Äidin ns. omasta ajasta.
Miehellä on työ ja puntillekin täytyy päästä 3krt viikossa. Kotona ollessaan miehellä on paljon pihatöitä, joissa hänellä on alle kaksivuotias lapsemme useimmiten mukana.
Sanoin jo aamusta että haluaisin jumpata tänään. Sovimme että jumppaan pienokaisemme (6kk) nukkuessa. Kun uniaika tuli, miehen känny keittiön pöydällä ja miestä ei taas missään. Ja tietäähän sen, aloitin jumpan ja vähän väliä olin pienokaiselle viemässä tuttia jne..
Tuli itku.
Olen päässyt kahdesti pienokaisen syntymän jälkeen yksin lenkille, vaadinko ihan kohtuuttomia? Kiva olisi vähän saada kuntoiltua mutta kun aina käy näin. Tätä se oli esikoisenkin vauvaaikana..
Mies ei juo, ei hakkaa tms. mutta kun aina on hänellä jotain projektia. Olen turhautunut, väsnyt ja kaikkea muuta.
Nyt kun lukee tekstin niin näyttää ihan provolle. Sitä tämä ei kuitenkaan ole.
Kommentit (35)
Kiva että sinulla on täydellinen mies, jossa ei ole mitään moitittavaa. ;o)
Mies lähtee punttisalille vasta kun sä olet käynyt liikkumassa ja päin vastoin. Eiköhän kaksi liikkumiskertaa viikossa onnistu molemmille. Ja kannustaa järkkäämään toiselle aikaa, jos tietää että oma vuoro onnistuu vasta sen jälkeen.
Useimmiten se tarkoittanee sitä, että avaa suunsa ja yrittää ensisijaisesti hyvilla sanoilla ja selkeällä määrätietoisella toiminnalla.
Ei kai kukaan (mies) täydelliseksi muutu hux-flux vaan pitkäjänteisellä koulutuksella ja omalla päättäväisyydellä ;)
joten kannattaa ainakin isommissa kaupungeissa tarkastaa, millä salilla kannattaa käydä. Ikäraja hoitoon on yleensä suunnilleen 2 - 4 kk. Monille tämä on ollut pelastus.
Taaas on tätä ongelmaa puitu miehen kanssa. Luki muuten teidän viestit. Tämä taitaa olla niitä miehet marssista ja naiset venuksesta juttuja. Minä kun puhun että haluan jumpata/lenkkeillä, niin mies sanoo aina sopii. Jään sitten odottamaan että koska mies sanoo, että voin mennä. Eikä se koskaan huomaa sanoa.
Niimpä tehdäänkin niinkuin joku teistä ehdotti. Kerron vain jumppaavani tai meneväni lenkille ja poistun ulko-ovesta. Helppoa. Jos vain minä opin katoamaan kuvioista tunniksi.
Kiitokset kaikille asiallisille vastaajaajille. Ja minulla on hyvä mies! Mutta tässä vuorovaikutuksessa on vielä hieman töitä. :-)
Ap
Muista, että aika auttaa. Eihän esikoisesikaan ollut ikuisesti vauva. Oma aika tulee takaisin.
Vaatimuksesi ei ole ollenkaan kohtuuttomia. Onkohan viestinnässä putkiaivon kanssa jotain mennyt pieleen?
saattelisin sinut lenkille ja jumpalle torvisoiton säestyksellä!
En jaksa enää klo 23 jälkeen ottaa omaa aikaani. Pikkuinen menee vasta silloin nukkumaan ja esikoinen herää n. klo 6.30.
Mutta kyllähän se tietysti niinkin on että itseppähän olen tätä halunnut mutta tänään on sellainen fiilis että en jaksa!
Vaunuttelu ei ole mielestäni kivaa, täällä maalla. Tylsää kävellä jonkin matkaa ja sitten kääntyä takaisin. Yksin lenkkeillessä löytyy ihan lenkkejä, kun voi kävelllä metsäpoluilla.
