Mistä asioista olette valehdelleet läheisillenne?

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla on useita viherhenkisiä woke-tuttuja. Heitä tavatessani valehtelen, että m-muuttajat ja n-sanat on ihan kivaa porukkaa, samoin sateenkaariväki, vaikka tosiasiassa vihaan niitä.

Samoin salaa toivon Trumpista USAn seuraavaa presidenttiä.

Minäkin olen valehdellut puolisolleni, että aion äänestää Pekka Haavistoa seuraavissa presidentinvaaleissa, vaikka kuitenkin äänestän Olli Rehniä. 

Syynä valehteluun on pillunsaanti. Vaimo lopettaisi antamisen, jos tietäisi.

Kyllähän ne on nämä yleiset kohteliaisuuskliseet mitä tulee lipsauteltua, enkä niitä kadu.

Yleensä pyrin siihen etten sano mitään jos esim joku on ostanut jotain uutta ja esittelee sitä innolla, minusta se on lähinnä kamala, niin on hyvin vaikea ihan kirkkain silmin ryhtyä kehumaan "juu, ompa kivan näköinen, tosi hyvä jne" jos en kerta oikeasti ajattele niin. Ne kehusanat ei tule ulos suusta. Sillon pitää nopeasti keksiä jotain "nonni, nyt on uus, paljo maksoit, noitahan on nyt paljo katukuvassa...." tai jotain mikä liittyy kehuttavaan asiaan.  Eli kierrän asian ettei joudu suoraan valehtelemaankaan.

Tunnustan, valehtelen paljon, joskus tuntuu että jotain pikkujuttuja viikottain töissä tai vapaalla, ihan missä vaan. Ne on pikkujuttuja, just näitä joilla vältetään toisen loukkaaminen tai päästään vähemmällä tai nopeammin eteenpäin tilanteesta.

Töissä valehtelen vähän väliä kun esim pomo kysyy palaverissa onko jollain tähän jotain kommenttia, pyöritän päätäni koska te ette oikeasti halua kuulla sitä mitä mieltä oikeasti olen asiasta. Minulla olisi paljonkin kommentoitavaa mutta on pidettävä päänsä kiinni systä tai toisesta. Eli valehtelin kysyjälle. 

Nytkin pitäs arvioida yhdessä kyselyssä pomon johtamistaitoja enkä meinaa millään saada sitä aloitettua kun tiedän että joudun valehtelemaan (tai kaunistelemaan oikeita ajatuksiani) silmät päästäni vain siksi että vastaajia on vain kourallinen ja hän varmasti pystyy nokkelaälyisenä päättelemään kuka on antanut heikot arvosanat ja saan vain itse kärsiä siitä jatkossa. Eli valehtelen ja annan ihan ok arvosanat hänelle suojellakseni itseäni. 

Enkä kadu pätkääkään.

Tää ei nyt vastaa ap kysymykseen mut 1 asia on mistä en voi valehdella, sen sanominen vastoin tahtoa ei tule ulos suustani, ei edes väkisin.

Eli se että sanoisin rakastavani tai edes tykkääväni jostain ihmisestä jos en oikeasti tunne tuota tunnetta heitä kohtaan. 

Muuten lipsauttelen valkoisia valheita useinkin niinkuin kaikki muutkin, jotain isompia juttuja on myös tullut kehiteltyä lähinnä siksi että suojelen läheisiäni murehtimiselta tai pääsen itse vähemmällä tai häpeän itse jotain ja valehtelen ettei minua kummaksuttaisi tai säälittäisi.

En kadu valehteluitani yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Nyt täytyy tunnustaa että olen valehdellut joitakin kertoja ihan vaan hyötymistarkoituksessa. Ei mitään maatamullistavaa, mutta puhtaasti siksi että se hyödyttää itseäni.

Kohtalotovereita?

Muuten kyllä asia menee enemmän niin päin että jätän kertomatta asioita välttääkseni pahoittamasta toisen mieltä ja välttääkseni riitaa tai jopa välien katkeamista.

