Lue keskustelun säännöt.
Yksi mies ei pääse minusta yli
05.05.2014 |
Omituinen ongelma, mutta miten voisin auttaa yhtä miestä pääsemään yli erostamme? Erosimme vuosikausia sitten, molemmat olemme naimisissa ja perheellisiä, mutta olemme pysyneet ystävinä. Itse olen onnellinen nykyisessä suhteessani ja elämässäni, mutta tämä mies ei ole päässyt erostamme yli (on kertonut tämän monesti, asiasta keskusteltu pitkään) eikä ole onnellinen suhteessaan. Minua ahdistaa, koska tunnen olevani este tämän ihmisen onnelle ja myös hänen vaimonsa ja perheensä onnelle.
Mitä teen? Emme ole aktiivisesti tekemisissä, mutta mies on minuun yhteydessä välillä aktiivisemmin, välillä passiivisemmin. Minä olen hänelle ystävällinen ja kohtelias, pitäisikö olla tyly? Vai olla kokonaan vastaamatta, jos soittaa/kirjoittaa? Pidän hänestä ystävänä ja mielellään pitäisin yhteyttä, mutta mielestäni se ei auta häntä pääsemään yli minusta. Mies taas ei missään nimessä halua katkaista yhteyttä ja minun on vaikea olla niin "kova" että katkaisisin yhteydenpidon vastoin hänen toivettaan.
Kommentit (28)
Minusta tähän kysymykseen on tullut enimmäkseen ihmeellisiä vastauksia. Miksi ap:n pitäisi ruveta käyttäytymään vihamielisesti tai uhkailemaan poliisilla? Eihän tällaiseen ole mitään aihetta, minkä lisäksi se olisi loukkaavaa.
Jos ap on tehnyt selväksi, että rakastaa nykyistä miestään ja aikoo pysyä avioliitossaan, tämä riittää. Muilta osin asia ei ole ap:n ongelma. Aiempi mies on hänelle tärkeä menneisyyden ihminen ja ap välittää hänestä, joten asiaankuuluvaa käyttäytymistä on silloin normaali, ystävällinen kanssakäyminen ilman romanttisia värityksiä. Joku äärimmäisyystaktiikka, kuten välien katkaiseminen, pitäisi tulla sen miehen taholta, jos hän pitäisi sitä välttämättömänä, mutta ap:lla ei ole velvollisuutta eikä oikeutta mennä tuollaista tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä,että mies näkee ystävällisen käytöksen merkkinä siitä,että on vielä toivoa yhteenpaluusta. Ainoa tapa vapauttaa mies on katkaista yhteydenpito tylyllä tavalla. Sinä et ole miehelle ystävä,vaan potentiaalinen rakastettu,joten tilanne on harhaa myös sinulle.
Ei tarvitse olla tyly, yhteydenpidon voi lopettaa vaikka sanomalla, että "olisi varmasti meidän molempien kannalta parempi, jos emme nyt vähään aikaan olisi yhteydessä toisiimme" jne.
En ole eronnut tähän mennessä kenestäkään riitaisesti. Kumpikin osapuoli on siitä huolimatta ymmärtänyt tilanteen. Tuntuu merkilliseltä syyttää naista siitä, että mies ei ole prosessoinut eroa. Jos edelleen roikkuu vanhassa ja on jo uudessa parisuhteessa, tarvitsee terapiaa. Siinä ei entisen rakastetun tylyys auta.
Jos haluaa antaa ex:lle uuden elämän, pitää tehdä itsensä "kuolleeksi" jos mies ei pysty häntä muutoin siirtämään arkistoon.
Minulle on joskus tehty niin ja olen sen arvon tajunnut vasta iän karttuessa. Olisin muutoin jäänyt eilisen muistoihin kiinni ja minulta olisi jäänyt se kaikki hieno kokematta jonka nyt olen saanut kokea.
En osaa olla kuin kiitollinen, vaikka aikanaan se sattui kamalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies taitaa olla itse suurin este omalle onnelleen. Mutta jos asia vaivaa sinua niin joudut varmaan olemaan ns. kova. Tyly en ainakaan itse osaisi olla jos kyseessä on ihminen josta välitän, varmaan sanoisin vain, että meidän yhteydenpito ei ole hyväksi ja se on pakko lopettaa, hyvää jatkoa.
Mulla on yksi ystävä johon on parikin exää jäänyt roikkumaan eikä tosiaan ole ystäväni mitenkään näitä tyyppejä rohkaissut. Toinen soittelee vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin vaikka kaverini ei ota ikinä itse yhteyttä, ei ole ottanut face-kaveriksi jne. Toisaalta äijä on muuten asiallinen ja haluaa vain kuulla kuulumiset, ei yritä kerjätä takaisin (ainakaan avoimesti).Näitähän piisaa.
Eroaminen vaatii taitoa, ja yleensä miehet suoriutuvat siitä naista paremmin. Eksiin ei pidetä yhteyttä, ja hyvä niin.
Onpa osalla typeriä vastauksia. Olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Erosin miehestäni vuosi sitten hänen alkoholisminsa takia. Hän rakasti ja rakastaa minua enemmän kuin mitään/ketään muuta. En minäkään häntä vihaa ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Toivon myös, että hän löytää uuden kumppanin.
En koskaan ota häneen yhteyttä millään tavoin. Yritän elää omaa elämääni eteenpäin. Minulla on nykyisin uusi miesystävä ja ex-mieheni tietää tästä. Kaikesta huolimatta hän elättelee toiveita yhteen paluustamme.
Olen ilmaissut tahtoni erota hyvin selvästi. Hain avioeroa ja myimme talon. Haluan olla kaikkien kanssa ystävällisissä väleissä, joten toivon, että hän lopultakin irrottautuisi minusta. En halua uhkailla, solvata tai riidellä. Enkä missään tapauksessa halua palata entiseen.
Mitäs tähän neuvotte, te av:n kaikkitietävät? Teidän mielestänne minä olen todennäköisesti syyllinen tähän kaikkeen.