Ai nettikeskustelut?!? Eiköhän pelkoihin ole syynä sadistiset kätilöt.

Mulla on kauhukokemuksia synnytyksestä, mutta ei mun kätilöt mitenkään sadistisia olleet.

Höpöhöpö. Tässä asiassa netti toimii ihan samalla tavalla kuin muissakin pelkoa lietsovissa asioissa. Jos yksi sadasta tapahtumasta x (lisää tähän esim. tietty matkakohde, ihmisryhmä, uskonto, urheilulaji, lääke...) on pelottava tai vaarallinen, niin siitä kirjoitetaan nettiin. Tuon kertomuksen sitten lukee tosi moni asiasta kiinnostunut ja päättelee, että tuossa kirjoituksessa on koko totuus, koska muuta ei löydy.

Onnittelut ap,

aloitit juuri nettikeskustelun, joka ei missään nimessä lietso synnytyspelkoa, vaan tarjoaa puolueetonta ja asiallista tietoa odottaville äideille. Eiku...

No tottahan tuo on. Kyllä täälläkin on usein keskusteluja synnytyksestä ja siitä miten sen on kokenut. Sen kun tulee ekakertalainen lukemaan niin en yhtään ihmettele että pelottaa. Vaikka seassa olisi hyviäkin kokemuksia  niin kyllä nosteen saa ne repeämiset, verenvuodot, kiireelliset sektiot (synnytyksen vaihtuminen sektioon) jne.

Kyllä itsellenikin jäi hieman huono kokemus syntymättömästä istukasta. Vauvan synnytys meni hyvin, mutta istukka saatiin pois kolme tuntia vauvan jälkeen. Tässä vaiheessa olin ihan lääketokkurassa ja vuotanut kuin seula. Onneksi aika kultaa muistot ja tohdin ajatella jo uuttakin synnytystä joka nurkan takana häämöttää.

Kätilöilleni en voi muuta kuin nostaa hattua ja olla kiitollinen siitä kuinka he jaksoivat olla läsnä ja kuunnella vielä sen synnytyksen jälkeenkin.

Asiaa kolmonen. Koitapa löytää netistä synnytyskertomuksia. Kyllä ensimmäisenä löytyy ne kauhutarinat ja vasta suuremman etsinnän jälkeen ne vähän normaalimmat synnytykset. Yleensäottaen ne kirjoittavat joilla on hurjimmat jutut. Normaalista synnytyksestä ei ole niin mehukasta kirjoitettavaa.

Turkin ap:kaan kätilöitä sadisteiksi ajattelee. Tuskin niin tekee kukaan muukaan joka omilla aivoillaan ajattelee. Olipahan vaan raflaavampi otsikko.

Itselläni oli kyllä tsemppaava kätilö ja ajatus oli koko ajan että jos tuntuu ettei kipua enää siedä niin katsotaan tilannetta ja laitetaan puudutteita. Laitettiin vaan häpyhermon puudute ja sillä mentiin. Kyllä ne kätilöt tietää mitä siellä salissa tulee tehdä, ovat avustaneet niin monet lapset maailmaan ennenkin, joten luotan kyllä ensikerrallakin kätilöihin.

Ja kuka oikeasti on edelleen sinisilmäinen kaikkeen lukemaansa?

Minä en ennen synnytyksiä ollut vielä edes eksynyt keskustelupalstoille. Oma pelko synnytystä kohtaan perustui puhtaasti kokemuksiin lähi- ja tuttavapiirin synnytyksessä vammautuneista lapsista.

Ja tässä ei omat synnytykset mitenkään auttaneet, koska eka synnytys oli kivulias ja lapsi oli lähellä vammautua hapenpuutteen vuoksi. Toisessa synnytyksessä meinattiin kuolla minä ja vauva.

Eli ei johdu kauhukertomuksista, kivun pelosta eikä hoitohenkilöstön käytöksestä minun synnytyspelkoni. Minun pelkoni perustuu valitettavasti omiin ja lähipiirin kokemuksiin.

Minä en pelännyt synnytystä ennen omaa synnytystäni. Ensimmäinen synnytys oli niin kivulias, että luulin kuolevani. Ajattelin, ettei seuraava voi sattua niin paljoa. No, sama homma taas, sattui ihan yhtä paljon, sillä en taaskaan saanut mitään puudutteita. Sen jälkeen olinkin sitten synnytyspelkoinen, ihan omien kokemuksieni vuoksi.

Ei ne kätilöt keskimäärin mitään sadisteja ole. Ja kyllä se ihan totta on, että keskustelupalstoilla on just niitä kauhukokemuksia runsaasti liioiteltuina ja väritettyinä. Niitä jos lukee niin ei mikään ihme jos alkaa pelottaa.