Ja sitten yksi kaunis päivä, toimintasi paljastuu, ja kaikki hyvä on lopullisesti ohi. Mieli pahoittuu siitä, että toimintasi motiivi on ollut hyötyminen, eikä sinuun oikeastaan olisi ollut mitään syytä luottaa. Vaikka valehtelija kokee olevansa oikein nero sepitteissään, aina niissä on epäloogisuuksia, jotka näkee, kun lakkaa uskomasta tarjottuihin vaihtoehtoisiin totuuksiin. Yksikään totuus ei ole niin paha, että se valehtelemalla ja harhaanjohtamisella paranisi.

No tuo väitteesi ei pidä sitten hetkeäkään paikkaansa. Miksi sitten pärjään elämässäni vallan mainiosti, ihmissuhteet voivat hyvin ja töissä minusta pidetään. Katson kun tuo valehtelu tai valkoisten valheiden lipsauttelu tai asioiden kertomatta jättäminen on taitolaji joka vaatii sen verran nokkelaälyisyyttä että osaa tehdä sen sellaisissa kohdissa joista ei jää kiinni ja jotka ei vahingoita ketään muuta.

Pikemminkin asia on niin päin että jos olisin raatorehellinen kaikessa, esim töissä, ei minulla olisi enää työpaikkaa, samoin muutamia ihmissuhteita jos kertoisin heille kaiken mitä oikeasti ajattelen. 

Vältän yleensä aktiivista valehteluasa, enemmänkin ne on valkoisia valheita.

Suurin osa on sitä että annan ymmärtää asia toisin kuin se on. Esim että pidän joidenkin seurasta tai viihdyn jossain, vaikka oikeasti näin ei ole. 

Minulla on eräs iäkkäämpi tuttu joka on sellainen ns hyväksynnän kerjääjä, hän janoaa sitä että millon mitäkin häneen itseensä tai tekemisiinsä liittyvää kehuttaisi. En valehtele aktiivisesti itse, mutta hän ikäänkuin pakottaa minut (ja muutkin lähipiiriläisensä) valehtelemaan hänelle koska hän kysyy kokoajan jostain muiden mielipiteitä ja eihän kukaan sivistynyt ihminen ala moittimaan hänen täysin mautonta leivonnaistaan siinä kahvipöydässä päin naamaa, vaan sanotaan, että "juu, hyvää on, kyllä sä oot viitseliäs kun leivot aina itse jne...". Näin ei loukata häntä.

En juuri ole valehdellut, kun kukaan ei kysy eikä ketään kiinnosta, enkä juuri ole tekemisissä kenenkään kanssa. Koska ketään ei kiinnosta. Jätän vain hölöttämättä asiani. En esim. kerro että turpaan tuli viime yönäkin.

Mietin tätä valehtelemisen ideologiaa ja mistä se kumpuaa.

Omalla kohdalla se lähtee lapsuudesta ja häpeästä. Olen yh äidin lapsi vähävaraisesta suvusta ja perheestä. Se lähtökohta ja moni muu ehkä altisti sille että olen oppinut valehtelemaan, muuntamaan totuutta tai vähintäänkin jätän kertomatta, jotta selviäisin elämässä eteenpäin. Ja hyvin olen selvinnyt. 

Sanoo kuka mitä tahansa, mutta valehtelussa on yleensä aina taustalla se että sen turvin joko selviää vähän helpommalla jostain tilanteesta, hyötyy siitä itse jotenkin, häpeää kertoa totuutta tai ei halua loukata toista tai aiheuttaa huolestuneisuutta tai tuskaa muille. Joskus joku voi valehtelulla haluta satuttaa jotain jolle itse haluaa esim kostaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiasta en ole naisystävälle kestonut vaikka vuosia on yritetty lasta.

Tuo on paha! Sinä viet häneltä vuosia jotka hän voisi olla jonkun kanssa joka oikeasti rakastaa häntä ja jonka kanssa saisi lapsia. Toivottavasti saat ansiosi mukaan. Ainakin ruman ja riitaisan eron.

En niinkään valehtele, mutta jätän varmaan 75 prosenttia kertomatta, jollei tule lisäkysymyksiä. Tämä johtaa sitten siihen, että ihmiset täydentävät kertomani asiat itse, ja soppa on valmis. Ennen kerroin enemmän, mutta terapiavuodet täyttivät asioistani puhumisen kiintiön varmaan loppuelämäksi. 

