee, kun lakkaa uskomasta tarjottuihin vaihtoehtoisiin totuuksiin. Yksikään totuus ei ole niin paha, että se valehtelemalla ja harhaanjohtamisella paranisi.

Ei, ei ei. Olet väärässä. Valehtelu tai totuuden muuntaminen on nokkelaälyisten taitolaji. Se pitää osata tehdä niin ettei siitä jää kiinni. Noissa tilanteissa valehtelu on tapahtunut juurikin niin ettei totuutta tiedä kukaan muu kuin minä, tilanne menee nopeasti ohi eikä siihen palata. En valehteleisi jotain sellaista mistä esim lähipiirissäni saati töissä jäisin kiinni, en ole niin yksinkertainen.

Ja siis en ole katunut hetkeäkään että olen näissä asioissa muunnellut totuutta, koska nämä eivät ole satuttaneet ketään.

Puolisolla on useita viherhenkisiä woke-tuttuja. Heitä tavatessani valehtelen, että m-muuttajat ja n-sanat on ihan kivaa porukkaa, samoin sateenkaariväki, vaikka tosiasiassa vihaan niitä.

Samoin salaa toivon Trumpista USAn seuraavaa presidenttiä.

Tämä ei nyt vastaa ap: kysymykseen, mutta valehtelu on niin yleistä, että joku psykiatri joka oli tutkinut valehtelemisen ideologiaa, kertoi jossain dokkarissa (en löydä matskua netistä) että työssäkäyvä aikuinen joka on kontaktissa muihin ihmisiin valehtelee keskimäärin 5-10 x päivässä. 

Miettikääpä kuinka paljon vanhemmat valehtelee kokoajan lapsilleen jotain. Esim lapsen ikäänsä nähden sotkuinen piirustus onkin yhtäkkiä "voi miten hieno, kylläpä olet taitava". 

Terveysongelmistani. Joko vaan jätän kertomatta, tai suoraan valehtelen. Esimerkiksi sanoin ottaneeni töistä vapaata ja lähteneeni shoppailemaan, kun totuus oli että päivä meni sairaalassa tutkimuksissa.

Vanhemmilleni en kerro koska en halua että murehtivat. Tieto vaikuttaisi heillä yöuniin, ja menisivät entistä huonompaan kuntoon.

Siskolle viime puhelussa jopa sekunnin harkitsin kertomista kun oli niin mukavan oloinen. Mutta en kertonut enkä kerro. Toisen siskoni kanssa en ole tekemisissä joten tämähän soittaisi heti sille ja nauraisivat tilannettani. En nyt siskolle juuri muutenkaan henkilökohtaisia asioita kerro.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelin exälleni palkkatuloistani elatusta varten, valehtelen kaikesta että saisin etuja elämässä.

..... Ymmärrän täysin, ylipäätään aina valehtelu tai totuuden pienikin muuntelu tapahtuu vain siksi että siitä koituisi meille itselle jotain hyvää tai hyödyllistä tai vähentäisi itselle koituvaa harmia tai vähentäisi toisen tuskaa. 

En kadu yhtään valehteluitani.

Täällä myös ihminen joka välttelee tylsiä sukujuhlia ja olen valehdellut sujuvasti lukemattomia kertoja miksi en pääse tai voi nyt tulla paikalle.  Korona aika oli helpotus, sillon voi vaan pahotella että harmi ku nyt ei nyt voi juhlia.