Ap
loputtomiin et jaksa!
Vierailija:
En jaksa enää klo 23 jälkeen ottaa omaa aikaani. Pikkuinen menee vasta silloin nukkumaan ja esikoinen herää n. klo 6.30.
Putkiaivon kanssa tästä on keskusteltu ja keskusteltu ja keskusteltu.. Aina kuulee että tottakai sinullakin on oikeus kuntoiluun yms. Sanahelinää. Koskaan ei toteudu. Ärsyttää, kun naiivisti kuvittelin että tänään saan jumpattua.
Ihana tuo torvisoittokunta. :-)
Vähän parempi fiilis jo.
Ap
Vauvan uniaika ei ole mitään omaa aikaa, vauvahan heräilee joskus ihan milloin vaan tai nukkuu levottomasti, kuten tiedät. Jos kaipaat ihan omaa aikaa, niin silloin sitä ei ole päivystäjänä oleminen. Miehellesihän tuo diili oli hyvä, sillä hän pääsi ottamasta kahta lasta vastuulleen.
Minäkin olen äiti, jonka toinen lapsi on pieni vauva nyt, joten nämä asiat ovat tuoreessa muistissa. Itse käyn lenkillä iltaisin ruuan jälkeen. Silloin isä leikkii isomman kanssa ja vauvan sitten vain jätän heidän seurakseen siihen. Olen nyt ihmetellyt itsekin sitä, mihin minä sitä omaa aikaa tarvitsen. Eikö sitä tule tarpeeksi, kun molemmat nukkuvat päiväunia, ja saan sillä aikaa tehdä mitä vain. Mutta se ei vaan kuitenkaan ole sellaista aivan omaa aikaa, koska molempia pitää kuitenkin pitää silmällä ja olla valmiina hyssyttelemään ja hoitamaan, jos jompikumpi herää. Eikä siinä tietysti voi lähteä pyöräilemään tai kaupassa käymään.
Meillä vauva ei suostu edes olemaan vaunuissa, joten ainoa vaihtoehto on olla kotona, kunnes vauva oppii viihtymään vaunuissakin.
Nukkuvat päällekkäin hyvänä päivänä 15 minuuttia.. :-/ Kait joskus saadaan heidät samaan rytmiin.
Ap
Ps. Miehen piti olla päivystämässä aamupäikkärit mutta eipä näkynyt ja se kännykin oli pöydällä eikä taskussa..
vai oletko illansuussa lasten kanssa tunnin, jotta MINÄ pääsen lenkille.
tai
menisitkö käymään lasten kanssa (jossakin kylässä, kaupassa, naapurissa, kirjastossa) paikassa x, minä käyn sillä aikaa lenkillä ja sitten syödään
tai heräät aamulla ennenkuin muut, lähdet lenkille ja annat miehen selvitä aamusta parhaan kykynsä mukaan.
Kukaan - ei edes miehesi - ei anna sinulle mitään OMAA aikaa, jos et sitä itse JÄRJESTÄ, VAADI JA PIDÄ TÄRKEÄNÄ.
Vierailija:
Kukaan - ei edes miehesi - ei anna sinulle mitään OMAA aikaa, jos et sitä itse JÄRJESTÄ, VAADI JA PIDÄ TÄRKEÄNÄ.
Niimpä. Mutta kun se vaatii aina hi5rveän riidan että asia menee putkiaivolle jakeluun. Onko se sen arvoista????
Formulat alkaa vartin päästä.
Tai sit se on menny naapuriin, sori..
Mies sanoi vaan että ok, tehdään niin:)). Minä laitoin sit isommat nukkumaan. Kaikki meni oikein hyvin ja nyt kaikki nukkuvat paitsi minä...
Kait sitä kannattais sanoa vaan suoraan. Tällä viikolla lähden ainakin yhtenä iltana jonnekin kokonaan yksin!