Mulla on ystävä joka on kova kehumaan itseään, tekemisiään ja elämäntyyliään. Olen tuntenut hänet iät ja ajat ja alan olla todella kyllästynyt hänen itsensä korostamiseen ja varallisuudellaan leveilyyn. Hän tuo toistuvasti esille näitä life style juttujaan ja mitä kaikkea ovat taas hankkineet.

Ihan hassua mutta parikin kertaa on mennyt hermo kun kuuntelen tunnin puhelun ajan hänen asioitaan niin valehtelin ihan suodattamatta erään ulkomaanmatkani sisällöstä. Pistin oikein pökköä pesään miten kalliissa luxushotellissa oltiin ja mitä kaikkia hoitoja otin hotellin spa:ssa, mitensyötiin monena päivänä kaupungin gourmet ravintoloissa, mitä kaikkia aktiviteettejä tehtiin ja vähän lisäilin niiden hintoja. Sit valehtelin vielä ihan sujuvasti mihin kaikkiin paikkoihin ollaan suunniteltu seuraavaks matkaa. Hän matkustelee vain välimerelle, minä lisäsin vettä myllyyn ja kerroin miten ollaan menossa etelä ensi seuraavaks Etelä-Afrikkaan tai - Amerikkaan, jenkkeihin ja Aasiaan ja ehkä Australiakin ja Uusiseelantikin kiinnostaa ja että eihän ne 7-10 tuhannen euron parin viikon matkat nyt maata kaada tässä elämäntilanteessa. 

En tiedä tajusko juttuni lähinnä "vitt...ksi" koska vedin sen tosi överiksi. Ihan sama, en kadu, pikemminkin haluan että ymmärtäisi sen jatkuvan leveilynsä olevan typerää.

Äidilleni valehtelen kyllä aika-ajoin jotai. Tämä siksi että hän on aika outo persoona ja selviän hänen kanssaan vähän vähemmällä kun muuntelen totuutta. Olen ollut 2x työttömänä, molemmilla kerroilla olen sanonut olevani töissä. Sitten kun sain taas uuden työn, kerroin jossain vaiheessa vaihtaneeni firmaa, josko hän on mitään edes kysynyt koska yleensä keskittyy vain itseensä. Taloudellisesta tilanteestani ja parisuhteestani myös kerron muunneltua totuutta. Olin ollu sinkkuna jo pari v ennenkun kerroin hänelle eronneeni. En vaan jaksa sitä selittämistä ja toisaalta mitä se hänelle edes kuuluu.

Eräs todella ärsyttävä viherpiipertäjäanarkistituttava on aina paasaamassa ja korostamassa vegaanisuudestaan. Hän on muutenkin oudon nokkava tyyppi ja kuittailee läsnäolijoille millon mitäkin outoa jota muut fiksummat ei sanoisi ikinä. Ärsyttävä ihminen.

Hän on syönyt parikin kertaa tekemääni "täysin vegaania" ruokaa jossa on ollu voita, lihalientä ja tavallista possusta tehtyä liivatetta. 

Ja minä vaan hymyilen sisäisesti kun hän pistelee hyvällä ruokahalulla sitä naamaansa.  Kiusa se on pienikin kiusa.

En tässä avaa aihetta, mutta olen valehdellut minua aika huonosti nuorena kohdeleelle exälleni aika merkittävästä jutusta ihan vaan siksi että käännän vähän vielä puukkoa hänen haavassaan saaden ehkä hänet katumaan entistä enemmän tekemistään minua kohtaan ja saaden häntä edes hitusen tajuamaan mitä minulle teki.

En kadu yhtään.

Valehtelen erittäin harvoin mutta olen valehdellut vanhemmilleni sekä isovanhemmilleni koska he kyselevät minulta milloin etsin naisen ja teen lapsia. Vastaan aina heille että kaikki aikanaan ja uskottelen heille että lapsia joskus teen vaikka todellisuudessa lapsia en halua tehdä ja viihdyn ikisinkkuna. 

M33

Jos hyödyn taloudellisesti jostain niin oikeastaan valehtelen mitä tahansa, mutta niin että kukaan muu ei joudu kärsimään siitä. Olen valmis ottamaan takkiin paljonkin jos jossain on myöhemmin merkittävä hyöty.

Vierailija kirjoitti:

Olen valehdellut toisella puolella Suomea asuville sukulaisille ja vanhoille koulukavereilleni että seurustelen, huijasin porukkaa varmaan 5-6 v kunnes oli pakko kertoa että ollaan erottu ettei enää tarvii keksiä tarinaa. Tein tämän ihan vaan siksi että kärsin itsekin siitä että olen ns ikisinkku enkä löydä ketään ja lähes kaikki muut olivat pariutuneita lähipiirissäni. Jotenkin ajattelin etten halua/kestä sitä säälimistä ja ihmettelyä "etteikö sillä oo vieläkään ketään". Suojelun siis vain itseäni, valkoinen valheeni ei satuttanut ketään.

Joudut kadotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiasta en ole naisystävälle kestonut vaikka vuosia on yritetty lasta.

Tuo on paha! Sinä viet häneltä vuosia jotka hän voisi olla jonkun kanssa joka oikeasti rakastaa häntä ja jonka kanssa saisi lapsia. Toivottavasti saat ansiosi mukaan. Ainakin ruman ja riitaisan eron.

Kertoo lähinnä siitä, että heillä ei liiemmin suihin oteta, koska ne vasektomia arvet näkyy kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Äidilleni valehtelen kyllä aika-ajoin jotai. Tämä siksi että hän on aika outo persoona ja selviän hänen kanssaan vähän vähemmällä kun muuntelen totuutta. Olen ollut 2x työttömänä, molemmilla kerroilla olen sanonut olevani töissä. Sitten kun sain taas uuden työn, kerroin jossain vaiheessa vaihtaneeni firmaa, josko hän on mitään edes kysynyt koska yleensä keskittyy vain itseensä. Taloudellisesta tilanteestani ja parisuhteestani myös kerron muunneltua totuutta. Olin ollu sinkkuna jo pari v ennenkun kerroin hänelle eronneeni. En vaan jaksa sitä selittämistä ja toisaalta mitä se hänelle edes kuuluu.

Mulla myös tuo töistä valehtelu. Vanhemmat ja suku perinteisiä duunareita, eivät ymmärrä että akateemisen työn saanti on monimutkaisempaa. Joskus, kun olin rehellisesti työtön, isäni kyseli jatkuvasti työpaikan perään ja oli ahdistuneempi asiasta kuin minä. 

Valehtelen myös parisuhteesta, mutta toisin päin. Vanhemmat ovat aiemmin pitkien suhteiden päättyessä stressanneet asioista enemmän kuin minä. He olivat aina sitä mieltä, että pitäisi pysyä yhdessä vaikka toinen olisi pettänyt. Nyt en halua kertoa suhteesta, jotta mahdollisen eron sattuessa vanhemmat eivät puuttuisi asiaan ja taas ahdistuisi. Avoliiton voin kätkeä helposti, kun vanhemmat eivät käy luonani eri paikkakunnalla koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Valehteluhan on niin tavallista ja yleistä, sitä tapahtuu ihan kokoajan. Minä valehtelen itse ja minulle valehdellaan. 

Esim case kotona:

- lähdetään yhdessä kauppakeskukseen shoppailemaan ja vietetään lauantai päivää siellä.

Toista ei vois vähempää kiinnostaa enkä todellakaan halua sinne meteliin ja ihmisvilinään pörräämään.

- emmmääjaksa, on vähä flunssanen olo ja väsyttää kamalasti.

Valehteluahan tämäkin on.

 

Outo perhe sulla. Minä ainakin ja niin puolisonikin sanoisi tuossa tilanteessa, että ei huvita, en halua lähteä. Miksi ihmeessä koet tarvetta valehdella läheisillesi, ja omien sanojesi mukaan vieläpä koko ajan? 

 

En haluaisi elää tuollaista elämää.